kesätyö ei kiinnosta

olisit menny siivousduuniin. varmasti saa duunia. Porukkaa on lomilla yms. Mutta harvoille kelpaa enää siivousduuni. Sitä mäkin nyt teen.

miia kirjoitti:

olisit menny siivousduuniin. varmasti saa duunia. Porukkaa on lomilla yms. Mutta harvoille kelpaa enää siivousduuni. Sitä mäkin nyt teen.

Vai saa...? Asun sekä Turussa ja Helsingissä, hain töitä Engeliltä etc etc siivous firmoista, ei mitään vaatimuksia ollut minulla. Mutta kun olen 17 vuotias. En päässyt mihinkään. Laskin, että lähetin hakemuksen yhteensä 130 paikkaan Helsinkiin ja Turkuun, yhdestä minulle vastatiin ja sain kuin sainkin puhelinmyyntityötä. Mikäs siinä, mukavaa se on sekin, etenkin kun aikaisemmin kuulemani juorut eivät todellakaan pitäneet paikkaansa.

Alle 18 vuotias ei tässä maassa töitä saa kuin suhteilla, tai sitten työtä jossa todella saa tehdä työtä.

Oma poikani on vuosimallia 88, eli 15-v. Saisi tedä jo pitkääkin työpäivää. Töiden kyselyn aloitti aikaisin ja tyyliin kaikki kelpaa. Kappaan pullohuoneeseen tai varastoon tai minne vaan, siivousfirmoihin siivoamaan, soittoja ja hakemuksia, leipomoon, kaupungille kesätöihin, seurakunnalle autausmaata haravoimaan, hampurilaispaikkoihin.....

SEurakuntaa vaatii 18-v ikää. samoin leipomo. Minun työpaikkani ei ota alle 18-v. edes siivoamaan - ja kuitenkin siellä on ollut siivoustyössä 16-v tyttösiä! mutta ilmeisesti asumme väärällä puolen rajaa.. siivousfirmat eivät vastanneet kyselyihin, hakemuksiin. Puhelimet tuttasi varattua. Puhelinmyyntityöhön kuulemma vaaditaan 18-v tai 16-v. ikä, hän oli joka paikkaan liian nuori.
Sai sitten tuon ilmaisjakelulehtien jakamisen. Ja suhteilla pienen parin päivän mittaisen homman, auttoi loppusiivouksessa. Mutta tämäkin siis vain ja ainoastaan suhteilla ja kesto oli pari pv.
Asumme pääkaaupunkiseudulla.
Tyttäreni sai 16-17 v. siivoustyötä, suhteilla. Siivousfirmassa sanottiin, etteivät ota yleensä näin nuoria, on huonoja kokemuksia. Ilmeisesti siivousfirmoilla on myös huonoja kokemuksia nuorista pojista?
Niinikään hän pääsi kauppaan töihin suhteilla, onnistui siis vaihtamaan työpaikan lähemmäksi (siivouspaikalle työmatka oli pitkä ja hankala julkisilla) Mutta tänne kauppaan ei sitten pikkuveljeä huolittukaan, vaikka hän teki siellä koulun TET-jakson ja alustavasti luvatiin .. mutta niin luvattiin jokaiselle joka tuli kyseiseen "kyläkauppaan" TET-jaksolle ja joku onnekas viimeksi tullut sitten kesätöitä sai..

Työkokemukseksi ei huomioida sitä, että tekee kotitöitä tai että on jonkun kerran katsonut kaverin lapsia tai auttanut ukkia remonttihomissa kesällä.

Kyse ei ole siis siitä, etteikö haluaisi, etteikö hakisi, olisi kiinnostunut, etteikö kaikki kelpaisi. Vaan siitä onko suhteita ja jos ei niitäkään ole mutta töitä löytyy, on hyvä tuuri: oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Kuten pojallani tämän lehdenjako-homman kanssa.


On siis tuhra syyllistää tai syyttää. Vaikka itsellä on hyvä tuuri ja töitä löytyy, kaikille niitä ei löydy.
Pomon paikkoja tuskin nuoret edes hakevat!! Useimmalla tuntemallani nuorella on toiveena, että kun edes jotakin.

Eräs nuori saa syksyllä opiskeluihin kuuluvan palkattoman harjoittelujakson firmasta mutta sillä ehdolla, että aloittaa jo kesällä, palkatta. Hän suostui, kun ei ollut oikein vaihtehtja. HÄn on siis kesätöissä mutta ei saa palkkaa. Mutta hän saa syksyllä ko. firmasta opintoihin liittyvän harjoittelupaikan. Ja tämä on pääkaupunkiseudulla. Että tälleen se homma menee.

