Alkoholi ongelmana?
Mika R
4275
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
oletko AA-uskovainen. Vasta liittynyt?
Hyvä tietysti muistuttaa tästä veljesjärjestöstä aina silloin tällöin ja kyllähän nämä asiat jollain tavalla sivuavat myös mielenterveyttä.
Joskus on vaikea vain tietää kumpi oli ensin, alkoholi vai mielenterveysongelmat. Tästä on väännetty peistä monesti. Joskus muinoin minulle kävi niin, että kun pyrin mielenterveystoimistoon, minulle sanottiin, että hoida ensin tuo alkoholiongelmasi pois, niin palataan sitten asiaan.
En tiedä kuinka on nyt, tiedätkö sinä?
kävin AA:ssa vuosikausia, mutta ei se muuttanut minun suhdettani viinaan. Juontia olen vähentänyt vuosien kuluessa ihan omin päin, ilman korkeampia voimia. Tämä saa monet AA:laiset raivon valtaan, koska siellä ei uskota, omavoimaiseen raittiuteen.
Sori vaan, mutta kaikki eivät syvistäkään ongelmista huolimatta jaksa kuunnella niiden uskovaisten jorinoita. En tarkoita Jumalauskovaisia, vaan AA-uskovaisia.
Kerroit käyneesi AA:ssa. Mitä se tarkoittaa?
Kävit ehkä kokouksissa? OLiko Sinulla kotiryhmää? Suorititko palvelutehtäviä?
Mihin askeleeseen saakka pääsit ohleman suorittamisessa kotioloissa ja siviilissä? Oliko Sinulla todellista kummia askeleiden suorittamisen opastajana - kummia, joka itse on ensin käynyt läpi kaikki 12 askelta oman kumminsa kanssa?
Toipuminen todellakin tapahtuu kokouksissa. Itse pyrin käymään kokouksissa 3-4 kertaa viikossa. Se ei ehkä riitä, sillä luonteenvirheeni ovat pahoja. Kokouksissa toipumisen edellytyksenä kuitenkin on, että suorittaa kotioloissa 12 askeleen ohjelmaa ja lukee Isoa Kirjaa säännöllisesti.
ASun ulkomailla. Suomessa monissa ryhmissä valitettavasti kiinnitetään aika vähän huomiota kummitoimintaan.
Toivotan Sinulle kaikkea menestystä ja mielenrauhaa valitsemallasi tiellä!
AA:ssa vuosia ja olihan minulla kotiryhmä. Asuin siihen aikaan Vantaalla ja kotiryhmäni oli Hakunilassa. Palvelutehtävät siellä kiersivät, mutta noin vuoden kuluttua huomasin olevani puheenjohtajana lähes joka kokouksessa. Se ryhmä kokoontui kerran viikossa, mutta kävin myös muissa ryhmissä. Helsingin seudulla, josta olen kotoisin, on niin paljon ryhmiä, että siellä voi käydä vaikka useassa ryhmässä joka päivä.
Kummia ei minulla ollut, enkä oikein muista, että sitä olisi muissakaan ryhmissä paljon ollut. Kerran tosin eräs kaveri tarjoutui kummikseni, mutta minusta tuntui, että hänen motiivinsa oli kyllä jossain muussa, kuin AA:n toiminnassa. Saattoi haluta minusta muutakin, kuin kaveruutta.
Kyllä minä kaikki askeleet kävin läpi ja pysyin hyvin raittiina niinä aikoina. Repsahduksia ei ollut.
Sitten tuli lama ja yritykseni teki konkurssin ja aloin juoda uudestaan. Siinä rytäkässä sitten meni myös perhe, koko omaisuus ja jouduin oikein konkreettisesti kadulle. Vajosin lähes spurguasteelle. Jostain syystä Myllypuron sosiaalitarkkaaja kuitenkin uskoi minun selviämiseeni ja maksatti myllyhoidon yhteiskunnalla minulle, kävin Kalliolan klinikan 28 päivän hoidon.
Klinikan hoito oli totta kai intensiivistä ja se perustuu AA:n 6 ensimmäiseen askeleeseen.
Kalliolan jälkeen en suinkaan raitistunut, mutta ehkä se auttoi kuitenkin sen verran, että en tarvinnut katkaisuhoidon palveluja enää ja saatoin olla välillä raittiina joitakin aikoja.
Tähän päihteiden käyttöön liityi myös diapamit ja kannabis, joten kailenlaisia aineita on tullut käytettyä.
Varsinainen raitistumiseni alkoi sitten kun tultiin lähemmäs 2000-lukua. Olin löytänyt itselleni uuden rakkauden ja mennyt kolmannen kerran naimisiin.
Pikkuhiljaa n. vuodesta 2000 alkaen aloin käyttää alkoholia aina vain vähemmän ja nyt on tultu siihen, että en koe minkäälaista halua juoda, vaan otan silloin kun olemme juhlissa tai on syytä juhlaan. Joskus kuluu useita kuukausia ettei viina tule edes mieleen.
Olen hoitanut kuntoani ja kävelen säännöllisesti pitkiä ripeitä sauvakävelylenkkejä, kunto on kova ja työnteko maistuu. Olin työttömänä useita vuosia ja työllistynyt vasta alle vuosi sitten.
Niin, että Mika en rupea koko elämäntarinaani tässä kertomaan, mutta koska olen työni lisäksi luova kirjoittaja, saatat joskus saada käsiisi kirjoittamani kirjan, joka on osaksi omaelämänkerrallinen, mutta fiktion muotoon kirjoitettu proosateos. Se ei oli vielä valmis, eikä kustantaja ole edes luvannut sitä julkaista, mutta hyvävällä tsäkällä saan joskus markkinoille.
Hyvää jatkoa sinullekin.