Tällaista tänään!

1. Tytön nimi on Jatta Annika. Jatta-nimen päätti tytön isä, joka selaili nimikirjaa, eikä sitten halunnut siit äantaa periksi. :D

2. Varmaan tulevien lasten kutsumanimet alkavat J:llä. Ja sellaisia, jotka ovat vähän harvempia, eikä niitä joka nurkalla tule vastaan. Mutta ei kumminkaan nimeä, jota ei väestörekisteristä löydy ja jota ei ole kuin muutama kappale.

3. Esikoisen nimivalinta onkin jo tuolla ylhäällä. En oikein osaa sanoa muuta kuin että ne miellytti korvaa ja esikoinen oli ihan Jatan näköinen. :D

4. Varmaan jotkut vanhat nimet jäisi antamatta, samoin ulkomailta tulleet, kuten esim. Brooke. Mutta kaikki nimet on kauniita, ne eivät vain käy kaikille lapsille. :)

5. Ihmisten mielimaku muuttuu, mutta kunhan meidän lapsenlapset alkavat tehdä muksuja, niin varmasti alkaa taas tulla nykyiset vähän annetut nimet silloin takaisin muotiin.

1. Minkä tyylisiä nimiä olet antanut lapsillesi? (Voi oikeat nimetkin tähän luetella.)
Meillä on suomalaiset nimet, vaikka ei allakasta löydy kuin puolet tällä hetkellä. Lyhyitä ja selkeitä ilman kikkailua. Sattuman kautta niistä tuli samantyylisiä ja vaikka ei kuulosta samoilta niin niissä on paljon samoja kirjaimia jos nyt viisikirjaimisissa nimissä voi paljon olla..

2. Millaisia nimiä antaisit tuleville lapsillesi?
Samaan sarjaan sopivia ettei tule sanomista..

3. Miksi olet päätynyt näihin ratkaisuihin?
Ekan nimi oli tuskien taival ja lopulta sitten löytyi. Seuraava tuli taas ihan itsestään ja kolmas oli alkuun vitsi, neljäs taas puurrettiin ihan urakalla. Pointtina oli ettei ole pitkä eikä hankala muutenkaan eikä sellainen josta väännetään lällätyksiä sun muita.

4. Mitä nimiä et missään tapauksessa antaisi? (Saa antaa esimerkkejä.) Miksi?
Vieraskielisiä tai teennäisiä väännöksiä. Lauriina on kamala esimerkki väännöksestä. Christian taas ulkomaan asuun väännetty kotimainen Kristian. Myös ääntämykseen väkinäiset venytykset ja lyhennykset pois; Tia-Tiia, Mira-Miira jne

5. Mitä mieltä olet siitä, että nimet muutetaan koko ajan ulkomaalaisemmiksi? (Vaikka toisaalta vanhat perusnimetkin ovat kovassa nousussa.)
Kannattaa aina ajatella että se ihminen voi joutua olemaan sen nimensä kanssa koko elämäsnä ajan. Jos etunimi ja sukunimi on ihan eri sarjaa niin se on aina koomista. Toisaalta lapsekas nimi aikuisella ja uskottavalla henkilöllä voi olla koominen esim. enpä ottaisi Eppu nimistä poliisia kovin tosissani? Ulkomaalsiasuinen nimi passaa samanmoiseen sukunimeen kyllä hyvin. Moni vanha nimi on kaunis, mutta niissäkin on kyllä sellaisia joita en lapselle kelpuuttaisi.

6. Sana vapaa.
Nimi on vakava asia eikä sillä pidä leikkiä. Vaikka kuinka katsoo kaunareita niin se Ridge ei siellä Mäntässä varmaan nauti siitä että kaikki tietää sen hänen nimestään. Hannu ja Kerttu on kiva satu, mutta miksi lasten nimien pitää olla sadusta? Näyttääkö hannu Hannulta ja Kerttu kertulta? Entäs miltä kuulostaa kun tokaluokkalainen ei osaa itse lausua nimeään saati kirjoittaa aina oikein? Toisaalta onhan se kiva että jos on Sonja ja Sonya niin ainakin paperit ei luokassa sekoa tai Jasmin, Jasmiina, Jasmina, Yasmin, Jaasmin... Toisaalta sekaannuksia on taatusti kun samassa perheessä on Jonna, Janna, Jenna ja Jannu!