Turha olla Äitylin noin omahyväinen, jos lapset on onnistunu saamaan töitä. Ei se ole lapsen paremmuutta muihin verrattuna jos sattuu saamaan töitä, sitä paitsi usein se kyllä myös tapahtuu vanhempien suhteilla. Monet vaan ei onnistu saamaan työtä yrityksistä huolimatta, eikä sitä murhetta tarvitse pahentaa haukkumalla nuorta kelvottomaksi.
Paikkakunnallamme tehtiin joskus päätös, että kaupungin kesätöitä annetaan vain varattomien lapsille (mitenkähän sekin tarkistetaan), eikä täällä yksityisiä työpaikkoja ole, joten paremmin toimeentulevien perheiden lapsilla ei ole mitään mahdollisuutta päästä työkokemusta hankkimaan. Onko sekin näiden nuorten oma syy?

On paljon asiallisia, rehtejä ja tunnollisia nuoria, jotka eivät ole saaneet työtä sinnikkäästä yrittämisestä huolimatta. Äläpä leimaa heitä omiasi huonommiksi.

äiti kirjoitti:

On paljon asiallisia, rehtejä ja tunnollisia nuoria, jotka eivät ole saaneet työtä sinnikkäästä yrittämisestä huolimatta. Äläpä leimaa heitä omiasi huonommiksi.

Hanttihommiinkin täytyy edetä kuin paremmassakin uraputkessa. Itse aloitin 13-v. lehdenjakajana,sitten kukkakaupassa,sitten maatilalla lomittajan apulaisena. Kaikkiin paikkoihin hain itse, ilman suhteita ja ilman ikää.
Kesäduuninkin hankkimiseen tarvitaan jatkuvaa yritystä ja onneakin.Monet aloittaa liian myöhään hakemaan paikkoihin. Itse olen aina aloittanut jo tammikuussa ja aina on löytynyt töitä, useimmat niistä suoraansanottuna paskaduuneja.
Mutta nyt, 5 vuotta myöhemmin teen koulun ohella ja kesäisin leipomossa yövuoroa:helppoa, mukavaa, todella hyvä palkka,ainoa miinus on että se on fyysisesti rankkaa.
Häntä pystyyn ja nokka kohti tuulta äipät, kyllä se maasta se pienikin ponnistaa!

Kaija kirjoitti:

Hanttihommiinkin täytyy edetä kuin paremmassakin uraputkessa. Itse aloitin 13-v. lehdenjakajana,sitten kukkakaupassa,sitten maatilalla lomittajan apulaisena. Kaikkiin paikkoihin hain itse, ilman suhteita ja ilman ikää.
Kesäduuninkin hankkimiseen tarvitaan jatkuvaa yritystä ja onneakin.Monet aloittaa liian myöhään hakemaan paikkoihin. Itse olen aina aloittanut jo tammikuussa ja aina on löytynyt töitä, useimmat niistä suoraansanottuna paskaduuneja.
Mutta nyt, 5 vuotta myöhemmin teen koulun ohella ja kesäisin leipomossa yövuoroa:helppoa, mukavaa, todella hyvä palkka,ainoa miinus on että se on fyysisesti rankkaa.
Häntä pystyyn ja nokka kohti tuulta äipät, kyllä se maasta se pienikin ponnistaa!

Lue lisää

Kannattaa siis vaan yrittää, ensi kesänä taas uudelleen.
Tammikuussa töitä kyselevä on työntantajan mielestä liian aikaisin liikkellä, vielä ei kesälomalaissista päätetä: "kysy sitten huhtikuussa".
Huhtikuun alussa nuori kysyy ja saa kuulla, että kesätyöntekijät on jo valittu. Olisiko pitänyt kysyä jo maaliskuussa?

Monen "ein" jälkeen nuori on jo valmis heittämään kirveen kaivoon ja siinä saa tosissaan kannustaa ja puhua että nuori jatkaa työn etsimistä. Jäätelökojuihin ja siivoukseen otetaan tyttöjä. Hoikkavartinen teinipoika ei pääse fyysiseen "miesten työhön". Ujon ja aran on vaikeampi löytää ja saada töitä kuin sosiaalisemman tai sujuvasanaisemman.
Allergia myös rajoittaa jonkin verran. Kaikista ei myöskään ole maatalon töihin.

On ihan tuurista kiinni että töitä saa. On oltava oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Jotakuta onnistaa sitten. Jos firmasa on tarjolla kaksi kesätyöpaikkaa ja siihen hakee kymmenen nuorta, onko niiden kahdeksan oma vika, jos heitä ei valita vaan vain kaksi valitaan? Joku aina voittaa ja joku aina häviää/tulee toiseksi / jää viimeiseksi. Pitää vaan jatkaa yrittämistä ja hakemista.
Kun saa jalan sen oven rakoon, että voi sanoa, että olen tehnyt sitä ja tätä työtä aiemmin, on helpompaa saada taas töitä muualta. Mutta sen ekan duunin saaminen, jos ei ole suhteita, siinä se onkin hakeminen..

töistä kirjoitti:

Kannattaa siis vaan yrittää, ensi kesänä taas uudelleen.
Tammikuussa töitä kyselevä on työntantajan mielestä liian aikaisin liikkellä, vielä ei kesälomalaissista päätetä: "kysy sitten huhtikuussa".
Huhtikuun alussa nuori kysyy ja saa kuulla, että kesätyöntekijät on jo valittu. Olisiko pitänyt kysyä jo maaliskuussa?

