Tässä vähän tietoa ja kokemuksia abortin seurauksista:
Abortti ahdistaa pidempään kuin keskenmeno [Miia Soininen 12.12.2005, 09:53]
Abortin kokeneet naiset kärsivät viiden vuoden päästä pahemmasta ahdistuksesta kuin keskenmenon kokeneet, kertoo uusi tutkimus.
Keskenmenon kokeneet ovat ahdistuneempia noin puoli vuotta tapahtuneen jälkeen. Abortin kokeneiden henkinen kärsimys kuitenkin jatkuu pidempään.
Tutkimuksen mukaan abortin läpikäyneillä oli paljon ahdistusta, syyllisyydentunteita, häpeää ja helpotusta. Heidän piti ponnistella ollakseen ajattelematta aborttia. He olivat myös ahdistuneempia kuin kaikki naiset keskimäärin.
Norjalaistutkimus käsitti 40 keskenmenon saanutta ja 80 abortin kokenutta naista. Heitä haastateltiin ja pyydettiin täyttämään kyselykaavakkeet 10 päivää, puoli vuotta, kaksi vuotta ja viisi vuotta raskauden päättymisen jälkeen.
Tarkoituksena oli arvioida naisten tuntemuksia, stressiä, ahdistusta ja elämänlaatua tapahtuneen jälkeen.Tutkimus julkaistiin BMC Medicine-lehdessä.
http://www.mediuutiset.fi/doc.ot?f_id=822218
____________________
lila_ 854 viestiä 13.10.2004 18:22 •
No, varmasti mielestäni moni on sen tehnyt ja varmasti mielestäni jossain vaiheessa katuu tekemäänsä tekoa. itse myös tein 6 vuotta sitten ja kadun tekemääni tekoani. Pikku pojalleni jonka nyt sain, hän oisi voinut saada iso siskon tai iso veljen. Minun mielestäni se on riski teko. Ja kadun sitä kuitenkin loppu elämäni.
__________
mustaenkeli 821 viestiä 9.9.2004 22:50 •
Sain tässä jokunen yö sitten seuraavanlaisen tekstiviestin: "Aivan hirveä olo. En ois ikinä uskonu, että musta joku päivä tulee murhaaja. Mun ei ois pitäny kuitenkaan tehä sitä".(viestin kirjoitushetkellä abortista kulunut kaksi vuorokautta, ei siis mikään ihme... toivottavasti aika parantaa jne.).
__________
kaunotartytsy 51 viestiä 8.11.2004 20:36 •
joo, minä tein abortin viime keväänä. Enkä varmaan koskaan pääse yli siitä koska perheeseeni tulee kokoajan uusia lapsia. Lapsenlapsia siis. Onhan se ihanaa mutta toisaalta niin raskasta. Kun miettii että itselläänkin olisi jo sellainen nöpönenä. Olin 16vuotias kun tein sen. Ja se sattui ja sattuu!
__________
Geetzu 2 viestiä 2.1.2005 09:08 •
Chloe1 kirjoitti 01.01.2005 klo 14:17: Abortti on elämäni ehkä kipein asia. Silti tunnen tehneeni oikean ratkaisun silloin. Toista kertaa en aborttia kuitenkaan tekisi...Tästä yhdestäkin on ollut niin vaikea päästä yli.
Samat mulla fiilikset. Kaiken tajuaminen tosin tuli kuukausia myöhemmin. Päätös oli silloin helppo ja selkeä, muuttui ihan muuksi sitten myöhemmin.
Enkä siihen toistamiseen pystynytkään. Nyt kun lapsi on vihdoin syntymässä päässä pyörii ihan liikaa vanhat jutut. Syyllisyys ei katoa napista painamalla, pelokas mieli odottaa kokoajan jotain suurta rankaisua. Kärsinyt ei ole muka vielä tarpeeksi. Parempina hetkinä tätä kaikkea onneksi osaa (muiden avulla) ajatella ns. toisena mahdollisuutenakin, lisää näitä parempia hetkiä.
http://www.city.fi/keskustelut/view.php?id=16133
____________________
näin lapseni abortin jälkeen
Kirjoittanut: äiti70 9.6.2006 klo 16.58
Minulle tehtiin lääkkellinen keskeytys 8 6, sen seurauksena minut päästettiin sairaalasta heti, kun verta alkoi vuotamaan. En päässyt pitkälle kun, tunsin jonkin isomman siteessäni. Menin lähimpään vessaan, ja siinä hän oli. Minun tuleva vauvani, pienet kädet sormineen, jalat, pää. Menin shokkiin välittömästi, minä olin tappanut hänet. Vain minä tein sen ratkaisun.En vieläkään pysty hyväksymään asiaa. Olisin antanut mitä vain jotta olisin saannut asian tekemättömäksi. Mitä helvettiä ajattelin...