1.   Minkä tyylisiä nimiä olet antanut lapsillesi?

Tanja Jenny Maria
Minja Emilia Eufemia
Irina Minttu Mariaana
Oskari Kalle Johannes
Pietari Vilho Kustaa
Santeri Sadunpoika
Tiiti Roosa Mimosa
Wilma Alma Sanelma
Jeremias Tähti Olavi

2. Millaisia nimiä antaisit tuleville lapsillesi?

En osaa ajatella etukäteen. Kutsumanimensä lapsi tavallaan tuo tullessaan.
Suvun vanhoista nimistä on ainakin Aliina, Silja ja Jooseppi vielä käyttämättä eli ne todennäköisesti tulisivat toisiksi tai kolmanneksi nimiksi.

3. Miksi olet päätynyt näihin ratkaisuihin?

Kunkin lapsen käyttönimi on valittu jonkin siihen nimenomaisen lapseen liittyen.
Esimerkiksi Wilma sai nimensä pyörremyrskystä – koska isänsä mielestä niin minä kuin sitten lapsikin tulimme kuin pyörremyrsky hänen elämäänsä.
Tiiti sai nimensä siitä, että lauloin halki synnytyksen tulokkaalle Tiitiäisen kehtolaulua. Minulla alkoivat työntöpoltot ennen kuin kohdunkaula oli avautunut ja jotenkin piti estää itseään työntämästä. Laulu auttoi (Roosa siksi että hän katolisen kummisetänsä mukaan syntyi Ruusunkukan päivänä ja Mimosa isoisotätinsä mukaan)
Minttu tuoksui vauvana aina pikkuisen tuoreelle mintulle- riippumatta mitä pesuainetta käytimme jne. Jokaiseen nimeen siis liittyy oma tarinansa.
Jokaisella lapsella on myös ainakin yksi suvussa kulkenut nimi sitomassa heidät lenkiksi sukupolvien ketjuun. Esimerkiksi Mariaana kahdella aalla ja ilman j:tä on Kaustisella suvussa vuosisatoja kulkenut nimi (jokaisessa sukupolvessa on aina vähintään yksi Mariaana). Siitä on kappalekin; Kruunumariaanan valssi, tarina neidosta (isoisäni tädistä/isotdistä) jonka sulhanen hukkui häitä edeltävänä yönä ja joka ei sitten koskaan mennyt naimisiin, mutta puki aina kylän morsiamet ja teki kaikille kruunun häihinsä.

4. Mitä nimiä et missään tapauksessa antaisi? (Saa antaa esimerkkejä.) Miksi?

Muotinimiä enkä sellaisia joilla ei ole minkäänlaista tarinaa tai kiinnikohtaa lapseen. Pelkkä ”kuulostaa kivalle” ole minuun vetoava syy.

5. Mitä mieltä olet siitä, että nimet muutetaan koko ajan ulkomaalaisemmiksi? (Vaikka toisaalta vanhat perusnimetkin ovat kovassa nousussa.)

Persoonalliset nimet ovat kivoja.
Ulkomaalaisuus itsessään ei ole mikään plussa eikä miinus.

6. Sana vapaa.

Minä itse en pitänyt nimestäni kun olin lapsi. Se oli yksi sen ajan muotinimistä ja jokaisella luokalla tuntui olevan ainakin yksi Satu. Lopullisesti sen hyväksyin vasta aikuistuttuani, kun 18 v täytettyäni sain äidiltäni kirjeen, jonka hän oli minulle kirjoittanut synnytyslaitoksella sinä yönä kun synnyin.
Kirjeessä äiti kertoo kauniista sadusta, joka alkoi revontulten maassa sinä yönä kun ensi lumi peitti maan ja maalasi harmaan pohjoisen kaupungin katot puhtaan valkoisiksi… ja esitti toiveen ettei hän eikä isä koskaan näkisi sen sadun loppua vaan tarina jatkuisi vielä pitkään sen jälkeen kun heidän oma tarinansa olisi päättynyt jne. Vasta silloin se loksahti minulle osaksi itseäni.