Monen "ein" jälkeen nuori on jo valmis heittämään kirveen kaivoon ja siinä saa tosissaan kannustaa ja puhua että nuori jatkaa työn etsimistä. Jäätelökojuihin ja siivoukseen otetaan tyttöjä. Hoikkavartinen teinipoika ei pääse fyysiseen "miesten työhön". Ujon ja aran on vaikeampi löytää ja saada töitä kuin sosiaalisemman tai sujuvasanaisemman.
Allergia myös rajoittaa jonkin verran. Kaikista ei myöskään ole maatalon töihin.

On ihan tuurista kiinni että töitä saa. On oltava oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Jotakuta onnistaa sitten. Jos firmasa on tarjolla kaksi kesätyöpaikkaa ja siihen hakee kymmenen nuorta, onko niiden kahdeksan oma vika, jos heitä ei valita vaan vain kaksi valitaan? Joku aina voittaa ja joku aina häviää/tulee toiseksi / jää viimeiseksi. Pitää vaan jatkaa yrittämistä ja hakemista.
Kun saa jalan sen oven rakoon, että voi sanoa, että olen tehnyt sitä ja tätä työtä aiemmin, on helpompaa saada taas töitä muualta. Mutta sen ekan duunin saaminen, jos ei ole suhteita, siinä se onkin hakeminen..

Lue lisää

Ihan samoja kokemuksia täälläkin, tammikuussa sanotaan että tule myöhemmin, maaliskuussa että olisit tullut ennemmin.
Sitä paitsi työtä saa ne jotka osaa röyhkeästi käyttää kyynärpäätaktiikkaa, jotka osaavat tuoda muutenkin aina itseään esille, kehua itseään ja näytellä tarvittaessa aikuisille lipevästi mielistellen. Aremmilta ja rehellisen mielen omaavilta se ei niin hyvin suju, ja jännittäminenkin voi vaikeuttaa työnhakua. Jos ei saa työtä niin ei ainakaan pitäisi haukkua työhaluttomaksi.

Pois 13-vuotiaat viemästä työpaikkoja niiltä jotka sitä kipeämmin tarvitsevat! 13-vuotiasta voi vielä vanhemmat elättää, senkin paikan tarvitsisi ennemmin asiallinem rehti ja tunnollinen 17-vuotias, joka ei ole koskaan saanut mitään työtä. Työnantajat miettikää vähän työnetsijänkin tilannetta ennen kuin otatte lapsia töihin ja samalla joku työikäisempi jää ilman.

apua kirjoitti:

Pois 13-vuotiaat viemästä työpaikkoja niiltä jotka sitä kipeämmin tarvitsevat! 13-vuotiasta voi vielä vanhemmat elättää, senkin paikan tarvitsisi ennemmin asiallinem rehti ja tunnollinen 17-vuotias, joka ei ole koskaan saanut mitään työtä. Työnantajat miettikää vähän työnetsijänkin tilannetta ennen kuin otatte lapsia töihin ja samalla joku työikäisempi jää ilman.

Lue lisää

Samaa mieltä! 17-v., joka tuskin saa vanhemmilta rahaa ja joka kustantaa matkat, ehkä vuokran ja safkankin itse tarvitsee työtä ja palkkaa enemmän kuin 15-v., jonka menot vanhemmat kustantavat.
Älkääkä valittako ettei työtä ole, usein on vain niin että työntekijä ja työpaikka eivät kohtaa. Soittakaa L&T:lle, ISS:lle, SOL:ille, Engelille niin varmaan aukenee edes parin tunnin kohde. Jos ei, käykää MLL:n lastenkaitsija kurssin, sitä kautta JOKAINEN SAA DUUNIA! Tai jakakaa lehtiä tai menkää puhelinhaastattelijaks/myyjäksi. Hakekaa paikkoihin, johon monet eivät halua.

miia kirjoitti:

Samaa mieltä! 17-v., joka tuskin saa vanhemmilta rahaa ja joka kustantaa matkat, ehkä vuokran ja safkankin itse tarvitsee työtä ja palkkaa enemmän kuin 15-v., jonka menot vanhemmat kustantavat.
Älkääkä valittako ettei työtä ole, usein on vain niin että työntekijä ja työpaikka eivät kohtaa. Soittakaa L&T:lle, ISS:lle, SOL:ille, Engelille niin varmaan aukenee edes parin tunnin kohde. Jos ei, käykää MLL:n lastenkaitsija kurssin, sitä kautta JOKAINEN SAA DUUNIA! Tai jakakaa lehtiä tai menkää puhelinhaastattelijaks/myyjäksi. Hakekaa paikkoihin, johon monet eivät halua.

