minut n...?
vieläkö
muistat
1766523
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 176
Vanhimmat
voi muistaa,hyvä kun yhdenkin muistaa
nyt voin sitten jatkaa elämää. olet unohtanut niin arvelinkin..
arvasin aika tarkkaan vastauksen,
alan tuntemaan sinut
pitänyt sanoa jos olet unohtanut.
Pakko kai sitä on jatkaa elämää.
huvikseni
varmaan jotain toista tai kulutat aikaa..
unohtaa, sun takiasihan mä tännekin jäin pyörimään.
uskoa että minun takia täällä olisit.
uskoa, että sinä mun takia täällä olisit;)
ja kaiken järjen mukaan olet unohtanut minut. Joten...
järjen mukaan voi sitää mun ihastelua..
niin muka en voi..
ihastellut takaisin päin;)
ihastelisit ekaks tänne päin, mutta turha toivo taitaa olla. Et tykkää :(
ja oon mä vähän ihastellutkin, joskus melkein haukoin henkeänikin :)
..sori virhe
vaikea uskoo, kun et oo iki päivänä sitä sanonu.. Nyt juksaat, härnäät vaan :)
sulle sanonutkaan, mutta sä tiedät sen silti;)
sen voisin tietää ;)
"kuiskaillut" sen sulle
että "kuulin" sen. olen kaiken lisäksi vähän hidasälyinen näissä jutuissa..
tuon hitauden tällaisissa jutuissa;) Kai sä sen kuulit, kun mä sen sulle "kuiskasin".. ehkä et halunnut kuulla
vaikea uskoa mitä "kuiskasit". Mutta oishan se kiva kuulla joskus ihan Oikeastikin :) mutta taidat vaan härnätä loputtomiin..
ihan tosissani, en härnää
tykkään sinusta.
en mä tiedä että tykkäätkö, kovasti toivon ja sitä kautta uskon siihen vaikka väkisin, että säkin. En mä tiedä, mä toivon ja luulen.
miten sekaisin olin sinusta. Hyvä kun pystyi hengittämään seurassasi.
henki kulkevan;)
"treffaillut" jos en olisi tykännyt.
oli sen verran lyhyitä, että olis varmaan onnistunut tykkäämättäkin:)
millään ilveellä helposti uskoa, että tykkäsin ja tykkään edelleen. Todellakin "treffit", ei taidettu montaa tuntia toistemme seurassa viihtyä ;)
Jos ihastuu johonkin täysillä kuten mä, aika vaikea uskoa että tuo toinenkin... että voisi olla molemminpuolista, ei uskalla toivoa liikaa;) Ja kun toinen tuntuu ihanalta, ajattelee että se saa jotain parempaa tosta vaan.. ja sä saisitkin;)
mutta tiedätkö, minä ajattelin silloin samalla tavalla. Ihastuin lujaa, mutta en uskaltanut heittäytyä vaan jarruttelin. Tiedätkö miksi.. vain sen takia etten uskaltanut luottaa sen olevan molemminpuolista. Mutta Sydämen valittuja löytää harvoin. Sinä tunnuit sellaiselta. Kunpa joku päivä uskoisit vielä sen. Minustakin tuntuu vaikealta uskoa, että juuri sinä tykkäisit minusta. Olethan sinä ainutlaatuinen minun silmissä. :)
nyt alkaa pää painua tyynyy, hyvää yötä.
Käyhän se joskus niinkin että molemmat tykkää. Mukava, jos sattuisi kohdalle ja vieläpä sun kanssa. Jos molemmista tuntuu tuolta, eiköhän tästä jotain kehity..
totta. Sitä on vaan vaikea uskoa, kun omalle kohdalle sattuu. Ja vieläpä että sinä tykkäisit, miten se tuntuukin niin mahdottomalta. Jospa oletkin ihastunut vaan mielikuvaan minusta. Ihan tavallisena itseäni pidän. Mutta kyllä, haluaisin minäkin että tästä kehittyis jotain. Enkä ikinä lähtisi kanssasi mihinkään ihan hepposin perustein, sen kun muistat :)
heppoisin perustein liikeellä. Ihan tosissani olen sun miettinyt. Ei se mikään mielikuva ole, älä noin ajattele. Pidän tavallisista, vaikket sitä mulle olekaan :) Olet erityinen, tietäisitpä.. Tuo mahdoton on mullakin heti mielessä, kun ajattelen, että sä tykkäisit. Silti toivon sitä. Yritän muistaa tuon mitä sanot.
tykkään sinusta ja paljon. Sinun seurassa oli niin helppo ja hyvä olla, jos ei sitä hengenahdistusta lasketa ;) Tietäisitpä vaan miten erityiseltä sinä tunnut.. Että ala vaan "pikku hiljaa" uskoa siihen, että joku jossain täällä ihan tosissaan tykkää ja kaipaa. Ei sitä ole helppo uskoa itsekään, ja luulen että lopullinen luottamus asiaan tulee aivan muualla kuin täällä. Jos oikeasti olet se jota ajattelen voisin pökertyä tähän paikkaan ja vieläpä jos nuo kaikki sanasi olisi juuri minulle tarkoitettu :)
luottamus tulee muualla (jos on tullakseen), täältä saadaan sitä toivoa :) Äläkä sinä siellä pökerry, mä olen jo tehnyt sen monesti sun takia;). Kaipailen itsekin paljon. Ja tykkään. Onkohan tuo jo liian lievä ilmaisu, kun toista jatkuvasti miettii ja pohtii;) Yritän uskoa ja toivon jatkuvasti. Ehkä se varmuus tulee joskus, pitää vaan luottaa jotenkin meihin. Koska jotain tuntui olevan...;) toivon etten kuvitellut kaikkea ;) Olet vaan paras ja tahtoisin vaikka mitä sun kanssa:). Jos siis olisit Hän.
monen monta kertaa tuntenut sen sydäntä riipaisevan pökerryttävän tunteen sinun lähellä. Sellainen sähkövirta kulki jaloissa ja käsissä lähes aina, kun olit jossain lähellä. Niin kävisi vieläkin, tiedän sen. Sitä tunnetta ei voi hallita ja siksi se onkin pelottavaa. Oli siinä sitä jotain, orastavaa alkua. Ja enemmän kuin Vaan tykkäämistä ;) Jos minä olen kyseessä. Et todellakaan kuvitellut. Mutta säästän ne tietyt sanat sitten vaan meille, kahden kesken. Voit vaan uskoa, ja luottaa että niitä syvempiä tunteita on. Kun vaan vielä uskallettas ihastella toisia puolin ja toisin ;)
olisit tuntenut sen saman riipaisevan pökerryksen kuin itsellä, tuntuu riipaisevalta. Jokin sähkövirta mullakin kulki läpi, se tuntui uskomattomalta. Hyvältä. Ja kulkee se vieläkin muistellessa sua. Tulee käsittämättömiä olotiloja jo toisen ajattelusta;) Siksi tiedän ettei mikään ole mulla muuttunut. Lamaantuisin kai jos ykskaks nähtäisiin...Ei sitä tunnetta tosiaankaan voi hallita, se vaan on ja pysyy. Pelottavaa. Uskon ja luotan, tai ainakin yritän, usko on välillä koetuksella, sattuneesta syystä:)
Mutta nyt luin tuon aloituksen uudelleen ja mietin, että ymmärsinhän sen oikein, olen siis ännä, en kaipaile ännää.. :(
mikään muuttunut. Samoin voisi käydä minullakin, pelkkä ajatus siitä että jossain nähtäisiin... jähmettyisin varmaan. Ainakin sisäisesti ;) Uskomatonta, jos olet kokenut sen saman tunteen. Eikä sitä todellakaan tunne kenen kanssa tahansa.
Usko on välillä ollut koetuksella, mutta en vaan tahdo hyväksyä sitä että kaikki olisi ohi. Silloin jo oli sellainen tunne, että meistä voisi tulla jotain kaunista. Aloituksesta voi tosiaan ymmärtää väärin, mutta kyllä minä -ännälle- kirjoitin :)
ajatusta että olisi ohi, en vaan voi. Tuntuu, että olisin takiainen, joka on tarttunut suhun. En lähde millään irti. Jos se olisi molemminpuolista, siis että sä olisit se, tätä ei saa heittää hukkaan. Ei millään. Koska ei tällaista tosiaan tapahdu usein. Kyllä meistä jotain kaunista ja hyvää saisi aikaiseksi, yhdessä ainakin:) Irti susta olen tuuliajolla..
toivoisin juuri sinun olevan se takiainen. Jos olen irti sinusta, etsin sinua koko ajan ja jotain puuttuu. Niin kuin nytkin. Kaikista kasvoista etsin sinua ja sitä katsetta, joka tuntui lävistävän sieluni silloin. Tuntui että näit suoraan sydämeen. Ei tosiaan saa heittää hukkaan. Mutta miten ihmeellä pääsemme vielä toistemme lähelle... Olen minäkin sinussa "kiinni", ajatus kulkee aina sinuun.
näin yhtäaikaa, avasin tämän ketjun vaikkei tuolla näkynyt kelloaikaa että olisit vastannut..:) ajattelin vaan lueskella tätä ketjua;)
Etsin itsekin sun katsetta, jos kuljen tuolla jossain, ykskaks kiinnostaa vastaantulijatkin. Jos olisitkin jossain sattumalta.. Muistan katseesi, en unohda sitä koskaan, en voinut olla tuijottamatta. Jämähdin silmiisi. En tiedä miten pääsemme lähelle, ehkä meidän on puhuttava toisillemme suoraan. Mutta miten ihmeessä se onnistuu. Uskallatko luottaa minuun?
mielelläni jämähtänyt sinun silmiisi, mutta en ehkä aina uskaltanut liian pitkään niihin katsoa. Jos vaikka olisit huomannut miten ihastunut olin ;) Pitäis yrittää puhua. Minun ei ole ollut helppo luottaa kehenkään, mutta kaikista eniten haluaisin oppia luottamaan sinuun. Ja hetki hetkeltä, tuntuu että pystyisin siihen. Luottamus syntyy varmasti molemmin puolin ajan kanssa. Sehän on aika tärkeä juttu kuitenkin.
