Hyvät neuvot kalliit olis nyt tarpeeseen. Oon toista vuotta yhteiskuntatieteellisessä pääaineessani eli ensi vuoden keväällä pitäisi kaiken järjen mukaan olla kandi. Tein opintoja jo ennen kirjoille tuloa avoimessa pääosin kahdessa aineessa, enemmän ja vähemmän olen opiskellut koko 2000-luvun. Opintopisteitä on nyt 3/4 kandiin vaadittavasta määrästä. Onhan se hienoa kun paperinpala alkaa häämöttää. Mutta... Mä haluisin lukea ja pohtia jotain hienoja filosohvioita ja tässähän menee nyt kaikki aika pakollisten kurssien tekemiseen ;((
Olen töissä 26 tuntia viikossa vanhalla työnantajalla, ja siellä kaikki iloisesti kysyy että no, miteeeeees ne opinnot? Kyllästyttää vastailla harva se päivä, juu ihan hyvin >> oikeesti tuntuu että kaikki menee niin HITAASTI!
Olin aina ennen töissä kauhean innovatiivinen ja aloitteellinen, nyt hyvä kun saan kaiken tehtyä hyvin.
Opiskeluriennoista taas skippailen suurimman osan, kun olen siellä töissä... Joten en kunnolla kuuluu mihinkään porukkaan.
Ja oikeasti ei pitäisi jaksaa enää kuin kaksi vuotta. Sopivassa vaiheessa (syksyllä?) ainakin haaveilen ottavani opintovapaata vuoden tai kaksi. Mä vain olen aivan lopussa. Suoraa hyötyä opiskelusta ei nyt tunnu olevan, koska alani on sen verran erikoinen. Opiskelu kyllä muuten jaksaa kiinnostaa ja on sitä mitä olen halunnut.
Sori tämä tilitys, mutta tuntuu että maailma menee ohi, kun mikään ei tunnu etenevän mihinkään. Vai pitäiskö vain purra hammasta? Ehkä helpottaa sitten kuin ei tarvi selittää opiskeluitaan työpaikalla... :op
Olen töissä 26 tuntia viikossa vanhalla työnantajalla, ja siellä kaikki iloisesti kysyy että no, miteeeeees ne opinnot? Kyllästyttää vastailla harva se päivä, juu ihan hyvin >> oikeesti tuntuu että kaikki menee niin HITAASTI!
Olin aina ennen töissä kauhean innovatiivinen ja aloitteellinen, nyt hyvä kun saan kaiken tehtyä hyvin.
Opiskeluriennoista taas skippailen suurimman osan, kun olen siellä töissä... Joten en kunnolla kuuluu mihinkään porukkaan.
Ja oikeasti ei pitäisi jaksaa enää kuin kaksi vuotta. Sopivassa vaiheessa (syksyllä?) ainakin haaveilen ottavani opintovapaata vuoden tai kaksi. Mä vain olen aivan lopussa. Suoraa hyötyä opiskelusta ei nyt tunnu olevan, koska alani on sen verran erikoinen. Opiskelu kyllä muuten jaksaa kiinnostaa ja on sitä mitä olen halunnut.
Sori tämä tilitys, mutta tuntuu että maailma menee ohi, kun mikään ei tunnu etenevän mihinkään. Vai pitäiskö vain purra hammasta? Ehkä helpottaa sitten kuin ei tarvi selittää opiskeluitaan työpaikalla... :op
Vastaukset 5
Vanhimmat
esim:
http://www.helsinginenergia.fi/
http://www.vattenfall.fi/
Mikähän sun ongelmas nyt oikein on? Ei millään pahalla, mutta 26-tuntisen työviikon päälle ei välttämättä jaksa kovin paljoa opiskellakaan. Ei ainakaan, jos motivaatio on tuota luokkaa. Mieti nyt ihan itse että mitä oikein elämässäsi haluat tehdä ja taistele sen eteen!
Moi!
Opiskelu töiden ohessa on tosi rankkaa. Omakohtaista kokemusta ei asiasta ole, mutta jo sivusta seuranneena sen voi havaita.
Oletko ajatellut, että kävisit töissä vain loma-aikoina ja aloittaisit päätoimisena opiskelijana? Tiedän, että taloudelliset seikat voivat tulla vastaan, mutta opiskelujen venyminen on myös kuluttavaa. Tuntuu varmasti ettei valmista tule, vaikka kuinka yrittää.
Itse jäin pois töistä aloitettuani opiskelut amk:n jälkeen yliopistolla. Ajattelin tulojen "menetyksen" siten, että on järkevämpää sekä psyykkeen että talouden kannalta saada opinnot kasaan kohtuullisessa ajassa ja päästä kunnolla töihin. Töiden ohella opintoni olisivat venyneet kohtuuttomasti.
Sinun tarvitsisi saada myös jostain aikaa, jolloin voisit rentoutua. Tiedän, tiedän aikasi menee opiskeluun ja töihin. Tosiasi on vaan, ettei kukaan loputtomasti jaksa.
Tsemppiä:))!
On hämmästyttävää, miten hitaasti mutta vääjäämättömästi stressi alkaa vaikuttaa. Onhan tässä vuosien mittaan ollut erilaisia tilanteita - opiskeluvauhti on vuosikaudet ollut melkein sama, mutta nuo ulkopuolisten odotukset on nyt alkaneet tosissaan nakertamaan, kun ollaan kirjoilla opinahjossa ja kaikkea.
Ei olisi koskaan pitänyt avata päätään työkavereille opinnoista ja niiden vaiheista!
Olen samalla opiskelujen rasitustasolla ja samassa työssä joskus aiemmin myös ollut tilanteessa, että mikään ei tunnu missään! Eli on tosi helppo heittää mitä vaan, jos itse ei ole stressaantunut ;o)
Viimeinen niitti oli se, että meidän naapuriin muutti kotiaan pelkkänä biletyskeskuksena pitävä nuoripari. Jokainen voi kokeilla, miltä tuntuu herätä aamuöisin riitelyyn ja trance-musiikkiin.
No, nyt olen ajatellut, että puren vain hammasta. Kunnon lenkki voisi tehdä hyvää... Pikkaisen vain huolestuttaa stressioireet, syke on korkea, varmaan verenpainettakin, päätä särkee lähes koko ajan. Ja tietysti, huolestuminen huolestuttaa entisestään.
Mutta mutta, täytyy muistaa että tämäkin on vain ohimenevä vaihe. Kiitos siis kommenteista!
Ehkä sinua vähän lohduttaa, jos tiedät että moni tekee väitöskirjaansa kymmenisen vuotta jatko-opiskelijana ja vastailee kyllästymiseen asti mummoille ja työkavereille kysymyksiin "koska oikein meinaat valmistua?" ... tai "pitääkö sun vielä opiskella?" ... Niin että et ole yksin ongelmasi kanssa! Tsemppiä vaan. Ahkeruus palkitaan.