heippa kaikille! olen 23 vuotias ja mieheni 25. aloimme lasta toivomaan ja yrittämään syyskuussa 2005.luulin silloin että tulen heti raskaaksi mutta näin ei käynytkään.luonto päätti toisin. harrastimme joka päivä tai joka toinen päivä seksiä.se oli rankkaa aikaa,pettymyksiä pettymyksien perään.testit näytti negaa ja tuntui helpommalta luovuttaa. vauva uutisia sateli joka puolelta kokoajan enkä osannut iloita muiden onnesta,en vain pystynyt kun muilla onnistui ekasta kierrosta ja me olimme jo vuoden yrittäneet.
mieheni oli varma ettemme koskaan tule saamaan lapsia ja niin minäkin vaikka häntä lohduttelin sillä että kyllä me saadaan,vaikka en oikeasti uskonut siihen.olemma niin monet itkut itkeneet ja tämä n.2vuotta yrittämistä oli alussa pelkkää painetta,tuskaa,stressiä,itkua ja riitaa että miksi me ei saada,että päätin/päätimme lopulta lopettaa miettimästä koko asiaa.vaikka siis molemmat sitä halusi 100%:sesti.emme enää yrittäneet niin kuin alussa.toki seksiä harrastimme joka toinen päivä ainakin kun molemmat siitä pitävät mutta, enää ei ollut se vauva mielessä joka päivä.pikkuhiljaa oppi unohtamaan edes vähän.elämä helpottui,enää ei ollut paineita ja suurta stressiä menkkojen alkamisesta vaikka se aina muistuttikin ettei taaskaan,huoh..
miehelleni tämä otti vähän enemmän koville kuin minulle,hän oli ihan rikki.riitelimme paljon ja erokin meinasi tulla.itse purin kaiken tuskan työhön.hankin kaksi työpaikkaa ja oli kirjaimellisesti aina töissä. kävin tutkimuksissa kunnallisella ja yksityisellä,mitään vikaa ei löydetty mistään.
saimme lähetteen lapsettomuus tutkimuksiin tyksiin.vuonna 2007 toukokuussa tuli postissa tyksistä laput ja tiedot tutkimuksia varten,aika olisi ollut syyskuussa..mutta, tein heinäkuussa positiivisen raskaustestin.pelästyin,hämmennyin enkä meinannut edes uskoa sitä.miten minä voin olla raskaana?!!eihän tämä voi olla totta. en ollut vuoteen enää edes jaksanu pelata testien kanssa kunnes olin itse huomannut menkkojen olovan myöhässä ja mieheni yhtäkkiä kysyi minulta että olenko raskaana?hän ei ole koko kahden vuoden aikana koskaan kysynyt näin.
olemmehan pian 2vuotta yrittäneet eikä ainuttakaan plussaa ole koskaan tullut.luulimme oikeasti että olemme lapsettomia,ettemme koskaan voisi saada omaa pientä syliin. nyt se on tapahtunut. parin päivän päästä on laskettuaika.pikkupoika olisi tulossa.=) maailman uskomattomin tunne.saan pian oman pienen syliin.=)..
haluan tällä vain sanoa että älkää miettikö liikaa raskautumista,älkää tehkö jatkuvasti testejä.stressaatte turhaan.antakaa ajan kulua ja yrittäkää edes pikkasen unohtaa että vauvaa yritetään.niin ja me muuten molemmat lopetimme mieheni kanssa tupakoinnin ja tästä 2-3kk niin olin raskaana.kokeilkaa.toivon paljon plussia tälle palstalle ja kärsivällisyyttä. itse pyörin täällä sen kaksi vuotta hassujen ja tyhmien kysymysten kanssa. PLUSSA ONNEA KAIKILLE =D
mieheni oli varma ettemme koskaan tule saamaan lapsia ja niin minäkin vaikka häntä lohduttelin sillä että kyllä me saadaan,vaikka en oikeasti uskonut siihen.olemma niin monet itkut itkeneet ja tämä n.2vuotta yrittämistä oli alussa pelkkää painetta,tuskaa,stressiä,itkua ja riitaa että miksi me ei saada,että päätin/päätimme lopulta lopettaa miettimästä koko asiaa.vaikka siis molemmat sitä halusi 100%:sesti.emme enää yrittäneet niin kuin alussa.toki seksiä harrastimme joka toinen päivä ainakin kun molemmat siitä pitävät mutta, enää ei ollut se vauva mielessä joka päivä.pikkuhiljaa oppi unohtamaan edes vähän.elämä helpottui,enää ei ollut paineita ja suurta stressiä menkkojen alkamisesta vaikka se aina muistuttikin ettei taaskaan,huoh..
