Hei kaikki avioeron läpikäyneet naiset (ja miehet). Olen todennut oman avioeroni kautta ja ystävieni kertomana että avioerotilanne on mielenkiintoinen siinä suhteessa että se tuo hyvin naisten ja miesten eron esille.
Oma kokemukseni ja ystävieni kokemus on se, että naiset muuttuvat vihaisiksi, katkeriksi, ilkeiksi ja erittäin vaikeiksi avioerossa kun taas miehet alkushokin jälkeen miettivät että "Noh, nyt kävi näin enkä voi sille enää mitään. Ei ole mitään hyötyä kiukutella tai olla ilkeä toiselle sillä onhan meidän elettävä koko elämä jollain tavalla yhdessä ja sovussa (varsinkin jon on yhteisiä lapsia)".
Onko kysymys siitä että "Naiset ajattelevat enemmän tunteella kun taas miehet ovat enemmän putkiaivoja ja järkeilevät kaiken" vai mistä on kysymys?
Olen kuullut että tällainen vihamielinen ja vaikea suhtautuminen voi kestää vuosia ja jopa niin kauan että naiset haukkuvat ex-miestään 15 vuotta eron jälkeen?
Naiset. Kertokaa oma näkemyksenne/kokemuksenne? Olenko aivan väärässä? Miten olette päässeet pahan olonne yli ja sopuun ex-miehenne kanssa?
Voiko ex-mies auttaa naista tässä asiassa?
Kiitos.
Oma kokemukseni ja ystävieni kokemus on se, että naiset muuttuvat vihaisiksi, katkeriksi, ilkeiksi ja erittäin vaikeiksi avioerossa kun taas miehet alkushokin jälkeen miettivät että "Noh, nyt kävi näin enkä voi sille enää mitään. Ei ole mitään hyötyä kiukutella tai olla ilkeä toiselle sillä onhan meidän elettävä koko elämä jollain tavalla yhdessä ja sovussa (varsinkin jon on yhteisiä lapsia)".
Onko kysymys siitä että "Naiset ajattelevat enemmän tunteella kun taas miehet ovat enemmän putkiaivoja ja järkeilevät kaiken" vai mistä on kysymys?
Olen kuullut että tällainen vihamielinen ja vaikea suhtautuminen voi kestää vuosia ja jopa niin kauan että naiset haukkuvat ex-miestään 15 vuotta eron jälkeen?
Naiset. Kertokaa oma näkemyksenne/kokemuksenne? Olenko aivan väärässä? Miten olette päässeet pahan olonne yli ja sopuun ex-miehenne kanssa?
Voiko ex-mies auttaa naista tässä asiassa?
Kiitos.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Niin on monta erilaista eroa kuin ihmisiäkin.
Järkyttävintä on juuri tuo kertomasi, että toinen osapuoli ei anna rauhaa vuosienkaan jälkeen vaan hankaloittaa keinoin millä hyvänsä exänsä elämää. Silloin ei todennäköisesti ole enään kyseessä pelkkä katkeruus ja ilkeys, vaan mennään jo luonnehäiriön puolelle.
Itse pääsin pahan oloni yli hakemalla apua kriisikeskuksesta, keskustelupalstoilta, harrastuksista ja liikunnasta.
Terveellä tavalla pääsee ikävistä asioista parhaiten yli.
Minun mielestä olet ihan oikeassa tuossa luonnehäiriö ajatuksessasi.
Omalta ex-vaimoltani puuttuu kokonaan maalaisjärki, rationalismi ja lasten edun ajatteleminen.
Hän keskittyy vain ja ainoastaan asioiden hankaloittamiseen vaikka omansa ja lasten kustannuksella. Kaikki pitää tehdä vaikeimman kautta. Kysymys on luultavasti juuri luonnehäiriöstä.
maksamattomat elatusmaksut. Eurooppalaisittain luvut järkyttäviä. Kertooko se sitten, että Suomipojalla menee hyvin? Ehkä?
ex-vaimoni käytöstä, mutta nyt minulle vähän valkeni luettuani mielipiteesi.
