ihmeissäni ja hämmästynyt.
Eletään nykyaikaa, jossa ihmissuhteet ovat tärkeät.
Mutta on myös niitäkin jotka riistävät lapselta isovanhemmat oman kiukun ja vihan vallassa.
Oli erittäin surullista kuulla,kun eräs tuttu rupesi kertomaan tarinaa lapsista ja lapsenlapsista.
Nainen ei saa tavata lapsenlapsia,koska tytär ei anna siiheen lupa!
tytär on täynnä jotain ihme viha,mitä ei ympärillä olevat ihmiset ymmärrä.
Miksi hän on ottanut lapsilta mummin pois?
Rankaiseeko hän sitä kautta lapsia?
Voiko tälläistä tapahtua,että oma viha menee lasten edelle?
Eletään nykyaikaa, jossa ihmissuhteet ovat tärkeät.
Mutta on myös niitäkin jotka riistävät lapselta isovanhemmat oman kiukun ja vihan vallassa.
Oli erittäin surullista kuulla,kun eräs tuttu rupesi kertomaan tarinaa lapsista ja lapsenlapsista.
Nainen ei saa tavata lapsenlapsia,koska tytär ei anna siiheen lupa!
tytär on täynnä jotain ihme viha,mitä ei ympärillä olevat ihmiset ymmärrä.
Miksi hän on ottanut lapsilta mummin pois?
Rankaiseeko hän sitä kautta lapsia?
Voiko tälläistä tapahtua,että oma viha menee lasten edelle?
Vastaukset 38
Vanhimmat
Uskoisin että se on jonkin sortin häpeä. Tytär ei ole menestynyt elämässään omasta mielestään riittävän hyvin. Erot, pahoinpitelyt, päihteet yms ongelmat useinmiten taustalla ja on niin suuri häpeä. Omat vanhemmat haluaisivat auttaa, mutta häpeän vuoksi ei oteta apua vastaan, vaan syytellään omista omgelmista isovanhempia. Sama juttu miniöillämuuten mutta heillä häpeä on riittävän suuri isovanhempien kieltoon, jo pelpästään siitäkin kun jos ei itse yllä elintasossaan anopin yläpuolelle.Siis he mittaa kaiken rahassa.
Häpeästä kirjoittanut taitaa kertoa omasta tyttärestään? Vai selvännäkijäkö on, hah hah mitä p***aa!
Tuo on totuus meidän pojan vaimosta. Hän nimittäin haluaa alistaa kaikki tuntemansa ihmiset. Ja kun appivanhemmat ovat rikkaampia, niin se ei onnistu mitenkään. Ja kuin hän itse sekä hänen omat vanhempansa ovat niin köyhistä oloista, niin kateus tekee sen naisen niin ilkeäksi ja kateelliseksi.
Täällä palstalla kirjoittaa muutkin isovanhemmat, kuin vaan tyttäristään kirjoittelijat. Mutta veikkaisin kateuden, joka on suomalaisten perisynti, aivan kaikkien näiden ilkeilijöiden ilkeiyksien aiheeksi. Kateus ei parane ennen kuin haudassa.
Kukaan normaali tytär ja aikuinen ihminen ei tee niin, täytyy kyllä olla tyttären mielenterveysongelmasta kyse.Yritäpäs neuvoa häntä mielenterveystoimistoon tai psykologille.
on tämän käytöksen taustalla. Mikä hiertää äidin ja tyttären välejä? Voiko syy tosiaankin olla pelkästään tyttären tyhjästä syntynyt kauna?
Se kauna ei synny tyhjästä se on seretoniinin aineenvaihdunta häiriö aivoissa. Ja se vaikuttaa juuri siten, kuten tällä palstalla nuoret äidit kertovat. Tässä ne tulee: Tuntee itsensä vähempiarvoiseksi kuin toiset esim. sisaruksensa. Tuntee itsensä alavireiseksi, siis valittaa olematonta väsymistään. Tuntee itsensä surulliseksi ja ei näe iloa normaaleissa ihmissuhteissaan ja arikelämässään. Reagoi negatiivisesti kaikkeen sanomisiin ja tapahtumiin. Riitaantuu ja kiukuttelee läheistensä kanssa olemattomista ongelmista ja on kaikkeen tyytymätön. Syyttää huonosta ja pahasta olostaan toisia eikä ymmärrä omaa masennustaan....
