Kerro, kerro kuvastin
ja peilikuvani kuin jonkun vieraan
pelko kuultaa hahmoni läpi
silmissä surun koti.
Oletko paennut maailman äärelle
ettei katseeni Sinua tavoittaisi
ja käteni
Sinuun liian lyhyet yltäisi.
Mutta älä Sinä minua murehdi
äläkä välitä näistä muutamista,
ainutkertaisen kaipaukseni säkeistä
rakkauden arpien anatomiasta
sydänverelläni kirjoitetuista.
ja peilikuvani kuin jonkun vieraan
pelko kuultaa hahmoni läpi
silmissä surun koti.
Oletko paennut maailman äärelle
ettei katseeni Sinua tavoittaisi
ja käteni
Sinuun liian lyhyet yltäisi.
Mutta älä Sinä minua murehdi
äläkä välitä näistä muutamista,
ainutkertaisen kaipaukseni säkeistä
rakkauden arpien anatomiasta
sydänverelläni kirjoitetuista.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Oliko tämä jonkinlainen medikaalinen tilinpäätös lääkärille joka ei ymmärrä potilastaan?
:)
suattaahan se niinnii olla :)
Kiitosta.
..ensiksi runosi otsikosta mutta sehän sopii
kaikkiin sydämmen vaihoihin kuten surun,kaipauksen
ja rakkauden arviontiin,
loppuraporttiksi:
runo:lukuelämys,näkee että ennenkin on kirjoitettu
runoilijatar:maanmainio,yliveto,yms ylistäviä
lausahduksia.
kaikkea hyvää ja kaunista iltaasi kuten tähtien
säihkettä,kuun hymyilyä.
vai sain minä Sinut hämmennyksiin.
Kas elämä on yhtä sairaskertomusta, rakkauskin.
Ja olet aivan oikeassa, sopiihan se kaikkiin noi-
hin mainitsemiisi elementteihin.
Kuuleppas nyt, loppuraportin kirjoittaja.
Sanoisin että tulee tuutin täydeltä sellaisia sa-
noja, että punastelen niiden edessä. Vai pitäisi-
kö sanoa kuten itse sanoit " hämmennyn "
Vaikeaa oli löytää sanoja, joilla vastata.
Mutta kiitos, sen olet ansainnut - sydämestä.
Kiitos, minä palelen nyt.
Menen saunaan.
ja kiitos Margitta, sanasi hellivät - aina.
"ainutkertaisen kaipaukseni säkeistä
rakkauden arpien anatomiasta"
Kaunista, kaunista..
kiitos tästä lindasein :)
mukavaa, että runoni tavoitti juuri Sinut.
Kiitos, sehän kuuluu Sinulle tyttöseni.
kiirus kommenttini. Haluan jättää tähän jälkeni, vaikken keksi nyt sanoja kuvatakseni hienoa runoasi. Vaikuttava oli, pidin kovasti.
Kiitos taas UPEASTA lukuhetkestä : )
olet jättänyt palamattoman jälkesi, sanat joista
sieluni hyrisee.
Kiitos !
Intensiivistä ikävää, surua, jostakin, jonnekin, ehkä kauaskin.
Ja sitten luonnonhelmaan lenkille, ainakin itseänsä rakastamaan.
jotenkin minulla on kummallinen mututuntuma, että
Hän on minulle tuttu, hmmmm.
No, olet tahi et niin sanoissasi piilee totuus.
Totuus joka taruakin ihmellisempää.
Kiitos !
Kertokoon kuvastin kauniita asioita
kätkeköön omaan arvoonsa surulliset.
Ei maailmanääriin pakeneminen auta
rakkaus kutsuu luokseen ystäväkulta.
Rakkaus murehtii, välittää, parantaa arvet, lukee säkeistöt,
ottaa huomioon kaiken sellaisenkin jota ei tule ajatelleeksi.
Runosi, runosi, runosi, oli hyvä jälleen kerran!
niinhän sitä sanotaan, mutta totuus on toinen.
Pakeneminen ei auta, mutta aika parantaa haavat.
Enpä tiedä hyvyydestä, elämän karikoista.
Kiitos pikkuinen.
Teen yhteenvedon
runoistani Sinulle
haluan katsoa peilistä
nähdä silmissäni ilon
Katse Sinuun jätti
kipeitä muistoja
en tavoittanut kättäsi
piilouduit minulta
Älä minua murehdi
ystävät minut
ovat kantaneet
päivästä toiseen
murehtineet kanssani
heistä ammennan uuden ilon
silmäluomien alla kaihertaa
ja ohimoilla
on eilisen painava jyske
se on syntynyt sanojen pauheesta
pannan kiristyksestä
jonka vain Sinä tiedät
en kaipaa sääliäsi
en liioin murehtimistasi
avaan elämässäni uuden oven
kirkastan peilin silmäni näkemään
ja vapautan sydämeni
***
Ei syntynyt valoa, syntyi vain tummaa vettä.
Kiitos Kaaru. Kummallista miten aina onnistut
tekemään tuon vastarunon.
Nyt jenkkisarjan pariin.
Hiivatti kun meinannu päästä... :/
Voi, Linda, kyllä minä murehdin
jokaisen kaipauksesi säkeen otan sydämelleni
ja tarkastelen sitä hiljaa...
Murheellisten sanojen runo
mutta, ah, niin kauniisti soi!
että pääsit :D
Minä tiedän, että Sinä murehdit ja kannat taa-
kastani aina osan. Mutta Sinähän oletkin kultaa.
Ah, kuinka ihanaa olikaan lukea palautettasi.
Kiitos.