Meillä on yksi lapsi joka tapaa mummia noin 1 krt kk jos viemme hänet itse sinne. Appivanhemmat eivä tule meille kylään kuin synttäreillä. Kuitenkin mieheni siskon lapset ovat siellä koko ajan jopa viikolla yökylässä. Välimatkaa ei kuitenkaan ole kauhesti. Nyt poikamme on alkanut kysellä miksi hän ei pääse heille eikä heidän kanssa viikonloppuja viettämään vaunulle kuten hänen serkkunsa. Olemme keskustelleet tästä joskus vuosien varrella appivanhempien kanssa ja he sanovat olevansa tasapuolisia. Höpö höpö...Olemme miettineet johtuuko tämä meidän lapsesta jolla on ADHD vai siksi kun hän on vilkkaampi kuin nämä serkut??? Kun tämän otamme puheeksi "mummi" uhkaa laitta välit poikki. Mieheni ei enään edes voi sanoa asiasta koska heti suututaan.. Auttakaa mitä teen? Lapseni puolesta pahamieli.
Mummi
Minnak
18767
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
että mummi kokee lapsenne rankaksi hoitaa, mikä ADHD-lasten kanssa onkin. Te olette ehkä jo tottuneet omaan lapseenne ja hänen ylivilkkauteensa jne. mutta oudossa ympäristössä nuo lapset tulevat vielä erityisen vilkkaiksi ja kokeilevat kaiken mahdollisen, heillä kun pitäisi aina olla samat rutiinit joka päivä.
Luulen, että mummille on vain sen tosiasian myöntäminen hyvin vaikeeta ja koko aihe on tosi arka, koska hän noin voimakkaasti reagoi, jos otetaan puheeksi.
Hän varmaan oikeesti haluaisi olla tasapuolinen, mutta koska kokee teidän lapsenne rankaksi hoitaa ja tietää itsekin, ettei voi olla yhtä tasapuolinen, niin se on paha paikka.
Mulla on itsellä ollut hoidettavana kaksikin ADHD-lasta, joten tiedän mitä he vaativat ja miten mm. heidän sukulaisensa ovat suhtautuneet. Yhden täti sanoi, että "kun sitä väsyy jo , kun pelkästään katsoo sen lapsen touhuja". Vauhtia siis riittää. Kylässä on niin paljon uusia virikkeitä ja nähtävää, että siinä on lapsi jonkin aikaa ihan sekasin ja se on raskasta aikuisille.
Varmaan mummi rakastaa teidän lastanne aivan yhtä paljon, kuin muitakin, mutta kokee lapsenne liian vaativaksi.
Jospa sanoisit lapsellesi ihan suoraan, että mummi on jo vanha ja kun sinä olet niin vilkas, niin mummi ei jaksa vahtia sinua, mutta silti mummi rakastaa sinua yhtä paljon kuin muitakin.
Ehkä mummi ottaa sinuakin useammin kun vähän kasvat ja rauhotut. Kyllä meidän lapset sen on aina ymmärtäneet, että he ovat ympäristölleen rankkoja silloin kun hakevat rajojaan ja kaikki opettajat ym. ovat olleet helisemässä heidän kanssaan.
arvannukkaan,että sinä TAAS olet heti kommentoimassa!!
no olisit sitten heti sanonut, että odotat vastausta kaikilta muilta paitsi mumilta.
Mikä täällä yleensä on se vastaus järjestys, et kuka saa mihinkin vastata ja kuka täällä yleensäkin saa kirjottaa? Sinäkö vain?
Tämä oli mielestäni huomionarvoinen ja viisas vastaus. Juuri noin olisi hyvä suhtautua asiaan ja keskustella siitä lapsen kanssa. Se nyt tosin jäi huomioimatta, että hankalaahan on, jos asian puheeksi ottamisyritys "mummon" kanssa uhkaa katkaista välit, niin aika huteralla pohjalla se "mummonrakkaus" sitten mahtaa olla.
miksi hän ei saisi kommentoida? ihan hyvä kommenttihan tuo oli.
Ja harvinaisen reilua kirjoittaa aina samalla nimimerkillä, niin seisoo sanojensa takana keskustelun käänteistä riippumatta, ja edustaa oikeasti itseään, eikä vain impulsiivisesti tekaistuja lausahduksia.
Jos hän olisi joka kerta eri nimimerkillä kuten vaikka sinä esimerkiksi, niin et saisi iloa huomautella hänelle.
"mummonrakkaus" on mitenkään arveluttavaa tässä, vaan juuri siksi tuo ylireagointi mummilta, koska se on niiin arka asia hänelle.
Hänestä on varmaan kauheeta myöntää kenellekään, että ei jaksa yhden lapselapsen kanssa, vaikka kuinka haluaisi. Hän varmaan käy niin kovaa taitelua omien tunteidensa kanssa, että asian esille ottaminen ja siitä puhuminen on vielä ylivoimaista hänelle.