Olin pitkään mielestäni onnellisesti naimisissa, mutta sitten vaimoni halusikin erota ilman mitään varsinaista syytä. Tämä tuli minulle täytenä yllätyksenä, sillä olin mieltänyt avioliittomme ikuiseksi, mutta asiaa sulateltuani ymmärsin sen jotenkin johtuvan naisten nk. neljänkympinkriisistä. Päätimme sitten lopulta erota sovussa ja varsinaiseen eroprosessiin ei liittynyt mitään dramatiikkaa ja ositukset ja muut asiat hoidimme sovussa. Vaimoni on järkevä, korkeastikoulutettu ja ennen eroa hän oli myös hyvin herttainen ja kaikin puolin täydellinen vaimo ja äiti. Kun lopullinen ero tuli voimaan vaimo muuttui täydellisesti. En enää tunnistanut häntä lainkaan samaksi henkilöksi, jonka kanssa olin ollut naimisissa. Hän alkoi syyttää minua erostamme, vaikka hän itse oli halunnut erota. Lisäksi hän aloitti aivan käsittämättömän kampanjoinnin minun mustamaalaamiseksi. Hän kaiveli vuosikymmeniä vanhoja juttuja jolloin epäili minun tehneen sitä ja tätä. Minusta yritettiin tehdä yhteisten tuttujemme, sekä hänen, että minun sukulaisten silmissä maailman huonoin mies. Mudan heitto meni kuitenkin niin pitkälle, että hän lopulta menetti uskottavuutensa.
Minä olen myöntänyt ainoan virheeni, joka oli se, etten tehnyt kaikkeani avioliittomme pelastamiseksi, kun se karahti kiville.
hauskaa. Sama henkilö kysyy ja vastaa. Muuttaisit vaikka vähän tyyliä.
Olen kokenut ihan saman. Vaimoni halusi avioeron kun oli rakastunut työpaikalla toiseen mieheen. Noh, sitten erottiin mutta eron jälkeen vaimoni muuttui aivan täysin.
Hänestä tuli jostain syystä (?) katkera ja vihainen ex-vaimo joka kiusasi kaikella mahdollisella. Miksi? Johtuiko se siitä että työpaikan mies jäi oman perheesä luokse ja sai anteeksi? En tiedä, mutta jotain tapahtui.
Vasta kolmen vuoden jälkeen erosta ex-vaimoni rauhottui kun minä olin jo mennyt naimisiin ja saanut lapsen uuden vaimoni kanssa.
En ymmärrä? Naiset. Kertokaa mitä tapahtui? Tuliko ex-vaimollenikin kriisi ja kun hän "heräsi" siitä avioeron yhteydessä niin hän muuttui katkeraksi?
Tottakai vastaan mutta en itselleni.
Minusta tuli tosi katkera ja kiukkuinen ja vihaa ikuisesti kantava erotettu nainen!!Ikinä en anna anteeksi sitä pettämistä ja hirveää elämänmuutosta.Erosta on jo 8 vuotta, mutta yhä olen katkera ja vihainen kaikille miehille.En enää koskaan päästä miestä lähelleni.Sen opin sain erossa.
