Herätti kysymyksiä sosiaalistaminen.
Toisten mielestä sakemannia ei pentuna pidä totuttaa muihin koiriin ja ihmisiin, selityksenä että tottelee paremmin omistajaansa ja ottaa paremmin kontaktia tähän, eikä se tarvitse koiraystäviä yms (jotenkin näin).
Tuleeko näistä koirista helpommin vihaisia muita kohtaan? Vai kuuliaisia ja hyvin käyttäytyviä palveluskoiran perikuvia?
Omaani olen riepottanut mukana missä milloinkin pennusta saakka ja se tykkää kaikista koirista ja ihmisistä ihan älyttömästi, ei edes osaa olla vihainen.
Onko se nyt pelkkä seurakoira, saadaanko heittää hyvästit harrastustoiminnalle, vai onko hyvä asia?
Olen myös huomannu että pienet koirat helposti räkyttävät sakemannin nähdessään, joku on sanonut että sakun musta naama pelottaa...ja koko.
Miten normaali, terve saku käyttäytyy kun se kohtaa pelokkaasti räyhäävän pikkukoiran?
Toisten mielestä sakemannia ei pentuna pidä totuttaa muihin koiriin ja ihmisiin, selityksenä että tottelee paremmin omistajaansa ja ottaa paremmin kontaktia tähän, eikä se tarvitse koiraystäviä yms (jotenkin näin).
Tuleeko näistä koirista helpommin vihaisia muita kohtaan? Vai kuuliaisia ja hyvin käyttäytyviä palveluskoiran perikuvia?
Omaani olen riepottanut mukana missä milloinkin pennusta saakka ja se tykkää kaikista koirista ja ihmisistä ihan älyttömästi, ei edes osaa olla vihainen.
Onko se nyt pelkkä seurakoira, saadaanko heittää hyvästit harrastustoiminnalle, vai onko hyvä asia?
Olen myös huomannu että pienet koirat helposti räkyttävät sakemannin nähdessään, joku on sanonut että sakun musta naama pelottaa...ja koko.
Miten normaali, terve saku käyttäytyy kun se kohtaa pelokkaasti räyhäävän pikkukoiran?
Vastaukset 26
Vanhimmat
Heti ensiksi sanon, ettei mulla vielä ole sakemannia, mutta haaveissa on.
Muuten olen hyvin paljon juuri isompien koirien kanssa harrastanut ja ollut tekemisissä.
Tällä hetkellä mulla on uros noutaja, painoa 34 kg.
Saanut olla pennusta asti monessa mukana ja tavata eri kokoisia ja näköisiä koiria. Tuleekin paremmin juttuun pienten koirien kanssa kun isojen, paitsi jos on narttu, sitten ei ole koolla väliä!
Ja juurikin mitä tulee lenkillä kohtaamisiin pienten koirien kanssa jotka vielä räksyttävät heti ison koiran huomatessaan niin ainakaan oma urokseni ei vois vähempää niistä välittää.
Jatkaa vaan sitä puun nuuhkimista vaikka räksyttävä pieni koira flexinsä kanssa on parin metrin päässä. Tästä sitten päästäänkin siihen, että kun näitten fifien omistajat huomaavat että mun koira on kiltti niin eivät sitten enää viitsi edes siirtää sitä fifiään siitä keskeltä tietä pois kun tulevat vastaan...
Itselläni on kaikkien kanssa toimeentuleva noutaja-narttu,joka ei koskaan haasta riita kenenkään kanssa. Puistossamme oli pienestä asti käynyt(eli sosiaalistettu) sakemanni uros, joka 9kk ikäisenä hyökkäsi yhtäkkiä puiston toisesta laidasta koirani kimppuun. Koirani ei siis tehnyt mitään,taisi leikkiä toisen koiran kanssa. Omistaja ei saanut sakuaan irti koirani kurkusta, vaikka mitä koitti..Onneksi selvittiin säikähdyksellä, ja koirallani on jonkin verran turkkia mistä ottaa kiinni..Nykyään kierrämme sakut kaukaa.Vaikka ne olisi sosiaalistettu hyvin, ne ovat silti arvaamattomia.Nykyään ei ole kyseistä sakua enää näkynyt, on tainnut joutua piikille kun on varmaan purrut jotain koiraa/ihmistä pahasti..Samassa puistossa 2eri sakemannia oli käynyt yhden kiltin koiran kimppuun ja repineet tältä takajalan sisäpuolen auki..
että koira joka puree toista koiraa puree seuraavaksi ihmistä?
