Hei!
Olen vuosimallia -92 oleva tyttönen, ikää löytyy siis 15 vuotta. Sain tietää vajaa viikko sitten olevani raskaana, vaikka olinkin sitä jo hetken aikaa epäillyt, kun menkkoja ei kuulunut. Poikaystävän kanssa ollaan asiasta juteltu paljon ja yhdessä päätetty jo jonkin aikaa sitten, että jos lapsi tulee, niin sitten tulee. Aborttia en missään nimessä aio tehdä. Kyseessähän on vahinkoraskaus (kumi räpsähti paskaks, e-pillereitä en vielä silloin ollut ehtinyt aloittamaan).
Tiedän, että olen todella nuori äidiksi, mutta aion selvitä raskaasta urakastani. Ehdin käydä peruskoulun loppuun ennen lapsen syntymää ja jatkan opiskeluja sen jälkeen, kun lapsella ikää on vähän enemmän, eli ensi vuoden puolella. Poikaystävän kanssa olemme miettineet yhteenmuuttoa kesällä, sillä kumpikin haluaa muuttaa omaan kämppään porukoidensa luota.
Viestillä ei hirveästi mitään pointtia ole, kunhan vain halusin kertoa miten iloinen ja onnellinen olen raskauden johdosta (:
Tuleeko tämä onnistumaan?
Olen vuosimallia -92 oleva tyttönen, ikää löytyy siis 15 vuotta. Sain tietää vajaa viikko sitten olevani raskaana, vaikka olinkin sitä jo hetken aikaa epäillyt, kun menkkoja ei kuulunut. Poikaystävän kanssa ollaan asiasta juteltu paljon ja yhdessä päätetty jo jonkin aikaa sitten, että jos lapsi tulee, niin sitten tulee. Aborttia en missään nimessä aio tehdä. Kyseessähän on vahinkoraskaus (kumi räpsähti paskaks, e-pillereitä en vielä silloin ollut ehtinyt aloittamaan).
Tiedän, että olen todella nuori äidiksi, mutta aion selvitä raskaasta urakastani. Ehdin käydä peruskoulun loppuun ennen lapsen syntymää ja jatkan opiskeluja sen jälkeen, kun lapsella ikää on vähän enemmän, eli ensi vuoden puolella. Poikaystävän kanssa olemme miettineet yhteenmuuttoa kesällä, sillä kumpikin haluaa muuttaa omaan kämppään porukoidensa luota.
Viestillä ei hirveästi mitään pointtia ole, kunhan vain halusin kertoa miten iloinen ja onnellinen olen raskauden johdosta (:
Tuleeko tämä onnistumaan?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Niin kyllä se onnistuu.
Mutta kokemuksen äänellä voin sanoa, että helppoa se EI OLE.
Oletko miettinyt vauva arkea? Millaista se on.
Minä ainakin kuvittelin ihan muuta kuin se sitten oli.
Lapsen kanssa pitää olla kokoajan. Voit sanoa hyvästit iltariennoille ja tässä aiheessa minä kuvittelin että "noh, mummille hoitoon" mutta eipä mennyt niin, vauva vierastaa molempia mummejaan ja paljon!
Jokainen kauppareissu, ulosmeno, kavereiden näkeminen, ne pitää suunnitella lapsen mukaan, milloin hän on syönyt, onko järkevää lähteä päikkäreiden jälkeen vaunuilemaan koska vauva luultavasti taas nukahtaisi yms.
Mikään ei ole niin helppoa kuin ennen.
Ja entäs jos saat koliikki vauvan? Hän huutaisi aina illat ja joskus yötkin.
Meidän vauva huusi sairaalasta lähtien 3vkoa joka ilta/yö. Ja kyllä meinasi usko loppua!
Kavereita ei niinkään kiinnosta vaikka alussa puhuvatkin että "vähän ihanaa" ja blaablaa, mutta todellisuudessa heillä ei ole hajuakaan miten sun elämäs tulee muuttumaan ja heitä tuskin kiinnostaa kun teidän maija oppii kääntymään!
MUTTA.
On se oma lapsi silti parasta mitä ihminen voi saada. Ja kun se ensimäinen hymy tulee, ensimäinen nauru ja on ihanaa katsoa kuinka toinen kasvaa ja kehittyy.
Päivääkään en vaihtaisi pois vaikka lapsen nuorena sain, mutta sen sanon että on se rankkaakin!!
Ja ne tavarat. Jollei teidän vanhemmat auta, niin tiukkaa tekee.
Tiedätkö mitä kaikkea lapsi tarvitsee?