Minä olin 20v naimisissa.Ero kun tuli olin totta kai pettynyt vihainen mut ei se auta kantaa taakkaa pitkään.Tosin mä rupesin käyttää alkoholia sillä turrutin itseni ja pahan olon mut se oli ohimenevää.Piti ottaa niskasta itseään ja mietittävä uudelleen asioita.Hain apua ja myös sain onneksi.Nyt olemme ystäviä ex miehen kanssa miksi sitä vihotella kun ei mennyt kuten oli toivottu joskus:) muistelkaamme niitä onnenlisia aikoja joita oli ja paljon!En repinyt yhtäkään valokuvaa koska ei ne ole tehnyt mitään ja niitä ei takasin saa...siis jatkakaamme matkaa pääpystyssä ilman katkeruutta elämällä on paljon annettavaa vaikka ehkä silloin sitä ei huomaa;)
Ero ei mielestäni muuttanut suhteessa mitään. Kun ei ole ollut keskusteltavaa ennen eroa, niin miten sitä sitten eron jälkeenkään. Itse olin prosessin alkuunpanija, mutta ex-mieheni on antanut mun olla omissa oloissani ja minä hänen. Lasten kautta ilmeisesti puolin ja toisin hieman kuulumisia liikkuu, mutta olen päättänyt itse omalta kohdaltani olla kyselemättä isänsä tekemisistä ja oletan että tuo toimii toisinkin päin.
On kuin olisin ollut jossain reissussa, yli parikymmentä vuotta ja nyt tuo aika on ohi ja siitä jäi muistot, jotka haalenee. No meidän lapset on jo omillaan. Voi siis olla ettemme tapaa vuosiin, ehkä sitten lasten valmistujaistilaisuudessa joskus tai heidän muissa juhlissaan...häissä, mahdollisissa ristiäisissä. Nuo tilanteet toki tulevat olemaan toisten juhlahetkiä, joten en epäile ettemmekö osaisi silloin käyttäytyä.
Eron jälkeen ei ole tarvinnut kertaakaan riidellä,ennen sitä paljon ja kaikesta.
Eiköhän tässä nyt ole kyseessä asia, jossa on ihan mahdoton yleistää asioita? Jokainen ero ja eroavat/eronneet ihmiset ovat erilaisia, joten yleistykset vaan hankaloittavat asiaa.
Ainakin mua ärsyttää se, että naiset leimataan hankaliksi. Kyllä tässä tähän ikään asti on kuullut tarinoita sekä että tilanteista: mies/nainen pettää, mies/nainen lähtee, mies/nainen haluaa eron, mies/nainen itkee perään, vaikka on pettänyt/jättänyt jne.
Jokaiselle pitäisi kuitenkin antaa tilaisuus säilyttää ihmisyytensä/itsenäisyytensä/kasvonsa. Eli jos joku petetty/jätetty ei halua olla kauhean ystävällinen pettäjälleen/jättäjälleen, saa ainakin mun empatiat puolelleen. Kaikkea ei voi vaatia!
Toinen juttu on sitten se, että vaikka tilanne on kuinka tulehtunut, yhteisten lasten asiat on hoidettava lasten parhaaksi, tavalla tai toisella.
Onneksi nykyaikana on käytössä tekstiviestit ja sähköpostit ;-)
Periaatteessa ei koskaan saisi yleistää. Alkuperäinen kysymys kuitenkin on validi. Onko niin että naiset yleisemmin käyttäytyvät huonosti avioerossa ja sen jälkeen kuin miehet.
Minä olen sitä mieltä että kyllä. Ketään ei ole tarkoitus syyllistää koska kuten kirjoitit jokainen tarina ja tapaus on omansa MUTTA jonkin asteista yleistystä naisista erotilanteissa voi tehdä verrattuna miehiin.
Johtuuko se tunnepohjaisesta älystä vai naisten katkerasta ja kierosta ajattelusta ja käytöksestä koska "elämä ei mennytkään niin kuin MINÄ suunnittelin" vai mistä se johtuu?
En rehellisesti usko että moni mies alkaa katkeraksi ja kiukkuilemaan ex-vaimolleen. Voin tosin rehellisesti uskoa että naiset tekevät pääsääntöisesti siten.
Siinä se ero on.
No tarinoita piisaa varmasti jokaisen nykynelikymppisen elinpiirissä. Mietitäänpä?
Miksiköhän naiset kiukuttelevat ja katkeroituvat?