Lue lisää

Kiitos Miia vinkeistä, aina ei tiedä mistä kysyis. Mutta puhelinhaastattelu ei kyllä kaikille sovi, se vaatii tosi kestävää luonnetta ja ujolle hiljaiselle on vaikeaa puhelimella soittaminen muutenkin. Ja monen kokemus on myös, että siinä ei saa minkäänlaisia tuloja.

miia kirjoitti:

Samaa mieltä! 17-v., joka tuskin saa vanhemmilta rahaa ja joka kustantaa matkat, ehkä vuokran ja safkankin itse tarvitsee työtä ja palkkaa enemmän kuin 15-v., jonka menot vanhemmat kustantavat.
Älkääkä valittako ettei työtä ole, usein on vain niin että työntekijä ja työpaikka eivät kohtaa. Soittakaa L&T:lle, ISS:lle, SOL:ille, Engelille niin varmaan aukenee edes parin tunnin kohde. Jos ei, käykää MLL:n lastenkaitsija kurssin, sitä kautta JOKAINEN SAA DUUNIA! Tai jakakaa lehtiä tai menkää puhelinhaastattelijaks/myyjäksi. Hakekaa paikkoihin, johon monet eivät halua.

Lue lisää

Pienituloisilla vanhemmilla ei ole antaa rahaa edes sille 13 tai 15 vuotiaallekaan. Ja omia menoja on jo tuonkin ikäisellä. Kodin tiukka talous innostaisi tekemään jotakin pientä työtä. Jos jostakin jotakin vain saisi... Kyllä se kotona asuva 17-vuotiaskin on vanhempien elätettävänä siinä kuin 13-vuotiaanankin, jos ei kerran töitä saa.
Silloinhan vaan voi tehdä sopimuksen että huolehtii huushollista KOKONAAN ja saa pienen korvauksen omia menoja varten..

Millä perusteella sinä määrittelet, kuka tarvitsee työtä ja ansioita enemmän kuin joku toinen?

Poikani on 15 v ja ihan sattuman kauppaa että sai lehdenjako-duunin. Palkka vaihtelee ja riippuu lehtien lukumäärästä, ja on tosi mitätön.
Kun asuimme eri kaupunginosassa, ei ollut mahdollisuutta edes lehdenjako-hommiin!! vaikka haettiin, yritettiin, soitettiin jne jne, niin ei!!

Hän kyseli myös työpaikkoja eri siivousfirmoilta, eipä onnistanut!!?? Vaaleaihoista suomalaista poikaa ei siivousfirmat huoli palkkalistoille, niinkö?? sillä onhan heillä siellä somalipoikia luutun varressa siksi, että väittämän mukaan "suomalaisille ei siivoustyö kelpaa".

Lastenhoitotyötä suosittelisin vain sellaisille henkilöille, jotka ovat ihan aidosti kiinnostuneet lapsista. Vai haluatko, että aikanaan sinunkin lapsiasi katsoo joku tympääntynyt tenityttö joka toivoo vaan että pääsee äkkiä kotiin ja saa palkkansa - ja lapset roikkuvat siinä pakollisena pahana?

Puhelinhaastattelusta: esikoinen oli sellaisessa, kun muuta ei saanut. Palkka oli provikka-palkka ja onnistuihan hän joskus tienaamaan jopa enemmän kuin se bussimatka kotoa työpisteeseen ja takaisin, siis vähän enemmän kuin edestakainen seutulipun hinta pääkapunkuseudulla!! Todella upeat ansiot!! Hän lopetti lyhyeen, sillä ei semmonen duuni kannata, josta ei saa edes työmatkakulun vertaa päiväpalkkaa.

murkun mutsi kirjoitti:

Pienituloisilla vanhemmilla ei ole antaa rahaa edes sille 13 tai 15 vuotiaallekaan. Ja omia menoja on jo tuonkin ikäisellä. Kodin tiukka talous innostaisi tekemään jotakin pientä työtä. Jos jostakin jotakin vain saisi... Kyllä se kotona asuva 17-vuotiaskin on vanhempien elätettävänä siinä kuin 13-vuotiaanankin, jos ei kerran töitä saa.
Silloinhan vaan voi tehdä sopimuksen että huolehtii huushollista KOKONAAN ja saa pienen korvauksen omia menoja varten..

Millä perusteella sinä määrittelet, kuka tarvitsee työtä ja ansioita enemmän kuin joku toinen?

Poikani on 15 v ja ihan sattuman kauppaa että sai lehdenjako-duunin. Palkka vaihtelee ja riippuu lehtien lukumäärästä, ja on tosi mitätön.
Kun asuimme eri kaupunginosassa, ei ollut mahdollisuutta edes lehdenjako-hommiin!! vaikka haettiin, yritettiin, soitettiin jne jne, niin ei!!

