10 päivän putki takana,sitä ennen nelisen viikkoa selvinpäin.Nyt napsin oxepamia kramppien pelossa.Mutta onko tavallista,että kauheimmat pelkotilat tulee jo putken aikana?2-3 pvää ei mitään,sitten ne alkaa,aamuiset kieriskelyt sängyssä ja painajaismaiset kuvat hyökkää päälle.
Yleensä kun ihmiset kertoo,jotta putken jälkeen alkaa liskojen yöt,mutta mulla ne tosiaan tulee sen aikana.Nyt on morkkis,mutta eilen loivensin aloittamalla vasta 15 aikaan juomalla mäyriksen.Olo on aika hyvä,mutta askarruttaa mikä piirre tuo on mistä kerroin?Ja pelottaa tietty,että jos ne alkaakin nyt putken poikkastua uudelleen,kun kaikilla muillakin se menee niin.Vai onko toi vaan mun yksilöllinen reagointitapa?Kellään kokemusta/tietoa?
Yleensä kun ihmiset kertoo,jotta putken jälkeen alkaa liskojen yöt,mutta mulla ne tosiaan tulee sen aikana.Nyt on morkkis,mutta eilen loivensin aloittamalla vasta 15 aikaan juomalla mäyriksen.Olo on aika hyvä,mutta askarruttaa mikä piirre tuo on mistä kerroin?Ja pelottaa tietty,että jos ne alkaakin nyt putken poikkastua uudelleen,kun kaikilla muillakin se menee niin.Vai onko toi vaan mun yksilöllinen reagointitapa?Kellään kokemusta/tietoa?
Vastaukset 10
Vanhimmat
lienet huomannut että alkoholi ei enää sovi sinulle...
liiskaa liskot lopullisesti...
Mutta eiköhän alasajo onnistu aika hyvin, jos jo pameja nappaat. Tosin jos napsit liikaa niin saatat saada liskot niistäkin.
Turvallisin tapa on rauhallinen loivennus.
terveisin Kelloseppämestarinne
"Turvallisin tapa on rauhallinen loivennus."
Noin se minullakin usein menee - onnistuessaan.
Viikkojen terävien putkien jälkeen olen siirtynyt tissuttelemaan pikkuhiljaa kaljaa terävien sijaan, ja 5-7 päivää koko ajan alenevin annoksin ja kova kankkunen jää tulematta.
Tärkeintä on, että illaksi on muutama kalja. Sitten kun on päästy muutaman kaljan päivävaihtiin, homman voi lopettaa.
Ei tule liskojen öitä, eikä unettomuuksia.
Tätä ei moni sulata, mutta se onnistuu kyllä, kun johdonmukaisesti pysyy linjassaan vähentämällä päivittäin annoksia.
Mutta tarkkana tosiaan pitää olla. Ainakin meikäläisellä on mennyt persiilleen, jos kalsariloiventamisen on aloittanut jo aikaisin aamusta. Sitten iltaa kohti olotila on jälleen karmea, lisää ei uskaltaisi juoda mutta tärinä tulee päälle. Tulisi sinnitellä jonnekin iltapäivälle ja vasta sitten aloittaa hissun kissun. Ja nimenomaan kaljalla tai lonkerolla. Tosin oikein pitkän putken jälkeinen loivennus on jo sellainen taitolaji, ettei vanha Kelloseppämestarikaan siinä aina onnistu ;-)
usa:ssa on kauan sitten kehitetty pkv-lääkkeetön hoitomuoto jonka tuloksellisuus on johtanut lanseeraukseen maailmanlaajuisesti.
se on saanut nimensä 32. yhdysvaltoihin liittyneen osavaltion mukaan ja siinä on yhdeksän kirjainta.
suomessakin tätä hoitomuotoa on tarjolla rajoitetusti.
lisätietoja saa myöhemmin viikolla julkaistavasta sähköpostiosoitteesta. pysykää palstalla.
Pistä se Googleen niin apua löytyy!
Pitkässä putkessa tulee sellaisia epämääräisiä pelkotiloja, että edes kossupullo ei auta.
Sitten selvänä jossain vaiheessa sama pamahtaa päälle, ja pelkää mitää mitä vaan. Muistuttaa jotain hysteriaa tai paniikkia.
Aika hoitaa nekin vaivat - selvänä.
Noi on sellasia lieviä delirium oireita, mitä mullakin on pitkän rännin aikana tullut. Esim. viime kesänä dokasin niin, että välillä enempi, välillä vähempi, sitten kun alko tarpeeks painajaisia näkemään, niin ei kun lisää lekaa.
pelko voi olla juuri niinkuin sanot -karmeaa.
Toiset kestää sen olotilan paremmin ja toiset selviää siitä paremmin. Yleensä kun siihen päälle iskee vielä todellisuus siitä MITÄ TULI TAAS TEHTYÄ voi iskeä vielä toivoton epätoivo.
Moni tappaa itsensä juuri siinä olotilassa.
Kun taas ollaan oltu tovi selvinpäin (juomisen loputtua) eikä oikein tiedä sekoaako kohta vai ei, niin kipinkapin pitää mennä johonkin lääkäriin.
Se olotila mikä tulee juomisen jälkeen 1-2 päivän päästä voi viedä jopa hulluuteen asti. Sitä tilaa pitää varoa, se on kamalinta mitä tiedän. Se on JUOPPOHULLUUTTAA, HYI SAATANA YÄK!!
Kiitos raitis päivä ja kiitos taivaan isä!
kun ottaa tissutellen sitä keppanaa kauhun tunteina yöllä, niin uskaltaa ehkä nukkumista ajatella. Minä muistan myös ne liskojen yöt kun ei uskaltanut edes sänkyyn mennä loikoilemaan, kun pelkäsi niin vietävästi. Kun oli viisi päivää kitunut ja torkahdellut, niin kaveri toi pamin tai vastaavan, josta otin puolet (en ole käyttänyt juurikaan lääkkeitä), ja sen jälkeen sain nukuttua.
Nyt useampi vuosi raittiina ja kyllä usein aamulla herätessäni laitan kädet ristiin ja kiitän jotakin korkeampaa voimaa selvästä päivästä. Jokainen selvä päivä antaa minulle luottamusta ja voimaa.