Vain lääkäri ja masennuslääkkeet voivat tuoda tuohon helpotusta.
lapset tarvitsisivat isovanhempia. Kuitenkin kun luen tätä palstaa, niin huomaan monet isovanhemmat erittäin negatiivisiksi, ilkeiksi ja katkeriksi. Mistä se johtuu, en tiedä, mutta herää kysymys, että onko tällainen isovanhempi enää lapselle hyväksi. Onneksi tietysti niitä ihaniakin isovanhempia on vaikka kuinka ja suurin osa toivottavasti vähintäänkin normaaleja.
Vika siis voi olla muussakin kuin siinä, ettei tytär tai miniä halua sallia lapsilleen isovanhempia. Itsekään en varmasti haluaisi lasteni oleven tekemisissä turhan negatiivisen ihmisen kanssa ja tartuttavan asenteitaan eteenpäin.
Onneksi meidän lapsilla on ihanat isovanhemmat.
Paljon ilkeitä ja katkeria nuoria äitejä suutaan täällä käy soittelemassa oikein päivystävät ja kyttäävät että pääsevät haukkumaan, lapsiparat toivon että yhteiskunta menee auttamaan ja tulee huostaanotto tuollaisilta ruokottomilta äideiltä.
hyvä esimerkki juuri siitä ilkeämielisyydestä ja negatiivisuudesta, jota tällä palstalla viljellään. Ei ajatella lainkaan lasta, joka huostaanotolla menettää kotinsa, vanhempansa ja kaikki, mitä hänellä siihen asti on ollut. Lasten kustannuksella halutaan vain lapsen vanhemmille pahaa.
Kyllä, varmasti on paljon ilkeitä äitejäkin, ei se ole mikään puolustus. Siihen ei isovanhempana kuitenkaan juuri voi vaikuttaa. Omaan käytökseensä voi. Luulin ennen tätä palstaa, että aikuiset ihmiset osaisivat hoitaa suhteitaan asiallisesti, mutta pettymyksekseni huomaan, ettei niin ole.
Jos ruokottomilta äideiltä pitää ottaa lapset huostaan, niin kuinka paljon ennemmin ruokottomilta mummoilta pitää ottaa lapset pois.
Edelleenkin, toivon ja uskon, että suurin osa mummoista on asiallisia ja tänne on jostain syystä eksynyt suhteettoman paljon negatiivisia. Tai sitten täällä on vain yksi sellainen, joka viettää päivänsä sotkeutumalla joka asiaan ja saa näyttämään, että heitä on paljon.
Vertailun vuoksi, tuttavapiirissäni ei tiettävästi ole kuin yksi, joka ei mielellään vie lapsiaan mummon (eli oman äitinsä) luokse. (Syy on, että äiti polttaa koko ajan sisällä ja on yleensä aina kännissä. Tätä on tehnyt myös koko tyttärensä lapsuuden ja tytär kärsii muun muassa niistä vaurioista, joita äitinsä raskauden aikainen alkoholin käyttö on häneen jättänyt - onneksi suhteellisen lieviä.) Eli useimmissa tapauksissa isovanhemmat oletettavasti saavat tavata lapsenlapsiaan ja ovat jopa tervetulleita niin tekemään. Vai onko tuttavapiirini tällä tavoin jotenkin vääristynyt?
Mitä sairasta tyydytystä saat norkoile,malla isoäitien palstalla,haluaist varnmaan kuulua mummoikäisiin ja yrität roikkua mummojen palstalla kun tunnet itsesi niin mommomaiseksi.jos sun asiasi on niin hienosti kuin väität, mikset ole hehkuttamassa niissä nuorisolle kuuluvissa humpuukipalstoissa mikä näissä mummoissa niin paljon sua kiehtoo.okei olet jäänyt paitsi jotain...
ole hyvä.*ojentaa esiliinan helmaa* saat niistää nenusi tuliko nyt parempi olo.istu nyt mummon viekkuun niin mummo laulaa sulle* tuu tuu tupakkarullaa...
mummolla mennä kansakoulussa äidinkieli hukkaan kirjotuksesta päätellen.Ei tuolla kirjotuksella paljon kannattas huudella yhtään mitään viisaampaa:)Ei kovin fiksua ollut!!