1. Meillä tytöillä on luontoaiheiset nimet ja pojilla perintönimet.
2. samaa sarjaa jatkettais.
3. Mieheni halusi tytöille "kukkanimiä" ja minä halusin perintönimiä.
4. En antaisi nimiä, jotka ovat käytössä jollain lähisukulaisella tai sellaisella ihmisellä, jonka kanssa ollaan muuten paljon tekemisissä.
5. Enpä ole huomannutkaan tällaista. Tunnen kyllä joitakin ihmisiä, joilla on suomalainen sukunimi, mutta ulkomaalainen etunimi, mutta eivät ole suomalaisia, vaan heidän sukujuurensa ovat Suomessa.
6. Ei nimi miestä pahenna ellei mies nimeä.

1. Minkä tyylisiä nimiä olet antanut lapsillesi? (Voi oikeat nimetkin tähän luetella.)

- Tyttäremme on Veera Emilia

2. Millaisia nimiä antaisit tuleville lapsillesi?

- No pojalle oli mielessä isänsä ja isoisänsä nimi, eli Otto Juhana, mutta kun ei poikaa ole, niin ei voi tietää, että toteutuuko tuo.

3. Miksi olet päätynyt näihin ratkaisuihin?

- No meillä molemmat halusivat lapselleen normaalin nimen, ei mitään liian erikoista. ja Emilia on äitini nimi, jota mieheni ehdotti annettavaksi

4. Mitä nimiä et missään tapauksessa antaisi? (Saa antaa esimerkkejä.) Miksi?

- No tiedän yhden Nare nimisen pikkutytön, aika kamala nimi mielestäni, Pipariina ja Lumikki on myös kyllä nimiä, joita en omalle lapselleni haluaisi

5. Mitä mieltä olet siitä, että nimet muutetaan koko ajan ulkomaalaisemmiksi? (Vaikka toisaalta vanhat perusnimetkin ovat kovassa nousussa.)

-Enpä mä tuosta mitään mieltä ole, maailma muuttuu, mutta itse en lapselleni antaisi mitään Paris, Britney tai Jordan nimeä.

6. Sana vapaa.

1. Tytön nimi Anni Tuulia. Haluttiin perussuomalainen nimi, ja Anni sopi rauhalliselle vauvalle kuin tikku silmään=)

2. Tuleville lapsille haluan myöskin suomalaisen nimen, pojalle ehkä Ossi, Teemu, Juuso... tytölle Alisa, Veera, Pinja... tms. En kuitenkaan halua kaikkien lasteni alkavan samalla kirjaimella, siitä tulisi ällöttävä rimpsu kuten Anni, Aada, Aapo ja Assi! Hyi!

3. Anni nimeen päädyttiin kun tyttö oli niin rauhallinen ja miellän Annin rauhalliseksi. Veeraa mietittiin myöskin mutta Veeran taas miellän villiksi tytöksi jota meidän vauva ei ollut ollenkaan. Jos Annimme olisi vauvana ollut itkuinen tms. olisi hänestä tod. näk. tullut Veera=) Toinen nimi Tuulia oli johdannainen minun toisesta nimestä joka on Tuulikki. Olen myöskin aina pitänyt nimestä Tuulia, etunimeksi se ei sopinut joten siitä tuli sitten Annin toinen nimi.

4. Missään tapauksessa en antaisi pitkää nimeä, haluan sen olevan lyhyt ja ytimekäs, korkeintaan 3 tavuinen. Enkä pidä yhtään mistään ulkomailta johdetuista nimistä, kuten Michael tai Yasmin. Tyhmää matkimista eikä sovi suomalaiseen suuhun. Lapsi joutuisi monet kerrat elämässään toistamaan että olen Yasmin, yy:llä! Raukkaparka=)

5. Vastaus tähän tulikin jo edellä=)

1. Minkä tyylisiä nimiä olet antanut lapsillesi? (Voi oikeat nimetkin tähän luetella.)

-Santeri, Mirella, Artturi

2. Millaisia nimiä antaisit tuleville lapsillesi?

- samantyylisiä, joissa on kolme tavua ja R-kirjain

3. Miksi olet päätynyt näihin ratkaisuihin?

-Santeri on iskän oma valinta joka oli minustakin kiva. Mirella löytyi nimikirjasta kun selailin tytön 3-tavuisia nimiä joissa on r. Artturin nimeä mietittiin kauan, kun ei oikein meinannu löytyä kriteereitä täyttävää pojan nimeä, joka olisi ollut meistä molemmista kiva nimi.

