Hei kaikki ja sori sit jos täs tekstis ei ole isoja kirjaimii ja pisteitä mut tässä teille juttu luettavaksi oon vakavasti masentunut ollut jo 3 vuotta ja käynyt psykiatrilla se ei helpoittanut ja lääkkeitä en ole saanut itsaria olen yrittänyt ja heti kun oon kirjoittanut tästä jonnekkin siinä toivossa että joku kellä on samoja kokemuksia vastaisi mutta ei tuu kuin vaan 2 vastausta mut ei siitä sen enempää ja jos vaikka alkaisin jotain lääkkeitä saamaan niin se olisi siinä että yrittäisin uudestaan itsaria en vaan jaksa tätä paskaa perhe ei välitä musta mutsi vana raivoo ja ennen joi tosi paljon ja sen takii jouduin valvoo iskä lähti oli juoppo siskon poikaystävä kuoli viime viikolla se oli mulle kuin mun oma iso veli ja mun toinen sisko kuoli kun olin 6 se kuoli syöpään 16 vuotiaana ja näin sen kaiken kun se kuoli sairaalassa :( eikä kamuja ole yhtään ja jos oon niitä yrittänyt hankkia tai tutustuu uusiin ihmisiin niin ne on alkanut haukkuu mua varmaan mussa se vika kun mua haukutaan rumaksi ja tyhmäksi mut tässä tullut mieleen että mitä järkee elää enään ei täällä jaksa olla mutta nyt olisi kiva jos edes jotkut vastaisi tai tulisi juttelee omista kokemuksista
Tälläinen juttu ja olen tällä hetkel 16 koht 17 mut kiitos kaikille jotka jaksoi lukea ja vastata mut en tarvii mitään vittuilua tänne
Tälläinen juttu ja olen tällä hetkel 16 koht 17 mut kiitos kaikille jotka jaksoi lukea ja vastata mut en tarvii mitään vittuilua tänne
Vastaukset 13
Vanhimmat
ai niin ja mua on kiusattu koulus 3 vuotta ja viiltelen jatkuvasti ja oon vaan koton päivät ja illat ja oon aina väsynyt vaikka nukun erittäin hyvin
Moro, on kokemusta masennuksesta ja voin kertoa omasta kokemuksesta jotain. Ensinnäkin, ne lääkkeet eivät ole mitään ihmeaineita ja niillä voi olla sivuvaikutuksia ja ikävä kyllä, ainakin oman kokemuksen mukaan psykiatria on lähes huuhaa-tiedettä, toisille voi olla apua ja toisille ei.
Jottei nyt ihan synkkyyteen vaivuttaisi, niin
sanoisin pari ohjetta:
1) Elä sitä itsarimeininkiä rupea kokeilemaan, se on turhaa, varsinkin noin nuorelle. Toiset on ollu linnassakin pidempään kuin sulla on ikää. ja silti heilläkin elämä jatkuu.
2)Ei mikään skeida ikuisesti kestä, kuvailit, ettei himassa kaikki mene ihan niin kuin toivoisit, no pääset vuoden-parin päästä pois(omillesi), jos haluat ja jos se sen vaatii.
3)Kuolemaa joutuvat kaikki kokemaan läheisissään, ennemmin tai myöhemmin, masentuneelle se vain tuntuu pahemmalle. Ei se mukavaa ole koskaan, sen kanssa on vain opittava elämään, että kaikki kuolee ennemmin tai myöhemmin. Turha sitä on murehtia, keskity ennemmin elämiseen.
4)Kavereita löytyy kyllä ennemmin tai myöhemmin jos vain jaksat olla niille valmis. Mitä tulee noihin haukkumisiin, niin se on tuohon murrosikään kuuluva ilmiö. Se ei kerro sinusta mitään, jos joku sinua haukkuu, muuta kuin sen, että ko. henkilö haluaa purkaa oman elämänsä skeidaa sinuun. Tuon kaltaiset ihmiset nimenomaan vaistoavat sinun masennuksesi ja valitsevat sinut sen vuoksi kohteeksi. Helpompaahan se on aukoa päätään masentuneelle kuin lähitienoon isoimmalle ja vihaisimmalle tyypille, eikö? Eli v*tut niistä jos eivät keksi mitään asiallista sanottavaa.