Jospa lapsen vanhemmat voisivat yrittää mennä vähän vastaan ja asiallisesti puhua lapsen ylivilkkaudesta ja siitä kuinka rankka hoidettava lapsi on ja siitä, että jos mummi kuitenkin pitäis lasta luonaan, vaikka vähemmän aikaa kerrallaan, mutta useammin, tai jotain, että löytyis kaikkia osapuolia tyydyttävä kompromissi.
Voi olla, että mummi itse arastelee keskustelua aiheesta vanhempien kanssa, koska pelkää loukkaavansa vanhempien tunteita.
Eihän ole vanhempien eikä kenekään syy, että lapsi on sellainen, kuin on.
olikaan??Ei lue missään :)
Tämän keskustelupalstan terroristi on mumi ja luulee olevasa muita parempi.
nimimerkki kuten "mumilla"?
en itsekään jaa ihan kaikkia hänen ajatuksiaan, mutta tuo viimeinen oli mielestäni ok, eikä hänen ajankoht. vastaustaan tarvitse tuomita aiempien vastausten perusteella.
kertoo vaan omakohtaisesti ja kokemuksella näkemyksensä -siitä voi olla opittavaa vaikka ei olisikaan kaikesta samaa mieltä.
soimaa,eikös se niin mene!Ei pidä odottaa nimimerkkiä muiltakaan jos ei sitä itsekkään käytä!!
tuota "mumiin" kohdistunutta kritiikkiä -no kiva kun sain Sinut usutettua kimppuuni ja samalla pois vainoamasta nimimerkkiä "mumi"
"kimppuun käymisestä",ihan asiallisesti olen sulle vastannut niinku sinäkin mulle.Enkä kehtaa edes enää kommentoida kun eihän me asiasta etes kättä väännetä :) Mukavaa päivä alkua sinulle!
...olihan se liioiteltu ilmaisu, mutta lievä verrattuna tämän palstan yleiseen tyylilajiin...
olen.
Minulla on seitsemän lastenlasta, itsellä ei ole tuollaista ongelmaa että jotain lasta syrjisin.
Mutta kerron sinulle täydellä ystävyydellä, suvussani on yksi mummi, heidän lapsenlapsellaan on poika jolla on tämä ADHD. Olen ollut itse todistamassa asian kun poika on mummilassa, se on niin riehakasta menoa ja uhmaa pojalta, että mummi ei jaksa olla sen lapsen kanssa. Poika tekee kaiken just toisin mitä on lupa tehdä.
Pojan mummi kertoi itse, että ilman pojan äidin/isän seuraa hän ei uskalla ottaa poikaa luokseen. Mummi pelkää että lapselle tapahtuu joku tapaturma, koska rajut on hänen menonsa ja otteensa.Ymmärrän kyllä tätä mummia.
Mutta toivottavasti sinullekkin mummi sen asian pystyy puhumaan suoraan, ei riidan kautta, eikä uhkailulla.
jos näin on,niinkuin kirjoitat.
Olen itse mummi,vaikka minullakin omalaatuinen tarina mummoudesta,kun en voi tavata lastenlasta.
Kun se on minulta kielletty lapseni taholta.
Mutta olen sitä mieltä,että se on varmasti niin,että HDHD voi olla yksi syy siiheen.kun kaikki ihmiset eivät tiedä,miten tälläisiin lapsiin pitäis suhtautua ja miten heidän kanssa pitäis toimia.Tietämättömyys on usein syy tälläiseen.En usko että muuten Sinun lastasi pidettään eriarvoisessä asemassa.Kannatta puhua asiasta ja antaa aikaa.
Kun lapsi kasvaa,hän tulee sitä itse isovanhemmilta kysymään.
Niin ainakin minä odotan,kunnes mun lapsenlapsi kasvaa ja isona ymmärtää,mitä vanhemmat ovat häneltä kieltäneet.
Jaksaamista!
Voimia sinulle, ja muista et ole ainoa surkea tässä maailmassa. Meitä on paljon muitakin, mutta monikaan ei uskalla puhua koko asiasta mitään vaan itkee yksin suruansa kaikki illat ja yöt.Halit sulle kohtalotoverilta.
Kun pääset kuudenkympin paremmalle puolelle, niin mieti, jaksaisitko poikaasi tuossa vauhdissa vielä silloin.
Isovanhemmat eivät tapaa poikaasi joka päivä. Teillä on rutiinit, joiden varassa elätte. Ei isovanhemmilla on samaa taitoa.
Vieraissa lapsi innostuu entistä enemmän. Isovanhemmat eivät halua kaiken aikaa kieltää ja käskeä, joten meno voi yltyä hurjaksi. Isovanhemmat väsyvät ihan oikeasti. Mikäli heillä on kipuja, reumaa, selkövikaa, sydänsairautta tms. niin ihan mahdotonta on selviytyä liian vilkasverisen lapsen kanssa, vaikka tämä ei ehkä ollenkaan häijyyttään ole hermoille käypä.
Ei se ole syrjintää, eikä lapsen hylkäämistä. Se on realismia.
Vanhemmat eivät aina ymmärrä, että pelkkä isovanhemmuus ei riitä. Lapsen kanssa menee paljon energiaa.