4. Mitä nimiä et missään tapauksessa antaisi? (Saa antaa esimerkkejä.) Miksi?

-Ridge, Brooke yms ulkolaisista sarjoista poimittuja nimiä. Ja ihan lyhyetkään nimet eivät kolahda minuun esim Mia, Pia, Kim jne.

5. Mitä mieltä olet siitä, että nimet muutetaan koko ajan ulkomaalaisemmiksi? (Vaikka toisaalta vanhat perusnimetkin ovat kovassa nousussa.)

-Ihan sama mulle.

6. Sana vapaa.

Vielä olisi tytölle nimi valmiina, kaksikin jos vielä lapsia saataisiin... Irina ja Erica. Pojalle taas jouduttaisiin oikein miettimään sitä nimeä....

1. Minkä tyylisiä nimiä olet antanut lapsillesi?
Tuomas etunimenä, toiset nimet tulevat suvuista (mm. edesmenneen isäni toinen nimi).

2. Millaisia nimiä antaisit tuleville lapsillesi?
Ns. tavallisista nimistä tykkään eli jotain perinteistä...

3. Miksi olet päätynyt näihin ratkaisuihin?
Mieheni kanssa vain oltiin yksimielisiä nimestä, tytöllekin oli nimi valmiina!

4. Mitä nimiä et missään tapauksessa antaisi? (Saa antaa esimerkkejä.) Miksi?
Sellaisia nimiä, jotka voi sopia tytölle ja pojalle tai sellaisia, joista ei tiedä kumman nimi on (tytön/pojan). Esim. Veemi (on yhden tytön nimi mutta sekoitettu monesti pojaksi).

5. Mitä mieltä olet siitä, että nimet muutetaan koko ajan ulkomaalaisemmiksi? (Vaikka toisaalta vanhat perusnimetkin ovat kovassa nousussa.)
Kunhan sointuu sukunimeen... Mielestäni etunimen täytyy sointua sukunimeen jollain tapaa eikä esim. Charlotta Virtanen jne.

1. Ensimmäinen lapseni on Elina.Hänen toinen nimensä on harvinaisempi, mutta löytyy kalenterista on suomalaista nimistöä.

2. Seuraava tytär on varmastikin Inkeri (minkä ihmeen keksisin toiseksi nimeksi), Vilmakin on kaunis nimi. Kivoja poikien nimiä ovat Sakari, Jussi, Aarne, Tuomas, Johannes. Tietysti haluan katsoa ensin vauvan, miltä hän näyttää ja mikä nimi on pinnalla siinä vaiheessa.

3. Elina on kaunis, ajaton ja naisellinen nimi, joka kantaa suomalaista perinnettä. Sitä paitsi se ei ole mikään kamalan yleinen nimi pikkutyttöjen keskuudessa. Olen aina ihaillut tyttäreni kaimaa, Täällä Pohjantähden alla romaanin Koskelan Elinaa: kaunis, vahva, ahkera ja herkkä nainen. Sellaiseksi soisin tyttärenikin kasvavan.

Muutenkin suomalaiset nimet ovat mielestäni hienoja. Koska olemme suomalainen ja tavallinen perhe, ja todennäköisesti lapsistammekin kasvaa taviksia vanhempiensa tapaan, haluamme antaa lapsillemme vakavasti otettavat nimet, joilla pärjää.

4. Ulkomaalaisperäiset väännökset, C-versiot ja vääntämällä väännetyt hassutukset (Mia-Ia tai Kalle-Kaaleppi) ovat pois laskuista.