Ne oli taas niitä ääniä sun pääsi sisältä. Minä istun oman tietokoneen ääressä ja en huuda.täällä kommunikoidaan kirjoittamalla ja lukemalla, jos kuuluu ääniä, sairautesi on taas pahentunut.
nythän se kirjotus alkaa jo sujua,good for you!!!:)
sulla ei taida olla edes parisuhdetta enää kun täällä jaksat kytätä ja parkua lapsuuttasi, kun sinun pitäisi olla laittamassa miehellesi ruokaa ja hoitamassa lapsiasi, taine on vissiin jo huostaanotettu
arvauksessasi, että ei niitä montaa ilkeää mummoa taida täälläkään kirjotella. Se yksi ja sama riekkuu vain eri nimmareilla ja vastailee ilkeästi aivan kaikille vanhoista nuoriin ja päinvastoin. Yleensä hän ei siedä mitään ystävällisessä, sivistyneessä hengessä kirjoitettua, sii normaalia kommunikointia.
Hyvähän se on puskista huudella, mitä vaan ja kelle vaan ilman nimmaria.
Tässä on taas yksi todiste siitä, että tiettyjä mummoja ON SYYTÄKIN KIERTÄÄ KAUKAA!!!
onneksi kaikki mummot eivät ole tuollaisia -älä ihmettele jos ympärilläsi ei ole paljoa ihmisiä.
luuletko olevasi nokkela? toistat tuota samaa yksinkertaista fraasiasi taas...olet säälittävä reppana, paljon säälittävämpi kuin ne, joilla oikeasti kuuluu ääniä!
sairauden kustannuksella pilailu on ala-arvoista, ja siitä opetetaan pois jo pikkulapsia.
mistä sinä tiedät mikä on syy vihaan mitä tuttusi tytär kokee vanhempiaan kohtaan?? ei kaikkea kaikille kerrota!!! tuttusi lapsella voi olla erittäin hyvä syy tuntea vihaa mutta ei halua juoruta kaikille mikä se syy on.
kyllä sitä lapset elää ihan yhtä hyvin vaikka ei tuntisi kaikkia isovanhempiaan.
itse tunnen paljon vihaa äitiäni kohtaan, ja se johtuu siitä kaikesta mitä äitini on minulle tehnyt ja sanonut, eikä itse tunnusta kenellekkään sitä mitä on tullut tehtyä. ehkä tuttusi on myös tehnyt jotain lapselleen joka on syy vihaan, mutta tuttusi ei vain tunnusta asiaa.
sellainen teko tai sanominen joka saa vihamaan omaa äitiään,JOKA ON SYNNYTTÄNYT SINUT?
eniten merkitystä, mitä sinut synnyttänyt oma äitisi sulle sanoo ja tekee.
Hän ja vain hän voi kaikkein pahiten lastaan satuttaa. Muiden sanomisilla ja tekemisillä, ei ole läheskään niin suurta merkitystä kuin oman äidin.
Joskus äidit voivat loukata lapsiaan ihan tahtomattaan ja tietämättäänkin.
Silloin olisi ehkä hyvä äidille kertoa, että tuo todella satutti.
Tiedän, ettei mun äiti koskaan olisi halunnut pahottaa mun mieltä, mutta teki sen usein kuitenkin, mutta ei tajunnut.
Hänelle en kyllä uskaltanut edes siitä huomauttaa, koska tiesin, että siitä tiedosta olisi äitini itkenyt ainakin viikon putkeen ja soitellut ja pyydellyt anteeksi.
Kovaa elämää on me mummoikäiset kestetty sodanjälkeisessä suomessa.minä ainakin olin lapsityöuhri, ilmaiseksi tein töitä niin paljon kun pystyin jo kymmenvuotiaasta saakka. Lyötiin ja revittiin hiuksista jos ei meinannut jaksaa tai viitsiä.Tehtiin aikuisten työt ja monilla oli alkoholisti isät sotaveteraanit sekaisin kotona viinasta.Kyllä siinä on äidiltään saanut kuulla yhtä sun toisyta. Ei kyllä tulisi mieleenkään mennä syyttelemään heitä niistäkään oloista.Mutta sen ainakin oppi ettei omiaan ole lyönyt, ainoa virhen on ollut että olen lellinyt lapsiani liikaa ja antaut liikaa periksi,kun mitään ei heidän tarvinnut eteensä tehdä ja uusavuttomia nyt.