Lisääkin voin kirjoittaa jatkossa, ny ei jaksa, pitää herätä kuuden tunnin päästä töihin.
oke kiitos mut joka päivä tuntuu etten jaksa enään yhtään ja äskenkin viilsin ja ja sekään ei auta mun pitää tehdä vaan jotain kivuliampaa niin se auttaa kun toi viiltely ei enään tehoo
Taitaapi olla niin että aika harvalla on
ihan tuollaisia samanlaisia kokemuksia,
kyllä nuo asiat tosi rankkoja ovat.
Mutta sanoisin niin että nyt olet siinä kohdassa
elämääsi missä vasta voit alkaa muuttamaan monia
asioita paremmaksi.
Ei nyt tuossa vaiheessa pidä luovuttaa.
Siis "hoidossa" olet kuitenkin ollut mutta lääkkeitä et ole saanut.
No siihen voi olla syynä myös se että olet niin
nuori ettei siksi lääkkeitä helposti määrätä.
Kavereita haluisit vissiin jostain löytää,no
ihan uusia ystäviä voi olla tosi vaikea saada
jollei ole itseluottamusta tarpeeksi.
Ja se siskosikaan ei ehkä nyt sitten ole kovin mukavaa
seuraa mutta entäs olisiko sulla serkkuja tai
jotain muita sukulaisia?
Entäs onko sinulla vielä mitään opiskeluja edessä/kesken?
en ole nähnyt sukulaisii vuosiin ja en jaksaisikaan ja amis on menos mut ei kiinnosta oikein se
sitten jo aika tavata niitä..
No..kyllähän mä tiiän tosi hyvin sen ettei
huvita mutta kun jotain tarttis kuitenkin tehä..
Ehkä voisit kiinnostua siitä opiskelusta jos oikein
yrittäisit,tai sitten se ei vaan ole sun juttus.
Eikö siellä ole jotain opinto-ohjaajia tai
vastaavia? jos menisit juttelemaan niille.
no kun en jaksa juuri tehdä mitään oon ihan liian laiska ja niin masentunut etten jaksa tehdä juurikaan mitään
Varmaan parempi koittaa etsiä jonkinlaista hoitoa
jostain, esim. VaKu:n tai johonkin vastaavaan kuntoutukseen.
Ja se lääkityskin varmaan tulisi sitten jossain vaiheessa kyseeseen.
Jossei sinulla tällä hetkellä ole hoitokontaktia
niin koulun kautta pitäisi asia järjestyä kyllä.(terveydenhoitaja,opo ym.)
Tai sitten terveyskeskuksen kautta.
moi olen käynyt terveydenb hoitajalla se ehdotti mut johonkin paikkaan kävin siel ei auttanut ja sieltä mut lähetettiin toiseen paikkaan ja lopulta psykiatrilta ja ei sekään auttanut
Ne tuppaa tekemään että lähetteleevät vaan eri
paikkoihin..ehkä joskus tuurilla sitten osuu
sellaiseenkin paikkaan missä on osaaviakin henkilöitä.
Niin kaipa sille terveydenhoitalle voit mennä
uudestaankin juttelemaan vaikka oletkin jo käynyt.
Ehkä sitten seuraavaksi voisit kokeilla että millaista
hoitoa sieltä terveyskeskuksesta sitten saisi.
No sieltä nyt lähinnä saisi sen lääkityksen
ja se kyllä voisi ihmeesti auttaakin.
Minkälaista alaa muuten opiskelet ammattikoulussa?
Ehkä sieltä löytäisit vielä jonkin sellaisen alan mikä oikeastikin voisi kiinnostaa.
no mä en jaksa enään mitään on niin vittumoitsa jos voitais meses jutella lisää [email protected]
Mä laitan sulle sähköpostia ennemmin..
(kun en oikeen hallitse tuota messengeriä..)
lähetä sinne jotain niin lähetän sulle mun oikeen mesen sit