Yliopistoon pyrittäessä ruotsinkielinen voi keskittyä PÄÄSYKOEAINEEN lukemiseen ja suomenkielinen joutuu pänttäämään RUOTSIA – onko tämä tasapuolista?
Helsingin yliopiston (ja vastaavasti muiden Suomen yliopistojen) ruotsinkieliseen opetukseen pyrkivillä suomenkielisillä täytyy olla joko valtion tutkintolautakunnan todistus TÄYDELLISESTÄ ruotsinkielen taidosta tai hakijan täytyy osallistua tiedekunnan järjestämään vaativaan ruotsinkielen kielikokeeseen.
RUOTSINKIELISELTÄ EI VAADITA MITÄÄN SUOMENKIELEN KOETTA, kun hän hakee suomenkieliseen opetukseen Helsingin yliopistoon tai mihin tahansa muuhun suomenkieliseen oppilaitokseen.
http://www.helsinki.fi/opiskelijaksi/erityishakijaryhmat.html
Kuinka tilanne voi olla näin epätasa-arvoinen eri kieliryhmien nuorille?
Kun ruotsinkielinen pyrkijä voi keskittyä lukemaan sitä ainetta, minkä opiskeluun hän on pyrkimässä, pänttää suomenkielinen ylioppilas samaan aikaan RUOTSINKIELTÄ, että pärjäisi kielikokeessa.
Molemmat edellä mainitut kielikokeet ovat hyvin vaativia - varsinkin valtion tutkintolautakunnan todistuksen saamiseen TÄYDELLISESTÄ ruotsinkielen taidosta pystyy ani harva Suomessa. Lisäksi se on kallis (maksaa 86-100 euroa). Kaiken huippu on se, että kielikoe vie kaksi kokonaista päivää aamusta iltaan.
Toisaalta valtion tutkintolautakunnan todistusta ei ehdi saada, koska uusi ylioppilas pyrkii haluamaansa jatko-opetukseen joko valmistumiskeväänä tai –kesänä, ja valtion kielikoe järjestetään myöhään syksyllä.
Varattomille tai vähävaraisille opiskelijoille 86 - 100 euron kielikoemaksu tuntuu kohtuuttomalle.
Entä, mikä tilanne on Ahvenanmaalla?
Ahvenanmaan itsehallintolaki 16.8.1991/1144/ 41 §
Maakunnassa toimivassa oppilaitoksessa tutkinnon suorittanut voi, siten kuin asetuksessa tarkemmin säädetään, päästä valtion ylläpitämään tai valtionapua saavaan ruotsinkieliseen tai kaksikieliseen oppilaitokseen sekä suorittaa tutkinnon siinä, vaikkei hänellä ole sisäänpääsyä ja tutkinnon suorittamista varten vaadittavaa suomen kielen taitoa.
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1991/19911144
Suomessa kun ei ole kuin kaksikielisiä ja ruotsinkielisiä oppilaitoksia.
Suomalaiset ovat onnistuneet luomaan järjestelmän jossa aivan legitiimisti syrjitään suomenkielisiä.
Entä, mikä tilanne on Ruotsissa?
Mielenkiintoinen poikkeus kielitaidon osoittamisvaatimuksissa on se, että suomenkielinen ylioppilas saa lähes poikkeuksetta hakea ruotsalaisiin yliopistoihin ilman ruotsinkielen koetta. Ruotsinkielen kirjoittaminen Suomen ylioppilastutkinnossa riittää. Sen sijaan kotimaassaan oleviin yliopistoihin hakiessaan suomenkielisen pitää todistaa kielitaitonsa.
Helsingin yliopiston (ja vastaavasti muiden Suomen yliopistojen) ruotsinkieliseen opetukseen pyrkivillä suomenkielisillä täytyy olla joko valtion tutkintolautakunnan todistus TÄYDELLISESTÄ ruotsinkielen taidosta tai hakijan täytyy osallistua tiedekunnan järjestämään vaativaan ruotsinkielen kielikokeeseen.
RUOTSINKIELISELTÄ EI VAADITA MITÄÄN SUOMENKIELEN KOETTA, kun hän hakee suomenkieliseen opetukseen Helsingin yliopistoon tai mihin tahansa muuhun suomenkieliseen oppilaitokseen.
http://www.helsinki.fi/opiskelijaksi/erityishakijaryhmat.html
Kuinka tilanne voi olla näin epätasa-arvoinen eri kieliryhmien nuorille?