Hän kyseli myös työpaikkoja eri siivousfirmoilta, eipä onnistanut!!?? Vaaleaihoista suomalaista poikaa ei siivousfirmat huoli palkkalistoille, niinkö?? sillä onhan heillä siellä somalipoikia luutun varressa siksi, että väittämän mukaan "suomalaisille ei siivoustyö kelpaa".

Lastenhoitotyötä suosittelisin vain sellaisille henkilöille, jotka ovat ihan aidosti kiinnostuneet lapsista. Vai haluatko, että aikanaan sinunkin lapsiasi katsoo joku tympääntynyt tenityttö joka toivoo vaan että pääsee äkkiä kotiin ja saa palkkansa - ja lapset roikkuvat siinä pakollisena pahana?

Puhelinhaastattelusta: esikoinen oli sellaisessa, kun muuta ei saanut. Palkka oli provikka-palkka ja onnistuihan hän joskus tienaamaan jopa enemmän kuin se bussimatka kotoa työpisteeseen ja takaisin, siis vähän enemmän kuin edestakainen seutulipun hinta pääkapunkuseudulla!! Todella upeat ansiot!! Hän lopetti lyhyeen, sillä ei semmonen duuni kannata, josta ei saa edes työmatkakulun vertaa päiväpalkkaa.

Lue lisää

Joo,o oikeassa olet, työnteko melkein 17-vuotiaa-
la pitäisi olla itsestäänselvyys, mutta kun nei-
tiä ei kiinnosta mikään muu, kuin bailaaminen ka-
vereiden kans. Kauhulla odotan, kun ens maanan-
taina koulu alkaa, kuinka käy. Viime talvena lop-
pui ennen joulua. Kyllä on kuule välillä pinna
tiukalla elättäessä tollasta luuseria, mutta min-
käs teet, pakottaminen ei onniatu ja vanhemmilla
on kuitenkin vastuu, vielä kun kyseessä on alaikäinen.

ja olen itse 18-vuotias, ei totisesti ole omia lapsia. Asun yh-äitini ja kahden suht samanikäisen sisarukseni kanssa suurine velkataakkoinen, joten totta helvetissä tiedän mitä on olla ilman rahaa. Mietitään mikä leipä on halvinta, haetaanko kirkosta ruokaa, kenelle ostetaan uusi talvitakki. Tätä oli elämäni kun olin nuorempi. Isäni ei maksanut koskaan mitään, anteeksi korjaan, kyllä kerran kahdessa vuodessa saimme aina parikymmentä markkaa. Ja sekös lohdutti. Ja mitäs teit, kun pesukone hajosi. Ostit uuden, niillä suurilla tuloilla? Ehei, lainasit rahaa isän vanhemmilta. Alentaaa.
Päätin mennä duuniin, hoitmaan koiria, lapsia, puhelinhaastattelijaksi, mitä vain. Kyllä nyt on hienoa olla töissä, ja saada omaa rahaa. Muuten olisin ilman mitään sukista ja hammasharjasta lähtien. Kuinka moni muistaa 16-v. ostaneensa palkkarahoillaan lakanan, pyyhkeen ja parit sukat. Myös 'parempaa' ruokaa on kiva saada. Karkkipäivät jäi lapsena vähiin samoin huvipuistokäynnit. Ulkomailla ei käyty koskaan. Nyt kai saan tehdä rahoillani mitä haluan? Ja todellakin, jos on vanhempana mahdollisuus, niin palkkaan nuoria ja kokemattomia.

Ja miten määrittelen kuka tarttee rahaa ja kuka ei. Jos olisin aloittanut tekstini: matkustelen joka vuosi isukin rahoilla etelään, ja omat rahat käytän ryyppäämiseen...' niin asia voisi olla toisin. Mutta kun ei ole.

miia kirjoitti:

ja olen itse 18-vuotias, ei totisesti ole omia lapsia. Asun yh-äitini ja kahden suht samanikäisen sisarukseni kanssa suurine velkataakkoinen, joten totta helvetissä tiedän mitä on olla ilman rahaa. Mietitään mikä leipä on halvinta, haetaanko kirkosta ruokaa, kenelle ostetaan uusi talvitakki. Tätä oli elämäni kun olin nuorempi. Isäni ei maksanut koskaan mitään, anteeksi korjaan, kyllä kerran kahdessa vuodessa saimme aina parikymmentä markkaa. Ja sekös lohdutti. Ja mitäs teit, kun pesukone hajosi. Ostit uuden, niillä suurilla tuloilla? Ehei, lainasit rahaa isän vanhemmilta. Alentaaa.
Päätin mennä duuniin, hoitmaan koiria, lapsia, puhelinhaastattelijaksi, mitä vain. Kyllä nyt on hienoa olla töissä, ja saada omaa rahaa. Muuten olisin ilman mitään sukista ja hammasharjasta lähtien. Kuinka moni muistaa 16-v. ostaneensa palkkarahoillaan lakanan, pyyhkeen ja parit sukat. Myös 'parempaa' ruokaa on kiva saada. Karkkipäivät jäi lapsena vähiin samoin huvipuistokäynnit. Ulkomailla ei käyty koskaan. Nyt kai saan tehdä rahoillani mitä haluan? Ja todellakin, jos on vanhempana mahdollisuus, niin palkkaan nuoria ja kokemattomia.