joo, niin se on. Ja tärkeä myös. Mutta joskus pitää uskaltaa luottaa vaikkei varma vielä oliskaan toisesta. Muuten ei päästä koskaan lähemmäksi. Jäädään niihin katseisiin. Kuvasit tuon oman katseesi tutun oloisesti. Noinhan se meni. Tahdon uusinnan taas:) Itse uskaltaisin luottaa suhun vaikken tiedä onko se järkevää:) Tunnut vaan siltä. Luotettavaltakin.
vaistosi on oikeassa, sillä en ikinä pettäisi luottamustasi. Se kuuluu pakettiin ;) Tuo on kyllä totta, joskus pitää antaa vaan mennä. Luulen että se puhuminen avaisi tien luottamukselle. Ja jos vielä tavataan, se kertois kuitenkin että ajattelet minua kaiken tämän jälkeen, vaikka siitä on aikaa kun viimeksi ollaan juteltu. Haluan luottaa sinuun.
sellaisen :) Onhan siitä aikaa, kun on juteltu. Seinille huutelen sun nimeäsi kyllä yksin ikävöidessäni. Oliskos nyt sun vuoro uskoa, että täällä jossain joku ei lakkaa sua kaipailemasta. Kirjotit jotain samantapaista tuonne aiemmin mulle ;) Eikä tämä joku myöskään härnää. Ihan tosissaan susta tykkään. Mutta miten tästä eteenpäin, olisi niin kiva jutella ja nähdä sua.
just se, niin minulla lamaantuis hengitys just tällä hetkellä. Niin paljon olen toivonut, että tykkäisit tosissasi ja niin paljon olen pelännyt ettei niin ole. Haluan uskoa, että se olisit sinä. Olisi kyllä kiva nähdä pitkästä aikaa ja jutella. Mutta mitä jos me molemmat lamaannutaan silloin.. :)
sitte, jospa luotetaan toisiimme sen verran, ettei anneta sen haitata. Jos molemmat on ihan sanattomia, katsellaan toisiamme. Mukavaahan sekin olis. Ihmisiähän me vaan ollaan, ja ihastuneita :) Tai mä ainakin.
Äläkä nyt tukehdu siellä. Mäkin toivon, että olisit sinä siellä. Ja haluan uskoa. Taidan mennä nukkumaan, otan sut viereen ajatuksissani. Tuletko?
vaan ihminen ja vähän ihastunut ja ehkä punastunut :) Tehdään niin, katsellaan sitten toisiamme. Nimittäin sanat voi olla hukassa, vaikka kuinka suunnittelee mitä sanoo. Tulen ehdottomasti viereesi ajatuksissa, ehkä joskus myös oikeesti! Hyvää yötä.
sillä jos sinä olisit sinä, tuo ehkä ei enää kuulosta hyvälle. Voisitko ystävällisesti sanoa vaikka: joskus (tai tietenkin) myös oikeesti. Hyvää yötä. Valvon sängyssä miettien...
uni. Ei. Pyörin vaan. Siis uudestaan: Toivon, että joskus myös oikeesti. Ja jos sinä olisit sinä: Sinun viereen olisi ihana nukahtaa. Minun pitää vaan luottaa ja uskoa. Ajattelen sinua... yritetään nukkua. :)
Mutta en voinut noustakaan, olithan mun vieressä ajatuksissa.. ei sieltä voinut nousta enää. Nukkui tai ei. Lämmitit mukavasti. Sunkin viereen olisi ihana nukahtaa... Luota ja usko, koska niin teen myös. En tahdo olla uskomatta.
välillä yrittää nukkuakin ;) Mietin ja mietin, että voisitko oikeasti olla sinä. Voi kun olisitkin. Tietäisitpä vaan, miten olen kaivannut. Eikä minua enää huoleta se jos lamaantuisin seurassasi, olisit kuitenkin siinä vieressä. Ajatus siitä, että sinä etsisit täältä minua samalla tavalla kuin minä sinua... niin käsittämätöntä. Eihän niin käy kuin unessa :)
itsekin. Että voisitko sinä muka olla "sinä". Ja voisiko se edes tykätä musta kuten kirjoitat. Jos totta puhutaan, olen lukenut tämän ketjun jo tuhat kertaa läpi. Kun toivon kuitenkin, mutta usko horjuu.. Mitenkäs se saataisiin selville;) Unissa tuollaista tapahtuu, helposti, mutta että oikeesti Sinä. Siis Sinä eikä kukaan muu. On tämä hankalaa. Ei kai se edes musta tykkää.. mutta mä tykkään. Ei kai se pahaa tee sille toiselle, jos tykkäänkin vaikkei tykkäisi takaisin.
lukenut tätä ketjua läpi monta kertaa ja miettinyt pääni puhki, oletko vai etkö ole. Joka hetki pelkään, että seuraavassa viestissä selviää jotain sellaista mistä tiedän ettet ole juuri Sinä. Niin mahdotonta, ettei ole mitään järkeä. Mutta silti sitä toivoo, että mitä jos. Ja jos hetkenkin antaa tunteiden viedä ja kuvittelen sinut sinne toiseen päähän, alkaa sydän hakata ja heikottaa. Ja miksi sitä on niin vaikea uskoa, että se toinen tykkää juuri itsestä.
kuin sä. Pelkään, että kohta paljastuu jotain mistä tiedän ettet ole oikea. Tähän asti on kaikki mennyt paremmin kuin hyvin:) Sopinut kohdalleen, mutta kun ei voi tietää onko sattumaa. Ja heikottaa muakin, ja sydän hakkaa, herää ajatus että kaikki voisi olla totta. Kaikki voisi muuttua todeksi. Kaikki haaveet ja kaipailut.. pelottavaa suorastaan. Olisitpa oikea, toivon sitä. Tai ainakin toivon, että silläkin on tunteita. Tekisi mieli huutaa ääneen...niin paljon kaipaan tällä hetkellä.
minäkin, että olisit se oikea. Oikein melkein liikuttuu, kun ajatteleekin sitä mahdollisuutta, että sinäkin tykkäisit. Kaikki epätietoisuus katoaisi... mutta samalla jännittää. Olet sinä ainakin joskus pitänyt minua kädestä kiinni ja silloin jo meinasi taju lähteä.
ollaan kädestä pidelty? Jos nyt lähdetään totuutta etsimään, niin selvennätkö vähän?
niin istuttiin vierekkäin, siitä on kauan aikaa. Mutta mielessä on kuin eilinen päivä.
koko ajan käsi kädessä vai miten?
käsi kädessä, se oli itse asiassa aika pieni hetki. Lähekkäin oltiin.
jotenkin. Muistan itsekin jotain tuollaista kuin eilisen päivän. Siitä on jo aikaa.. Miten voisin unohtaa lähelläolosi. En mitenkään.
aikaa. Se on ainut muisto lähelläolostasi. Sen jälkeen on ollut jotain, mutta ei koskaan samanlaista.
sekin on totta. Se oli ainut kerta sillä tavalla. Toivoin aina, että otamme sen uusiksi. Puhutaankohan me samasta. Ollaankohan me edes me. Etkö ole nähnyt sen jälkeen?
Sinä, niin kyllä me sen jälkeen ollaan nähty, useamminkin. Mutta se kun oltiin lähekkäin tapahtui kauan jo taakse päin siitä, kun viimeksi tavattiin.
ainut muisto lähelläolosta. Piti tarkistaa, että oliko se viimeinen tapaaminen sulla. Koska mulla se ei ollut. Eli ei meillä kummallakaan;) Tämä on pelottavaa, suorastaan stressaavaa ;) Sano jo oletko sillä, tässähän menee yöunet. :) Jos sinä olisit sinä, niin muistan kyllä tuon tapaamisen. Tai luulen näin.
molemmat on vielä mukana. Ja aika harvinaista, että juuri näin olisi joillakin toisilla käynyt, vai onko? Se viimeinen tapaaminen sitten olikin :( Vieläkö me tarvitaan vakuutteluja, vai joko uskalletaan luottaa ;)
Koska musta tuntuu, että joudun lukemaan tuon ketjun läpi vielä toiset tuhat kertaa? Nämä viimeiset ainakin. Enhän mä tiedä mitä muille on tapahtunut;) Ei voi tietää onko harvinaista. Toivottavasti et ymmärtänyt mitään mun teksteistä väärin.. mutta luotetaan vaan, kunnes toisin todistetaan.. tai "sä" todistat :)
tiedä. Toisaalta teksteissä on hyvin paljon tuttua, toisaalta taas olen aivan hukassa... Mitä enemmän luen ketjua läpi sitä enemmän sekaisin menen.
ja tämä on ihan oikeesti rankkaa, pelottavaa, kun pelkään koko ajan, että sanot jotain mikä ei voi osua millään. Ja kun kaksi ihmistä voi jonkun yhteisen tilanteenkin kokea täysin eri tavalla. Eihän me olla päästy toistemme ajatuksiin, ainakaan todistetusti ;) Miksei me hoideta tätä muulla, jos oltaisiin me. Alkoi hymyilyttää, koska mulla on tällä hetkellä jännittynyt olo. Ihan samanlainen kuin tuolla tosielämässä sun kanssa joskus ollut..
vaan miten jännittynyt olo sinun seurassa on joskus ollut. Täällä on toinen joka hymyilee ja kohta meinaa uni tulla. Kaikki on täällä paljon helpompaa kuin tuolla muualla ;)
Uskon meihin, en voi olla uskomatta. En vieläkään luovuta. Luen tätä taas huomenna :) En tiedä saanko unta, mutta muistelen sua tuolla oikeassa elämässä, valvon ainakin onnellisena.. siitä että joku sellainen on edes olemassa. Joku sellainen kuin sinä. Hyvää yötä sulle. Jos sinä olet sinä, niin kyllä me täältä edetään joskus.. uskon ja toivon niin.
