Julkisuudessa on puhuttu jokin aika sitten terveydenhuoltoalan tehottomuudesta. Puheet ovat aivan aiheellisia. Alalla on paljon tehottomuutta ja asennevammaisuutta.
Olen itse ollut alalla töissä yli 30 vuotta ja nähnyt sen lähes joka puolelta. Työurani aikana on parannusta tapahtunut paljonkin mutta edelleen alalla on liikaa miinustekijöitä jotka pitäisi saada karsittua pois.
En puutu nyt varsinaisesti työtehokkuuteen eli asioihin joita tehdään näin koska näin on tehty aina eikä sitä saa muuttaa. Sitä vastoin puutun asennevammaisuuteen jota alalla on paljon.
Lääkäreiden asennoituminen potilasta kohtaan on parantunut paljon mutta edelleen esiintyy korokkeella seisomista. Tehdään itsestä aiheettomasti puolijumala. Jotkut lääkärit eivät kuuntele potilasta oikeastaan ollenkaan tai vähättelevät potilaan huomioita. Potilas on kuitenkin se joka parhaiten itsensä tuntee ja joutuu olemaan kanssaan joka hetki.
Muuta hoitohenkilökuntaa kohtaan lääkäreillä esiintyy huonoja tapoja, äyskitään, tiuskitaan ja vähätellään. Tämä osoittaa lääkäristä sen, että hän ei itsekään tiedä asiasta ja yrittää peittää tietämättömyytensä huonolla käytöksellä.
Hoitajilla on paljon töitä mutta siitä huolimatta pitäisi aikaa järjestää potilaalle kun hänellä on jotain asiaa. Viuhdotaan ohi ja vedotaan kiireeseen. Hyvä hoitaja pystyy pysähtymään ja kuuntelemaan edes hetken potilaan asiaa. Osastoilla työskentelevät hoitajat istuvat koko sakilla ylipitkillä kahvitunneilla ja sinä aikana potilaat saavat olla oman onnensa nojassa. Kelloihin ei vastata.
Vastaanottoavustajat ovat ammattitaitoonsa verrattuna melkeinpä pahimpia. He ovat käyttäytymisestään päätellen heti Jumalasta seuraavia. Heidän tehtävänään tuntuu olevan pyrkiä torpedoimaan asiakkaan lääkärille pääsy. Yritetään vaikka miten vähätellä asiakkaan vaivoja ja käsketään (Huom. komento) hänen katsoa vielä pari viikkoa josko se murtunut sormi vaikka siitä paranisi tms.
Mainitsin jo tuossa ylipitkät porukkakahvittelut. Niitä löytyy monesta terveyskeskuksestakin. Koko henkilökunta lääkäristä apulaisiin istuu kahvihuoneessa ja juoruaa. Potilaat joutuvat odottamaan milloin he suvaitsevat tulla taas työnsä ääreen.
Vaikka tuossa tulikin kirjoitettua hyvinkin negatiiviseen sävyyn alasta niin löytyy sieltä paljon hyvääkin henkilökuntaa. Heille suuri kiitos.
Olen itse ollut alalla töissä yli 30 vuotta ja nähnyt sen lähes joka puolelta. Työurani aikana on parannusta tapahtunut paljonkin mutta edelleen alalla on liikaa miinustekijöitä jotka pitäisi saada karsittua pois.
En puutu nyt varsinaisesti työtehokkuuteen eli asioihin joita tehdään näin koska näin on tehty aina eikä sitä saa muuttaa. Sitä vastoin puutun asennevammaisuuteen jota alalla on paljon.
Lääkäreiden asennoituminen potilasta kohtaan on parantunut paljon mutta edelleen esiintyy korokkeella seisomista. Tehdään itsestä aiheettomasti puolijumala. Jotkut lääkärit eivät kuuntele potilasta oikeastaan ollenkaan tai vähättelevät potilaan huomioita. Potilas on kuitenkin se joka parhaiten itsensä tuntee ja joutuu olemaan kanssaan joka hetki.