Muistan vain sen kuvottavan olon ja ahdistuksen tunteen ja paniikin odottaessani häntä. En osannut ajatella järkevästi. En anna tätä itselleni ikinä anteeksi ja se on rangaistukseni loppu elämäni.
En tuomitse muita, tämä on minun tarinani.
mulle kävi niin myös
Kirjoittanut: memmu 26.6.2006 klo 22.31
tein lääkkeellisen abortin, luullessani sen olevan ainoa vaihtoehto. Ja *piip* sanon mä.
otin ensimmäisen pillerin sairaalassa ja toiset emättimeen laitettavat laitoin kotona. kivut alkoi puolen tunnin sisällä ja olivat AIVAN KAMALAT!!! sitten meni muutamia tunteja, menin vessaan koska tunsin että nyt tulee jotain suurempaa ja siinä se oli.. elämäni järkyttävin kokemus ja silloin oikeasti ajatteli että mitä mä taas tajuan!! oli silloin ja on edelleen vakaa parisuhde, tosin ollaan opiskelijoita, mutta olisi sitä jollain ilveellä pärjätty. itselleni en anna ikinä anteekis enkä anna myös miehellenikään.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=1500000000000024&posting=22000000017074094
____________________
http://www.tukiasema.net/keskustelu/show.asp?id=28437&c=11&p=1&pm=1
Abortti ahdistaa pidempään kuin keskenmeno [Miia Soininen 12.12.2005, 09:53]
Abortin kokeneet naiset kärsivät viiden vuoden päästä pahemmasta ahdistuksesta kuin keskenmenon kokeneet, kertoo uusi tutkimus.
Keskenmenon kokeneet ovat ahdistuneempia noin puoli vuotta tapahtuneen jälkeen. Abortin kokeneiden henkinen kärsimys kuitenkin jatkuu pidempään.
Tutkimuksen mukaan abortin läpikäyneillä oli paljon ahdistusta, syyllisyydentunteita, häpeää ja helpotusta. Heidän piti ponnistella ollakseen ajattelematta aborttia. He olivat myös ahdistuneempia kuin kaikki naiset keskimäärin.
Norjalaistutkimus käsitti 40 keskenmenon saanutta ja 80 abortin kokenutta naista. Heitä haastateltiin ja pyydettiin täyttämään kyselykaavakkeet 10 päivää, puoli vuotta, kaksi vuotta ja viisi vuotta raskauden päättymisen jälkeen.
Tarkoituksena oli arvioida naisten tuntemuksia, stressiä, ahdistusta ja elämänlaatua tapahtuneen jälkeen.Tutkimus julkaistiin BMC Medicine-lehdessä.
http://www.mediuutiset.fi/doc.ot?f_id=822218
____________________
lila_ 854 viestiä 13.10.2004 18:22 •
No, varmasti mielestäni moni on sen tehnyt ja varmasti mielestäni jossain vaiheessa katuu tekemäänsä tekoa. itse myös tein 6 vuotta sitten ja kadun tekemääni tekoani. Pikku pojalleni jonka nyt sain, hän oisi voinut saada iso siskon tai iso veljen. Minun mielestäni se on riski teko. Ja kadun sitä kuitenkin loppu elämäni.
__________
mustaenkeli 821 viestiä 9.9.2004 22:50 •
Sain tässä jokunen yö sitten seuraavanlaisen tekstiviestin: "Aivan hirveä olo. En ois ikinä uskonu, että musta joku päivä tulee murhaaja. Mun ei ois pitäny kuitenkaan tehä sitä".(viestin kirjoitushetkellä abortista kulunut kaksi vuorokautta, ei siis mikään ihme... toivottavasti aika parantaa jne.).