Aivan eri asioista kuitenkin kyse näissä.
Kumpikaan ei tietysti ole hyväksyttävää ja koiran pitää olla käsissä omistajallaan, mutta kun näillä kahdella asialla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa.
Onhan niitä koiria olemassa jotka puree ihmisiäkin, mutta ylivoimaisesti suurin osa toisille koirille agressiivisista ei ole sitä ihmiselle.
ole mikään koirapuistokoira. Enkä ymmärrä miksi nykyään koiran pitäisi olla "kaikkien kaveri". Minulle on tärkeintä, että koira sietää muita koiria, sen ei tarvitse pitää niistä. Koiran olen hommannut omaksi ilokseni ja harrastuskaveriksi enkä miksikään sosiaaliseksi välikappaleeksi..
kohtaa välinpitämättömästi räkyttävän pikkukoiran tai vaikka vähän isommankin !
mutta pelkää isoja, ja toisia sakemanneja se vihaa yli kaiken. Se on nyt 5-vuotias tyttö. Olen saanut sen 3-vuotiaana, se on asunut maalla, siellä se ei ole nähnytkään toisia koiria, joten sitä ei ole voitu sosiaalistaa.
Kun ollaan lenkillä, ja tulee pikkukoira vastaan, se vetää ku hullu sitä kohti koska haluu leikkii sen kaa. Yleensä niitten pikkusten omistajat pelkää mun koiraa, jotkut jopa nostaa fifin syliin, sitä ei kuulemma ikinä saisi tehdä, koska on luonnotonta?
Kun ollaan lenkillä, ja tulee iso koira vastaan, mun koira alottaa hirveen huudon.
Kun ollaan lenkillä, ja tulee toinen saku vastaan, voi jessus....se huutaa ku hullu, näyttää hampaita ja murisee.
Kerran olin yksin koiran kanssa koirapuistossa, ja joku toi sinne oman sakunsa varottamatta, niin ihmettelin vaan et mihin se mun koira yhtäkkii juoksee kauheet vauhtii. Se juoksi täysii päin sitä sakua, näykkäs sitä ja sen jälkeen juoksi häntä koipien välissä mun luo.
Nykyään käyn puistossa vain silloin kun siellä on joku pikkukoira, jonka omistajalle sopii se et mun saku tulee sinne, tai sit ku siel ei oo ketään.
Ärsyttää, ku tosi monet pikkukoirien omistajat pelkää mun koiraa ku ruttoo, eikä uskalla tuoda koiraansa puistoon jos me ollaan siellä.
on ihan terveellistäkin hieman pelätä. Onhan se tietty tosiasia, ettei ole niitä kaikkein sosiaalisimpia koiria vaikka kuinka yrität sosiaalistaa. Sillä saattaa olla pari kaveria joiden kanssa pärjää, mutta siihen se yleensä jää
"kohtaa välinpitämättömästi räkyttävän pikkukoiran tai vaikka vähän isommankin !"
Toi on totta että koulutettu ja hyvätapainen normaali koira ei paljon välitä pienten piskien räksytyksistä,mutta kun sillä on kerta se suojeluvaisto..Niin tuli mieleen entä jos kohtaa samankokoisen koiran joka haastaa suorastaan riitaa..onko silloin mitään tehtävissä vai meneekö "saku" hallinnasta..itsellä ei olisi ainakaan voimaa pidätellä jos uros päättäisi tapella toisen uroksen kanssa..mitä silloin on tehtävissä? vai onko tämä täysin kuvitteellista.oma kokemus on lähinnä puol sakusta missä myös noutajaa siis uros koira. sen kyllä jaksoi pitää paikalla,mutta se olisi oikeasti halunnut pistää luulot pois siltä toiselta koiralta..onneksi ei ollut irti.
itse joskus kaukana tulevaisuudessa ajon hankkia sakemmannin ja ehkä vielä uroksenkin vai pitääkö ihan suosiolla ottaa narttu..kumpi haastaa enemmän riitaa? uroskoirat olen näin yleisesti käsittänyt helpommiksi koulutettaviksi eikä ole niitä juoksujakaan.. vai ovatko nartut hankalempia esim.koulutuksen suhteen,muiden koirien kanssa. Koira tulisi pihavahdiksi maalle.