Oisko siksi, että mies vaihtaa nuorempaa? Tai siksi, että ei suostuta paneutumaan olemassolevaan avioliittoon, kun uutta pukkaa kulman takana? Tai siksi, että sillä välin kun vaimo on hoitanut kodin ja lapset, niin mies on tehnyt uraa, ja sen päälle vaihtaa toiseen?
Nii-in, miksiköhän?
Pitäisikö ihan oikeasti kaiken edellämainitun jälkeen hymistellä ja hyväksyä? Onko vihainen nainen aina paha, katkera ja yleisesti hyljeksittävä?
Tosin allekirjoittanut ja monet ystävättäreni kyseenalaistavat myös aina sen naisen moraalin, joka pokaa naimisissa olevan miehen (erityisesti jos lapsia).
Ketään tuomitsematta, kuitenkaan. Eletään, ja annetaan toisten elää.
Erinomainen kirjoitus koska se sisältää tärkeän asian eli meillä Suomessa kotiäitejä ei arvosteta yhtään koska he eivät itsekään arvosta itseään.
Me olemme menneet niin vikaan tässä asiassa kuin vikaan voimme mennä yhteiskuntana.
Vielä on maita esimerkiksi Yhdysvallat jossa kotiäitiä ARVOSTETAAN tärkeinä yhteiskunnan tukipilaireina ja heidän työtään pidetään kunniassa.
Suomessa NAISET itse, sekä nuoret että keski-ikäiset eivät arvosta kotiäitiyttä mihinkään. Miehet arvostavat sitä enemmän kuin naiset itse.
On todella sääli että näin on koska mies voi tehdä sitä työuraa 5-10 vuotta riippuen kuinka kauan vaimo on kotona MUTTA mies tuo myös työnsä hedelmät kotiin eikä kanna niitä muualle MUTTA sitten naisen omakuva menee rikki alemmuudentunteesta johtuen koska yhteiskunta halveksii naista joka on "vain" kotona lasten kanssa vaikka hän tekee paljon tärkeämpää työtä kun se "uramies".
Tämä on ikävä kyllä niin syvällä tässä yhteiskunnassa että sitä on vaikea kitkeä enää pois.
Pelottaa kaikki ne 20-vuotiaat yliopisto-opiskelijat jotka vannovat että he eivät koskaan jää kotiin lasten takia vaan tekevät uraa ja lapset heitetään ylisuuriin kunnallisiin hoitopaikkoihin.
Missä vaiheessa naiset halusivat tulla miesten kaltaisiksi? Silloin kuin puhuttiin paljon tasa-arvosta?
Kyllä minua rehellisesti sanottuna pelottaa ja kuvottaa esimerkiksi naiset kapakoissa jotka suoraan ehdottavat seksiä koska he ovat niin "vahvoja" naisia ja tietävät mitä haluavat elämältään, katsovat Sex and the City sarjoja TV:stä ja hukkaavat kokonaan kaiken naisellisuutensa.
Koska näiden naisten nälkä loppuu? Siinä vaiheessa kun heille kasvaa munat?
On jotenkin niin hämärää kun naiset pyrkivät olemaan miesten kaltaisia ja nykymies on aivan hukassa identiteettinsä kanssa ja sitten huudetaan kovaan ääneen että miesten pitää jäädä isyyslomille.
Ei siinä mitään pahaa ole mutta kun mies alkaa kotona kävelemään essu päällä ja jokeltamaan kuin pikkulapsi niin naista(kin) alkaa suunnattomasti ärsyttämään koska roolit ovat aivan sekaisin.
Tämä tulee ikävä kyllä jatkumaan vielä usean sukupolven ajan. Onneksi minä en ole paikalla katsomassa mitä tästä kaikesta seuraa.
Eli lyhyesti sanottuna, mitä muuta mies voi tehdä kuin uraa kun vaimo on kotona? Mies on ylpeä siitä että hän voi TARJOTA vaimolleen ja lapsilleen sen hyvinvoinnin minkä tarjoaa. Se on miehille kunnia-asia.