__________
kaunotartytsy 51 viestiä 8.11.2004 20:36 •
joo, minä tein abortin viime keväänä. Enkä varmaan koskaan pääse yli siitä koska perheeseeni tulee kokoajan uusia lapsia. Lapsenlapsia siis. Onhan se ihanaa mutta toisaalta niin raskasta. Kun miettii että itselläänkin olisi jo sellainen nöpönenä. Olin 16vuotias kun tein sen. Ja se sattui ja sattuu!
__________
Geetzu 2 viestiä 2.1.2005 09:08 •
Chloe1 kirjoitti 01.01.2005 klo 14:17: Abortti on elämäni ehkä kipein asia. Silti tunnen tehneeni oikean ratkaisun silloin. Toista kertaa en aborttia kuitenkaan tekisi...Tästä yhdestäkin on ollut niin vaikea päästä yli.
Samat mulla fiilikset. Kaiken tajuaminen tosin tuli kuukausia myöhemmin. Päätös oli silloin helppo ja selkeä, muuttui ihan muuksi sitten myöhemmin.
Enkä siihen toistamiseen pystynytkään. Nyt kun lapsi on vihdoin syntymässä päässä pyörii ihan liikaa vanhat jutut. Syyllisyys ei katoa napista painamalla, pelokas mieli odottaa kokoajan jotain suurta rankaisua. Kärsinyt ei ole muka vielä tarpeeksi. Parempina hetkinä tätä kaikkea onneksi osaa (muiden avulla) ajatella ns. toisena mahdollisuutenakin, lisää näitä parempia hetkiä.
http://www.city.fi/keskustelut/view.php?id=16133
____________________
näin lapseni abortin jälkeen
Kirjoittanut: äiti70 9.6.2006 klo 16.58
Minulle tehtiin lääkkellinen keskeytys 8 6, sen seurauksena minut päästettiin sairaalasta heti, kun verta alkoi vuotamaan. En päässyt pitkälle kun, tunsin jonkin isomman siteessäni. Menin lähimpään vessaan, ja siinä hän oli. Minun tuleva vauvani, pienet kädet sormineen, jalat, pää. Menin shokkiin välittömästi, minä olin tappanut hänet. Vain minä tein sen ratkaisun.En vieläkään pysty hyväksymään asiaa. Olisin antanut mitä vain jotta olisin saannut asian tekemättömäksi. Mitä helvettiä ajattelin...
Muistan vain sen kuvottavan olon ja ahdistuksen tunteen ja paniikin odottaessani häntä. En osannut ajatella järkevästi. En anna tätä itselleni ikinä anteeksi ja se on rangaistukseni loppu elämäni.
En tuomitse muita, tämä on minun tarinani.
mulle kävi niin myös
Kirjoittanut: memmu 26.6.2006 klo 22.31
tein lääkkeellisen abortin, luullessani sen olevan ainoa vaihtoehto. Ja *piip* sanon mä.
otin ensimmäisen pillerin sairaalassa ja toiset emättimeen laitettavat laitoin kotona. kivut alkoi puolen tunnin sisällä ja olivat AIVAN KAMALAT!!! sitten meni muutamia tunteja, menin vessaan koska tunsin että nyt tulee jotain suurempaa ja siinä se oli.. elämäni järkyttävin kokemus ja silloin oikeasti ajatteli että mitä mä taas tajuan!! oli silloin ja on edelleen vakaa parisuhde, tosin ollaan opiskelijoita, mutta olisi sitä jollain ilveellä pärjätty. itselleni en anna ikinä anteekis enkä anna myös miehellenikään.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=1500000000000024&posting=22000000017074094
____________________
http://www.tukiasema.net/keskustelu/show.asp?id=28437&c=11&p=1&pm=1
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kaikki sellaiset päätökset elämässä, jotka eivät ole valmiiksi pohdittuja selviä ratkaisuja, voivat jäädä vaivaamaan.
Itse olen tehnyt keskeytyksen joskus 95? 96?, en muista. Eipä ole vaivannut, ahdistanut, synkkyyttänyt.
No ennen kuin kukaan saa sanottua- olen paatunut, kylmäverinen rikollinen.. Murhaaja...
Just.
Ei, tein ratkaisun, joka oli oikea. Oikeat päätökset aihauttavat harvemmin jossittelua.
Seuraavien 3 raskauden aikana en edes miettinyt keskeytystä. ja jos tulisin nyt vielä raskaaksi saisi tuokin tulokas sijansa perheestämme. nyt minulla ei olisi syytä keskeytykseen.