Muuta hoitohenkilökuntaa kohtaan lääkäreillä esiintyy huonoja tapoja, äyskitään, tiuskitaan ja vähätellään. Tämä osoittaa lääkäristä sen, että hän ei itsekään tiedä asiasta ja yrittää peittää tietämättömyytensä huonolla käytöksellä.
Hoitajilla on paljon töitä mutta siitä huolimatta pitäisi aikaa järjestää potilaalle kun hänellä on jotain asiaa. Viuhdotaan ohi ja vedotaan kiireeseen. Hyvä hoitaja pystyy pysähtymään ja kuuntelemaan edes hetken potilaan asiaa. Osastoilla työskentelevät hoitajat istuvat koko sakilla ylipitkillä kahvitunneilla ja sinä aikana potilaat saavat olla oman onnensa nojassa. Kelloihin ei vastata.
Vastaanottoavustajat ovat ammattitaitoonsa verrattuna melkeinpä pahimpia. He ovat käyttäytymisestään päätellen heti Jumalasta seuraavia. Heidän tehtävänään tuntuu olevan pyrkiä torpedoimaan asiakkaan lääkärille pääsy. Yritetään vaikka miten vähätellä asiakkaan vaivoja ja käsketään (Huom. komento) hänen katsoa vielä pari viikkoa josko se murtunut sormi vaikka siitä paranisi tms.
Mainitsin jo tuossa ylipitkät porukkakahvittelut. Niitä löytyy monesta terveyskeskuksestakin. Koko henkilökunta lääkäristä apulaisiin istuu kahvihuoneessa ja juoruaa. Potilaat joutuvat odottamaan milloin he suvaitsevat tulla taas työnsä ääreen.
Vaikka tuossa tulikin kirjoitettua hyvinkin negatiiviseen sävyyn alasta niin löytyy sieltä paljon hyvääkin henkilökuntaa. Heille suuri kiitos.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tästä ovat potilaat kärsineet, valittaneet, kirjoittaneet jo aikojen alusta, mutta taitaa olla turhaa jopa toivotonta odottaa parempia ja tehokkaampia aikoja terveydenhoitoon?
Tuo mitä kirjoitat lääkäreiden asenteista on tuttua minullekin. Osa lääkäreistä on todellakin äksyjä, työhönsä leipääntyneitä kyynikoita, kun taas osa kuuntelee potilasta ja työtiimiään.
Lääkäritkin ovat ihmisiä, liekö selitys siinä?
Tapaan erästä lääkäriä säännöllisesti hänen tehdessään omaa osaansa kuntapuolen töistä ja myös hänen yksityisvastaanotollaan. Mainitulla privaattipuolella asioidessani lipsautin kerran, "miksiköhän minusta tuntuu että olet täällä kuin toinen ihminen". "Niin mutta täällähän minä saan tehdä mitä haluan", tuli nopea vastaus. Sitä muutaman päivän kotona pähkäiltyäni luulen ymmärtäneeni mitä hän todella tarkoitti...
En malta olla suosittelematta kirjaa, joka kertoo lääkärin työstä ja paineista. Ja sitä kuinka kirjan kirjoittanut lääkäri havahtuu kohtelemaan potilaitaan ja työtovereitaan uudella tavalla.
Bernie S. Siegel: "Rakkautta, lääkkeitä ja ihmeitä". Ilmestyi jo 1987 Tammen kustantamana.
...> Niin mutta täällähän minä saan tehdä mitä haluan.
Tämäkö on yleisempikin näkökulma lääkärin työhön ja ammattiin?
Tällaista näkemystä kun on havaittu muuallakin.
Potilaan halut ja toiveet ei paljon omia haluja rajoita eikä hetkauta.
Eikä ne paljon mainostetut vastuutkaan?
Arvoisa kirjoittaja. Soisin niin mieluusti että pääsisitte eroon pakkomielteenomaisesta (en tällä halua pahoittaa mieltänne!) tavastanne lisätä piste nimimerkkinne perään.