SE EI OLE MIKÄÄN KILPAILU MIEHEN JA NAISEN VÄLILLÄ KUN TAAS USEAN NAISET/VAIMON MIELESTÄ ON.
Henkilökohtaisesti uskon että tämä tasa-arvo alkoi silloin kun ihmiset muuttivat maalta isoihin lähiöihin kaupunkiin ja naiset menivät töihin kuten miehet tehtaisiin, myymälöihin, konttoreihin jne.
Roolit alkoivat silloin mennä sekaisin ja nyt 2000 luvulla ne on mennyt naisten puolelta aivan äärimmäisyyksiin ja miesparka on aivan hukassa mitä tehdä?
Uskoisin että tämä on YKSI perustavaa laatua olevan ongelma niin moneen avioeroon. Roolit ovat aivan sekaisin ja yhteiskunnan asenne aivan väärä äitejä kohtaan.
olipas se vuodatus.Muuta en tahdo sanoa kuin,että itse pidin isyyslomaa,taisin kulkea essuissa ja jopa jokeltelin ihanille pikku poikavauvoille.Ei ex ärsyyntynyt yhtään,eikä miehisyys vähentynyt.Parani vaan se.
No huh, hyvä kun olit tasoitellut, puhisin täällä jo punaisena...
Kun tarkoitukseni oli selitellä sitä naisten tunnetta, kun tällaisen (aliarvostetun kai, se on totta) kotiäitiyden päätteeksi mies vaihtaa nuorempaan, niin kai sitä nyt sellainen sitä naista pikkasen ketuttaa, näin kärjistettynä, ei muuta. Että eron jälkeen ei olla ihan parhaita kavereita.
Itse henkilökohtaisesti soisin kotiäitiyden niille, jotka sitä haluaa, ja työssäkäymisen niille, joille se paremmin sopii. Niinkuin aikaisemminkin sanottu, jokaisen perheen tilanne ja tarina on erilainen, paha yleistää.
Ja isyysloman kyllä soisin kaikille isille, luo erilaiset lähtökohdat osallistua lapsen elämään sen jälkeenkin. Eikä kyllä minustakaan vähennä miehisyyttä tippaakaan, päinvastoin.
"Jos mies kotiäitiyden päätteeksi vaihtaa nuorempaan"... kyllä menee puurot ja vellit nyt sekaisin! Ei kotiäitys tee kenestäkään hyvää tai huonoa kumppania/puolisoa! Syyt eroon ja nuorempaan vaihtamiseen liittyvät moneen muuhun asiaan kuin vain kotiäitiyteen.
Itse arvelen että naisten katkeruus ja viha pursuaa juuri siitä että ei hyväksytä sitä totuutta että itse en osannut parisuhteessa elää ja sitä hoitaa vaan hautasin sen kotiäitiyden alle ja tein itsestäni passiivisen marttyyrin kateuksissani kun mies "sai´" luoda uraa! Me kaikki naiset emme SAA olla kotiäitejä, koska jokaisen mies ei ole valmis RAATAMAAN perheensä eteen tai tinkimään omista kalliista harrastuksistaan. Ja sitoutumiseksi yhteiseen tulevaisuuteen ei riitä pelkkä "uhraudun ja jään kotiin"!!
Ei uskottomuuskaan välttämättä ole syy erota. Uskottomuuden jälkeenkin pari voi VALITA että korjataan se mikä on rikki mennyt. Mutta nämä loukkaantuneet kotiäidit vain niin usein hukuttautuvat omaan vihaansa ja katkeruuteensa että korjaaminen ei tule edes mieleen vaan oman itsensä ylentäminen raivoavaksi loukatuksi kotiäidiksi onnistuu paljon helpommin.
No tässä nyt ehkä itse lietsotaan sitä raivoa...
