tell me lies,tell me

Hyvä kysymys, jota itsekin olen joutunut valitettavasti miettimään. Kun olen kysynyt asiasta tällaiselta henkilöltä suoraan, niin olen saanut vastaukseksi, että hän ajatteli pääsevänsä jotenkin helpommalla kertomalla jotain mitä hän kuvitteli minun haluavan kuulla, vaikka tiesi itsekin jäävänsä kerta toisensa perään kiinni muunnellun totuuden puhumisesta. Ja ehkä siitä oli ajan myötä muodostunut tapa.

Kuvailemasi jatkuva valehtelu ja asioiden kaunistelu johti lopulta täydelliseen luottamuksen menetykseen. Jos niistä pienistäkin asioista on puhuttava palturia eikä voi kertoa asioista suoraan ja rehellisesti, niin väistämättä syntyy epäilys siitä mistä kaikesta ko. henkilö valehtelee ja millaisia luurankoja hänen kaapistaan löytyykään. Ja kyllähän niitä sitten löytyy jos rupeaa etsimään.

Valheella on lyhyet jäljet.

Valheet, isot ja pienet, paljastuvat aikanaan. En valehtele, enkä ymmärrä niitä, jotka valehtelevat esim. suhteen toivossa.

nii pal kauhiast, ku mun sanoi ei otettu simmosina ku mää ne sanosi, vaik mää olin kauhia tarkkaa miättiny kui mää sanosi nii, et se ny varmast olis yksselitteist ja selkeet ja.

On sit vaa ajateltu vissii siltappa, et tommottis hän ny sanos, mut mitä hän oikestas meinas, ja sit keksitty iha oma totuus siitä, mitä mää olin mukamas meinannu. Ja siit sit on piretty kii, vaik mää kui olisin koittanu selittää, et nyt oli kyl päässy pikkane väärinkäsitys syntymä.

Simmonenki viästi on menny mont kerta hivene vaikiast peril, et mää en ny haluu sitä suhret.

Onk jollai muulki tämmössi kokemuksi?

valehdella. Valheella on tunnetusti lyhyet jäljet. Miksi valehdella ihmiselle josta välitää ja pitää. Kaivaa vapaaehtoisesti pohjaa pois suhteelta. Ne tekemiset, mitkä eivät kestä päivänvaloa on parempi jättää tekemättä.

Olen miettinyt aivan samaa asiaa. Itselleni rehellisyys on tärkeää, ja pieniä valkoisia valheita on vaikea ymmärtää. Ymmärrän sen, jos on tehnyt jotain dramaattisesti väärää, josta ei kykene puhumaan, ja valehtelee. Se on inhimillistä, vaikkeikaan rehellistä eikä oikein.

Sen sijaan on todella vaikea käsittää, miksi valehdella pienistä asioista. Nykyisen kumppanini kanssa olen törmännyt tähän ongelmaan usein. Hänellä on tapana jättää asioita kertomatta ja kaunistella niitä. Tuntuu todella kurjalta huomata, että sama juttu muuttuu joka kerta kerrottaessa erilaiseksi.

Toki syy on joskus ymmärrettävä. Tyttöystäväni saattaa pelätä loukkaavansa minua tai reaktioitani asiaan. Arvostan kuitenkin rehellisyyttä, vaikka se satuttaisikin. Rehellisyys saa luottamaan suhteeseen. Valheet paljastuvat aina ja saavat tuntemaan epäluottamusta. Kun toinen jää useamman kerran kiinni valheesta, vaikka se olisi pienikin, herää kysymys, miten suuri osa hänen kertomuksistaan on valhetta tai vähäteltyjä ja peiteltyjä totuuksia.

Minulla on kokemusta toisenlaisestakin, sillä entinen tyttöystäväni oli raadollisen rehellinen joka ikisessä asiassa. Usein asiat saattoivat satuttaa ja silloin tällöin toivoin, että hän olisi edes minua suojellakseen valehdellut. Kuitenkin luotin häneen suhteessa kuin kallioon, sillä hän uskalsi sanoa totuuden silloinkin kun tiesi satuttavansa minua.

Miten ihmeessä saisin nykyisen tyttöystäväni ymmärtämään saman? Olen yrittänyt puhua aiheesta, mutta niin monet tarinat ovat yhdessäolomme aikana muuttaneet muotoaan, että osa luottamuksesta on tuhoutunut joka tapauksessa. Pohjimmiltaan hän on kiltti ihminen, joten surettaa, että hän omalla käyttäytymisellään syö näin luottamustani häneen.