Ilman nimimerkkiinne "liimattua" pistettä olisi minunkin vaikeampaa - ja siten myös mielenkiintoisempaa seuloa viestejänne muiden joukosta. Innostuin nimittäin vanhoilla päivilläni vääntämään vielä yhden lisurin, työnimeltään "anonyymisti keskustelupalstoille kirjoittavien lääkäreiden motiivit".
Hyviä luku- ja kirjoitushetkiä toivottaen,
N.N.
olen aikoja sitten huomannut. Valitettavasti on niin, että usein hoitoalan töitä ei ole lainkaan organisoitu. Kiire on tekemällä tehty ja naisvaltaisella alalla on nokkiminen ja työilmapiiri raadollista.
Ja se on totta, että liikaa ihannoidaan lääkäreitä tai sairaanhoitajia, he ovat kuten sanoit, jumalasta seuraavat, niin he ainakin luulevat.
Tosiasia on se, että nyt eletään 2000-lukua, ei voida tosiaankaan enää elää siinä mitä vuosia vuosia sitten on tehty. Jotta parannuksia ja tehokkuutta saadaan aikaan, on tehtävä valtavasti muutoksia. Esim. työaikajärjestelyt, työn organisointi ja tarkka suunnittelu ovat kustannuksia ja aikaa säästäviä tekijöitä.
Hoitotyö on hyvin pitkälle asiakaspalveutyötä, jossa asiakas on potilas. Heille pitää olla aikaa, se kuuluu toimenkuvaan.
Olen huomannut saman siinä, että pidetään ylipitkiä kahvitaukoja, ruokatauot venyvät, istutaan mielellään työkaverit keskenään ja potilaat joutuvat olemaan hyvin paljon yksinään. Jos siihen on aikaa, on tosiaankin turha vedota kiireeseen. Mikä on se todellinen tehokas työaika jos istumiseen ja juoruamiseen menee 2-3 tuntia päivässä. Joskus tuntuu, että siellä ei tosiaankaan olla töissä töiden takia vaan ihan muusta syystä. Kulunvalvonta käyttöön hoitoalallekin, niin nähdään todellisuus.
Se on totta, että tunnollisia ja sydämellään töitä tekeviä hoitajia löytyy, ja valitettavasti usein heidän niskaansa kaatuu liikaa, koska ei osata puhaltaa yhteen hiileen.
Toimin itse hoitoalalla ja valitettavasti olen huomannut saman kuin sinä. Esimiehetkään eivät välttämättä tiedä todellisuutta, koska heitä ei usein kentällä näy.
....Puhut sh:jien tärkeydestä. Esim. Lähihoitajat on jo tänä päivänä paremmin koulutettuja kuin sh:t 80-luvulla. Samoin suurimmalla osalla lh:jista on päivän tasalla olevaa tieto-taitoa.
Tehyn lakossakin puhuttiin koko ajan sh:jista ottamatta huomioon muuta hoitohenkilökuntaa. Nykyisin tehdään tiimityöskentelyä (-ainakin pitäis) titteliin katsomatta potilaan/potilaiden parhaaksi...........- ja kuitenkin joka puolella mainostetaan vain lääkäreitä sekä sairaanhoitajia :(
Puhut asiaa. Tiimityötähän sen sairaanhoidon tulisi olla. Valitettavasti usein ei vain näin ole. Ilmeisesti lääkäreidenkin koulutuksesta puuttuu tiimityöskentelyn opettaminen.
Olen ollut sellaisessakin paikassa jossa tiimityöskentely toimi. Täytyy sanoa, että se oli tehokasta. Sitä toimintaa oli ilo seurata. Työntekijätkin olivat hyvin tyytyväisiä eivätkä valittaneet vaikka joskus oli tosi kiirettäkin.
