Hei te, jotka olette syystä tai toisesta joutuneet luopumaan koirastanne ja antaneet sen uuteen kotiin: Millaisia kokemuksia teillä on ollut? Oletteko olleet yhteyksissä uuteen omistajaan, ja jos olette, onko yhteydenpito tapahtunut positiivisessa hengessä? Oletteko nähneet koiraanne tämän jälkeen? Oletteko voineet luottaa mielessänne uuteen omistajaan, vai oletteko kokeneet olonne epävarmoiksi jostakin syystä?
Kyselen näitä, koska olen itse hiljattain antanut uroskoirani uuteen kotiin, ja monet asiat mietityttävät. Jos jotakin poikkeuksellista on sattunut, olen heti "varpaisillani" ja alan miettiä, onkohan koirallani kaikki kunnossa, voinko luottaa uuteen omistajaan jne. Olen kyllä ollut yhteydessä uuteen omistajaan, ja käynyt katsomassakin koiraani kerran.
Olisi siis mukavaa saada lukea "vertaistukena" muiden vastaavia kokemuksia.
Kyselen näitä, koska olen itse hiljattain antanut uroskoirani uuteen kotiin, ja monet asiat mietityttävät. Jos jotakin poikkeuksellista on sattunut, olen heti "varpaisillani" ja alan miettiä, onkohan koirallani kaikki kunnossa, voinko luottaa uuteen omistajaan jne. Olen kyllä ollut yhteydessä uuteen omistajaan, ja käynyt katsomassakin koiraani kerran.
Olisi siis mukavaa saada lukea "vertaistukena" muiden vastaavia kokemuksia.
Vastaukset 8
Vanhimmat
kaduttaa kovasti, että koskaan edes luovuin koirastani, mutta olosuhteiden pakosta jouduin, niin tekemään..
Alussa uusi omistaja vaikutti kaikinpuolin
täydelliseltä koti kuulosti juuri sellaiselta johon halusin koirani pääsevän, mutta ensimmäisen kuukauden jälkeen kaikki muuttui olimme sopineet uuden omistajan kanssa, että hän lähettelee s.postissa aina silloin tällöin kuulumisia ja kuvia koirastani. Ja monta kertaa lupasi, että voin koiraa mennä katsomaan, mutta aina on joku este. Nytkin olen jo kuukausi sitten pistänyt mailia hänelle, että haluaisin kuulla kuulumisia koirasta, mutta vieläkään en ole saanut vastausta.
En enään edes luota tähän uuteen omistajaan.
Jos vain jotenkin saisin tietää, että jos koiralla ei ole kaikki hyvin hakisin sen heti pois. Monet itkut on itketty, kun joutuu toimettomana olemaan, kun mitenkään ei saa yhteyttä tähän uuteen omistajaan :(
Jos myisin oman koirani, pyytäisin saada omistajan tiedot osoitteesta lähtien. Jos osoitteen annosta kieltäytyy, kellot alkaa soimaan heti.
Voimia sinulle.
Olen pahoillani tilanteestasi.
Tiedätkö, missä koirasi tarkalleen oleilee, eli onko sinulla tarkka postiosoite? Suullinenkin sopimus on sopimus, ja koska uusi omistaja on luvannut pitää yhteyttä ja ei ole niin tehnyt, niin minusta sinulla on oikeus ryhtyä toimenpiteisiin, että pääset katsomaan, onko koiralla kaikki hyvin. Sitä miettii muutenkin (liikaakin) koiransa asioita, ja siksi on tärkeää, että on jonkinlainen tuntuma koiran uuteen elämään.
Se, että uusi omistaja ei pidä yhteyttä, ei kuitenkaan tarkoita automaattisesti, että jotain on vialla. On todennäköistä, että koirallasi on asiat ihan hyvin, jos kerran uusi omistaja vaikutti ihan pätevältä ihmiseltä.
Uusi omistaja voi myös olla aluksi mukavampi ihminen kuin onkaan, eikä tämäkään tarkoita sitä, että hän olisi todellisuudessa jotain aivan muuta. Mutta yhteydenpidon lopettaminen kokonaan on kuitenkin joka tapauksessa väärin.
Voimia sinulle!
paimenkoiran kodista, jossa sille ei ollut tarpeeksi aikaa eli pitovaikeuksien vuoksi myytiin. Perheessä oli kolme pientä lasta ja koira oli jäänyt jalkoihin. Sovimme koiran entisen emännän kanssa, että laitan s-postia, miten lähtee sujumaan. Entinen perhe toi koiran meille ehdotuksestani, sillä ajattelin, että heille on mukava nähdä, mihin koira päätyy.
Tämä nainen vaikutti tyytyväiseltä ja kirjoitimme kauppakirjan, annoin rahat ja sain paperit ym. Parin viikon päästä laitoin koiran entiseen kotiin mailia, jossa kerroin, että kaikki oli mennyt hyvin ja mitä olimme puuhailleet, sain myös lyhyen vastauksen.
Tämän jälkeen tästä entisestä omistajasta on tullut painajainen! Hän laittaa mailia ja vaatii minua lähettelemään kuvia ja videoita koirasta joka viikko! Viestejä tulee useamman kerran viikossa tyylin, "kuinka koirani voi?" Ei hyvät hyssykät... Hän puhuu edelleen koirasta kuin omastaan, vaikka ostin koiran ja se on nyt minun. Eiväthän pennun kasvattajatkaan mitään kyttäystä ja ajojahtia harrasta. Minulla on oma elämäni ja olisin toki voinut laittaa joskus (pari kertaa vuodessa tai jos koiran kanssa tapahtuu jotain erikoista) mailia, mutta joka viikko on hieman liikaa.