Ja miten määrittelen kuka tarttee rahaa ja kuka ei. Jos olisin aloittanut tekstini: matkustelen joka vuosi isukin rahoilla etelään, ja omat rahat käytän ryyppäämiseen...' niin asia voisi olla toisin. Mutta kun ei ole.

Lue lisää

Toivotan Sinulle oikein hyvää jatkoa: tulet varmasti pärjäämään elämässäsi! Sinulta on voinut jäädä osa bailauksista bailaamatta, mutta loppujen lopuksi; mitä siinä olet menettänyt? Fiksuna nuorana naisena tiedät, ettet loppujen lopuksi mitään, samoin on huvipuistojen ja karkinsyöntien kanssa. Sinulla on terve ja asiallinen suhtautuminen työhön ja jokaisen ihmisen omaan yritteliäisyyteen. Kun sitten opiskelujesi jälkeen aloitat "oikeassa" työpaikassa, olet jo paljon edellä muita; tiedät mitä työn tekeminen on, sinun ei sitä tarvitse kantapään kautta opetella. Yritä jaksaa myös opiskella; sinussa on sitkeyttä ja nykyisin niin harvinaista tervejärkisyyttä, että mahdollisuutesi tasapainoiseen elämään ovat - tiukasta alusta huolimatta - hyvät. Kaikkea hyvää sinulle!!

Äityli kirjoitti:

Toivotan Sinulle oikein hyvää jatkoa: tulet varmasti pärjäämään elämässäsi! Sinulta on voinut jäädä osa bailauksista bailaamatta, mutta loppujen lopuksi; mitä siinä olet menettänyt? Fiksuna nuorana naisena tiedät, ettet loppujen lopuksi mitään, samoin on huvipuistojen ja karkinsyöntien kanssa. Sinulla on terve ja asiallinen suhtautuminen työhön ja jokaisen ihmisen omaan yritteliäisyyteen. Kun sitten opiskelujesi jälkeen aloitat "oikeassa" työpaikassa, olet jo paljon edellä muita; tiedät mitä työn tekeminen on, sinun ei sitä tarvitse kantapään kautta opetella. Yritä jaksaa myös opiskella; sinussa on sitkeyttä ja nykyisin niin harvinaista tervejärkisyyttä, että mahdollisuutesi tasapainoiseen elämään ovat - tiukasta alusta huolimatta - hyvät. Kaikkea hyvää sinulle!!

Lue lisää

on se, että miia on aika jyrkkä ja aika katkerakin.
Nuoruuteen kuuluu tietty huolettomuus ja miialta se on jäänyt.
Ja voin lohduttaa ettet ole maailman ainoa teini, joka joutuu itse ostamaan perustarpeetkin itselleen!! teillä sentään syynä on ihan aito rahapula. Minulla / meillä syynä oli se, ettei isä antanut sitä rahaa, ei suostunut ostamaan vaikka rahaa oli ja vaikka tarve oli. Mutta se tarve ei ollut isän tarve, ja siksi se oli turha..

Ja sulla on myös työpaikka, olet onnistunut sen saamaan, joten voit hankkia tarvittavat.

Itse hankin tarvittavani opintorahalla. Nuorempi sisko kävi vielä peruskoulua eikä saanut kunnolla edes viikkorahaa. Ja isä tiesi, kuinka paljon kuukautissiteitä kuuluu mennä, ja siskolla niitä meni liikaa. Niitä ei siis ostettu. Sisko varasti ne minulta, tiirikoi lukkokaapin.

Me kuljimme rääsyissä. Siskoa kiusattiin koulussa. Mun vanhat koulukaverit eivät enää moikanneet, eivät olleet tuntevinaan kuin tulivat vastaan, katsoivat halveksivasti.

Asuimme pohjoisessa pikkukaupungissa, töitä ei löytynyt. OLin jo niin onnettoman näköinenkin, että se jo karsi minut työnhakijoiden listalta pois.

Minusta on väärin sanoa, että tuo tai tuo ihminen ei tarvitse työpaikkaa, koska sen kotiolot ovat erilaiset kuin minun. Toisen tarvetta ei voi kukaan ulkopuolinen määritellä.

Kyllä minustakin tuntui väärältä, että hyvin toimeentulevan perheen ainokainen sai työpaikan, mutta minun yh-perheeni lapset eivät.. mutta vika ei ole näiden nuorien tai heidän vanhempiensa, vika on työnantajien. Vai onko? Millä perusteella työnantaja palkkaa työntekijän? Sosiaalitoimisto on toisaalla..

Suhteilla saa hyvin, mutta kun ei ole suhteita, niin...