PAIKKA EI EHDOTTOMASTI OLE TOIMIA MAALLA PIHAVAHTINA!!
Ellet muuta käyttöä sakemannille keksi, niin unohda koko juttu
se pelkästään siellä pihalla vartioisi..tietenkin harrastaisin sen kanssa tokoa, ja jäljestystä..mutta ihan pelkässä harrastusmielessä siis en ajo kisata tai mitään..aika tyhmä on mielikuvituksesi jos luulet että hommaan koiran vaan kyyhöttämään pihalle,..
silti sen yksi toimista on myös olla vahtina pihalla.Tosin olen miettinyt pysyykö sakemanni pihaympäristössä jos ei ole aitaa vai lähtee heti omille teilleen lönköttelemään..ei ainakaan ole ajovaistoa..
jos hankit uroksen, lähtee ku haistaa kilometrin sisällä juoksullaan olevan nartun, niin sitähän ei pitele mikään jos on vapaana. On muuten ihan normaalia käytöstä uroskoiralta oli sitten saku tai ei, joten suosittelen narttua On myös helpompi kouluttaa.
, oli se minkä rotuinen hyvänsä, on oltava ohjaajansa hallinnassa. Itse ulkoilutan usein osan lenkkiä kaikkia kolmea koiraa (sekalauma) hihnassa, ja usein myös muita koiria tulee vastaan. Niinpä on aivan ehdottoman tärkeää, että koirani käyttätytyvät hyvin, välinpitämättömästi ja jatkavat matkaansa, vaikka vastaan kävelisi minkäkokoinen tai -näköinen remmirähjä tahansa.
Koira pitää kouluttaa niin, että se kunnioittaa ohjaajaansa siinä määrin, että kuvailemiasi "saku menee toisen koiran päälle eikä jaksa pidellä" -tilanteita ei tule. Isoa koiraa ei ainakaan naisihminen hallitse voimalla, vaan auktoriteetilla. En saata kuvitellakaan tilannetta, jossa minulla kytkettynä oleva, vaikkapa urokseni, menisi vieraan räyhäävän koiran päälle enkä voisi sitä pidellä. Rakki saisi taatusti selkäänsä niin, että karvat pölisivät pitkään, sanokoon kukkahatut ja kettutytöt mitä haluavat.
Loppukysymykseesi vastaus, narttu on yleensä helpompi. Saksanpaimenkoira ei haasta riitaa muiden koirien kanssa eikä vastaa turhanpäiväisiin rähinöihin, jos se nuoresta iästä asti kunnolla koulutetaan ja sille on paikkansa laumassa (ei pomo) selvillä. Oma kokemukseni on myös se, että nartut oppivat asioita nopeammin, mutta oppivat myös "vääriä" asioita. Uros on monesti putkiaivo, joka oppii hitaasti, mutta opittuaan tekee tasan sitä, mitä on oppinut. Saksanpaimenkoira tarvii muutakin tekemistä kuin pihavahdin viran.
eri mieltä. Meillä koirat aina pihalla irti kun olemme kotona. Naapureita ei ihan vieressä, mutta alle kilometrin säteellä, ja näillä myös narttukoiria. Yksikään koirista ei poistu omalta tontilta ilman lupaa. Vieressä kulkee sekä tie, että junanrata ja rajojen opettaminen on ollut varsin keskeistä koirien turvallisuutta ajatellen.
Sekä uroksen että nartun saa opetettua pysymään pihassa.
sitä sosiaallistetaan niin siinä on sitten tulos , kun on epäsosiaalinen ja inhoo kaikkia muita paitsi omaa perhettään .
Just mietinkin , että vois ihminen vähä miettiä , että kummassakohan päässä se vika on jos omistaa ongelmakoiran olkoon rotu mikä tahansa .