-juuri siksi tuttu mummosi varmaan kertoo hyvin yksipuolisen kuvauksen tilanteesta, joko halutessaan kaiken myötätunnon itselleen ja kasvattaakseen omaa vihaansa, ta sitten ihan vaan koska ei osaa ajatella asiaa kenekään toisen kannalta.
"it takes TWO to make war"
Minäpä kerron, miksi vihaan äitiäni, joka on minut synnyttänyt.
Hän ei koskaan huolehtinut minusta
Tuhosi suutuspäissään kaikki lapsuuden valokuvat, kaikki leluni ja vaatteeni, kun oikeus määräsi minut isälleni.
Hän ei ollut kertaakaan selvinpäin, kun velvollisuuden tunnosta kävin häntä lapsena ja nuorena tapaamassa
Hän syyttää minua omasta tilanteestaan (olin 4 vuotias, kun minut otettiin juopolta äidiltäni pois).
Hän ei ollut koskaan tukenani
Hän ei koskaan muistanut merkkipäiviäni
Hän rupesi ottamaan säännöllisesti yhteyttä vasta sitten, kun menin töihin ja minulla oli rahaa
Hän ei ollut kiinnostunut lapsenlapsestaan, tai sanoi, että on, mutta mikään ei tuntunut kiinnostavan...
Tässä nyt muutama syy, ja en nyt oikeastaan vihaa vaan halveksin...
Miksi tyttöni ei tapaa mummoaan? Koska mummo ei ole selvin päin ikinä, kun hänelle menee kylään, tai jos on, niin ainakin krapula on päällä, asunto on täynnä roskia, mätäneviä astioita ja siellä haisee kammottavalle.
Tässä teille mummot vähän toista perspektiiviä aiheeseen. Mummot eivät aina ole sellaisia, joita haluaisi tavata.
Kokemuksesi on aivan kauheaa, mutta tuskin meistä kukaan on tuollainen, en nimittäin usko että noin räikeesti lapsensa hylänny edes viitsisi kirjoitella täällä. Joten älä vaan yleistä tollaista omien hirvittävien kokemustesi perusteella.
Älä roiku menneessä, sinun tulee käsitellä ongelmasi, ja elää eteenpäin kaikesta huolimatta.
Oliko sinulla isovanhempia? Halusivatko/saivatko he auttaa sinua vaikeissa tilanteissasi? Yleensähän jokaisella lapsella on neljä isovanhempaa, eikö sinulla ollut yhtä ainoatakaan mihin turvautua? Uskomattomalta tuntuu kyllä jos ei isovanhemmatkaan halunneet olla kanssasi.
voi teitää, mitä tytär on joutunut äidiltään kestämään. Monessa kodissa lapsia on pahoipidelty, lyöty ja tukistettu kasvatuksen nimissä. Pahoinpitely voi olla myös henkistä esim. toisen suoritusten vähättelyä. Älkää aina niin helposti uskoko noita juttuja siitä, kuinka mummilla ei ole aavistustakaan, mikseivät omat lapset halua pitää yhteyttä. Kyllä siihen on aina ihan oikea ja hyvä syy!
olet varmaan itse sitä harrastanut kun tunnut niin tarkkaan tietävän.suku on pahin palstalla ja mielenterveys palstoilla voit puida ongelmiasi ja siellä on vertaistukea. siirry sinne
jospa siirtyisit itse (ihan minne tahansa), olisi keskustelu täällä paljon korkeammalla tasolla -harva jaksaa enää ottaa vakavasti alkeellisia juttujasi
käytöstä nuorelta äidiltä.
Meitä mummoja jotka asiasta kärsivät on hyvin hyvin paljon.
Nuo äidit eivät välitä lastensa edusta ja parhaasta vaan hakevat tyydytystä itselleen kiusaamalla mummoja. Ovat niin katkeria ja kaunaisia elämälleen.
miksi äidit vaivautuisivat "kiusaamaan" mummoja? äitien elämän keskipisteessä on oma perhe,sen kanssa menee kaikki energiat, mummojen kanssa vaan koitetaan pärjätä. Onko se niin vaikeaa joutua näyttelemään "sivuroolia" nuoren perheen elämässä?