vähän hymyilen, kun menen tuonne peiton alle :) Hyvää yötä sinulle myös. Hetki hetkeltä kohti toisiamme. Muistellaan ja ajatellaan :)
kurkkaamatta. Meidän järjen juoksu on nyt tuomittu vajavaiseksi. Molempien;) Vähän jo ihmettelin ettei vielä aiemmin tullut mitään kommenttia. Kun täällä palstalla ollaan:) Vieläkö sua hymyilyttää? Itse luin tuon ketjun läpi taas ja hymy on korvissa. Pitää keskittyä, ettei hymyile väärässä paikassa. Järjen kanssahan tällä ei ole mitään tekemistä, ihan tunteilla mennään...;) Entäs sinä, miltä tuntuu? Mulla on ikävä ja toivon ettei ainakaan tuolla tosielämässä kokemani tuntemukset ollut kuvittelua.. tunnut oikealta siellä ainakin;) Niin, ja sun edessä en tätä häpeäisi, muiden ehkä:)
odottaa, että vastaavia kommentteja tulee. Ne on vaan huolissaan, että tuhlataan aikaa ;) Mutta se siitä. Vielä minuakin hymyillyttää. Kyllä, tunteilla mennään. Ei hyvänen aika, jos olet oikeesti Sinä. Sinuakin on ikävä. Ja ainakin itselläni kaikki oli aitoa silloin, kun joskus toisillemme oikeesti hymyiltiin. Pidetään tämä meidän salaisuutena. Ja miksi me ei olla hoidettu tätä muualla.. ehkä me ei olla uskallettu, vielä :)
meidän ajasta, sen tuhlailusta. Voisin kai käyttää kaikki aikani hyödyllisesti. Mutta kun sä olet tärkeä. Ja olen haaveilija, oikeassa paikassa näillä sivustoilla. Tottakai salaisuus, muuta en uskalla ajatellakaan. Varmaan tosiaan sama tilanne tuhansilla ihmisillä, eli eihän tämä muille paljastu koskaan. Tämä haaveilu siis. Voidaan olla ketä vaan tuhansista suomalaisista.. Ja uskallustahan tässä vaan haetaan;) Ja sua tietysti myös. Toivottavasti hymyillään vielä joskus oikeesti tuolla jossain..
koneella. Mutta tosiaan voidaan olla ketä vaan. Mutta vain me tiedämme ne pienet asiat, jotka eivät välttämättä avaudu muille. Tai niin ainakin toivon. Uskallustahan se vaatii, mitä mieltä olet? Millainen tuntuma sulla on, olenko minä se jota etsit? Vai heitetäänkö jotain vielä kehiin... Sinua minä täältä etsin, sillä olet tosi tärkeä :) Hyvää yötä, jos nyt et enää ole täällä.
Katson muka telkkaria, vaikka oikeesti odotan sulta pientä viestiä tänne :) Sitä tarkoitin itsekin, että muiden mielestä ollaan kuka tahansa tuhannesta suomalaisesta. Ei mun mielestä. Kukaan muu ei tiedä, totta. Vain me. Tai oletan ettei muut tiedä. Koska tunnistan hyvän paketin.. kuten sanoin aiemmin. Hyvää yötä sullekin. Ja uskon kyllä sattumaan, mutta tässä ketjussa on enemmän, luulen niin ;) Ja hyvähän se vaan on, että muut luulee meidän sekoilevan ja puhuvan ventovieraalle:)
kenenkään muun tarvitse tietääkään, riittää että meillä on se tunne. Tässä ketjussa on jotain sellaista, mikä saa sydämen lyömään nopeammin aina kerta toisensa jälkeen. :) Olipa kiva yllätys, että sinäkin siellä vielä valvot ja muka katsot telkkaria ;)
ei nukuta yhtään. Sinä sen kai aiheutat. Tämä ketju saa mut hymyilemään, jännittämään, toivomaan...kaikkea mahdollista. Kummallinen ketju. Mutta ajatus siitä, että sullakin sydän löisi nopeammin, siis sulla eikä jollain satunnaisella kulkijalla täällä, saa mun sydämen pysähtymään. Mietin joskus miksi sinä kaikista ihmisistä pysäytit mut, jäit mieleen, ja olet tärkeämpi kuin muut. Vastaus taitaa olla se, että olet sinä. En keksi muuta syytä ;) enkä edes yritä sitä selittää itselleni;) Joku vaan tuntuu hyvältä, ja sitten vielä ne sun...
ja normaalisti tähän aikaan vetelen jo sikeää. Lyö se nopeammin, nimittäin just minun sydän täällä. Ja se lyö vain ja ainoastaan sinulle. Mitä tapahtuiskaan, jos olisit yhtään lähempänä. Voi olla että rytmit sekoaisi täysin. Niin on käynyt ennenkin. Säikähtää itsekin siinä tilanteessa. Nyt taisi jäädä lause kesken, siis mitä "sitten vielä ne sun".. No, mikä erotti sinut kaikkien muiden joukosta... Ainakin se, miten ihanasti katsoit. Ja ennenkaikkea se mitä fyysistä sait minussa aikaan. Siis en ole seonnut kenenkään läsnäolosta niin paljon kuin sinun. Enkä osaa selittää sitä millään... Kaikki muu ympäriltä katosi kokonaan ;)
tarkoituksella kesken... en kerro kaikkea mitä mietin. Ylpistyt. Jo kirjoittaessa olisin keksinyt siihen lauseeseen usemmankin lopun. Siksikin jätin kesken. Mietin tuota mun katsomista. Tottakai katsoin sua "oudosti", olinhan ihan ihastuksissani, maailma pysähtyneenä sinuun. Ja kaikki muu toisiaan katosi multakin, kun näin sut. Mutten tiennyt huomasitko katseestani miten ihastunut olin. Mulle tämä kaikki on ollut käsittämätöntä ja siksi en osaa toimia järkevästi sun suhteen.. olet vaan niin ihana.. :)
niin sekaisin, että viestitkin lähtee ihan minne sattuu, mutta sinulle se oli :)
hyvää yötä,oikeasti
sitten
sellaista, joka virkisti mieltäni kovasti. Löysin kuvasi ja kun sen näin henkäisin ihastuksesta.Nyt minulla on sentään jotain ;)
antanut kuvaani sinulle...
kuinka kaksi täysin toisille tuntematonta ihmistä lepertelee toisilleen. Tuollaisessa vastaavassa tilanteessa on varmasti tuhansia muitakin ihmisiä.
Jos todella haluaisi tietää että toinen on oikea, laittaisi pomminvarmat tuntomerkit. Tai vielä parempaa, ottaisi yhteyttä tuolla oikeassa elämässä! Tasan ei käy järjen lahjat.
Vähän niinkuin yksi "pariskunta" tuolla rakkaus-palstalla! Niin koomista ettei voi kun nauraa!
pakko kertoa. :) Miten ihmeessä joku voi olla ihastuksissa minuun. Miten ihmeessä joku voi ajatella minusta noin kauniisti. Jos se olet Sinä, voi Luoja. Sinun katse sai aikaan kaikki ne tunteet sisälläni ja pelästyin usein itseänikin. Hyvä kun sain itseni pidettyä koossa jotenkin. Joskus toivoin näkeväni niissä jotain, mutta en uskaltanut luottaa tunteen molemminpuolisuuteen. Niin kuin tuolla aikaisemmin jossain totesinkin. Jos vaan olisin tiennyt, että sinäkin...
olematta ihastunut sinuun, noin päin kysyisin mieluummin. Olenkohan minä minä, kun sanot noinkin ihanasti.. alan heti epäillä :) Miten et tiennyt, että minäkin. Jos minä olen minä, ja sinä olet sinä, niin minähän en saanut aina silmiäni irti susta. Ja muutenkin. Muistan yhden kerran etten huomannut sua heti, ja kun vihdoin huomasin tuntui sellainen outo polte sisällä. en oikein ehtinyt tajuta kumpiko tuli ensin, se polte vai se että huomasin sut. Sekoitat mut, jos olet sinä ;) Mutta kai sinä jossain vaiheessa kuulit kuinka "kuiskailin"?
sinusta ajattelen. :) Täytyy todeta, että kyllä minä koko ajan silloin toivoin, että sinäkin... Yhden kerran kyllä muistan ainakin. Huomasin, että olit jäänyt silmilläsi kiinni minuun ;) Mutta en uskaltanut pitkään sinua katsoa, hymyilin vaan. Joten loppupeleissä en tiedä, katsoitko vaan sen aikaa kuin minäkin :) Ja enhän voinut tietää silloin, oletko tosissasi vai muuten vaan härnäät minua ;)
en härnäisi tykkäämättä ;) Että muka muuten vaan härnäisin, en koskaan. Olen ollut ihastunut suhun jo pitkään... eikä näytä menevän pois kulumallakaan. Kiva jos huomasit joskus että katselen, siitä olisi kai voinut päätellä jotain. Ehkä se sun hitaus näissä jutuissa sotki, senkin sanoit aiemmin ;)
ole aikaisemmin tapahtunut niin ihanaa kuin se, että tapasin sinut. Siksi sitä on vaikea uskoa todeksi. Varsinkaan kun ei olla puhuttu varsinaisesti meistä koskaan. Katseltu vaan toisiamme ;) Ja sinä, jolle olin menettänyt sydämeni jo alkumetreiltä asti... pelkäsin särkeväni itseni, en uskonut että joku sinunlainen tykkäisi minunlaisesta :) Hassua. Olen ollut ihastunut sinuun myös pitkään, vuosia.
miten monta vuotta, en halua kuulla tänään, että oltaiskin erehdytty ;( ettet oliskaan sinä, eli älä kerro vielä. Vuosia kun voi aina olla eri määrä ;( Haluan nukkua onnellisena ensi yön. Tai mitä tästä yöstä nyt enää on jäljellä. Mutta minunlaiset kyllä rakastuu sinunlaisiin, ei pelkästään tykkää ;) Eikä me ollakaan puhuttu varsinaisesti meistä. Mutta minä olen sulle "kuiskaillut", jos et sitä kuullut, olet tosi hidas tai joku muu ;) Mä ainakin tykkään niin paljon, etten haluaisi enää päivääkään olla sua näkemättä. Hyvää yötä, nyt alkaa jo uni voittaa. Otan sut viereen taas :)
ei enää pysy silmät auki. Okei, oot joskus "kuiskaillut" jotain. Enkä ole unohtanut sitä, miten voisin. Kello on jo ties mitä. ;) Pyörryn noista sanoistasi ihan justiinsa tähän.
minua täältä jossain missä leijun sun kanssa.