Ostin koiran, kerroin itsestäni ja annoin heille luvan tulla katsomaan jopa kotiani. Osaan käsitellä koiria ja koira on kiintynyt jo minuun ja minä koiraan. Mutta tämä nainen on jo mm. ollut tulossa viidesti kylään näiden muutaman kuukauden aikana. Kerran hän kävi "ohikulkumatkalla" pihalla, vaikka tiedän hyvin, ettei hänellä ole tähän suuntaan mitään asiaa. Minulla oli kiire töihin, mutta hän ei millään meinannut lähteä.
Emme tunne toisiamme, hän on minulle täysin vieras. Vaikka ostin koiran häneltä, en luvannut ottaa häntä perheeseen/ystäväkseni. Ihmettelen, miten hänellä nyt riittää aikaa koiralle?!
Ymmärrän, että luopuminen on vaikeaa, mutta ei pidä kuvitella, että muut olisivat a)huononpia koiranomistajia kuin itse b)että uusi omistaja jaksaa/on aikaa jatkuvasti mailailla tms. Ymmärtäkää, että kun myytte koiran, se ei ole enää teidän! Jos olette miettineet kenelle koiran myytte, voitte varmasti luottaa siihen, että koiralla on asiat hyvin. On tietenkin mukavaa, että joskus pidetään yhteyttä, mutta rajansa kaikella. Luopuminen on osa elämää ja aikuisen ihmisen on kyettävä siihen.
uuteen kotiin ja hyvin on mennyt. Juttelimme uuden omistajan kanssa useamman kerran, hän kävi katsomassa koiraa ja veimme koiran sitten hänelle. Hän soitti kuukauden päästä ja kertoi kuulumisia. Sittemmin on pidetty yhteyttä harvakseltaan ja nyt taitaa olla yhteydenpito jo aikalailla hiipunut.
Aluksi oli tietenkin kiva kuulla miten koiruudella menee, mutta huomasin myös, että tulin pahalle mielelle yhteyden pidosta (luopumisen tuskaa). Kai olin jotenkin katkera, että jouduin antaa koirani pois. Olin myös erimieltä joistain koiran koulutukseen liittyvistä asioista, mutta kaverini totesikin minulle, että olemmehan mekin (siis minä ja kaverini) erimieltä välillä, eikä meistä kumpikaan ole huono koiranomistaja. Exkoirani on sitäpaitsi nyt harrastavassa kodissa, jossa sitä rakastetaan.
Lohdutuksen sanana: vaikka uusi omistaja ei haluaisi pitää teihin yhteyttä, se ei tarkoita, ettei koiralla olisi asiat hyvin:)
HEI!! ei tuo minun mielestäni mitään kamalaa ole, itsestäni on mukavaa kun edellinen omistaja haluaa tietää koiran voinnista ja muusta, se on vain sen merkki että välittää tosi paljon koirasta. Tuo siitä valittaminen on turhaa, ietippäs sitä omalle kohdalle että luovut itsellesi rakkaasta ja tärkeästä lemmikistä, varmasti itsekkin tahdot usein tietää mitä sille kuuluu. Turha valitus pois.
Kiitos vastauksistanne tähän saakka.
On hyvä jos puolin ja toisin pystytään asettumaan toisen asemaan; uuden omistajan pitäisi ymmärtää se huoli mikä edellisellä omistajalla on, ja edellisen pitäisi vetää jokin raja siihen, miten paljon ja millä tavalla voi uutta omistajaa opastaa ja "häiritä". Tämä on usein helpommin sanottu kuin tehty, ja luulen, että se juuri aiheuttaa kaikenlaista ikäviä tilanteita, kun sitä helposti tekee kaikenlaisia (vääriäkin) johtopäätöksiä, kun ei edes kunnolla tunne toista ihmistä.
Minulle itselleni on kyllä jotenkin selvää se, että emme ole uuden omistajan kanssa ystäviä, vaan se yhdistävä tekijä on tämä koira. Mutta kuten sanottu, ei se ihan helppoa ole sittenkään, vaikka kuinka järjellä yrittäisi asiat itselle selittää...
Minä ehdotin tässä taannoin miehelleni että ottaisimme/ostaisimme uudeksi koiraksi jo vähän vanhemman koiran, josta joku joutuu syystä tai toisesta luopumaan. Mieheni ei suostunut siihen koska ajatteli, että entinen omistaja voisi tunkeutua edelleen koiran ja meidän väliimme. Ymmärrän hyvin molempia, koska meillä koirat ovat olleet aina pennusta kuolemaansa saakka ja jos jotain kamalaa tapahtuisi, että joutuisimme luopumaan rakkaasta koirasta, varmaan haluaisin kokoajan tietää, että koiraani kohdellaan hyvin ja että sillä on kaikinpuolin kaikki hyvin. Kuitenkin jos olisimme päätyneet ottamaan jonkun toisen entisen koiran, niin olisin kyllä ilomielin kertonut koiran kuulumisia ja lähetellyt kuvia, minusta olisi kiva, jos entinen omistaja olisi ollut koiralle hyvä ystävä, tavallaan kuin kummi, joka tulee kylään koiran luokse. Ei varmasti miehelläni olisi ollut sitä pelkoa että entinen omistaja olisi tullut väliin, koska koira kyllä tuntee miellyttämisen halua kaikkia kohtaan ja varsinkin sitä joka kohtelee koiraa hyvin.