Mulla 1,2v sakemanni narttu enkä vois kuvitellakaan , että tekis kenellekkään mitään ja osaa ohituksetkin nätisti lenkillä , mutta , kun jotkut pikkukoirienkaan omistajat eivät ymmärrä , ettei haluta tutustua nyt , kun harjoitellaan ohitusta sitten kuuluu mutinaa miksei nyt koirat vähä olisivat voineet seurustella :(.Kaikki fivien omistajatkaan ei osaa varoa vai johtuukohan siitä , että omani on niin kiltin näkönen ja pentumainen .
koirasta, jota ei ole ns. sosialisoitu pentuna, voin laskea yhden käden sormilla, montako kertaa on pentuna päässyt toisien kans leikkimään! Koirani on nyt 3- vuotias ja ei ole aggressiivinen toisille koirille, pikkukoiria oikein rakastaa, että se siitä sosiaalisoinnista.
Varsinkin pienetkoirat on ihania. Paljon vähemmän sattuisi vahinkoja, kun kaikki koirat pienestäpitäen totuttetaisiin ihmisiin ja eläimiin. Koirasta kasvaisi tasapainoisempi, kun kaikeen ei tartte olla aina varautunut.
Kilpailu on sinun ja koiran välinen asia, kuinka hyvin yksiin teillä käy, ja ketä se kuuntelee.
etteikö syy ole siinä hihnan toisessa päässä jos sakemanni on vihainen muille.On pipipäitäkin , mutta vähemmistö , että kyllä se sosiaallistettu koira suhtautuu kaikkeen paremmin , kuin koira joka on elänyt korvessa.
kun sakemannien omistajat ei halua sitä ymmärtää .Sitten vaan ihmetellään miten koirasta tuli ongelmakoira .
Joillakin koirilla voi olla enemmän luonteessa puolustusviettiä kuin toisilla, mutta omistaja pitkälti voi ohjata oikeaan suuntaa koiraa. Omistajan on myös tunnettava vastuu koirasta, myös niistä lutusista koirista, koska takuu varmaa koiraa ei ole. Se on kuitenkin isoeläin.
Oma koirani on ainakin alkupelko. Ei todellakaan aggressiivinen eikä toisille koirille ole paha. Ja pikkukoirien omistajat todellakin unohtavat ettei heidän pikku fifinsä tarvitse minkäänlaista koulutusta koska sopivat taskuun.
Jokainen koira tarvitsee koulutusta! Ja sakuilla nyt vaan sattuu olemaan puolustusviettiä ja ne ovat yhden ihmisen koiria..
tarkoita joka ongelmakoiran kohdalla, että vika olisi omistajassa. Voihan koirallakin napsahtaa, tai jostain muusta syystä olla sekopää. Oma niin kiltti saku urokseni napsahti,ei vielä keneenkään ole napannut kiinni ja nyt selvitetään sen päätä ja katsotaan meneekö monttuun, vai tuleeko koira vielä.
Itse olen omat koirani kouluttanut ja sosialistanut pennusta asti kaikki samoilla metodeilla. On se sitten kumma, että yksi kolmesta inhoaa kaikkia muita eläimiä (kissoja, koiria, oli uros tai narttu). Se sietää ne lähellään pitkän työn tuloksena, mutta ei tosiaankaan ole mikään kaikkien kaveri. Kaksi muuta taas eivät juuri muista perusta, niille on ihan sama onko lähellä vieraita koiria vai ei.
Sekä ihmisessä että koirassa on se yhteinen piirre, että se mitä aikuisessa yksilössä on nähtävissä on osaltaan ympäristöä ja osaltaan perimään. Kaikki vika ei ole perimässä, eikä ympäristössä.
Kuinka TYHMIÄ ja koirista MITÄÄN tietämättömiä ihmisiä tällä palstalla oikein voikaan liikkua??? Jaksaa AINA hämmästyttää.
Pakko vastata tähän vaikken sakemannia omistakaan, parhaalla kaverillani on kuitenkin moinen. Koska hän tuskin ikinä tulee tällä palstalla vierailemaan, otan oikeuden kertoa kyseisestä koirasta hieman.
Eli kyseessä on nyt vajaa kolmevuotias uros saku joka on kooltaan aivan valtava, ehdottomasti isoimpia sakuja mitä olen koskaan nähnyt. Koiraa ei varmaankaan ole koulutettu useimpien mielestä tarpeeksi, se on melko räväkkä ja omistaja samoin, tykkäävät temmeltää keskenään ja painia ja koira on tottunut melko tukevaan kontaktiin ihmisten kanssa. Kaikesta huolimatta sillä on älyttömän vahva hoiva vietti, jos se epäilee ihmisellä olevan joku vinossa niin yrittää lohduttaa minkä suinkin taitaa. Siihen pitää vaan tottua, että kun menee käymään niin ensimmäiseksi saa valtavan haukkuvan karvakasan naamalleen, mutta noin parissa sekunnissa kun haistelut on haisteltu niin vahtiminen lakkaa.