Nuo kuiskailut pelasti. En voi kirjoittaa sanaakaan enempää, olen niin unissani. Toivon, että ymmärrät miten paljon susta tykkään. En muista, että olisin näin paljon tykännyt aiemmin. Ehkä en edes ole. Kauniita unia sullekin.
nukuit onnellisena viime yönä. Jos oikeasti olet Sinä, etkä kukaan muu, niin alan ymmärtämään myös että sinäkin tykkäät. Toivon, että sinäkin ymmärrät miten mahdottoman paljon tykkään sinusta. Voi että, oletko se sinä... Viime öinen valvominen väsyttää vieläkin, pakko otta pienet päiväunet. Tuossa vieressä olisi paikka vapaana ;)
nukuin, olithan mun vieressä. Ja heräsin turhan aikaisin, taisit herättää mut. Olen minä ainakin minä. Ehkä vielä epäilet, mutta niin kai minäkin. Kun sinä nyt vaan olisit sinä oikeesti. :) Ihana ajatus, että voisin tulla viereen päiväunille, tahdon tulla.. Mutta taidan mennä itsekin, vähän väsyttää. Tulen nyt viereen, huomaat kohta;)
"päiväunilla" sua ja huomasin, että olen ollut vähän väärässä uskossa. Luulin, että tiedät miten susta tykkään. Mutta nyt kun mietin tarkemmin, en ehkä olekaan ollut niin selkeä käytökseltäni, kuin luulin. Eli sanon nyt tässä ja vieläpä selkeästi: Tykkään susta aivan mielettömän paljon. En halua elää päivääkään kenenkään muun kuin sun kanssa. Jos olet sinä:)
päiväunilla paljon. Niistä tulikin samalla yöunet ;) Niin, on meillä molemmilla varmasti pieni epäilys siitä, että toinen ei olekaan Se. Mutta miten paljon haluaisin ja toivoisin että olisit. Sillä jos tiedän että sinä ajattelet minusta noin, helpottaa se oloa paljon. Tykkäsin sinusta sillon aikoinaan niin että kädet välillä tärisi. ;) Ja ei se tunne ole muuttunut. Oli minulla sillon joskus aika epävarma olo siitä, että tykkäätkö vai et. Välillä huomasin että jotain ehkä oli puoleltasi ja se sai mielen aika onnelliseksi. Ei koskaan kuitenkaan pidetty mitenkään tiiviisti yhteyttä ja se taas antoi omat ajatuksensa. En ehkä itsekään ole osannut/uskaltanut näyttää tunteitani tai että olisin kiinnostunut riittävän selkeästi näin jälkeen päin ajatellen. :( Toivoin vaan että huomaisit sen. Mutta tykkäsin niin paljon että välillä sattui.
aamuvirkku;) Kun saat päiväunista jatkettua yöunet, sitten heräät kai sunnuntaisinkin kuudelta:) Kyllä mä voin olla mä ja sä sä, viesti viestiltä toivon/uskon edelleen;). Näyttää tuossa jokainen mun lause päättyvän hymyyn, muttei se hymy tarkoita etten tarkoita mitä sanon. Onhan munkin kädet tärissyt sun takia ja olen meinannut pökertyä jopa siihen ajatukseen, että saatat olla jossain. Voit vaan arvata miltä tuntui, jos olit jossain:) Osaan peittää ehkä, en tiedä. En ole tuntenut itseäni näin heikoksi aikoihin, sun edessäs olen heikko. Ehkä se yhteydenpidon vähyys johtui siitä ettei kumpikaan tiennyt tarkkaan mitä toinen miettii. Ja noista tärinöistäkin:) Ajattelin välillä, että sun on pakko vihata tai halveksia mua. Tai jotain. Joutui pohtimaan asiaa joka suunnalta, kun mielessä olit kuitenkin:) Minäkin tykkäsin paljon ja tykkään edelleen. Ei mun mietteet ole muuttunut, vaikka ajattelin välillä ettet voi mua sietää. Mutta kun sekin, ettet voisi sietää, tuntui joskus vähän ristiriitaiselta:) Toivottavasti tuo tunne ei ole ehtinyt mennä sulta ohi:( ollaan niin hitaita...
aamuvirkku, toisinaan kukun aamuyöhön ("kanssasi") ;) Jos tunsit sen saman tunteen kuin minä aina silloin, kun nähtiin. Niin tiedän hyvin miltä sinusta tuntui. Sama homma, sinun edessä olen heikko. Mutta ehkä se johtuu siitä, miten tosissani olin sinun suhteen. Tunnuit vaan niin oikealta. Nähtävästi kummatkaan ei tiennyt toisen syvimpiä ajatuksia. En ole koskaan vihannut tai halveksinut. Viimeisen perusteella sain vaan sen käsityksen ettet haluaisi enää kuulla minusta :( Siksi yritin unohtaa aluksi. Mutta koko ajan olet mielessä kulkenut. Voi, ei todellakaan ole mennyt tunne ohi. Taidetaan molemmat olla vähän hitaita ;)
mielestäni melko luontevasti, pikku hiljaa aloin tajuta minkä tunnemyllerryksen aiheutat. Ja sitä myötä alkoi nuo oheisvaikutukset.. Luulen, että sait tuon käsityksen (etten haluaisi susta kuulla), siitä syystä että koitin peittää tunteeni. Luulin ettet tykkää ja koitin uskotella, ettei se tunnu missään. Ja luulin unohtavani itsekin, koska oli pakko. Mutta kun en unohda:) Mitään muuta en ole halunnut kuin kuulla susta. Ja usein olen miettinyt sitä millaisen kuvan olen sulle antanut. Olisin oikeesti halunnut näyttää vain miten tärkeä olet. Luulin ettet halua sitä tietää.
olisit juuri Sinä ja asia noin kuten sanoit. Taisi viimeiset tapahtumat saada meidät molemmat umpisolmuun. Kummatkin luuli, ettei toinen tykkää ja yritti siksi peitellä tunteitaan. Luulin, että se oli lopullista... siksi se oli alussa aika tuskaa :( Sydän ei vaan ole tahtonut hyväksyä sitä vieläkään. Enkä ole unohtanut. Joka kerta kun olin seurassasi kahden, toivoin että pääsisimme jotenkin eteenpäin. Ei vaan sitä askelta tapahtunut. Molemmat kai ajatteli samalla tavalla, pelkäsi pahinta, mutta silti toivoi parasta. Olisin halunnut kuulla mitä ajattelit, enemmän kuin mitään muuta. Mutta en itsekään uskaltanut. Katselin vaan, sen mitä uskalsin ;)
Koska tuntuu, että itse ainakin menin umpisolmuun. Jos mulla olis selkeesti tiedossa ettet tykkää, en varmaan tässä olis kaipailemassa. Surisin hiljaa jossain:( Siis jos me oltas selvästi juteltu, että mun kannattaa Sut unohtaa. Sain sen käsityksen ettet sä tykkää, mutta menin kai solmuun, kun toivo jäi. Jospa vielä kuitenkin... Voi kun sinä olisit sinä, mun pitäis saada jo solmut auki. Olen niin hukassa. Jotenkin ajattelin, että sä tiedät miten mä tykkään. Ja tiedät senkin, että mä tiedän ettet sä tykkää (vaikea lause:). Ja sitä kautta ymmärrät mun käytöksen. Mutta emmehän me sentään ajatuksia osaa lukea;) Tuo askel on varmaan vaikea ottaa, ja jos vielä epäilee toisen tunteita, ei saa sanottua sitä mitä ajattelee. "Kuiskailutkin" voi mennä kuuroille korville, jos niitä muulla toiminnalla itse mitätöi. Ehkä mä tein niin ;)
jotain mistä sait sellaisen käsityksen että en tykkää vai siitä syystä että jätin jotain ehkä tekemättä? Koska todellakin tykkäsin, ja paljon. Mutta voi olla että se puhumattomuus söi meidän juttua silloin. Sinua on ollut aikamoinen ikävä. Niin tosiaan, toistemme ajatuksiin ei olla vielä ainakaan päästy ;) Kaikki t
kaikki tuntuu olevan niin herkkää, mitä tunnejuttuihin tulee. Että välillä ihan hirvittää. Tunteet sinua kohtaan on vaan voimistuneet tässä vuosien aikana.