Edellämainittuhan oli vain esimerkki, ei mikään kiveen kirjoitettu totuus, juu ja ystäväpiiristä pongattu. Ei siinäkään ollut kotiäitiydellä ratkaisevaa merkitystä, mies ei jaksanut sitoutua perhe-elämään, jätti vaimonsa ja kolme lastaan, vaihtoi nuorempaa, elää (edelleen) pintaliitoa. Niin pitäisikö siinä sitten tämän lasten äidin olla mielin kielin hyvää pataa? Jaksaa kuitenkin lasten asioista asiallisesti jutella, mutta ei paljoakaan exän päätä paijailla.
Muutoin kaikki käy, ja joka perheellä on omat ratkaisunsa! Edelleen.
Amen.
Olet aivan oikeassa!!
Kuten täällä on sanottu monta kertaa että ei saa yleistää mutta yleisempää kirjoittamasi asenne ja käytös on naisilla (kuin miehillä).
Erinomaisesti myös kirjoitettiin siitä että EI KAIKKI MIEHET ole valmiita raatamaan perheensä eteen. HYVÄ! Näin on.
Naiset. Jos olette tilanteessa missä teidän rooli on kotiäiti ja mies käy töissä niin onhan siinä sosiaaliset kontaktit jne. mutta kyllä se mies ihan oikeasti joutuu elämään vuorotyötä koska kun mies tulee kotiovelle ja tarttuu siihen ovenkahvaan niin mies tietää että kun hän oven avaa niin siitä alkaa uusi työvuoro.
Pitää olla iloinen, jaksaa olla lapsen kanssa, yrittää kuunnella ja lohduttaa ja piristää sitä kotiäitiä joka on pahalla päällä (taas).
Miehet oikeasti (kuten naisetkin) tarvitsevat työn jälkeen 30 minuuttia että he saavat istua alas, lukea lehteä ja päästä IRTI päivän töistä. Vasta sen jälkeen mies on VALMIS rakastamaan lastaan ja vaimoaan 100%.
Jos mies ei tällaista hetkeä saa itselleen niin tilanne lähtee kärjistymään koska nainen on jo valmiiksi kypsä. Mies alkaa kypsymään ja sitten alkaa ongelmat... kyllä siinä nuoret naiset sitten jossain vaiheessa tuleekin kuvioon.
osaa ne miehetkin, kuules. Muutama mies joita tunnen ovat eron hetkellä käyttäytyneet todella alhaisesti. Ei siitä kehtaa edes kirjoittaa. Pitää kuitenkin muistaa että ero on vaikea kriisi, jolloin pahimmat puolet ihmisessä pääsee valloilleen. Ja luulen että jätetyn osa on tässä se vaikein, joten liittyiskö enemmänkin siihen se, muuttuko katkeraksi vai ei?
Luulisin että naisten paha olo kuitenkin tulee ilmi eri tavalla, koska ollaan enemmän puhuvaa sorttia. Koetaan jotenkin miehisemmäksi se, ettei puhu eikä itke. Tyhmää, eikö..
Naiset elävät ja miehillä muisti kuin lapsilla, elävät kuluvaa hetkeä. Miehet osaavat sen lisäksi, omaksi hyväkseen, pyyhkiä mielestään tekemiään asioita, kokien kuin uusina tai keksittyinä, jos otetaan puheeksi. Kaksi eri rotua, jotka joskus koittavat liittyä yhteen. surullisin seurauksin.....................
Erinomaisesti sanottu.
Itselläni on todella lyhyt muisti varsinkin vaimoni haukkumisiin, vähättelyihin, alistamiseen, nöyryyttämiseen jne.
Tunnen toki todella pahaa oloa sillä hetkellä kun toinen on paha, mutta voin jo hetken päästä unohtaa ja olla vaikka valmis rakastelemaan.
Kyllä minä sitten (naisten mielestä) olen tyhmä ja muisti on kuin lapsella.
Tosin täytyy tunnustaa että kaikki ne pettämiset mitä olen tehnyt - olen unohtanut myös.