Kyseinen koira aikaansaa kauhunväreitä vastaantulevissa koiran ulkoiluttajissa, sillä heti koiran havaittuaan saku repii kuin viimeistä päivää päästäkseen lähelle, ja näyttää taatusti vähän epäilyttävältä vastaantulijoiden silmissä. Mutta jos vastaantulija antaa koiran tervehtiä, niin mitään ongelmia ei synny. Itseasiassa kyseinen järkäle käy jonkinverran koirapuistoissakin. Sielläkin se ampuu suoraan sata lasissa joukon keskelle, mutta heti muut koirat tavoitettuaan rauhoittuu, ja sen jälkeen on täysi enkeli. Parhaillaan pienet räksyttäjät roikkuvat kaulasta hampaillaan ja sakemanni vaan virnistelee onnesta soikeana. Ja kumma kyllä, saku ei alista muita isojakaan uroksia, vaan leikkii niiden kanssa jos suinkin leikkiin lähtevät. Jos joku käy sille uhoamaan niin saku rauhallisesti siirtyy taka-alalle ja omistajan viereen.
Sittemmin kaverin talouteen tuli uusi koira, ja on kyllä ollut upeaa katsoa miten yht' äkkiä seiniä pitkin juoksevasta kauheasta mesoajasta tuli hellä "isoveli" kuin kytkintä painamalla. Välillä se menee toiseen huoneeseen lepäämään ja kiskoo oven mennessään kiinni, mutta muuten jaksaa kyllä uskomattoman hyvin pienen egoilua ja törttöilyä.
Ei tämän tekstin kirjoittamiseen ollut sinänsä mitään syytä, mua on vain usein ihmetyttänyt ja ihastuttanut tämä koira ja teki mieli vähän jakaa.
on ihmisillä paljon,enkä ihmettele syytä kun paljon sakuja menee ns.vääriin käsiin,joissa ne koulutetaan pelon voimalla,onko sitten ihme että menee ns.paniikkitilanteessa koira sekaisin.Itselläni on 8-vuotias sakemanni uros,KOSKAAN ei ole tapellut toisten koirien kanssa,tulee toimeen niin urosten ja narttujen,isojen ja pienienkin kanssa.Taannoin tässä yksi tiibetinspanieli puri koiraani,siis roikkui oikein huulessa kiinni,karehti kun kumpikin sai herkut,toisenkin omaa, mutta koirani ei tehnyt mitään muuta kun seisoi paikoillaan ja tuli minun luo kun pikkukoira päästi irti.Ja eikö tämä pieni koira hyökännyt uudestaan päälle,ja koirani lähti taas vaan pois.Omani ei rähjää lenkillä,kävelee tyynesti ohi vaikka olisi mikä räköttäjä vastassa.Itseäni ärsyttää suunnattomasti se että kaikki sakut leimataan "hulluiksi,"kun ajattelee että pienten rotujen edustajista suurin osa mitä itse olen tavannut on juuri näitä räksyttäjiä,ja purevat mielestäni paljon helpommin kun saku,tai muut isot koirat.Ihminen pystyy koulutuksellaan vaikuttamaan koiraan,millainen siitä tulee,mutta miksi pienten koirien omistajat käyttäytyvät siten että he saavat kulkea tiellä miten vaan, eikä koiria edes kielletä räköttämästä,kun taas tuntuu että saku haukahtaa kerran,niin jo leimataan hulluksi.Meidän ei vissiin saisi edes kulkea tiellä,ja jos kuljemme niin tulee vihaisia mulkaisuja jos koira kulkee löysässä remmissä,miten tietenkin annan kulkea koska ei piittaa mitään vastaantulijoista,käyttäytyy hyvin,ja kulkee omaa puoltaan.Toista on juuri nämä pikkukoirat jotka fleksillä viedään niin että tulevat vaikka samalle puolelle,poikkeuksetta räksyttäen.Ärsyttää,että jos aletaan sakuja yleistää,niin tehdään sama toisenlaisen rodun edustajista.
http://www.iltalehti.fi/vantaa/200803067346634_va.shtml