viesti halus lähteä sinulle jo ennen kun olin kaikki asiani kirjoittanut ;)
mistä se ajatus tuli ettet sä tykkää. Et sinä mitään tehnyt. Siksi se olikin ristiriitaista (johon viittasin jo yhdessä aiemmassa viestissä), kun en oikein tiennyt mitä pitäis ajatella. Kun jostain sain päähäni, että säkin tykkäät ja jo seuraavasta asiasta tuli mieleen, ettet voi mua sietää. Ehkä se on just tuota herkkyyttä, kun on tunteet pinnalla. Toivottavasti ymmärrät;) Joka asiasta miettii, että tykkääkö toinen vai ei. Kun ei tiedä mitään varmaksi. Ja puhumattomuus myös vaikuttaa tietty. Halusin liikaa tietää tykkäätkö sä, ja joka asiasta päättelin jompaa kumpaa. Varmaan jos sulla olis ollut väärän värinen takki, olisin siitäkin jotain tulkannut;)
minullekin. Sain kerran sellaisen väläyksen, että sinäkin tykkäät ja sitten toisena hetkenä taas jotain muuta. Ymmärrän kyllä, koska jos olet sinä, koemme nähtävästi asiat aika samalla tavalla ja vaistoamme pienenkin epävarmuuden toisessa. Sellainen intuitio. Olis varmaan pitänyt ostaa vihreä takki, niin tiedät että "saa lähestyä" :)
Olen itsekin ajatellut, että sä ainakin joskus tunnuit ymmärtävän mua yllättävän hyvin ;) Silti me ollaan oltu ilmeisesti jollain törmäyskurssilla.. Ymmärrän hyvin, jos sait noita välähdyksiä. Munkin pitäs joskus miettiä mitä teen ja mitä en. Vihreä takki olis voinut toimia. Tai en yhtään tiedä miten olisin sen tulkannut;)
että ymmärsin sinua ja ehkä sinäkin minua ;) En tiedä mikä tarkoitus tällä kaikella on. Tai sillä, että jouduimme näin paljon törmäilemään ja vetäytymään ja ottamaan taas vauhtia. Sinussa on vaan jotain mitä ei voi sanoilla selittää ja se jokin pitää minua yhä kiinni sinussa. Taidetaan molemmat analysoida tilanteita vähän liikaa. Tai itse ainakin teen niin. :)
Kun joka asiaa yrittää analysoida liikaa, menee vaan pahemmin solmuun. Tai varmasti solmuun. En minäkään tiedä mikä tarkoitus sillä on, että kaikki menee näin. Ehkä se nyt vaan menee näin:) Toivottavasti lopputulos on kelvollinen molempien mielestä.:) Ja jokin pitää kiinni sussa, eikä siihenkään ole sanoja. Se vaan on niin. Sinä tulit vastaan ja en voi unohtaa sua. Ei sitä tarvitse ymmärtää, se on vaan totuus. Ehkä olet se joku, jota olen aina odottanut. Tietämättä itsekään, että odottelen jotain.
unohtaa sinua. Ehkä kaikille tapahtumille ei tarvitsekaan löytää selitystä. Tai sitten sen tarkoituksen löytää vasta myöhemmin, kun huomaa, että kaiken on pitänytkin mennä juuri näin. Ehkä sitä itsekin kasvaa koko ajan tai ehkä meidän molempien on pitänyt kasvaa ensin "yksin", että olisimme valmiimpia kohtaamaan ja lähestymään oikeasti sitä, jota on aina odottanut. Ehkä se olet Sinä ;)
Ja toivottavasti sinä. Voihan olla niinkin, että jos asiat olis mennyt toisin, ne olis mennyt täysin pieleen jo ajat sitten. Ehkä ne menee nyt just kuten on tarkoitus mennäkin. Ei voi tietää. Ihanasti kirjoitit tuosta odottamisesta ja kasvamisesta, menin sanattomaksi. Tahdon, että tämä tarina kertoo meistä ja on tosi... ;)
oikeasti Sinä, niin kuin tahtoisin enemmän kuin mitään muuta. Haluaisin sinun tietävän, että toivoisin että meistä tulisi vielä jotain kaunista yhdessä. Elämä on opettanut, etten odota minkään olevan liian helppa. Elämä on opettanut pärjäämään ja selviytymään. Tahdon minäkin, että tämä tarina kertoo meistä kahdesta ja päättyy lopulta onnellisesti ;)
enemmän kuin mitään, että sinä olet sinä. Ja jos olisin minä, haluaisin tietää, että toivot noin ;) Sitähän toivon itsekin. Eikä tarvitse olla helppoa, lopputuloskin on varmasti parempi, jos saa vähän "taistella" sen eteen. Pärjäät kyllä, sen uskon. Enköhän minäkin. Jos me ollaan me, eiköhän me saada tuo onnellinen loppukin.. joku päivä. Ensin pitäs hoidella ne joukkolamaantumiset pois alta, mutta uskon meihin...:)
aina helppoa pärjätä, kun joutuu olemaan erossa siitä, josta tykkää eniten. Todellakin tuo lamaantuminen... olen jo nyt sanaton, kun edes ajattelen sitä tilannetta. Mahanpohjasta oikein ottaa, kun ajattelen sinut tuohon viereen. Halauksesta on liian pitkä aika. ;)
lopettaa tuohon onnelliseen loppuun tänä iltana. Olis saanut vielä yhden yön kuvitella olevansa onnellinen, mutta jätinpä ne hyvät yöt toivottamatta ja ketju vaan jatkuu ;) Ja nyt lähdetään taas tippumaan huipulta alas. Vauhti kiihtyy. Lähestyn jo pohjaa. Mutta kone näyttää vielä toimivan moitteettomasti. Miten pitkä aika? Mistä halauksesta?
kun nähtiin niin halattiin tai rutistettiin toisiamme hetken ajan, ennen kun kaikki päättyi. Muistatkohan sitä?
rutistuksella, onko se samanlainen kuin halaus mutta jotenkin rajumpi. En muista. Miten kauan siitä on?
muutama vuosi aikaa. :(
sinä, tai olethan sinä, mutta et se sinä... lupaan ja vannon etten enää koskaan kuvittele mitään. En ikinä. Vaikka sun kanssa oli mukavampi kuvitella kuin kenenkään toisen näillä palstoilla. Olet ehdottomasti mukavin kuvitelma mitä täällä on mulla ollut;) Tästä lähtien uskon vain ne asiat, jotka mulle kerrotaan. Lupaan sen. Mutta luulen, että tähän on jokin järkevä selitys, ehkä jotain yhteistä meidän tarinoissa on. Arvaat kai mitä tarkoitan. Ettekö ole siis nähnyt pariin vuoteen ollenkaan?
miettiä joku muu juttu minkä molemmat varmasti muistavat. Vai mitä mieltä olet?
yli kahteen vuoteen. Ohi mennen sen jälkeen olen hänet nähnyt. Ei tää voinut nyt päättyä näin :( Sillä tarinat oli niin yhteneväiset tuolla. Mitähän tähän nyt sanoisi.
lue tuo mun toinen viesti ensin ;(
teistä otti yhteyttä ihan ensimmäisen kerran? :)
kun mä tulkkaan sitä "takin väriäkin". Mutta oltas voitu odottaa huomiseen, olis voinut yöllä vielä ajatella sitä oikeaa lämpimästi. Nyt ei voi kun todeta, että olkoot. Oli niin mukava haaveilla sun kanssa, että en mä jaksa enää haaveilla mistään. Jos meidän tarina ei ole totta, niin tuskin on se toinenkaan tarina. Olkoot. Harmittaa kyllä sunkin puolesta. Anteeksi, että olen tällainen haaveilija. Tässähän särkee vielä tuntemattomien sydämetkin. Mä taidan jättää nää palstat nyt. Haaveilu on mukavaa, mutta ikävä kun niihin omiin haaveisiin sotkeutuu täällä joku muukin. En mä halua ketään huijata omilla haaveillani. Enkä tahtoisi olla haaveilemattakaan. Se pitää mut jotenkin paremmin "elossa". Olis pitänyt uskoa sitä sivullista. En halunnut sun sydäntä rikkoa. Mulla se taitaa olla terästä, kestää iskuja. Tai luulen niin.
eihän se toinen kai välitäkään :(
että tarkoitathan sä juttelulla kaikenlaista yhteydenpitoa? Ei mekään olla kasvotusten juteltu aikoihin.
minulta anteeksi. Ihan itse olen tähän soppaan lusikan työntänyt ;) Minä itse asiassa päätin, ennen kuin aloitin tämän ketjun, että tämä ketju näyttää suunnan elämässäni. Ja ehkä se nyt niin tekee. Päätin että laitan viimeisen viestin ja vieläpä henkilön nimestä n... tämän verran. Tämän enempään en pystynyt. Nyt tiedän mitä minun pitää tehdä. Lopulta se lehti elämässä on nyt käännöstä vaille valmis. Kaikki sanat mitä tähän ketjuun olen kirjoittanut on Täyttä TOTTA! Näin ajattelen. Kiitos myös itsellesi sydäntä järistyttävistä hetkistä. Hetken elin sitä unelmaa, että hänkin kaipaa yhtä paljon kuin minä. Mutta ei auta. Lupasin itselleni, että tämän ketjun jälkeen en enää tänne kirjoita mitään. Toivon sinulle niin paljon onnea elämääsi kuin vain voin. Hyvää yötä!
olla pidetty mitään yhteyttä sen viimeisen tapaamiskerran jälkeen. Eli ei olla juteltukaan :( Olisi pitänyt vaan uskoa hänen sanojaan silloin.