Kun ruotsinkielinen pyrkijä voi keskittyä lukemaan sitä ainetta, minkä opiskeluun hän on pyrkimässä, pänttää suomenkielinen ylioppilas samaan aikaan RUOTSINKIELTÄ, että pärjäisi kielikokeessa.
Molemmat edellä mainitut kielikokeet ovat hyvin vaativia - varsinkin valtion tutkintolautakunnan todistuksen saamiseen TÄYDELLISESTÄ ruotsinkielen taidosta pystyy ani harva Suomessa. Lisäksi se on kallis (maksaa 86-100 euroa). Kaiken huippu on se, että kielikoe vie kaksi kokonaista päivää aamusta iltaan.
Toisaalta valtion tutkintolautakunnan todistusta ei ehdi saada, koska uusi ylioppilas pyrkii haluamaansa jatko-opetukseen joko valmistumiskeväänä tai –kesänä, ja valtion kielikoe järjestetään myöhään syksyllä.
Varattomille tai vähävaraisille opiskelijoille 86 - 100 euron kielikoemaksu tuntuu kohtuuttomalle.
Entä, mikä tilanne on Ahvenanmaalla?
Ahvenanmaan itsehallintolaki 16.8.1991/1144/ 41 §
Maakunnassa toimivassa oppilaitoksessa tutkinnon suorittanut voi, siten kuin asetuksessa tarkemmin säädetään, päästä valtion ylläpitämään tai valtionapua saavaan ruotsinkieliseen tai kaksikieliseen oppilaitokseen sekä suorittaa tutkinnon siinä, vaikkei hänellä ole sisäänpääsyä ja tutkinnon suorittamista varten vaadittavaa suomen kielen taitoa.
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1991/19911144
Suomessa kun ei ole kuin kaksikielisiä ja ruotsinkielisiä oppilaitoksia.
Suomalaiset ovat onnistuneet luomaan järjestelmän jossa aivan legitiimisti syrjitään suomenkielisiä.
Entä, mikä tilanne on Ruotsissa?
Mielenkiintoinen poikkeus kielitaidon osoittamisvaatimuksissa on se, että suomenkielinen ylioppilas saa lähes poikkeuksetta hakea ruotsalaisiin yliopistoihin ilman ruotsinkielen koetta. Ruotsinkielen kirjoittaminen Suomen ylioppilastutkinnossa riittää. Sen sijaan kotimaassaan oleviin yliopistoihin hakiessaan suomenkielisen pitää todistaa kielitaitonsa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Oletkos kuullut että Suomessa on mahdollisuus opiskella vieraalla kielellä ammattikorkeakouluissa?
Sinnekin pyrkiessä on osoitettava kielitaitonsa:
"Kaikki hakukelpoisuutensa osoittaneet hakijat kutsutaan valintakokeisiin.
Hakijoiden kielitaito arvioidaan valintakokeeseen sisältyvässä kielikokeessa asteikolla hyväksytty/hylätty. Kielikokeessa hylätty hakija ei voi tulla valituksi koulutukseen."
Minkäköhän ihmeen takia ne siellä haluaa etukäteen varmistua, että tulevat opiskelijat osaavat riittävästi opetuskieltä? Jotta he pysyisivät mukana kärryillä? Mikäli ei kielitaito riitä, kannattanee hakeutua sellaiseen koulutukseen, jonka pystyy läpikäymään jo osaamallaan kielellä. Tuo ruotsin kielen 'täydellinen osaaminen' ei liene välttämätöntä - jokainen, joka on peruskoulun ja lukion ruotsin kurssit kahlannut riittävällä mielenkiinnolla, selviää kyllä halutessaan kielikokeesta. Eri asia on jos koko tuo kouluaika on kulunut hokiessa: "Tätä en opi/opettele, koska ruotsiahan minä en tule koskaan tarvitsemaan jne". Kaikki eivät vaan yksinkertaisesti ymmärrä mikä rikkaus kielitaito on. Onhan tietysti tärkeää myös etsiä yhteiskunnastamme epäkohtia ja keskittyä niihin sen sijaan että vaikkapa opiskelisi kieliä. Niitä kun mahtuu ihmisen päähän useita - yhden opetteleminen ei sulje pois toisen oppimista vaan usein vahvistaa kielitajua yleensä. Jotta silleen ja tämä tästä.