Olkaa kilttejä kokeneemmat ja kertokaa tästä keisarinleikkauksesta kaunko se kestää ja millä perusteella sen saa?? Haluan valaistusta asiasta, kiitoksia etukäteen!!
sektio
tytti-72
8528
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
En sanoisi että "sen saa" vaan siihen joutuu. Tarkoitat varmastikin synnytyspelkoa. Minulla on kaksi lasta. Ensimmäisen tuli maailmaan keisarinleikkauksella ja toisen synnytin alakautta. Kyllä se oli mahtava tunne, kun alakautta sai vauvan maailmaan! Ja palauduin paljon nopeammin perinteisen synnytykse jälkeen.
Älä siis pyydä keisarinleikkausta kovin heppoisin perustein. Jos kovasti pelottaa, niin hae siihen apua.
Keisarinleikkaus on aina riskialttiimpi tapa. Itse henk.kohtaisesti kammoaisin olla hereillä vatsa auki :( eli mielummin alakautta. Saahan niitä puudutteita montaa sorttia.
Palautuminen normaalista synnytyksestä on nopeampaa.
Itseäni pelotti kipu ja pelottaa vieläkin normaali alakauttapusaus. En ikinä pystyisi siihen. Pelkkä ajatuskin pyörryttää. Siksi esikoiseni syntyi 10kk sitten sektiolla.
Palautumiset ovat niin yksilöllisiä, ettei täältä saatavalla otoksella saa kattavaa kuvaa.
Jotkut repeilevät niin pahasti, että virtsa karkailee koko loppuiän, tai mitä ikinä.
Joidenkin leikkaushaava tulehtuu tai tulee kiinnikkeitä.
Jotkut hyppäävät ylös samana iltana sektion jälkeen, toiset makaavat viikon alatiesynnytyksen perään.
Onhan näitä.
Sektion aloituksesta vauvasi on parahtaa ensi-itkunsa muutamassa minuutissa. Sitä ennen on puudutus ja sen jälkeen vatsaontelon tyhjennys ja ompelu/nitominen. Menisikö koko hommaan puolisen tuntia, alle tunti joka tapauksessa. Itse olin kaksi tuntia sen jälkeen heräämössä, vauva vietti isänsä kanssa sen ajan.
Seuraavana aamuna nousin sängystä, siitä lähtien hoidin vauvan kokonaan. Neljä yötä olin sairaalassa. Buranaa söin kaksi viikkoa vielä kotona. Puolen vuoden jälkeen en enää edes muista arven olemassaoloa. Tunto on palautunut ihoon eikä mikään enää kiristä.
Näissäkin on eroja.
Suunniteltu sektio on aivan eri asia kuin hätäsektio. Etukäteen sovitussa leikkauksessa tiedät itse pitkän aikaa, koska se tapahtuu. Koko operaatio on rauhallinen, ei tarvitse hötkyillä.
Hätäsektioon päädytään eri syistä. Usein kuulee kauhukertomuksia jopa yli vuorokauden kestäneestä epäonnistuneesta pusausyrityksestä, joka johtaa kiireelliseen leikkaussalisyntymään. Äiti on valmiiksi tajunnan rajoilla, väsynyt, epätoivoinen, peloissaan, kauhuissaan. Sitten kaiken sen tarpeettoman kivun lisäksi tulee vielä leikkauksesta johtuva kipu. Vähemmästäkin ovat sektiota vastaan!
Suunnitellussa sektiossa on vaaratekijänsä, mutta suuria riskejä on myös alatiesynnytyksessä!
Omat mahdolliset tulevat lapseni syntyvät myös sektiolla, sen puolesta olen valmis taas tappelemaan!
Suunniteltu sektio on eri asia kuin hätäsektio. Mutta hätäsektiot ovat erittäin harvinaisia. Eli unohdit mainita kiireellisen sektion. Kiireellisen ja hätäsektion välillä on suuri ero.
Siis mitä eroa kiireellisessä ja hätäsektiossa on? Molemmathan tehdään pikaisesti, nukutuksessa, kun joku on mennyt pieleen?
Kiireellistä sektiota ei tarvii tehä nukuttuksessa, ainakin itse olin hereillä (synnytykseni päättyi kiireelliseen sektioon sikiön hapenpuutteen vuoksi). Käsittääkseni hätäsektiossa lapsi pitää saada ulos tyyliin minuutissa, kiireellisessä minuutteja on vähän enemmän käyettävissä. Ilmeisesti hätäsektiossa myös leikkaushaava tehdään ylhäältä alas suoraan, kun taas kiireellisessä normipaikkaan alavatsalle poikittain.
Joo täällä myös kyllä ihan positiivinen kokemus sektiosta. 12 päivää söin muistaakseni buranaa ja 6 päivää olin sairaalassa. Leikkaus kesti puoli tuntia ja vauvan sain heti heräämössä syliini ja yhdessä mentiin osastolle sängyllä sylikkäin lötkötellen, eli en ollut vauvasta erossa kun sen ajan että mut kursittiin kokoon. Sektioon päädyttiin alun perin perätilan vuoksi, ja synnytyspelkoni. Nyt toista odottaessani haluaisin kovasti saattaa tämän otuksen maailmaan normaalisti alateitse mutta saa nähdä miten käy kun viikkojen ollessa 22 oli vielä silloin istukkaa hieman kohdunsuulla... No tuleepahan rampattua ultrissa muutaman viikon välein niin näkee sitten muutenkin että pikkusella kaikki hyvin...joten toivottavasti nousee tuo istukka pois siitä exit-aukolta ja toivottavasti tämä ymmärtää kääntyä pää menosuuntaan eikä istuskele loppuun asti! Mutta yhteenvetona sanoisin ettei sitä sektiota mielestäni todellakaan tarvii pelätä, ja olen kokemuksia kuunneltuani huomannut että mitä vähemmän äidille on synnytykseen mennessä kertynyt tuota ylimääräistä niin nopeammin parantuu. Ja samaa sanoi mulle sillon kätilökin että ei ihme että pomppasin ylös niin äkkiä kun ei ollut sellasta riippuvaa mahaa siinä haavan päällä...
synnytyspelkoa, niin kerro heti raskauden alussa pelostasi neuvolassa ja vaadi lähete pelkopolille. Valmistaudu käymään pelkopolilla kätilön ja lääkärin juttusilla ja vaadi, että saat keisarinleikkauspäätöksen mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Sinua tullaan käännyttämään, syyllistämään ja tarjoamaan hoitona hypnoosia, psykiatreja yms. Jos pelkosi on voimakas ja et saa keisarinleikkauspäätöstä omasta mielestäsi ajoissa, niin ota yhteyttä omaan yksityiseen gyneen tai selitä aikaa varatessasi miksi olet tulossa lääkäriin. Pelkosektiopäätös on kiinni päätöstä tekevän lääkärin asenteesta ja raskausviikot joilla se myönnetään vaihtelevat sairaaloittain. Älä lannistu, vaikka saat paskaa niskaasi. Kuulet toistuvasti kuinka vaarallista keisarinleikkaus on tehdä ja kuinka nopeasti alatiesynnytyksestä toipuu.Itse sain lopulta päätöksen viikolla 30,vaikka yrittävät ensin lykätä sitä viikolle 36.