Ajattelen samalla tavalla tai siten, että kaikki mitä hänestä ajattelen on täyttä totta. Hän on minulle se joku, jota odotin tietämättä, että mulla on mitään odotettavaa. Olet ihan oikeessa, että tottahan tämä on. Minulle tämä on totta. Sillehän en mitään voi, jos tuolle ihmiselle minä en ole totta. Silti mulla on nämä tunteet ja niiden kanssa elän, kunnes ne katoaa. Jos ne katoaa. Mulla tämä ketju oikeastaan näytti, että mä haluan hänet, en muita. Vain hänet toistaiseksi. Että elämä jatkuu. Maanantaikin tulee taas, sillekään en mitään voi. Tykkään hänestä, sitä ei multa voi kukaan viedä pois :)
sulle onnea elämääsi, sitä toivon sinulle, minulle ja kaikille kaipaamillemme myös ;)
elämää todella. Tiedän mitä teen :) Tässä ketjussa oli kaikista huolimatta sitä jotain - ja sinussa ;)
vaikken kyllä voi sanoa samaa, yhtään en tiedä mitä teen ja missä ;) Mutta eihän kaikkea tarvitse nyt tietääkään, huomenna kaikki voi jo olla paljon paremmin. Kyllä tässä ketjussa oli sitä jotain, ja erityisesti sinussa ;)
vielä joskus "törmätään" ;) Niin tapahtuu kuin on tarkoitettu... Onnea sinullekin elämääsi :) Tästä ketjusta ei jäänyt ollenkaan huono maku, päinvastoin. Hymyillen ajattelen niitä aamuyön tunteja, jotka sydän karrella kärvistelin ;) Hyvää yötä ja ennenkaikkea hyvää jatkoa. Äläkä luovuta, se toinen voi potea ikävää yhtälailla kuin sinäkin. Siis yhtälailla kuin sinäkin ;)
ja onnea elämääsi. Siiskö yhtälailla kuin minäkin ;) Vähän epäilen. Niin käsittämättömän vahva tunne mulla. Katsellaan nyt mitä elämä tuo tullessaan. Hyvää jatkoa sinullekin.
koko ketjun läpi, kun heräsin enkä saanut unta. Ja jäin miettimään, täsmäsikö tässä kaikki muu, mutta ei se "halausjuttu"?
Siis yhtälailla kuin sinäkin ;) Kyllä, koska minullakin on tosi vahvat tunteet, miksei myös "hänellä", jota kaipaat. Kaikki on mahdollista. Yleensä itse vaan uskomme helpommin mahdottomuuteen kuin mahdollisuuteen :)
aikoihin. Lähes kaikki saattoi täsmätä paitsi se "halausjuttu". En osaa sanoa, tulkkaan aika paljon. Ja oli siinä muutakin, en jaksa nyt millään lukea koko ketjua..:) Ehkä sekin ettet ole ollut yhtään missään tekemisissä vuosiin..tiedä sitten moneenko vuoteen. Luen tämän joskus ajan kanssa vielä läpi. En jaksa uskoa, että "hänelläkin", toivo hiipuu hiljalleen. Elelen tässä nyt ihan rauhassa vaan. Päivä kerrallaan. Luotan siihen, että elämässä on paljon rakkautta, kun sen aika on.
ainakin aikaa on kulunut siitä kun viimeksi juteltiin alle viisi vuotta, mutta yli kaksi vuotta :) Eikä olla yhteyttä konkreettisesti pidetty sen jälkeen. Toivon, että täällä olen hänen kanssa jutellu, mutta siitähän ei pääse koskaan varmuuteen :) Toivoin vaan niin paljon, että hän olisi ajatellut samoin kuin Sinä tässä ketjussa. Ja se halausjuttu... Ei me varsinaisesti halattu. "Erotessa" taisi olla toinen ääni kellossa. ;) Mutta älä sinä menetä toivoasi, kaikki on mahdollista :)
erotessa halannut;) En minä toivoa menetä ennenkuin on pakko. En vaan jaksa ihan uskoa, että hänkin. Toivolla tässä mennään kuitenkin. Taitaa olla sielläkin vähän toinen ääni kellossa. Ja joo, tottakai kaikki on mahdollista. Pitäisi kai ottaa selvää, mutta väsyttää vaan.. Ja toivon itsekin, että hänkin ajattelisi kuten sinä. Kukapa ei toivoisi noin suuria tunteita kohdalleen. Tunteita meillä molemmilla kyllä riittää, ehkä se olisikin ollut liikaa yhteen suhteeseen:) Ei tosi, mitä enemmän sitä parempi.
vielä toivoa menettänyt. :) No miten sinä, etkö millään tavoin koskenut häneen sillon viimeksi, jolloin kaikki meni pipariksi? Ei ole mikään pakko ottaa selvää, jos se tuntuu ylitsepääsemättömän hankalalta. En minäkään jaksa uskoa, että hänkin ajattelisi kuten Sinä... kaiken tämän hiljaiselon jälkeen. Se tuntuu sellaiselta unelmalta, joka ei toteudu koskaan. Vaikka vaistosin sillon aikoinaan pientä kiinnostusta, voi olla että se oli vaan flirttiä, joka ei olisi pitkällä tähtäimellä johtanut mihinkään syvempään.
En paljasta liikaa tänne kaikkien luettavaksi.. Ei olekaan pakko ottaa selvää, tiedän sen. Mutta kun haluaisin. Ei mikään tunnu niin hankalalta tai ylitsepääsemättömältä, ettenkö haluais kokeilla. Mietin onko se liian typerää, jos toinen ei välitä yhtään. Petyn vaan. En pety häneen, itseeni enemmänkin. En tahdo olla ahdistelija. Ja siihen "selvän ottamiseen" tarvittaisiin se oikea "fiilis", jota ei vaan nyt tunnu tulevan. En tiedä, pitäs mennä nukkumaan. En edes ymmärrä miksi valvon nyt. On nämä tunteet kummallinen juttu :)
minuakin :) Ei se ole ollenkaan typerää. Mustamaalaat asioita jo etukäteen. Aina on olemassa se mahdollisuus että se toinen kaipaa ja jopa odottaa. Et vaikuta ahdistelijalta etkä sellainen ole. Analysoit asioita selvästikin paljon ja jos se ketä ajattelet analysoi yhtä paljon kuin minä, en ihmettele yhtään että miksi kaksi ihmistä ajautuu erilleen ihan vääristä syistä ;) Luulen että se fiilis syntyy sitä mukaa kun juttu etenee. Tai en voi tietenkään tietää millaisen fiiliksen sinä tarviit. Niin, eihän sitä kannata liikaa täällä paljastaa... Ja ei tarvitse kuin lukea tätä ketjua tuolta ylempää, niin aika hyvin pääsee fiilikseen ja alkaa heikottaa. :)
Luulen etten ole pettymykseltä uskaltanut tätä aiemmin lukea;) Tämä on ihana ketju, ja saa heti toivomaan ja haukkomaan henkeä. Olet oikeassa tästä ketjusta, tässä pääsee fiilikseen ja heikotus on taattu ;) Hyvän fiiliksen ketju;) Tuo mitä sanoit asioiden analysoinnista, ja siksi erilleen ajautumisesta, oli jotenkin lohduttavaa. Koska kerran huomasin, että hän todellakin analysoi, alkoi heti miettiä asioiden syy-seuraus-yhteyttä;) Ihana ihminen;) Olisin onnellisin, jos silläkin olisi tunteita, koska multa tämä tunteet ei mene ohi, vaikken edes näe. Kiitos, etten ole mielestäsi ahdistelija... toivotaan edelleen, että joku päivä jotain tapahtuisikin..
jos hänellä olisi tunteita. Ei mene minultakaan ohi nämä tunteet. Huomaatko muuten, että emme enää "sinuttele" ;) Ei tarvitse kun oikeesti kuvitella sinut häneksi, niin sekoan. Ja jos kuvittelen Sinut viereeni... miten ihmeessä jollain voi olla Niiiin suuri vaikutus. En ymmärrä, vaikka kuinka yritän olla normaalisti. Voi että miten iki onnellinen olisin jos sinä olisit oikeesti Sinä. En tiedä enää miten päin pitäisi olla. En todellakaan ahdistuisi yhteydenotostasi tai muutenkaan pidä sinua ahdistelijana. Ennemminkin kohtelias ja varovainen. Mutta välillä voisit vähän enemmän ahdistella ;) No miten kävi, kun luit ketjun uudelleen... Koitko pettymyksen vai hymyilyttääkö.. Onko mitään käsitystä siitä voisinko olla Hän ;)
Mutta varma en tietenkään voi olla. Ja luin tuon ketjun nyt vielä uudelleen:) Joistain jutuista voin olla "varma", että olisit "se oikea". Jotkut jutut taas vaatii tulkintaa ja siksi epäilen. Itsehän tiedät kirjoititko jotain mitä joutuisin tulkkaamaan...siitä se on kiinni miten kirjoitit;) En siis tiedä. Mutta pakko sanoa, että heikotusta tuo ketju aiheuttaa, sellaista ihanaa poltetta :) Ja antaa sitä kaivattua toivoa, että ehkä-kunpa-jospa hänkin.. Tuo mitä kirjotit tässä viimeisessä viestissä on kyllä totta. Olen yrittänyt olla kohtelias ja varovainen, mutten tiedä onko toinen samaa mieltä. Alussa ainakin oli, koska oli myös kohtelias.. Haluaisinkin ahdistella enemmän, kun vaan tietäisi mitä toinen miettii nyt :) Toivon niin paljon, että hänkin tykkäisi ja vain koska hän on hän. En halua muita.
Toivon ja epäilen, toivon ja epäilen ;) Eikö hän enää sitten lopussa ollut kohtelias sinulle, vai? En tiedä millaisen kuvan olen antanut hänelle, mutta nyt jälkeen päin kun mietin itse olen saattanut olla aika "pidättyvä", koska minua pelotti. Hän on saattanut tulkita sen niin, etten halua häntä lähelleni. Mikä taas on ihan päinvastoin sitä mitä halusin. Torjuin hänet fyysisesti, kun en uskaltanut luottaa. Sisällä kuitenkin toivoin, että hän tietäisi mistä se johtui. Mutta ehkä hän ei sitä arvannut. Kaikesta huolimatta hymyilimme toisillemme silloin kun nähtiin ohimennen tai muuten. Viimeset tapahtumat muuttivat vaan suuntaa..