Ei kuitenkaan pitäisi mollata niitä, jotka eivät ole töitä saaneet. Eivät he luusereita ole. Monet nuoret ihan tosissaan etsivät ja hakevat, mutta ei tärppää. Usko menee, kun tulee joka paikasta ei-oota.

paitsio kirjoitti:

on se, että miia on aika jyrkkä ja aika katkerakin.
Nuoruuteen kuuluu tietty huolettomuus ja miialta se on jäänyt.
Ja voin lohduttaa ettet ole maailman ainoa teini, joka joutuu itse ostamaan perustarpeetkin itselleen!! teillä sentään syynä on ihan aito rahapula. Minulla / meillä syynä oli se, ettei isä antanut sitä rahaa, ei suostunut ostamaan vaikka rahaa oli ja vaikka tarve oli. Mutta se tarve ei ollut isän tarve, ja siksi se oli turha..

Ja sulla on myös työpaikka, olet onnistunut sen saamaan, joten voit hankkia tarvittavat.

Itse hankin tarvittavani opintorahalla. Nuorempi sisko kävi vielä peruskoulua eikä saanut kunnolla edes viikkorahaa. Ja isä tiesi, kuinka paljon kuukautissiteitä kuuluu mennä, ja siskolla niitä meni liikaa. Niitä ei siis ostettu. Sisko varasti ne minulta, tiirikoi lukkokaapin.

Me kuljimme rääsyissä. Siskoa kiusattiin koulussa. Mun vanhat koulukaverit eivät enää moikanneet, eivät olleet tuntevinaan kuin tulivat vastaan, katsoivat halveksivasti.

Asuimme pohjoisessa pikkukaupungissa, töitä ei löytynyt. OLin jo niin onnettoman näköinenkin, että se jo karsi minut työnhakijoiden listalta pois.

Minusta on väärin sanoa, että tuo tai tuo ihminen ei tarvitse työpaikkaa, koska sen kotiolot ovat erilaiset kuin minun. Toisen tarvetta ei voi kukaan ulkopuolinen määritellä.

Kyllä minustakin tuntui väärältä, että hyvin toimeentulevan perheen ainokainen sai työpaikan, mutta minun yh-perheeni lapset eivät.. mutta vika ei ole näiden nuorien tai heidän vanhempiensa, vika on työnantajien. Vai onko? Millä perusteella työnantaja palkkaa työntekijän? Sosiaalitoimisto on toisaalla..

Suhteilla saa hyvin, mutta kun ei ole suhteita, niin...

Ei kuitenkaan pitäisi mollata niitä, jotka eivät ole töitä saaneet. Eivät he luusereita ole. Monet nuoret ihan tosissaan etsivät ja hakevat, mutta ei tärppää. Usko menee, kun tulee joka paikasta ei-oota.

Lue lisää

Paitsio:Olet oikeassa, olen katkera. Tiedän ei ole hyäksi, mutta näin vain olen. Sanoit, että isäsi ei antanut rahaa, vaikka hänellä oli. Myöskään minun isäni ei antanut, vaikka asui yksin kustantamatta kenenkään muun menoja kuin omiaan (lue:juomisiaan). Ei maksanut edes elatusmaksuja äidilleni, vaikka rahaa olisi ollut. Sen verran, ettei edes kaupungilta saanut kämppää ja joutui ostamaan oman.
Olen pahoillani, ettet saa duunia, mutta en sille voi mitään. Oletko kokeillut puhelinmyyntiä/lastenhoitoa? Näillä minäkin aloitin.
Kirjoitit, että nuoruuteen kuuluu huolettomuus. Aivan. Olet erittäin oikeassa. Kyllä minäkin yritin elää huoletonta nuoruutta frendien kanssa. Kyllä, oli paljon ystäviä, kavereita, tuttuja. Ei ketään, kuka olisi ymmärtänyt. Tuntui kuin, he eläisivät eri maailmassa erilaisten ongelmien kanssa (en vähättele kenenkään ongelmia), en päässyt sisään heidän maailmaansa, joka koostui siitä antaako isukki tänään rahaa juomiin vaiko ei. En syytä heitä, että heillä oli 'helpompi' elämä. Hyväksyn tosiasiat.
Tiesitkö, että vanhempien tulee elättää (ruokkia, vaatettaa, ostaa hygieniatuotteet) lapsilleen, kun he ovat alaikäisiä varsinkin, jos heillä on siihen varaa. Keskustele isäsi kanssa järkevästi ja aikuismaisesti.
Toivon kaikkea hyää sulle ja siskollesi!

