Laihuus-ihanteesta...

niin...

mäkin olin ala-asteella neljännellä todella pyöreä.
ja muakin haukuttiin siitä että olin lihava...
(myönnän että oli tod. lihava silloin)
kuitenkin...
kuudennella luokalla parasystäväni sitten sanoi että kannattais sunkin laihduttaa.
no minä tein niinkiun kaskettiin (ja kadun sitä)

eli lopetin syömisen (miltein kokonaan) ja aloin pyöraillä monia kilometrejä päivässä, eläen pelkällä porkkanalla.

kyllähän ne kilot siitä lähtivätkin aika suitsait sukkelaan, 20kg parissa kk:ssa.

Terkkari uhkaili nkertoa vanhemmille jaliikunnan opettaja (joka oli sanonut että olen liian lihava) uhkaili myöskin muutamaan kertaan että ellen ala syömään koulussa tieto menee vanhemmille.
no söin koulussa (koska isäni olisi saanut sekokohtauksen jos olisi saanut tietää etten syö) mutta oksensin hati perään kun pääsin vessaan...

kun koulu loppui aloin syömään tikkareita porkkanan lisäksi, pyöräillen entistä enemmän kyytsäten "parastakaveriani" takana.

kesällä lähin ahvenanmaalle pyörä retkelle...
siellä tuli onneksi syötyä eikä ollut aikaa oksentaa...

kun yläaste alkoi vaihdoin kaupunkia.
asuin mummolla n.1.5kk...
mummu tietenkin huomasi laihtumiseni ja syötti koko ajan (kiitokset mummulle minusta ei tullut anorektikkoa) mutta aloin oksentelemaan (kiitos eräille tietyille jotka haukkuivat minua okko 7 ja 8luokan), toisin sanoen sairastuin bulimiaan.
lihoin laihduin lihoin laihduin.

kielsin "sairauteni" kolmen vuoden ajan kunnes se oli niin paha että löysin itseni aina iltaisin
itkemästä wc-pöntön vierestä ihan oksennusksessa.

Sitten kyllästyin ja puhuin äidilleni ja isälleni... ja terkkarille.
terkkari pisti mut terapiaan.

aloin piristyä, kiusaajat lopettivat ja olen heidän kanssaan kavereita nykyään :)
nyt neljän vuoden jälkeen oireeni alkavat hepottaa...
oksentelen enää vain muutaman kerran viikossa...
seurustelenkin ja hyväksyn itseni sellaisena kuin olen.
olen pyöreä ja haluan pysyä tällaisena.
olen kymmenen kertaa onnellisempi kun olen sujut itseni kanssa. ei tarvitse itkeä kurjuutta joka ilta pöntönvieressä.


Suurin kunnia kuuluu jeesukselle joka otti minut syliinsä,
joka pitää minusta huolta ja
joka rakastaaminua sellaisenakuin olen ja opetti minuakin rakastamaan itseäni ja jokaista liika kiloani!!!! :)

Hiukan toisenlainen tarina:

Mä itse olin ala-asteella hiukan lapsenpyöreä, en varsinaisesti kuitenkaan kiusattu, joskus nälvitty kuitenkin. Jossain vaiheessa, yläasteen alussa, tuli ikäänkuin 'muotiin' olla syömättä koulussa, ja muutenkin haukkua kaikkea koulun tarjoamaa. Meillä oli _erittäin_ pienet piirit, joten erilainen ei missään tapauksessa saanut olla. Muut kävivät koulun jälkeen kaupungilla syömässä, mun vanhemmat eivät antaneet 'pikkutytölle' riittävästi taskurahaa.

Ja kävi sitten niin, että ujosta ja hiljaisesta tulikin äkkiä 'ihanan laiha'. Olihan se tavallaan nautinnollista todeta vaatekaupassa mahtuvansa kaikkein pienimmän numeron farkkuihin ja niin edelleen... Noita mieltä hiveleviä kommentteja kalastaessa syömättömyys jäi yksinkertaisesti päälle. Siitäkin huolimatta, etten mä koskaan ajatellut laihduttavani, en tuijottanut vaakaan, enkä peiliin, en vain syönyt.

Muutamia vuosia myöhemmin 'ihanan laihasta' oli sitten äkkiä tullut 'kamalan laiha, lauta' ja muuta vastaavaa. Koskaan en ollut vaarallisen laiha, en anorektikko, vaikka useammin kuin kerran sain kuulla sitäkin, milloin keneltäkin. Mä olisin antanut mitä hyvänsä, että olisin lihonnut, mutta oliko mitään enää tehtävissä? Jos mahdollista, sen toteaminen satutti vielä enemmän.