Jos on hankala äitisuhde (ja sitä ei ulkopuoliset osaa arvioida, sen tietää vain lapsi itse), ei varmaan halua äitiään pilaamaan omaa perherauhaansa. Mutta jos on hyvä äitisuhde, mikä sen parempaa, silloin mummo voi tulla hyvin läheiseksi koko perheelle. Ja se on tietty tosi arvokasta lasten kannalta!
Toivon itse pian tulevani sellaiseksi mummoksi jolta ei tarvitse suojautua, vaan joka olisi lapselleen tuki ja turva, mutta kunnioittavalta etäisyydeltä, nuoren perheen ehdoilla. En ole yhtään varma onnistunko siinä, luettuani tätä hirvittävää palstaa…
Tuo on kaikkien äitien toive saada olla kunnioitettavalla etäisyydellä mummi.Et ole keksinyt itse mitään uutta vaan tuo on kaikkien äitien (lue mummot myös äitejä) suuria ja hartain toive.Siis että lapsenlapsilla olisi niin asiallinen ja hyvä äiti että mummo saa olla kunnioitettavan etäinen mummo, siis nauttia mummoudestaan ilman huolta ja tuskaa ilkeilyistä.
Muutama asia kannattaisi opetella ihmissuhteissa, myöntää että on joskus väärässä ja anteeksianto, sekä suvaitsevaisuus ja ymmärrys siitä, että ihmiset ovat erilaisia, kuin me itse.
Jos jollain toisella on asiasta eri mielipide, ei välttämättä tarkoita sitä, että olisi väärässä, vaan hän katsoo asiaa eri perspektiivistä.
Minua ihmetyttää täällä palstalla tämä tyyli, että luullaan tietävänsä toisen asioista kaikki jonkun lyhyen tekstin perusteella, sitten vielä luullaan, että se on totta.
Ilkeitä ihmisiä on kaikkialla, on myös hyviä ja ihania. Minulla itselläni on vaikeat anoppi ja myös oma äiti, ovat tosin toistensa vastakohtia, sille asialle en voi vaan mitään, kun sukulaisia en voi vaihtaa.
Olen ajatellut niin, että anoppini on lapselleni tärkeä ihminen ja tietenkin toisinpäin, (lapsemme on ensimmäinen lapsenlapsi ja isovanhemmat ovat jo aika iäkkäitä), miksi riistäisin heiltä kummaltakin ilon toisistaan? Jos oikein suututtaa, mietin toisesta ihmisistäni niitä hyviä puolia, mitä myös kaikesta huolimatta löytyy, ja onhan anoppini synnyttänyt ja kasvattanut pojan, jota minä rakastan.
Luultavasti raja tulisi vastaan siinä, mikäli mummo tai kuka tahansa olisi humalassa tai kielloista huolimatta tuopakoisi sisällä tai olisi muuten vahingollinen lapselleni, silloin en välttämättä haluaisi häntä lapseni lähelle.
Minun ja anoppini välissä on yksi asia, mikä hiertää ja paljon: Meillä on täysin erilaiset käsitykset lapsen kasvatuksesta, se on aivan tavallista, että mielipiteet eroavat ihmisten välillä, mutta se rassaa, että niitä joka kerta jankutetaan niitä omia mielipiteitä, saan kerta toisensa jälkeen perustella omaa kantaani ja valintaani, ja kuulen olevan väärässä.
Yksi asia vielä tuli mieleen, minkä joku toinenkin täällä joskus kirjoitti, olisi hyvä, jos ihmiset osaisivat pitää joskus vaan suunsa kiinni, eikä aina yrittäis sanoa sitä viimeistä sanaa...
Et taaskaan keksinyt mitään omaperäistä vaan ihan kaikki naiset haluaisivat asioiden olevan noin. latelet täällä itsestään selvyyksiä kaikki tietävät että noin kuuluisi asioiden mennä et ole keksinyt itse mitään uutta. ja miksi sinun pitäisi viimeiset sanat sanoa eikä muiden mietihän sitä ihan ite.