Äityli kirjoitti:

Toivotan Sinulle oikein hyvää jatkoa: tulet varmasti pärjäämään elämässäsi! Sinulta on voinut jäädä osa bailauksista bailaamatta, mutta loppujen lopuksi; mitä siinä olet menettänyt? Fiksuna nuorana naisena tiedät, ettet loppujen lopuksi mitään, samoin on huvipuistojen ja karkinsyöntien kanssa. Sinulla on terve ja asiallinen suhtautuminen työhön ja jokaisen ihmisen omaan yritteliäisyyteen. Kun sitten opiskelujesi jälkeen aloitat "oikeassa" työpaikassa, olet jo paljon edellä muita; tiedät mitä työn tekeminen on, sinun ei sitä tarvitse kantapään kautta opetella. Yritä jaksaa myös opiskella; sinussa on sitkeyttä ja nykyisin niin harvinaista tervejärkisyyttä, että mahdollisuutesi tasapainoiseen elämään ovat - tiukasta alusta huolimatta - hyvät. Kaikkea hyvää sinulle!!

Lue lisää

Kiitos viestistäsi! Se merkitsee minulle todella paljon ja antaa voimia, nyt varsinkin kun on jatkokoulutus keksittävä.
Nyt alkoi kuukauden loma ja sitten ulkomaille au-pairiksi.
'mahdollisuutesi tasapainoiseen elämään ovat - tiukasta alusta huolimatta - hyvät.' Uskon ja toivon tätä. Tämän takia juuri yritän 'työstää' lapsuuttani, saada siihen jotain tolkkua ja miettiä asioita, jotta saisin tasapainoisen elämän.
Mutta vielä kiitos sinulle. Lapsesi saavat olla onnellisia, kun heillä on kannustava äiti!

miia kirjoitti:

Paitsio:Olet oikeassa, olen katkera. Tiedän ei ole hyäksi, mutta näin vain olen. Sanoit, että isäsi ei antanut rahaa, vaikka hänellä oli. Myöskään minun isäni ei antanut, vaikka asui yksin kustantamatta kenenkään muun menoja kuin omiaan (lue:juomisiaan). Ei maksanut edes elatusmaksuja äidilleni, vaikka rahaa olisi ollut. Sen verran, ettei edes kaupungilta saanut kämppää ja joutui ostamaan oman.
Olen pahoillani, ettet saa duunia, mutta en sille voi mitään. Oletko kokeillut puhelinmyyntiä/lastenhoitoa? Näillä minäkin aloitin.
Kirjoitit, että nuoruuteen kuuluu huolettomuus. Aivan. Olet erittäin oikeassa. Kyllä minäkin yritin elää huoletonta nuoruutta frendien kanssa. Kyllä, oli paljon ystäviä, kavereita, tuttuja. Ei ketään, kuka olisi ymmärtänyt. Tuntui kuin, he eläisivät eri maailmassa erilaisten ongelmien kanssa (en vähättele kenenkään ongelmia), en päässyt sisään heidän maailmaansa, joka koostui siitä antaako isukki tänään rahaa juomiin vaiko ei. En syytä heitä, että heillä oli 'helpompi' elämä. Hyväksyn tosiasiat.
Tiesitkö, että vanhempien tulee elättää (ruokkia, vaatettaa, ostaa hygieniatuotteet) lapsilleen, kun he ovat alaikäisiä varsinkin, jos heillä on siihen varaa. Keskustele isäsi kanssa järkevästi ja aikuismaisesti.
Toivon kaikkea hyää sulle ja siskollesi!

Lue lisää

Nyt mun täytyy tuottaa sulle pienoinen pettymys ? :)
Luultavasti eläydyit samankaltaiseen kohtaloon niin, ettet ajatellut että kirjoitukseni oli menneessä aikamuodossa - no, en minäkään niin tarkkaan kirjoittanut. Menneestä siis kirjoitin.

Mutta nykyhetkeen, tähän päivään:
Olen jo aikuinen. Omat lapseni ovat isoja, teini ja täysi-ikäinen, minä olen siis jo wanha.. Ja pienet työpaikatkin ovat jo saaneet, onneksi.. mutta ei mitenkään helpolla, kun ei suhteita ole, ihan sattuman kauppaa ja hyvää tuuria.

Tuolloin teininä minä takerruin poikaystävään, en uskaltanut elää omia unelmiani todeksi. Elämä kulki vähän mutkaisemman kaavan kautta tähän päivään, jolloin jo monta minulle tärkeää asiaa olen onnistunut toteuttamaan.

Katkera olin minäkin. Siitä pääsi yli,onnistui antamaan anteeksi, mutta kauan se kesti. Vanhoja ei voi enää jauhaa vanhempien kanssa, molemmat ovat kuolleet.

Elinhän minä suhteellisen tavallisen lapsuuden, huolettoman mutta kapinoivan nuoruuden - joka sitten katkesi kuin veitsellä leikaten perhetilanteemme muuttuessa..

Poikaystävän "pynnöstä" jätin kaikki vanhat kaverit.. luulin edttä rakkaus on luopumusta ja antamista, kun se itse asiassa on saamista..

En jaa elämänohjeita nyt just sulle, Äityli niitä niin hyvin osasi jo antaa.
Onnea sulle elämässäsi!