Nyt,liki parikymppisenä kyllä kaduttaa. Ainoat vaatteet, jotka päälle sopivat (ts. koot ovat tarpeeksi pieniä), löytyvät noista kaameista teiniriepukaupoista. Lehdet ovat täynnä laihdutusvinkkejä, mutta kuinkas se onnistuukaan toisinpäin? Ja kuitenkaan 'aikuinen nainen' ei enää tahtoisi näyttää pikkutytöltä.

En mä yritä kellekään saarnata. Mutta älkää pikkutytöt lähtekö tähän kierteeseen. Ei kannata.

minulla on aika sama juttu...kiusattu vähän koska olin vähä pyöreä..mutta oikeesti normaali..muttta se alkoi se laihuttaminen sitten 7-8 luokalla..ja kierteessä olen vieläkin..

joten..8 luokan alussa suunnillee laihuin tietämättä..en älynny ite..noh..minulla kun on astma..niin lääkäri huomas..ei ottanut kantaa..terkkari huomas..jouduin käymää tarkastuksissa..vahti painoo kerra..mutta siihen jäi..kun koulu loppu..tai tuliko se joulu..

joulun jälkee..se sama vaa jatku..en osannu enää sit enää ku laihutta... ja se jatku vaan samalla tavalla..mut kunnes tuli kesä..olin kavereiden kaa kesän..en urheillut ollenkaa..ja söin iha kunnolla....kunnes koulu alko.. se oli yhtä h*lvettiä...olin anoreksia kierteessä..ns.noidankehässä..

9 meni itkien..mutta kun ei tarvinnut käyä lääkärissä..niin kukaa ei huomannut...tuli joulu..koulut loppu..oli loma..minulle se ei ollut loma..minä urheilin vaa..ja olin syömättä...

joulu on minulle jääny kaikista parhaiten mieleen..se oli niin lähellä..menin uimaa..en ollut syöny 3 päivä..olin vaa urheillu..uimahalista tulin..pukuhuoneeseen..meinasin pyörtyy..heikotti aivan kamalasti....meinasin pyörtyy..makasin vähän aikaa maasa..tuntu et en pääse ylös..mut jotenki vaan pääsin..et ymärrä mite jaksoin enää..ku 2 vuotta on ollu vaa pelkkää paastoo..ja urheiluu...

joululoma loppu..se sama jatku...paasto ja urheilu..aatelin et meen kertoo terkkarille...minusta ei ole siihen..terkkarin tarkastus tuli..terkkari oli vaihtunut..oisin uskaltanut kertoo sille entiselle..koska sen kaa on painon takii ollu ennenki tekemisessää..uudelle en uskalla..se ei ottanu es kantaa painosta..vaikka olin laihtunut..vaikak tarve ois ollu..

monta kertaa olen itkenyt...koskaa en ole kavereille näyttänyt et millasta elämää elän..tosin..ovat huomanneet että laihun...mun elämässä ei oo mitää muuta ku koulu ja sen jälkee urheilua koko ilta..syödä en saa..! mielessä ei pyöri mikää muuku laihduttaminen...

koskaa ei olla hirveen pahasti haukuttu läskiks..luokalla oli tosi läskejä myös...! mtu jotenki se tuntu pahalta ku haukutti..ja kiusattii muutenki..halusin näyttää niille..

nyt minulla ei pyöri enää mikää muu mielessä ku et haluun et minut pelastetaan tästä..e jaksa enää..peruskoulu o käyty...ja lukioo ois matka..mut en tiiä jaksanko..en jaksa ainakaan enää jso mun elämä on tällästä..ja sen aiheutti kuisaajat....!

mut nyt on kesä..vanhemmat vahtii syömistä..ja aivan hirveetä..pakko sit vaa urheilla sikana..ja nyt sit mietinn vaa et haluun oksentaa..koska joudunn syömää..sairastan anoreksiaa..ainaki sillo tosi pahaa ku koulu on..ja sen takii jo pelottaa koulu..mut sit sairastusin bulimiaankii..olen nyt 154/40-43...paino heittelee..riippuu mite paljo paastoon...omasta mielestä läski..ja haluisin laihtuu...ja sen teenkin...toivotattavasti saan kans..

toivon kaikille että ette kiusaa painosta..se satuttaa paljo..ja se voi pilata toisen elämän kokonaan..niinku minun..!