-Vaunut, hoitopöydän, pinnasängyn (siihen pissalakana, lakana, pehmusteet, patjan) sitterin, vaatteita (menevät pieneksi nopeasti joten saa olla kokoajan ostamassa uusia)
YMS.
Lapsi ei ole halpa!
Tietysti kannattaa ottaa jos saa käytettynä jne, mutta mieti millaisen tulevaisuuden pystyt lapsellesi antamaan ja tarkkaan?
Mieti, miltä hänestä tuntuu isompana, voisitko itse kuvitella olevasi oman lapsesi kengissä?
Entä jos et saakkaan koulutusta, töitä?
Millä elätte?
Minkä ikäinen poikaystäväsi on?
Tiedätkö paljonko tulisit saamaan rahaa, entäs millä maksatte vuokran?
Mieti nyt tarkkaan kaikkea ennenkuin teet päätöksesi.
Kiitos vastauksestasi. Oma äitini on ollut koko ikäni perhepäivähoitaja, tiedän millaista on hoitaa lapsia joka päivä ja tiedän myös, ettei se ole joka päivä helppoa. Onhan se suloista ja ihanaa kun on pieni ja suloinen vauva, se ei vaan ole koko asia, vaan siihen liittyy paljon muutakin. Tiedostan tilanteen täysin ja olen valmistautunut siihen. Poikaystävä on asiasta yhtä innoissaan kun minäkin ja hän on myös valmis ottamaan vastuuta ja huolehtimaan lapsesta yhdessä minun kanssani.
Vaikka olen nuori, on tässä tullut juhlittua ja pidettyä hauskaa jo sen verran pitkään, että olen valmis luopumaan siitä. Olen valmis luopumaan viikonloppubiletyksestä ja ottamaan vastuuta itseni lisäksi myös pienestä lapsesta.
Vanhempani eivät tiedä vielä raskaudestani, mutta uskon heidän hyväksyvän asian ja auttavan rahallisesti ja tavaroiden muodossa. Uskon, että he ovat innoissaan ensimmäisestä lapsenlapsestaan (heillä ei siis vielä lapsenlapsia, vaikka vanhemmat sisarukseni ovat 26v, 30v ja 32v). Tuntuu oudolta, kun olen perheen nuorimmainen ja odotan lasta, ensimmäistä lastenlasta vanhemmilleni.
Vanhempieni kanssa ollaan jo aikaisemmin puhuttu siitä, että haluan ensi kesänä muuttaa omaan kämppään. Rahaa saan kesätöistä, viikonlopputöistä ja vanhemmat avustavat. Poikaystävä on minun ikäiseni. Olen katsonut opiskelija-asuntojen vuokria täällä Kuopiossa, eivätkä ne nyt niin hirveän kalliita ole, uskon meidän pärjäävän.
Tiedän, että olen itsekin vielä lapsi ja minun pitäisi vuoden lopussa kyetä huolehtimaan jo omasta lapsestani. Uskon kuitenkin pystyväni siihen, raskauden aikana kypsyy paljon ja olisin jo nyt valmis kantamaan vastuuta pienestä vauvastakin. Tiedän olevani valmis synnyttämään ja kasvattamaan esikoiseni, vaikka itsekin nuori vielä olen.
Kiitos vastauksestasi!
Noin nuoreksi. Ja se on hyvä. Toki netissä nyt voi antaa minkä kuvan tahansa itsestään, mutta jos oikeasti ajattelet noin realistisesti niin uskon kyllä että tulette pärjäämään!
Kunhan vain muistat pyytää apua, yksin et ehkä jaksa!
Onnea teille kovasti :)
(olen siis tuo vastaaja)
Ja ne tavarat. Jollei teidän vanhemmat auta, niin tiukkaa tekee.
Tiedätkö mitä kaikkea lapsi tarvitsee?
-Vaunut, hoitopöydän, pinnasängyn (siihen pissalakana, lakana, pehmusteet, patjan) sitterin, vaatteita (menevät pieneksi nopeasti joten saa olla kokoajan ostamassa uusia)
vähän korjaan sun juttuas!! :) hoitopöytää ei tartte, vaipat voi vaihtaa sängyllä tai laittaa pesukoneen päälle hoitoalustan(näin meillä tehtiin, sopivalla korkeudellakin) pissalakanaa meillä ei ole ollut ja se sitäpaitsi tulee äitiyspakkauksessa, samoin lakanat ja peitto.pehmusteet ei paljoa maksa. sitterikään ei ole pakollinen!!vaatteita tulee hyvin äitiyspakkauslaatikossa ja niillä pääsee alkuun, ja kirppareilta saa halvalla hyviä vaatteita.
Lapsi ei ole halpa!
