Tolleri vai labbis?

ttp://www.noutajat.com/ Luonnekuvaukset labbis on varmasti helpompi ohjattava opetettava ja on ylisosiaalinen "positiivisessa" mielessä.Kokemusta henkilökohtaisesti labbiksesta on kyllä näyttelykuntoiseksi vaativa opetettava "aikuistuu" myöhään jos olenkaan.Karvaahan lappiksesta lähtee riittävästi ruokavalion laatu ja harjaus auttaa ei tarvitse trimmata kuitenkaan.

Nämä kaksi rotua, vaikka noutajia ovat kummatkin, ovat todella erilaisia tapauksia. Itse kommentoin asiaa nyt tollerinomistajan näkökulmasta.

Labradori on yleensä pehmeä, todella miellyttämisenhaluinen, nopea oppimaan ja helppo kouluttaa eikä se juuri kyseenalaista isännän johtajuusasemaa.

Tollereilla luonnevaihtelut rodun sisällä ovat suuria. Koskaan ei voi olla ihan varma mitä tulee saamaan kun hankkii tollerin pennun. Yleisesti tolleri on kuitenkin melko kovaluonteinen, ei lähellekään yhtä miellyttämisenhaluinen kuin labbis, nopea oppimaan mutta vaikea kouluttaa. Kyllästyy toistoihin ja rutiineihin nopeasti. Esim. jos eilen ja edellispäivänä on palkkana käytetty nakinpaloja, ei niiden eteen enää tänään viitsi mitään tehdä. Tolleri on myös erittäin kova ennakoimaan esim. koulutettaessa se ennakoi tulevia käskyjä, mikä vaikeuttaa kouluttamista.

Kun tollerille antaa käskyn, se miettii aina ennen toteuttamista, että "mitä minä tästä hyödyn?" Se on todella palkkionhakuinen, eikä tee juuri mitään ilmaiseksi tai vain siksi koska isäntä nyt sattuu komentamaan. Koneenlailla tottelevaa koiraa on tollerista vaikeampi saada.

Yksi arkielämään vaikuttava seikka tollerin kanssa on se, että se kyseenalaistaa ja koettelee kokoajan isännän johtajuusasemaa. Tollerista tulee todella dominoiva ja se pompottaa isäntäänsä jos johtajuussuhdetta ei pidetä vahvasti kunnossa.

Labbiksen kun päästää metsässä vapaaksi, se kävelee yleensä lähietäisyydellä isännästä ja seuraa kuin hai laivaa. Kun kutsun tollerini lenkillä sivulle, irroitan hihnan ja ehdin ääntämään "vapaa" käskystä vain hieman v-kirjainta, niin jo risut ja männynkävyt lentelee kun koira paahtaa menemään. Tolleri on todella itsenäinen, rohkea ja sillä on suuri toimintasäde. Luonnossa liikuttaessa se usein kiitää jossain kaukana ja tulee välillä kurkkaamaan, että missä se isäntä menee.

Labbiksesta on ihan koti ja seurakoiraksikin. Tollerista missään tapauksessa ei. Se vaatii aktiivisena ja itsenäisenä koirana jotain aivotyöskentelyä vaativaa tekemistä. Meillä suosikki on esineruudun treenaaminen, jossa koira siis saa irtaantua isännästä kauas ja etsiä itsenäisesti maastosta ihmisen tuoksuisia esineitä ja palauttaa ne isännälle. Jos koiran kanssa ei puuhaile tarpeeksi, se kyllä kostautuu isännälle. Tolleri alkaa vaatimalla vaatimaan puuhaa tai kehittää sitä itse itselleen esim. tuhoamalla paikkoja.

Itse pidän tolleristani yli kaiken, mutta en todellakaan suosittele kaikille. Hirvittävän määrän töitä olen sen kanssa joutunut tekemään, käymään kursseilla ja koulutuksissa jotta sen kieltä, signaaleja ja ajatusmaailmaa olen oppinut tulkitsemaan.

Jos et hae nimenomaan harrastekoiraa, on labbis varmempi valinta.

Tollerin ostoa harkitsevan kannattaa lukea rotujärjestön kirjoitus aiheesta:
http://www.tolleri.net/yhdistys/pentu.php?sivu=pentuostoopas

Noutajista voi keskustella/lukea Suomen noutajakoirajärjestön keskustelupalstalla:
http://www.snj.fi/keskustelu/

labbista kerrostalossa. Meillä tosin on tilaa ruhtinaallisesti. Peräti 108 neliöö. Mutta kyllä labbis pärjää, kunhan vaan liikutetaan tarpeeksi.

Kuten tuossa ylhäällä olikin, nämä ovat ikuisia lapsia, mutta positiivisessa mielessä. Nämä eivät hauku, eivätkä ole tehneet tuhojaankaan, edes pentuna. Mutta sähläreitä.
Helppoja kouluttaa, labbis haluaa miellyttää.

Kesät vietämme maalla järvenrannalla, vesi on niille oikein intohimo.
Siellä sukelletaan pohjasta kiviä sun muuta. Aivan ihania otuksia.