Ei ole koskaan ollut mulle epäkohtelias. Mukava aina. Mutta aika pidättyvä myöhemmässä vaiheessa (tai ehkä aina) ja siksipä en tiedä mitä siitä pitäisi päätellä. Haluaisiko olla rauhassa ja toivoisiko, että unohdan hänen olemassa olonsa kokonaan. Harmi etten pysty lukemaan ajatuksia. Unohtamaankaan en valitettavasti pysty. Ja hänkin tavallaan torjui, mutta teki sen siten, etten ollut ihan varma oliko se lopullinen torjunta. Koska se torjuntakin oli niin kohtelias ja mukava. Ihana ihminen:) Jäin siis ihmeissäni miettimään mitä loppujen lopuksi tapahtui...ja kaipaamaan. Ja sitäkin olen miettinyt, ettei hänellä ole mitään takeita luottamuksestani, kuten ei mullakaan hänen. Eli juttumme osuu hyvin yksiin:)
hänen seurassa johtui vain ja ainoastaan pelosta. Olisin halunnut heittäytyä hänen syliinsä ja halata joka kerta kun hänet näin. Voi että miten olisin halunnut niin tehdä. Epäilin hänen tarkoitusperää olla seurassani. Yritin suojella itseäni siltä kivulta, miltä tuntuisi jos päästäisin hänet ensin lähelleni ja sitten hän olisikin poissa. Murehdin etukäteen. En todellakaan toivonut, että hän minut unohtaisi. Toivoin koko ajan melkein kädet ristissä, että hän olisi kiinnostunut muutenkin kuin vaan, no tiedät kyllä..:) Voi että kun minun pitää olla niin ujo... ;)
Kun toisaalta on ihan järkevää murehtia etukäteen, mutta taas toisaalta toinen voi ymmärtää sen ihan väärin. Toinen voi saada käsityksen, ettei halua olla ollenkaan tekemisissä. Avoimuushan näissä jutuissa auttaisi. Kun ei uskalla luottaa, sanoisi sen suoraan. No, helppoa sekään ei ole.
Sama juttu mulla, tuntui ja tuntuu edelleen, että tekisi mieli halata ja rutistaa ja kaikkea. Vaikkei edes näkisi. Mulla on ikävä.
oikeassa. Pitäisi olla avoin ja kertoa toiselle jos sydämessä painaa jokin. Rohkeuttahan se vaatii. Itse kai olen mokannut, kun en kertonut miksi en päästänyt lähelle. En tiedä oliko se syy, miksi hän perääntyi ja minä taas tulkitsin niin, ettei häntä kiinnosta ja ei olisi enää soveliasta pitää mitään yhteyttä :( Voi tuska. Mullakin on ikävä. Haluaisi niin hypätä suoraan siihen hetkeen, jossa saisin halata häntä ja tuntea sen lämmön. Pitäisi vaan törmätä häneen, mutta hyvin harvassa on nykyään nekin kerrat. Toisaalta jos haluaisi sopia tapaamisen eikä vaan ohimennen nähdä, pitäisi rohjeta lähettää vaikka viesti, jossa kysyisi ensin vaikka kuulumisia...
Toinen ei luota ja antaa kuvan ettei kiinnosta. Toinenkin joutuu perääntymään. Molemmat tulee siihen tulokseen ettei toista kiinnosta. Surullista. En tiedä onko mulle käynyt noin, voi olla niinkin ettei sitä toista vaan yksinkertaisesti kiinnostanu. Surullista on sekin, jos en saa koskaan tietää. Ja olen samaa mieltä: on helpompi ensin kysyä vaikka kuulumisia, jos toinen ei siihen vastaa, voi varmaan olettaa, ettei se halua olla missään tekemisissä :( Vai voiko aina, en minä tiedä. Ei ole tarpeeksi kokemusta tällaisesta "viestinnästä". Jos taas toinen jotain vastaa, voi alkaa kysellä enemmänkin.. Kuulumisien kysyminenhän ei niin hirveän suurta rohkeutta vaadi. Se miten toisen reaktioon suhtautuu, vaatikin jo todellista rohkeutta :)
asian ytimessä. Ei tarvitsisi kuin kirjoittaa viesti ja vaikka todeta ettei olla pitkään aikaan oltu tekemisissä, mutta tulit mieleen niin päätin kysyä kuulumisia.. tai jotain sen tapaista ;) Toinen juttu onkin sitten odottaa sitä vastausta. Sydän pomppii ja kävelee levottomasti ympäriinsä.. ainakin minä :D Sen jälkeen kun on painanut -lähetä-nappia... ajattelee hetken että voi perhana, sinne meni. Voi ei, nyt nolasin itteni sen toisen edessä... Vaikka siinä ei todellakaan ole mitään noloa. Minä olen ainakin aina hänelle vastannut ja hän minulle, joten sen suhteen ei pitäisi olla huolissaan, kai tai en tiedä.
tuohon ihmiseen yhteyttä. Aina voit kirjoittaa pienen viestin ja kysyä kuulumisia. Kuten kirjoitit itse tuossa:) Sittenhän sen näkee. Sulla ei näytä olevan mitään syytä päätellä ettei toinen haluaisi olla tekemisissä. Voit ainakin kuulumisia kysyä. Niin, minä en ole tuo ihminen:) Kuten aiemmin jo taidettiin todeta. Ja ehkä minun nyt olisi parasta alkaa unohtaa. Kuten kirjoitin itse tuossa:) En vaan tiedä pystynkö unohtamaan :(
syitä mistä luulen ettei se toinen halua olla tekemisissä. :( Sanoinko jotain sellaista mistä tiedät sen varmasti etten ole se?
sellaista. Meillä muilla ei ole ollut tapana aina joka viestiin vastailla :) Siksikin sinä voisit ottaa yhteyttä, teillä on ollut hyvät välit selvästi aina. Eikä toinen ole halunnut sulle osoittaa, ettei välitä susta ollenkaan. Vastaamattomuus taas tarkoittaa sitä melko varmasti. Tosin en tiedä varmaksi, miksi joku jättää vastaamatta, mutta siihen se vahvasti viittaa. :) ja :(
Viimeks siinä taisi meillä just käydä niin. Sain sen käsityksen ettei hän välitä tarpeeksi. Eikä hän halua enää pitää yhteyttä kanssani. :( En tiedä huomasiko hän tunteeni ja ei halunnut satuttaa minua, jos ei itse pysty tai halua muuta kuin kaveriksi, ystäväksi tai petikumppaniksi. Eli ehkä minun on parempi yrittää unohtaa vaikka tiedän etten siihen pysty. Ehkä joku kaunis päivä tapaan jonkun, joka poistaa suolan haavoistani. Tai jos ei, elän sitten yksin. :( :)
sinua ihanasta ketjusta, ilman sinua se ei olisi onnistunut. Kiitos siis :) Olet kultainen. Aivan varmasti sinulle on olemassa se Oikea, voi olla, että se on juuri se ketä ajattelet. ;) Kaikki menee täsmälleen niin kun on tarkoitettu. Sinun kanssa oli ihana keskustella. Olisipa se minun Oikea samantapainen kuin Sinä :) Hyvää ja rauhallista yötä sinulle. Ja rohkeutta "ottaa selvää" asioista. Pystyt siihen kyllä, tiedän sen. Kaikkea hyvää elämääsi ja olkoot päiväsi onnellisia :)
ennenkuin näin tämän... Hyvää yötä sinullekin. Tule vielä joskus tänne tähän ketjuun. Sanasi rohkaisevat aina. Hyvää jatkoa. Kyllä minä uskon, että rakkautta tulee vielä vastaan (aina sitä jostain kömpii, kun vähiten odottaa). Meille molemmille ;) Pitää vaan päästä tästä ikävästä ja unohtaa jotenkin. Sitten vasta voi ihastua toiseen..
noilla viimekertaisilla, siis miten teillä kävi just sillon? Siis tarkoitatko, että sillon se osoitti ettei välitä susta. Jos et ole varma, ota selvää, niin minä tekisin. Jos mulla ei olisi tuota aiemmin mainitsemaani estettä. Mulle on jo haluttu selvästi osoittaa, että anna olla jo. Harmittaa vaan se, ettei tarpeeksi suoraan sanottu, olen tyhmä kuin saapas, enkä suostu luopumaan toivosta. Mutta ikävä-kiintiö alkaa olla jo täynnä. Ja keväällä lopetat näiden palstojen lukemisenkin lopullisesti, kun ilmat paranee..:) Lähden sitten etsimään onneani, kun hänelle en kelpaa ;) Kannan häntä mukanani ajatuksissa, niin kauan kuin pysyy. Jos tulee vastaan hymyilen (piilotan tämän ikävän jonnekin sydämen kätköihin). Meillä oli ihana ketju, niin monta kertaa sain haaveilla, että ehkä joku tykkää :) Haaveita, mutta mukavia haaveita. Uskallankohan tätä enää lukeakaan. Miksi en halua uskoa ettet ole... Koska olen tyhmä kuin saapas. Mutta sinä vastasit kaikkiin viesteihin, hän ei vastannut.
ei ole mennyt perille, se mahdollisuus on aina olemassa. Millaiseen viestiin et saanut vastausta? Tai ei sinun ole pakko kertoa, jos et halua. Olin niin ihastunut, että jos vaan viestin häneltä joskus sain, kyllä siihen vastasin. Minullakin on sellainen olo, että en uskalla lukea enää tätä ketjua läpi. Niin paljon suuria tunteita tuolla alkupäässä käsiteltiin että oikein kylmät väreet saa pelkästä ajattelusta. Olen ainakin itse huomannut, että vaikka kuinka yritän kiinnostua muista ja tapaan hienoja ja tosi kivoja ihmisiä. Ei yksikään ole herättänyt samoja tunteita. En ole tiennyt mikä olisi parasta tehdä. En haluaisi satuttaa ketään toista vaan sen perusteella etten ole täysillä mukana. Tai niin täysillä kun kuvittelen, miten hänen kanssaan olisin. Ei ole helppoa minullekaan uskoa, ettet olisi. Toivo elää. Mutta sanoit sinäkin jotain sellaista, mistä tiedän ettet ole Hän. En vaan halua uskoa sitä. Oletko täysin varma, että se toinen ei halua enempää? Mitä jos olet ymmärtänyt väärin?