miehelleni tämä otti vähän enemmän koville kuin minulle,hän oli ihan rikki.riitelimme paljon ja erokin meinasi tulla.itse purin kaiken tuskan työhön.hankin kaksi työpaikkaa ja oli kirjaimellisesti aina töissä. kävin tutkimuksissa kunnallisella ja yksityisellä,mitään vikaa ei löydetty mistään.
saimme lähetteen lapsettomuus tutkimuksiin tyksiin.vuonna 2007 toukokuussa tuli postissa tyksistä laput ja tiedot tutkimuksia varten,aika olisi ollut syyskuussa..mutta, tein heinäkuussa positiivisen raskaustestin.pelästyin,hämmennyin enkä meinannut edes uskoa sitä.miten minä voin olla raskaana?!!eihän tämä voi olla totta. en ollut vuoteen enää edes jaksanu pelata testien kanssa kunnes olin itse huomannut menkkojen olovan myöhässä ja mieheni yhtäkkiä kysyi minulta että olenko raskaana?hän ei ole koko kahden vuoden aikana koskaan kysynyt näin.
olemmehan pian 2vuotta yrittäneet eikä ainuttakaan plussaa ole koskaan tullut.luulimme oikeasti että olemme lapsettomia,ettemme koskaan voisi saada omaa pientä syliin. nyt se on tapahtunut. parin päivän päästä on laskettuaika.pikkupoika olisi tulossa.=) maailman uskomattomin tunne.saan pian oman pienen syliin.=)..
haluan tällä vain sanoa että älkää miettikö liikaa raskautumista,älkää tehkö jatkuvasti testejä.stressaatte turhaan.antakaa ajan kulua ja yrittäkää edes pikkasen unohtaa että vauvaa yritetään.niin ja me muuten molemmat lopetimme mieheni kanssa tupakoinnin ja tästä 2-3kk niin olin raskaana.kokeilkaa.toivon paljon plussia tälle palstalle ja kärsivällisyyttä. itse pyörin täällä sen kaksi vuotta hassujen ja tyhmien kysymysten kanssa. PLUSSA ONNEA KAIKILLE =D
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ihana tarina teillä ja tsemppiä synnytykseen!
Toi on varmaan ihan totta mitä kirjotit, että pitäis yrittää olla ajattelematta ja testailematta jatkuvasti.
Se on vaan niin paljon helpommin sanottu kun tehty..
Mutta kiva kun laitoit oman tarinasi, niitä välillä tarvitaan! :)
on että se tulee sillon kuin sitä vähiten odottaa. niin rakkaus kuin raskauskin.
ja sanotaan että stressi vähentää hedelmällisyyttä.. ONNEA :)
"se tulee sillon kuin sitä vähiten odottaa. niin rakkaus kuin raskauskin."
Toi on ihan totta. Minulle molemmat tulivat aivan yllättäen. Huonompi juttu vaan, että rakkaus meni kun raskaus tuli.
Mutta onnellinen kyllä saa olla, ettei itse ole joutunut kokemaan tuollaista kahden vuoden piinaa, osaa taas uudella tavalla olla onnellinen omasta vauvasta =) En voi edes kuvitella miltä tuntuu toivoa kaksi vuotta joka kuukausi, ja pettyä joka kerta :/
Tuo on hyvin mahdollista että kun lopettaa stressaamisen niin raskautuu, mutta harmi vaan ettei kaikilla se ole mahdollista, jos on oikeasti jokin vialla :( Mutta tsemppiä kaikille, niin raskautta yrittäville kuin jo raskaana olevillekin! :)