Mielestäni nimellä ei tarvitse olla myöskään mitään muuta välinearvoa kuin olla kantajansa tunnusmerkki. Nimen ei pidä olla humoristinen tai vanhempiensa ambitioiden symboli (tyyliin: tyttärestämme tulee nyt varmasti aivan ainutlaatuinen huippuosaaja, kun nimeämme hänet Cirwaksi). Kyllähän Jorma Ollila, Outi Mäenpää ja Mika Häkkinenkin porskuttavat kohtalaisesti, vaikka nimi on taitanut olla aika lailla oman ikäluokan top-5:ssa. OK, edellisvuoden suosikkinimeä en lapselleni antaisi.

Itse välttäisin myös etunimissä liikaa kuvallisuutta. Olisi kaikille kiusallista, jos Ruususta tulisikin maskuliininen 100-kiloinen finninaama, joka tykkää amerikkalaisesta jalkapallosta. ;)

5. No en tykkää henkilökohtaisesti ollenkaan tuosta trendistä, vanha fennomaani kun olen. (Miksihän muuten mun nimimerkki on Annette - pitäisi vaihtaa Kaarinaksi tai Helleviksi.) Suomalaisilla vaan tuppaa olemaan semmoinen asenne, että oma nimistö on tylsää ja muualla on hienompaa (montako suomenkielistä kaupannimeä löydät Helsingin Aleksanterinkadulta?). Kuitenkin me ollaan kielivähemmistö tässä maailmassa nimistöinemme päivinemme. Ja sitä paitsi kun suomen kieli perustuu äng-äännettä ja loppukahdennusta lukuunottamatta siihen, että nimet lausutaan niin kuin ne kirjoitetaan, niin miksi pitäisi olla Marco ja Janica? Itse kun en usko pätkääkään siihen, että Pecca pärjää paremmin New Yorkin lentokentällä kuin Pekka. Sen sijaan Suomessa Pecalla voi olla hieman selittämistä...

1. Tytön nimi on vanha ja perinteinen suomalainen nimi, ei mikään kovin yleinen. Toinen nimensä tulee suvustani mummojen toisista/etunimistä ja se oli harkinnassa etunimeksikin. Olisi ollut tosi kaunis etunimeksi.

2. Tulevalle lapselle tulee myös joku perinteinen suomalainen nimi ja toiseksi nimeksi haluaisin antaa taas jonkun nimen suvusta, todennäköisesti sitten mieheni suvusta.

3, 4, 5 ja 6

Itse harkitsin ennen raskautta jotain Elisabeth tyylisiä nimiä toisiksi nimiksi, enää en voisi kuvitellakaan. Mitään aadaa tai iidaa, tai jasperia tai joonasta ei pojasta tulisi. Ei mitään yleisiä tusinanimiä, kiitos.

1. Minkä tyylisiä nimiä olet antanut lapsillesi? (Voi oikeat nimetkin tähän luetella.) Oliver Aaron

2. Millaisia nimiä antaisit tuleville lapsillesi?

Samaan tyyliin,nimen pitäisi ideaalisti olla sellainen, että se ääntyy edes suht samalla tavalla sekä suomeksi että englanniksi koska olemme kaksikielinen perhe (mies on irkku. Tälläisiä nimiä on yllättävän vähän. Miehen sukunimi on äänneasultaan pehmeä, joten etunimessä pitää olla myös jämäkkyttä ja 'kovuutta'(usein R-kirjain antaa sitä). Jos siinä on paljon L-kirjainta (esim. Ella), nimi yhdistettynä sukunimeen kuulostaa melkoiselta lällätykseltä.

3. Miksi olet päätynyt näihin ratkaisuihin?

kuten edellä, nyt kyllä hiukan harmittaa että Aaron meni esikoiselle toiseksi nimeksi. Tykätään siitä kovasti ja olisi ollut hyvä kutsumanimi kakkoselle

4. Mitä nimiä et missään tapauksessa antaisi? (Saa antaa esimerkkejä.) Miksi?

Supisuomalaista nimeä tyyliin Päivi tai Turo koska sellainen ei sopisi brittiläiseen sukunimeen yhtään.

5. Mitä mieltä olet siitä, että nimet muutetaan koko ajan ulkomaalaisemmiksi? (Vaikka toisaalta vanhat perusnimetkin ovat kovassa nousussa.)