Sen verran nostan päätäni että minä olen antanut anteeksi vaimoni pettämise(n)/(t).
Mitä vaaditaan että voi antaa pettämisen anteeksi? Raudanlujan itsetunnon vai luuserina olemisen?
"Oma kokemukseni ja ystävieni kokemus on se, että naiset muuttuvat vihaisiksi, katkeriksi, ilkeiksi ja erittäin vaikeiksi avioerossa..."
Noin minunkin exäni sanoi minun muuttuneen. Häntä kun harmitti suunnattomasti se, etten antanut jäädä kulissiliittoon minun lasten kanssa niin että hän saisi seurustella muiden naisten kanssa vapaasti. Väitti minun aikanaan luvanneen että eläisimme vapaassa avioliitossa. No, se mitä kukin ymmärtää sanalla vapaus, on näköjään eri merkityksiä. Minulle se tarkoitti sitä, että en syynää hänen postiaan, kuulustele menoja tai vaadi ystävien esittelyä mutta hänelle vapaata seksiä muiden naisten kanssa. Olin eittämättä naiivi kun en ollut tarkistanut tätä puolta kun yhteen mentiin.... Kun sitten mies toi pöpön petihommistaan minulle, heitin hänet ulos: kamat vain pihalle hänen töissä ollessaan ja lukon sarjoituksen vaihto.
Parempaa elämäntaparemonttia en olisi voinut tehdä ikinä! Olen sen jälkeen elänyt nautittavampaa elämää, saanut sittemmin tutustua maailman ihanimpaan mieheen (jonka kanssa arvokeskustelut on käyty!) ja ystävät sanovat minun olevan nuorentuneen oloinen (olin aika tyytyväinen kun kuulin töissä uusien, alle 3-kymppisten työntekijöiden luulleen minua 7 v todellista ikääni nuoremmaksi!).
Joten, vaikka olet omassa erossasi kokenut päinvastaista ja ystäviesi kertomuksista, niin myönnäpä kuitenkin että tilastollisesti tuo otanta ja johtopäätösten veto naisten katkeroitumisesta on erittäin suppea eikä siten pätevä.
mä olen eronnut kaksi kertaa ja molemmilla kerroilla olimme exieni kanssa hyviä kavereita kunnes exäni löysivät uudet naiset. he eivät saaneet olla kanssani missään tekemisissä, joka oli hankalaa sillä meillä yhteisiä lapsia. yritin olla myös naisten kanssa väleissä, vaan ei hitto tää suomalainen kateus antanu heillä periksi. elikkä ei me ex-vaimot aina olla niitä katkeroituneita yksilöitä, vaan ne tulevat muijat =)
Meilläpä kävi niin, että mies petti minä häivyin samantien, kun mieheni jäi siitä hommasta kiinni. Ei suostunut lähtemään, joten pakkasin laukun, jätin kolme lasta isänsä kanssa. Tapasin lapsiani säännöllisesti kokoajan mitä olin pois. Olin tätini luona. Meni parikuukautta, otin lainan, hankin kämpän, että sain lapset luokseni asumaan.
Yhdessä hankittu ok- talo myyntiin, lapset isälle sovitusti, joka toinenviikonloppu. Uusi nainen ei silloin paikalla, koska lapset on samanlaisia kusipäitä kuin äitinsä (en ole koskaan, ollut henkilöön minkäänlaisessa yhteydessä). Huvittuneena seuraan miehessäni tapahtuvaa muutosta, joka on tämän nykyisen muokkausta. Kaikki on muuten minun syytä (heh), miehen pettäminen, talon myynti jne. Vaan en kanna syyllisyyttä mistään, mies sopan keitti ja mausti.
Tosi asiahan on, että erotilanteessa tulee kaikki ihmisen pimeet puolet esiin ja unohdetaan menneet hyvät ajat.
Hienoa!Teit aivan oikein.Olet todellakin kunnioituksen arvoinen.Hyvää jatkoa sinulle.