Kirjoitan tässä yhden tapauksen jossa lääkäri toimi kaikkien sääntöjen vastaisesti. Minähän siinä poltin päreeni ja kävin haukkumassa sen lääkärin oikein olan takaa. Eipä häneltä tullut puolustukseksi muuta kuin änkytystä. Tapaus oli sellainen, että yksi potilas oli putoamassa pahasti. Ehdin viime hetkellä apuun mutta en saanut potilaasta kuin kevyesti kiinni enkä pystynyt häntä vääntämään takaisin petille. Siihenh tuli yksi (erikois)lääkäri katsomaan ja kysymään, että mitäs täällä tapahtuu. Minä sanoin, että auta nyt, että saadaan potilas takaisin petille ettei hän mene pää edellä lattiaan. Uskomatonta mitä tämä lääkäri sanoi. Hän totesi ettei kuulu lääkärin tehtäviin ja lähti kävelemään. Sekunnin murto-osassa minulla nousi paineet ja kun siihen ehti sitten muita kaveriksi ja saatiin potilas takaisin petille niin menin heti ko. lääkärin luo ja haukuin hänet todella perusteellisesti. Tuon tapauksen jälkeen lääkäri vältteli minua aina. "Onneksi" hän kuoli enneaikaisesti eikä ole enää kukkoilemassa.
"Vastaanottoavustajat ovat ammattitaitoonsa verrattuna melkeinpä pahimpia. He ovat käyttäytymisestään päätellen heti Jumalasta seuraavia. Heidän tehtävänään tuntuu olevan pyrkiä torpedoimaan asiakkaan lääkärille pääsy."
Tuo siis pisti aikaslailla silmään.. Olen tehnyt keikkaa sairaanhoitajana lääkärien vastaanotossa ja melkein loukkaannuin kommentistasi vastaanottoavustajien puolesta. Heillä on alkuperäiseen koulutukseen nähden TODELLA rautainen ammattiotaito(toki joka porukkaan mahtuu niitä akanoitakin..), joka on siis työllä ja kokemuksella hankittu. Omalla kokemuksella voin kertoa, että kokeneilla vastaanottoavustajilla on yhtä hyvä tietämys eri sairauksista, lääkkeistä, toimenpiteistä, labroista ym kuin sairaanhoitajilla. Ja heidän työ ei käytännössä paljoakaan eroa sairaanhoitajien työstä vastaanotossa.
Mutta tähän mainitsemaasi ongelmaan vielä takaisin: Syy miksi ehkä potilaista ja sinusta tuntuu, että vastaanotossa yritetään torperoida lääkärille pääsy, on usein juuri lääkäristä lähtöisin. Tuskimpa mitään murtumia kovin usein tutkimatta ja hoitamatta kotiin sentään lähetetään:). Lääkäreitä on usein vähän ja sen takia täytyy hieman arvioida hoidon tarvetta usein rankallakin kädellä. Eli joka flunssapotilasta ei ohjata lääkärille vaan sairaanhoitaja saa riittää ja tarvittaessa konsultoidaan sitten lääkäriä. Rutiinilabrat ja kontrollikäynnit voidaan laittaa vaikka viikon päähän, samoin jotkut luomien leikkaukset. Pari kertaa olen erehtynyt antamaan vastaanottoajan samalle päivälle henkilölle, jolla ei ollut niinkään kiire lääkärille. Ja arvatkaapa mitä meidän arvon tohtorit käskivät? Minä jouduin soittamaan potilaalle kotiin ja perumaan ajan ja antamaan uuden viikon päähän. Lisäksi sain aikamoisen läksytyksen päälle! Ja en ole ainut! Lääkäreillä on aikamoiset säännöt kelle voi antaa ajan samalle päivälle, kelle annetaan päivystysaikoja, kuka lääkäri ottaa minkäkin potilaan... Ja kun ei niitä listoja voi buukata täyteen kuukauden päähän, vaan joka päivälle täytyy jäädä varaa ea-tapauksiin ja myös työtasaukset täytyy olla, että vastaanottoajat rullaa sujuvasti eikä potilas joutuisi odottelemaan tuntikaupalla. Eli tässä asiassa kyllä ne lääkärit torpedoi eikä hoitajat, vaikka he sen viime kädessä toteuttaakin, lääkärien painostuksesta.
Useammin kuin vain yhden kerran olen törmännyt sellaiseen tilanteeseen, että kun on viety keskussairaalan päivystykseen kriittistä potilasta niin päivystävää lääkäriä ei ole näkynyt paikalla. Kun on kysytty, että missä lääkäri on niin hän on kuulemma ollut syömässä ja on ilmoittanut ettei häntä saa häiritä.
