mulle siis tehtiin abortti vuoden 2005 alussa. En oo asiaa katunu tai muutenkaan hirveästi miettiny. Ja oikeastaan vaivaa ainoastaan se että se abortin tekeminen ei millään lailla vaivaa mua, en oo varmaan kertaakaan edes itkeny sitä. Onko muilla näin? Nyt odotan vauvaa rv 28 menossa. Tääkään vauva ei ollu suunniteltu mut en kuitenkaan aborttia pitäny vaihtoehtona ku kerta nyt oon suhteessa.
Abortista 3 v.
m i e. . . .
101066
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Odota kunnes synnytät ja näet sen elävän lapsen..
sitten, neljä lasta synnytetty sen jälkeen. Kuinka kauan vielä odottelen noita tuntemuksia abortista kun eivät ole vielä ilmaantuneet? Kerro sinä kun parhaiten tiedät ;)
tänne aborttipalstalle...
vaivaako sittenkin mieltä?
Mites sinä sitten olet eksynyt aborttipalstalle?
Oletko sinäkin siis tehnyt abortin? Puheestasi saa käsityksen, ettei tänne voi muuten eksyä :D
Vaivaako sinun mieltäsi oma aborttisi? Miksi täällä omien sanojesi mukaan muuten olisit.
olet eksynyt tälle palstalle? Taitaa olla aborttitrauma ja pahanlainen kyseessä nyt... ;)
Minulla on toinen raskaudenkeskeytys edessä hyvinkin pian.
Mulle tehtiin abortti syksyllä 2004. Ajoittain oon katunut ja surrut asiaa, jos joutuu olemaan seurassa, jossa vauvoja, silloin pääasiassa tulee tunteet pinnalle ja ahdistunut sekä syyllinen olo. Mut muuten en muista koko asiaa ja on oikein hyvä ja onnellinen olo, koska tein silloin todellakin oikean ratkaisun, mies linnassa jne. Nyt elämä vakaampaa ja asiat muutenkin hyvin.
Ainoo asia mikä mietityttää, että pystynkö koskaan hankkimaan itselleni lapsia vaikka haluaisin, koska tulee jo vieraidenkin lapsien (lähinnä vauvaikäisten) seurassa tosi ahdistava olo.. Mut hyvä että sulla ei ilmeisesti näin ja osaat iloita tulevasta perheenlisäyksestä, etkä riudu menneessä! :)
minä tein abortin ollessani 19v, enkä myöskään ole koskaan päätöstäni katunut. surrut totta kai, kuten jokaisen valinnan, joka on sulkenut jonkin oven, jälkeen. en ole kokenut tuskaa tai ahdistusta abortista vaan alkuun tunsin syyllisyyttä asioista jotka johtivat ei-toivottuun raskauteen.
ja tein toisenkin abortin: raskaus oli harkittu ja toivottu, olimme valmistautuneet lapsen tuloon elämäämme. kaikki oli hienosti, kunnes minulla todettiin sairaus joka vaati lääkitystä jota raskauden aikana en, ainakaan ilman suurta riskiä sikiön kuolemaan tai vakavaan vammautumiseen, olisi voinut käyttää. tästä olin hyvinkin ahdistunut ja mieten välillä vieläkin entä-jos.
minullakin on nyt lapsi, eikä kumpikaan aiemmin keskeytetyistä raskauksista varjosta tai himmennä äitiyden onnea.
se että jotkut tekevät väärän ratkaisun päätyessään aborttiin ei tarkoita että kaikki abortin tehneet olisivat väärän ratkaisun tehneet.
onnea odotukseen, keskity tulevaisuuteen äläkä menneisiin =D
varmasti kiva tulla äidiksi! nauti raskaudesta ja siitä että vauva tulee ja tulet raskaaksi ja koita unohtaa menneet. ei niille enää voi mitään.
että nämä verikädet tekee sen lapselle sit joskus myöhemmin..
mieti mitä kirjoittelet!!