aijon yrittää, ei aijon olla oksentamatta. Hankalaa, koska usein tulee ilman käsiä oksennus. Mutta nyt en anna edes sitä itseni tehdä. Huomenna en syö makeeta ollenkaan.
Ennen oli alipainoinen, hyvä jos kasviksia söin. Nyt koitan syödä ylensyömättä normaalisti. Sekin olisi jo saavutus=)
Tuun illalla kertomaan miten mulla meni.
Tulkaa tekin mukaan
Ennen oli alipainoinen, hyvä jos kasviksia söin. Nyt koitan syödä ylensyömättä normaalisti. Sekin olisi jo saavutus=)
Tuun illalla kertomaan miten mulla meni.
Tulkaa tekin mukaan
Vastaukset 5
Vanhimmat
Oon messissä todellaki!1 äsken lenkillä päätin niin totisesti että huomenna en ahmi mitään. Mielummin syön vaan yhen omenan ja oon ihan nälkäsenä ku se että syön niin että napa ruskaa ja laatta lentää!
Miten se ruoka aina jotenki salakavalaasti tulee mieleen ja sittei pysty hillitseen vaan syö ihan liikaa!!
Tänään mulla eka päivä tänä vuonna ilman oksua! Ja huomista kohti luottavaisin mielin. Sä pystyt siihen kyllä. Tsemppiä kaikille, parannutaan!
Mulla bulimia on jatkunut pahana nelisen vuotta. Tai viisi. Tällä hetkellä tämä on niin helvetillistä, että ravaan oksentelemassa vähintään kerran tai kaksi päivässä. Mulla oli aikanaan valkoinen ja suora hammasrivistö, vaan eipä ole enää. Ajatukset pyörii kaiken aikaa ruuassa, syöminen on ahdistavaa joutuessani miettimään, että millä haarukallisella mennään "normaalin" ruokamäärän yli. En tosiaan tiedä, mikä kehossani on rasvaa, ja mikä nestettä, niin turvonnut olen. Kärsin myös masennuksesta ja kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, eikä muu sairastelu ainakaan bulimiaa helpota. Päin vastoin. Opiskelu ja työelämä kärsii helvetisti, kun hommien tekemisen sijaan auon pakonomaisesti keittiön kaappeja ja etsin mitä tahansa suhun tungettavaa. Myös minä, joka perkeleen kerta pää pöntössä itkiessäni, vakuutan itselleni ettei tämä ole vaivan arvoista, enkä halua, saatika aio jatkaa. Mutta tämänhän juu tietää... Mä alan väsyä tähän. Arvomaailmani on niin täydellisesti päin peetä, että joudun itsekin ihmettelemään. Muita ihmisiä en luokittele kilogrammojen perusteella, en tietenkään! Mistähän hemmetistä mä olen itseni päälle tällaisen kirouksen langettanut? Tähän tarjoukseen on kuitenkin tartuttava: huomenna en oksenna, ja saan aiheen olla tyytyväinen itseeni, jos todellakin siihen pystyn. Palaan huomenna raportoimaan!
Olin syksyllä vielä alipainoinen kun sairastin anoreksiaa, mutta sitten tuli 3kk:n mittainen ahmimis/oksentelu-putki jonka aikana lihosin kymmenen kiloa! :EE järkyttävää. Nyt tavoitteena olisi parantua bulimiasta,opetella entisille ruokatavoille ja laihtua takaisin..toisaalta tuo laihduttaminen ei varmaankaan bulimiasta eroonpääsyn kanssa auta ollenkaan :/ mutta silti.
Mä uskon että pystytään mihinvaan jos vertaistukea löytyy ;> Ja muistakaa ettette kiellä itseltänne liikaa, ainakaan alussa :>
En kyllä iha ole onnistunut. Mutta en ole ahminut sessiomeinigillä, enkä ole oksentanut työntäen sormia kurkkuun. Hyvä mieli on. Olen normaalisti syönyt alkuviikon. Jopa vähän herkkuja jälkiruuaksi tms. Olen liikkunut ja jaksanut tehdä sen hyvin.
Tänään söin vähän liikaa leipää illalla, mutta en oksentanut sitä =)
Huomenna menen aamulla jumppaan ja kaikki on ok=)