Onko tällaisia tomppeleita vielä todella olemassa? Päivystävän lääkärin tehtävänä on hoitaa potilaita vaikka omasta hyvinvoinnista tinkien. Tällainenkin lääkäri pitää soittaa paikalle heti kun on tiedossa kriitisen potilaan olevan tulossa. Jos lääkäri kieltäytyy niin hänen uransa päättyy siihen sillä on hänelläkin esimies. Soitto vain ylilääkärille niin ruokalääkäriä alkaa kummasti kiinnostamaan kriittiset potilaat.
Toisaalta myös hoitaja tekee pahan virheen jos ei soita lääkäriä paikalle. Tietenkin lääkäri suuttuu ja haukkuu pystyyn mutta mitä sitten. Soitto ylilääkärille rauhoittaa kummasti. Jos keljuilua esinntyy tämänkin jälkeen niin aina vain soitto ylilääkärille. Tällainen lääkäri huomaa pian olevansa kyllästyttävässä osastotyössä.
HUUTIA NIISTÄ VIESTEISTÄ MITÄ YRITTÄÄ LÄÄKÄREILLE VIEDÄ. ASIAKKAAT LUULEE, ETTÄ HEIDÄN ASIA ON TOSI TÄRKEÄ JA LÄÄKÄRIT ETTÄ PÄIVÄ ON TÄYSI.
TOINEN JUTTU ON, KUULUUKO KO. IHMISEN ASIAT EDES ENÄÄ SILLE LÄÄKÄRILLE JOLLE TÄMÄ HALUAISI.
HOITO PÄÄTTYNYT. MITEN SITTEN SEN JÄLKEEN SAAT VIESTIN LÄÄKÄRILLE IHAN SAMA KUIN TAKUUAIKA MENNYT UMPEEN. AINA EI OLE KAIKKI IHAN YKSINKERTAISTA.
SITTEN TOINEN JUTTU, ON PAKKO VÄHÄN KYSYÄ TIETOJA, EI NE LÄÄKÄRIT IHAN NOIN VAIN OTA "HOMMIA" ITSELLEEN PITÄÄ OLLA KIRJOITETTU PUOLET SAIRAUSKERTOMUSTA ENNENKUIN ASIAN OTTAVAT KÄSITTELYYN.
HUOM! NIIN MONTA ERILAISTA PAIKKAA, NÄIHIN EI OLE MITÄÄN YLEISPÄTEVÄÄ.
SE AVUSTAJA VOI OLLA AINUT JONKA SÄ SAAT KIINNI.
MUUT OVAT SEN VERRAN ARVOKKAAMPIA ETTEI NIILLE VOI SUORAAN SOITTAA. HEILLE ON ANNETTAVA TYÖRAUHA.
AVUSTAJALLAKIN ON OMAT TYÖT, LISÄKSI HÄN KUUNTELEE VALITUKSET JA MUUT "KEHUT".
Kaksi tositapausta sairaanhoitajien asennevammaisuudesta.
Tapaus 1. Naispotilaan siirto sairaalasta toiseen. Huoneessa oli sairaanhoitaja jolta saimme potilaan paperit. Otimme potilaalta peiton pois ja totesimme, että potilaalla ei ollut housuja ollenkaan. Pyysimme hoitajaa hakemaan hänelle housut. Hoitajan vastaus: "Eihän tuolle matkalle tarvitse housuja". Housut löytyi kun kysyin, lähtisikö hoitaja itse paikat paljaana matkalle?
Tapaus 2. Autettuna kävelevän vanhan naispotilaan siirto sairaalasta vanhainkotiin. Hoitaja lähti taluttamaan naispotilasta huoneen ovelle. Muutaman askeleen jälkeen potilas sanoi, että aluhousut putoaa. Hoitajan vastaus: "Tuo on vain luonteenheikkoutta kun pääsee kahden komean miehen kyytiin".
Että tämän tasoisia lausahduksia ammattitaitoiset sairaanhoitajat päästelevät suustaan.