Tosin kaikki täällä eivät ymmärrä sitä, että syy voi olla oikea ja aito vaikka lapsi ei saakaan kehittyä.
Minulla oli parisuhde ja rakastava mies. Ainoa, että minä en rakastanut sitä miestä. En voinut sitoa häntä siihen parisuhteeseen ja perheeseen, koska hän ansaitsi tulla rakastetuksi. Ja kyllä vain taulapäät, häntä ei olisi saanut lähtemään luotani edes ydinpommilla, jos olisimme saaneet yhteisen lapsen. Ja niin, se syy pohjimmiltaan ei olisi ollut se lapsi. Ehkä teitä ei kukaan ole palvonut sillä tavalla, nii ette voi ymmärtää. Se mies olisi jäänyt, olisi suostunut mihin vaan, vaikka olemaan koirani, jos olisin pyytänyt. Ja kappas, koska en ole tunteeton ja julma, en voinut hänelle sitä tehdä.
by the way, hän lopulta löysi naisen, joka rakastaa häntä...
se lapsi, mutta olisit hankkinut vaikka lähestymiskiellon, ennen kuin tappanut oman lapsesi jonkun sinua palvovan miehen takia, jota et kuitenkaan itse rakastanut...
Jo taas löytyy syitä... Miksi olisin halunnut sellasisen miehen lapsen, jota en elämääni halua? Isällä on oikeuksia. Samoin isovanhemmilla ja muilla sukulaisilla... Tässä ratkaisussa kukaan jo elävä (lue syntynyt) ihminen ei kärsinyt. Miehen sukulaiset elävät elämäänsä autuaan tietämättöminä asiasta.
Ja lapsella on oikeus molempiin vanhempiin.
julmalta vaikutat. Ei pahalla.
syntyneiden lasten oikeuden molempiin vanhempiin? Tulisiko heidät mieluummin tappaa joilla ei tätä ole?
on oikeus mielipiteeseesi ja ei, en siitä pahastu. Meistä vain toinen tuntee minut ;)
mun aborttipäätökseen. Kiinnostaa vain omat tuntemukset ja halut, ei muiden. En jätä asioita elämässä tekemättä sen takia että joku muu ei niitä uskalla tehdä tai että joku muu ei ole moisista vastoinkäymisistä selvinnyt. Haluan nähdä tilanteen omalla kohdallani ihan itse eikä siihen vaikuta se miten muut heikot ovat murtuneet eivätkä kestä.
En muuta lempiväriänikään punaisesta siniseksi vaikka jonkun tutkimuksen mukaan sininen olisi monen lempiväri. Sovellan tilanteet itseeni.
osallistui :D Hmm..joka vuosi kymmenen tuhatta..se kerrottuna vaikka 2kymmenellä vuodella on 200 000 naista...minua kiinnostaisi 200 000 tuhannen naisen näkemys ja kokemus, ei 8kymmenen naisen... :D
Noniin, sieltä on kaivettu ne 80 kaikista masentuneimmat abortintekijät. En ymmärrä miten tästä jaksetaan kiistellä aina vaan! ja tietenkin abortintekijöillä on enemmän miettimistä kuin keskemenon kokeneilla. se on ollut heidän valintansa, toisin kuin keskenmeno. Sama kuin saisi flunssan tahtomattaan tai tahallaan ryyppäisi itselleen kamalan kankkusen. Jokainen pitäköön niistä oikeuksista kiinni jotka on annettu. Ei kukaan kävelisi maha pystyssä vain sen takia että naapurin Pirkko on aborttia vastaan.
Niin, sen kokonaisuuden kattavan tilastoinnin näkee mm. suomessa Stakesin tilastoista. Siihen osallistuu vuosittain yli 10 tuhatta naista suomessa. Niiden tilastojen mukaan abortti nostaa noin 10 prosentilla mahdollisuutta sairastua henkisesti jossain vaiheessa elämäänsä, jättäen huomioimatta, että henkisesti riskiryhmässä olevat tekevät myös abortin yleisemmin...
Mistäköhän ovat norjalaiset nuo kahdeksankymmentä ottaneet? Epäilen, että joltain naistenkriisikeskuksesta ova bonganneet tutkimuksensa otoksen, sillä kovin abortin kokeneelle vieraan elämän esittelevät tuloksinaan...