Riippuu niin siitä sukunimestä, olen sitä mieltä Möttöseen ei sovi Charlotte, johonkin toiseen sukunimeen se taas sopii. Tilanteen mukaan, Suomikin kansainvälistyy koko ajan lisää.

6. Sana vapaa.

Nimien keksiminen on hauskaa ,joskin tilanteessamme aika haastavaa. Uskon että pikkukakkosemmekin tulee olemaan poika. Mies haluaa hänestä Hugon ;) Ei mene läpi minun puoleltani...

1. Olin pitkään sillä kannalla että tytöstä tulee Saana, mutta ristiäispäivänä vaihtui kuitenkin mieli. Tyttö on Louna, rakastan sitä nimeä ihan hirveästi :) Toiset nimet tulee suvusta perinteisesti.

2. Hassua että en osaa miettiä poikien nimiä ollenkaan vaikka luulen että odotan poikaa. Tytölle on miettinyt usein nimeä Pihla tai Malva. Pojalle ehkä Leo.

3. Tykkään erikoisista nimistä. Lunoto nimet on aika kivoja :)

4.En tykkää Pekoista, Kalleista, Eskoista yms.. Mielikki on nimi hirviö! :o

5. Ulkomaalaiset nimet ei viehätä minua. En myöskään haluaisi c, x, z ,w kirjaimia nimiin.

6. Tykkään että suvun nimiä annetaan lapsille, se on ikäänkuin kunnianosoitus ja arvonanto vanhemmille ja isovanhemmille.

1. Minkä tyylisiä nimiä olet antanut lapsillesi? (Voi oikeat nimetkin tähän luetella.)
Suosimme suomalaisia, mutta ei ihan "tusinakamaa".
Ensimmäinen ja ainut Kukka Kristiina.

2. Millaisia nimiä antaisit tuleville lapsillesi?
Suomalaisia antaisin, jos tulisi.
Jos olisimme saaneet pojan, hänestä olisi tullut Juho Armas Ilmari.

3. Miksi olet päätynyt näihin ratkaisuihin?
Miehen sukunimi nen-päätteinen suomalainen sukunimi, joten lapsen nimen piti sopia siihen.
Ja miehen sukunimen halusimme antaa, koska tuon sukunimen kantajia on vain 13.
Miehellä oli selkeä näkemys, että tyttö on Kukka.
Itse vaiheilin 10 eri nimen välillä, kunnes päätin luottaa hänen näkemykseensä.
Kristiina taas on äitini toinen nimi.
Kukka on kyllä tosi Kukka, ihan oikeaan osui ;-)

4. Mitä nimiä et missään tapauksessa antaisi? (Saa antaa esimerkkejä.) Miksi?
Janica, Ridgeä yms. tai mitään tekemällä tehtyä kuten esim. Saia (juu, ilman j- tai l-kirjainta).


5. Mitä mieltä olet siitä, että nimet muutetaan koko ajan ulkomaalaisemmiksi? (Vaikka toisaalta vanhat perusnimetkin ovat kovassa nousussa.)
Ridge Haapalaiset ja Yasmin Kolehmaiset varmasti sitten aikanaan antavat
taas lapsilleen nimiksi Irjaa ja Kalevia yms. isoisovanhempien nimiä. Niinhän se usein menee.

6. Sana vapaa.
Ihmettelen myös ihmisiä, jotka antavat lapselleen nimen,
jonka nimipäivä on lapsen syntymäpäivänä.
Eikö voi millään keksiä jotain muuta?
Itse halusin tytölle nimen, jonka nimipäivä on keväällä,
koska synttärit on syksyllä ja näin juhlapäivät jakaantuvat vuodelle tasaisemmin.

1. Elikkäs isä valitsi nimen ja etumimeksi tuli Oliver. Itse olisin tykännyt Tuure nimestä:)

2. Olemme sopineet, että jos seuraava on poika siitä tulee Kaapo.

3. ei mitään tietty syytä nimet valitaan sen perusteella mistä pidämme:)

4. En antaisi sellaisia nimiä jota meidän ystävillä ja sukulaisilla on joiden kanssa olemme paljon tekemisissä.

5. Ei se minua haittaa vaikka muutettaisiinkin koska kuitenkin on paljon mistä valita ja sitten kun on nämä kestosuosikit.