Jaa, enpä tiennytkään, että täällä kilapillaan omaperäisyydestä :) Mitähän omaperäistä itse kirjoitit? Huvittavaa, jos kirjoittaa samalla nimimerkillä useinmiten, jossain vaiheessa joku ottaa asiakseen ruveta aukomaan päätään tyhjästä. Jos kertomani asiat ovat sellaisia, miten kaikki haluaisivat asioiden olevan, miksi niin ei sitten ole? Tämähän on keskustelupalsta, täällä kerrotaan omia mielipiteitä (halusit tai et), oikea elämä on sitten erikseen.
Täytyy myöntää, että tämä on yksi vihamielisimmistä palstoista, jossa olen kirjoittanut, edes imetyspalsta ei vedä tälle vertoja :)))
On täällä kyllä ihan fiksuakin tekstiä välillä.
Olen pahoillani, jos sinulla ja muutamalla muulla on jatkuva tarve vinoilla ja provosoida keskusteluita, ilmeisesti et sitten oikeassa elämässä pääse purkamaan tuntojasi terveellä tavalla (tämähän on vain hatara olettamukseni, sillä en sinua tunne).
Taaskin minä kirjoitin enkä uskokaan, että viimeistä sanaa ;)
Älä syyttele toista itse. Kaikki täällä tietävät miksi ne omat asiat ei ole noin ja kaikki tietävät ja jopa kertovat avoimesti, miksi ne asiat ei ole kauniisti kunnossa. Jokaisella on omissa ongelmissaan varmasti tiedossa syy ja siksi syyttelyt pois. Sitä syyllistämistä ei kukaan täältä halua.
Ei täällä kukaan sitää kyselekkään MIKSIon ongelmia, vaan täällä olevilla ihmisillä on ikäviä ongelmia ja he haluaisivat ehkä apua ja neuvoa MITEN päästä tuollaiseen optimaaliseen tilanteeseen mitä sinä mainostelet. Joten suunsoitto pois tai sitten netti kiinni, jos et kertakaikkiaan halua ketään oikeasti neuvoa, vaan jos ainoa motiivisi täällä on toisia syyllistää ja haukkua Sekä kehuskella omilla asioillasi.
Käsittääkseni täällä on jokainen kyllä ensimmäiseksi ihan omin sanoin kertonut ongelmansa ja syyn, mutta tuollainen haukkuminen ja itsensä ylentäminen ei ole lainkaan neuvoa antavaa ja syytteleminen pelkästään pahentaa asioita. Vai oletko täällä juuri siksi, että provosoit ja yrität aiheuttaa pahaa mieltä lisää kaikille?
että ihminen kuvittelee jotenkin saavansa sielunrauha,jos kieltää lapsilta mummon.
lapset kasvaavat ja tulevat aikuisiksi.
Miten selittää aikuisille lapsille mummon olemassaolon?
mummolla on varmasti jotain todistusaineistoa lapsenlapsista.Ettei tässä kävis niin,että lapset hylkäävät sen äidin, joka kielsi heiltä mummon?
Minä kirjoitan omaelämänkertaa lapsenlapsilleni ja olen jo sopinut asianajotoimiston kanssa, että miten lapsenlapseni tulevat sen saamaan itsellensä täysi-ikäisenä. Omaelämänkerrassani saavat lapsenlapseni tietää koko totuuden. Kirja on päiväkirjamuodossa.
Minä en riistä isovanhempia lapsiltani vaan suojelen lapsiani isovanhemmiltaan, jotka ovat väkivaltaisia juoppoja. Olen todellakin vihainen appivanhemmille kaikesta pahasta mitä ovat lapsenlapsilleen aiheuttaneet, mutta koska sanomiset eivät auttaneet oli pakko eristää suojattomat lapset väkivaltaisista ihmisistä.
Eihän täällä mitenkään voi suoraan leimata ketään, kun ei ole taustat tiedossa! Kyllä tapauksen tyttärellä on omat syynsä vihaan, eivät ne tyhjästä synny. Hyvä vaan jos nykyään löytyy vahvoja äitejä, jotka suojelevat lapsiaan pahoilta ihmisiltä. Ei isovanhemmat automaattisesti ole hyviä lapsenlapsileen. Kyllä kaikenlaisia ongelmaisia tyyppejä löytyy isovanhemmistakin.