Meillä kävi niin, että hän ehdotti suoraan, että onkohan parempi ettei pidetä mitään yhteyttä enää... Eikai siinä voi muuta, kun todeta että no ei pidetä sitten. Surulliseksi tulin, ja hyvästä syystä. Ikävä ei lopu, niin suurista tunteista oli kyse. Mutta olen jo oppinut elämään tämän tunteen ja ikävän kanssa. Ehkä pikku hiljaa rupean antamaan muillekin mahdollisuuksia. Mutta elämä näyttää mitä tapahtuu. Olen itse sellainen haaveilija.
peiton alle tältä erää. Ihania unia! Eihän mikään estä meitä vaihtamasta ajatuksia tässä ketjussa, vaikka emme olekaan "ne" Oikeat ;) Olet niin samanlaisessa tilanteessa kuin itsekin olen. Kyllä me molemmat vielä sitä rakkautta saadaan. Se kultajyvä odottaa jossain ja ilmestyy kun on sen aika :)
tämä: "Mutta sanoit sinäkin jotain sellaista, mistä tiedän ettet ole Hän". Kertoisit sinäkin mistä sen tajusit, että saisin 100%-varmuuden. Koska olen edelleen tyhmä kuin saapas. Jäin miettimään tuota sun viimeistä viestiä ja ajattelin, että väärinkäsityksiäkin voi sattua.. kaksi ihmistä voi kokea yhden asian niin eri tavalla, sen tiedän.. Enhän minä voi täysin varma olla, en kai olisi voinut sinua muuten kuvitella häneksi ;) Minä luulen ettei hän halua kuulla minusta, mutta en minä sitä tiedä.
Kumpi teistä otti yhteyttä 'ihan ensimmäisen' kerran ja vastasit että sinä. Meillä se meni toisin päin. Vaikka kyllä hänkin otti yhteyttä oma-aloitteisesti. Ihanaa olisi tietää että se olisit sinä kaikesta huolimatta, mutta nyt näyttää pahasti siltä ettei olla :( Mutta totta, väärinkäsityksiä voi tapahtua paljon ja aika helposti. Varsinkin jos kaksi meidän tapaista treffailee ;) Tarkoitan jos se sinun Hän ajattelee minun tavalla ja päinvastoin :) Jos et ole täysin varma, niin kannattaa rohkeasti selvittää tilanne, ettei jää harmittamaan.
tajusit. Ei me olla oikeita ja kuten aiemmin sanoit, sellaista tapahtuisi vain unissa. Mä olen ihan hereillä ollu koko ajan :D Niinkun aiemmin sanoinkin, en aio mitään tehdä, elelen päivä kerrallaan ja koitan unohtaa. Turha haahuilla kenenkään perään. Joku kaunis päivä tulee joku ihanuus ja vie mut mukanaan. Odotellessa hymyilen sulle;)
päästät elämäsi onnen menemään. Sanoit että et voi olla varma, jos vaikka Hän olisikin kiinnostunut sinusta. Ja että hän on ollut aina kohtelias sinulle, eikä ole varsinaisesti mitään suoraan sanonut. Ajattele, jos se itkee ikävää - luulee ettet tykkää. Jos ette ole puhuneet suoraan tunteistanne, kaikki on mahdollista. Luuletko pystyväsi unohtaa ;) Tai toivon sitä sinulle, jos niin todella tahdot. Mutta jos todella tarkoitit kaikkia niitä sanoja mitä tässä ketjussa kirjoitit, olet oikeasti rakastunut. Ja miten hellästi siitä toisesta ajatteletkaan. Voi että... eikö sen toisen kuuluisi tietää siitä. Mitä jos ajattelisit niin, että annat kerran kirpaista vielä... lähetät viestin ja katsot mitä tapahtuu. Jos ei niin sitten annat olla. Muuten sinua voi jäädä loppu elämäksi vaivaamaan, mitä jos...
Oot ihana ;)
Ehkä olenkin rakastunut, kun ei unohdu. Ja tuo rohkaiseva viestisi tuntui kivalta:) Mutta en minä tiedä mitä voisin enää viestittää. Ei mulla ole enää mitään sopivia sanoja. Ensin pitäisi tietää, että toinen ei siitä olisi pahoillaan ja sitä en kai saa koskaan tietää. En minä tiedä missä on se raja, ettei toinen enää jaksa olla kohtelias ja mukava. Ehkä se raja meni jo, en tiedä. Ehkä hän suuttuu, en tiedä. Tänään on vähän huono päivä. Ja kova ikävä. Katsotaan miltä tuntuu huomenna tai ylihuomenna tai ensi viikolla tai ensi kuussa.. ehkä minä vielä, en tiedä, ehkä mieli tästä piristyy ihan pian. En minä edes haluaisi unohtaa, eli en tiedä pystynkö, mutta jos on pakko, niin sitten on pakko. En voi pakottaa toista tykkäämään. Toivo on nyt ollut jo vähän aikaa nollissa, jos se tuolta vielä nousee, katson sitten. Ihana olet itsekin ;) Ja kiitos rohkaisusta.
oikeat sanat, olen siitä varma. Älä mieti, että mitä hienoa voisit kirjoittaa vaan kirjoita juuri niin kuin asiat on. Kokeile vaikka kirjoittaa viesti, ei sinun ole pakko sitä lähettää. Eikä sinun ole pakko paljastaa tunteitasi heti ensimmäisessä viestissä. Kyselet kuulumisia vaikka. Löydät sanat kun kuuntelet sydäntäsi. Jos suuttuu niin anna suuttua (sitä en jaksa uskoa, että hän niin tekisi :)... Siirrät koko ajan asioita vaan eteenpäin. Et voi pakottaa toista tykkäämään, siinä olet oikeassa. Mutta ehkä sinun ei tarvitsekaan. Hän voi tykätä sinusta niin paljon ettet arvaakaan. Älä ajattele, että sinun pitäisi ensin tietää onko toinen pahoillaan siitä. Tai sitten sanot just tuon kun itse kirjoitit. "En tiedä mitä voisin enää viestittää ja tuntuu ettei sopivia sanoja löydy. Mutta haluaisin tietää mitä sulle kuuluu? " ... Ei sen tarvitse olla sen kummasempaa ;) Sinä pystyt siihen kyllä. Siinä, jos missä se todellinen rakkaus punnitaan ja selvitetään. Rohkeasti vaan.
Anna kirpaista vaan. Ja jos toivo on ollut nollissa, ei se sieltä ainakaan voi enää laskea. Eli suunta on joka tapauksessa vaan ylöspäin. ;) Ja itse sanoit, että et pysty unohtamaan, etkä edes haluaisi. Mutta jos et tee mitään, se vasta harmittaakin. Olet oikea aarre ;)
aarre taidat olla itse ;) Luin tämän jo aiemmin, ajattelin että vastaan vasta kun on itsellä parempi mieli. Nyt on. Ja oikeassakin olet, ei asioita saa jättää selvittämättä. Jos paljon tykkää. Joku päivä teen tuon ja jos tulee epäilyksiä mieleen, käyn lukemassa tuon sun rohkaisevan viestin täältä;) Hyvää yötä! Ja luepa itsekin nuo sanasi, yhtä hyvin olisit voinut osoittaa ne itsellesi ;)
koheni vähän. Olen tässä vähän miettinyt sitä, että jos luulet että se toinen on suuttunut tai loukkaantunut jostain... kertoo se vaan siitä, että hänellä on tunteita sinua kohtaan. Reagoimme voimakkaimmin niiden ihmisten kanssa, joista tykkäämme eniten ;) En voi kuitenkaan tietää, millainen tilanne sinulla ja hänellä on ollut, sen enempää mitä olet ketjussa kertonut. Mutta ajattele tätä haasteena. Loppupeleissä se ei ole suuri ongelma. Koska asioista voidaan aina puhua. Maailmassa on paljon paljon pahempaakin. Ja mieti vaikka niin, että jos ette pysty tätä tilannetta ratkaisemaan, ei se yhdessä eläminenkään onnistu. Parisuhde, jos siihen asti joskus pääsette. Mitä kovasti toivon puolestasi, on täynnä haasteita. Ei sekään ole välttämättä mitään helppoa. Pääasia, että teillä on taitoja päästä ylämäkien yli. Nyt teillä voi olla yksi niistä edessänne, en usko että haluat jättää kaikkea tähän ;) Ja se "mitä kuuluu"-viesti voi olla ratkaiseva.. :)
Niin... totta, kyllä minäkin siitä toisesta tykkään ja ehkä olen rakastunutkin ;)
lukea tuon oman viestisi niinkin, että otat myös itse yhteyttä. Osaat hyvin rohkaista minua, mutta entäs itseäsi. Aioitko itse tehdä saman, mihin rohkaiset mua ;) Kyllä tuo sun viestisi on tottakin, mutta kuten sanoit, et tunne tätä tilannetta ja en siitä nyt enempää kerrokaan. Sen verran kerron, etten tiedä onko järkevää ollenkaan, jos tuon kaiken tekisin mihin kehotat. Mutta mukavaahan se olisi, jos jotain tapahtuisi ;) Hyvää yötä sinulle rohkaisijani.
kannustuksesta :) Kyllä nämä meidän molempien tarinat vielä saavat merkityksensä, kaikki selviää kummallakin, olen varma siitä. Järkeähän ei kannata liiaksi sotkea tunneasioihin, vaikka se tuppaa ja pyrkii aina sanomaan oman sanansa ;) Lupaan lukea tuon lähettämäni viestin myös niin, kuin se olisi itselleni. Kivaa päivää ja eloisaa kevättä! Ihanaa ja lämmintä kesää ja ennenkaikkea Onnellista kesää ja tulevaisuutta. Voin vain haaveilla, että joku tykkää minusta joskus niin paljon kuin Sinä hänestä, jota ajattelet :) Kiitos, sinun kanssa oli kiva keskustella... :)
ja kaikkea muutakin hyvää. Mukava olisi, jos minustakin joku tykkäisi kuten sinä jostain. Tai ei joku, mutta hän :) Kiitos itsellesi!