Tietysti kannattaa ottaa jos saa käytettynä jne, mutta mieti millaisen tulevaisuuden pystyt lapsellesi antamaan ja tarkkaan?
Mieti, miltä hänestä tuntuu isompana, voisitko itse kuvitella olevasi oman lapsesi kengissä?
varmasti lapsi tuntee itsensä rakastetuksi. lapsi ei tartte mitään tavaravuoria. tottakai niitä on niiitä kaikkia uusinta uutta olevia tavaroita mitä ois kiva saada mutta usein ne on turhia.
Entä jos et saakkaan koulutusta, töitä? varmasti ap. saa koulutuksen, siinä missä muut menis töihin ja laittaa lapsen päiväkotiin, ap. menee opikelemaan ja samalla tavoin laittaa lapsen päiväkotiin ellei esim. isovanhemmat hoida. elämä ei lopu siihen saa lapsen! ja parempi mahdollisuus ap:lla on saada koulutuksen jälkeen myös töitä kuin sellaisella jolla on koulutus valmiina ja on ollut sen jälkeen 3vuotta kotiäitinä ja sitten hakee töihin(tämä jälkimmäinen esimerkki olen siis minä). ap:lla on hyvä mahis päästä esim. työharjottelu paikkaan töihin. toisin kuin minulla tulee olemaan: ensin työkkäriin kursseille ja työharjotteluun ja hyvällä tuurilla saan myös töitä, mulla vaan on se haitta että tulee olemaan 3vuotta mitä en ole käyttänyt opiskeluun enkä töiden tekemiseen.
Millä elätte?
Minkä ikäinen poikaystäväsi on?
Tiedätkö paljonko tulisit saamaan rahaa, entäs millä maksatte vuokran? suomessa on hyvät tuet millä kyllä elää kunhan ei turhia haikaile. ja vaunuihin saa tarvittaessa sossusta avustusta.
ja nyt on ihan turha alkaa ap:lle selittämään mitään(tai mulle)että veronmaksajien rahoilla eletään, tuista maksetaan myös verot ja voitte miettiä kumpi on parempi verorahoille: niillä maksetaa juoppojen ja narkkarien viinat ja huumeet VAI perheiden ruoka???
ja jos ap taas haluisi abortin,niin siitäkös alkaa hirveet syytökset murhasta ja ties mitä. ihan sama mitä joku kirjottaa, aina tulee naputtamista joltain
ja ap:lle!!! onnea teille odotukseen ja tulevaan synnytykseen! elämä ei lopu lapsen saantiin(hidastaa vähän mutta ei lopeta:D )ehdit kyllä opiskella. ja on hyvä että ehdit peruskoulun käydä ennen kuin lapsi syntyy.
onnea teille!
Onnistuminen on kiinni susta itsestä
ja siitä kuinka asennoidut äidin rooliin.
Itse jäin yksin tammikuussa,
kun mies menehtyi äkillisesti..
Aion kuitenkin selvitä vauvan kanssa.
Elämä tulee olemaan raskasta meilläkin,
mutta tiedän, että mies olis halunnu
mun tekevän kaikkeni meidän lapsen
parhaaksi vaikka suru onkin suuri.
Eniten ärsyttää, ettei mies ehtinyt
tätä lasta nähdä vaikka kovasti odotti.
Mä oon itse 19-vuotias, että sinänsä
mulla ei oo opiskelujen kanssa mitään tekemistä.
Mä oon jo yli vuoden ollu töissä.
Mutta kyllä sä ehdit koulut käydä vuosien varrella!
Koitahan jaksella ja pärjäillä!
Ja muista lapsi on lahja.
Every 24 4
Ihan ensin sanon että en kannusta aborttiin. On hienoa että haluat pitää lapsen. Mutta valmistaudu! Nyt saattaa tuntua että kyllä se juhliminen sietääkiin jäädä. Kuitenkin siinä vaiheessa kun kaverit soittelee ulos ja sinun täytyy vastata että ei onnistu, voi mielipide olla toinen. Eikä siinä ole mitään pahaa, kyllä sitä "entistä elämää" saa kaivata. Mutta ei lapsen kustannuksella. Sinun täytyy todella tajuta että nuorella äidillä voi oikeasti olla hyvin yksinäistä. Kaverit tuntuvat elkävän jossain toisessa ulottuvuudessa eikä uusia oikein löydy. Taloudellisesti on varmasti tiukkaa, parisuhteesta puhumattakaan. Tajua että vällä voi tulla päiviä että melkeimpä vihaat lasta, toivot sen katoamista. Ja että tämäkin tunne on täysin normaali koska tietenkin rakkaus lasta kohtaan on suurempaa kuin hetkellinen väsyminen. tietenkään ei kannata pelätä sitä pahinta, mutta kuitenkin asennoitua niin että rankkaa tulee olemaan. Ja niin että et oikeasti voi millään tietää että miten rankkaa. Koska kun on nuori, eikä kavereilla lapsia niin se on erilaista kuin myöhemmin. Kirjoitukseni ei ole tosiaan tarkoitus lannistaa, haluan vain että olet varautunut.
Eritäin paljon onnea teille ja toivottavasti kaikki menee hyvin. Kun on hyvin varautunut ja yllätyksiä tulee vähemmän niin elämä on helpompaa.
suosittelen, että te molemmat opiskelette toimeentulotuen turvin, sinäkin heti kun voit. opiskelkaa niin pitkälle kuin jaksatte, sen turvatumpi tulevaisuus teillä sitten on edessänne taloudellisesti. sossun raha riittää kunhan elätte säästäväisesti.
itse aloitin yo-opinnot kun vauva oli 1v. vauva oli hoidossa n. puolipäiväisesti. mieheni aloitti yossa vuotta aikaisemmin.
muistakaa hoitaa parisuhdettanne, olisi rankkaa olla yksinhuoltaja, vaikka kai niinkin pärjää kunhan on ystäviä ja sukua auttamassa.
kyllä te pärjäätte ja jaksatte, vaikka vauvan hoito välillä onkin raskasta. teillä on nyt koko raskausaika aikaa lukea, kysellä, kuunnella, ottaa selvää vauva-asioista.
Hei! Ja onnea raskaudesta :) Minä sain esikoiseni juuri kun sain peruskoulun käytyä, olin vajaat 16 vuotias, Lapsen isä oli minua useamman vuoden vanhempi. Alku meni hyvin ja vauvan kanssa eläminen sujui hienosti, mutta kun tiemme lapsen isän kanssa erkanivat, niin jouduin paljon turvautumaan omiin vanhempiini ja heidän apuun arjen pyörittämisessä. Halusin nähdä kavereita ja käydä ulkona yms. Aikaa myöten elämä rauhoittui ja nyt minulla on 6-vuotiaan esikoiseni lisäksi vauva ja ihana mies. Elämä hymyilee ja elän vain perhettäni varten. En koskaan kadu valintojani mitä nuorempana tein, minusta kasvoi upea äiti lapsilleni, vaikka se vaatikin aikaa ja kärsivällisyyttä!
Tsemppiä teille! :)
Rankaa tulee olemaan mutta se on sen arvoista :)
Ja apua kannattaa aina muistaa pyytää jos siltä tuntuu!!
Niih ja edelliseen lisään, lähdin opiskelemaan ammattia lapseni ollessa vuosikas, valmistuin viime keväänä ;) Nyt odottaa työpaikka valmiina!!! EEi lapset ole este työn teolle saatikka opiskelulle...
Ja vielä sitten että kaikki lastentarvikkeet kannattaa hommata käyettynä, ja vain kaikki välttämättömmimät...
Minä olen sun ikäses ja mulla on maailman ihanin 5 kk vanha tyttö.Kyllä varmasti pärjäät jos vaan tahtoa löytyy,helppoa ei kyllä tuu olemaan.
Mutta vaikka kaikki päivät ei olekaan yhtä ihania,oon äärettömän onnellinen siitä että päätin pitää lapsen. Kyllä se saa hyvälle tuulelle vaikka ois kuinka väsyny ku neiti rupiaa hihkuu ja hymy nousee korviin ku näkee äipän. =)
jos tahot kysellä tai jutella tulevasta niin voit laittaa mailia [email protected]
Kiitokset kaikille vastanneille, jotka ovat kannustaneet minua päätökseni suhteen. Suuret kiitokset myös niille, jotka ovat laittaneet miettimään seikkoja, jotka on otettava huomioon ennen lapsen syntymää ja sen jälkeen.
Olemme viimeisen viikon aikana jutelleet poikaystäväni kanssa paljon ja olemme entistä varmempia siitä, että tulemme pärjäämään niin taloudellisesti kuin muutenkin ennen lapsen syntymään, kuten myös sen jälkeen. Olen myös varma, että olen vihdoinkin löytänyt pitkällisen etsimisen jälkeen vierelleni pojan, josta en ole vielä pitkään aikaan eroamassa.
Jään siis innolla odottamaan mahan kasvamista ja loppuvuoden lasta! (:
Moij :) kyllä toi toivottavasti onnistuu mä ainakin toivon tosi paljon teidän puolesta ton onnistuvan :)