Eilen se sitten oli, toki tiesin, ettei lapsi puhtaita papereita saa puheesta ja motoriikasta (taustalla vaikea hapenpuute synnytyksessä).
Minua jäi mietityttämään, että mihin liittyy se, ettei lapsi sitkeästä yrityksestä huolimatta onnistunut millään tekemään rastia, kertakaikkiaan ei vaan ne kaksi viivaa mennyt millään niin kuin pitäisi. Myöskin neliö jäi ympyräksi, liittyy ilmeisesti samaan. Siinä kohelluksessa en muistanut oikein kysyä asiasta enempää. Muistelen itse, että tuo liittyisi jotenkin hahmotusvaikeuksiin; onko tuo mielikuva oikea?
Lapsella ei ole mitään oppimisvaikeuksia. Muistaa asioita, osaa toimia monimutkaistenkin ohjeiden mukaan, ja selviytyy isoistakin urakoista ilman apua.
Nyt kuitenkin tehdään aika laajat tutkimukset, ainakin toiminta-, ja fysioterapeutin, sekä puheterapeutti kartoittaa foniatrin tarpeen. Jo kontrollitutkimusten vuoksi oli suositus myös psykologille, joten todennäköisesti tuokin tulee. Tämähän on kuitenkin aika pitkällinen prosessi, edellisellä lapsella kesti noin vuoden. Onko mitään tehtävissä jo nyt asian eteen?
Olemme jo vauvasta asti korostaneet lapsen kohdalla tiettyjä asioita, liikuntaa on rohkaistu harrastamaan monipuolisesti, joskin välillä se on haastavaa, kun ei lapsi ole pysynyt ikätovereiden vauhdissa, esimerkiksi polkupyörällä ei oppinut oikein millään ajamaan. Normaaleissa touhuiisa ulkonakin pärjää. Kykenee myöskin hienosti päivittäistoimintoihin, esim. pukeutumiset ym. eivät aiheuta mitään vaikeuksia.
Kaikki kokemukset aiheesta kiinnostaisivat kovasti!
Minua jäi mietityttämään, että mihin liittyy se, ettei lapsi sitkeästä yrityksestä huolimatta onnistunut millään tekemään rastia, kertakaikkiaan ei vaan ne kaksi viivaa mennyt millään niin kuin pitäisi. Myöskin neliö jäi ympyräksi, liittyy ilmeisesti samaan. Siinä kohelluksessa en muistanut oikein kysyä asiasta enempää. Muistelen itse, että tuo liittyisi jotenkin hahmotusvaikeuksiin; onko tuo mielikuva oikea?
Lapsella ei ole mitään oppimisvaikeuksia. Muistaa asioita, osaa toimia monimutkaistenkin ohjeiden mukaan, ja selviytyy isoistakin urakoista ilman apua.
Nyt kuitenkin tehdään aika laajat tutkimukset, ainakin toiminta-, ja fysioterapeutin, sekä puheterapeutti kartoittaa foniatrin tarpeen. Jo kontrollitutkimusten vuoksi oli suositus myös psykologille, joten todennäköisesti tuokin tulee. Tämähän on kuitenkin aika pitkällinen prosessi, edellisellä lapsella kesti noin vuoden. Onko mitään tehtävissä jo nyt asian eteen?
Olemme jo vauvasta asti korostaneet lapsen kohdalla tiettyjä asioita, liikuntaa on rohkaistu harrastamaan monipuolisesti, joskin välillä se on haastavaa, kun ei lapsi ole pysynyt ikätovereiden vauhdissa, esimerkiksi polkupyörällä ei oppinut oikein millään ajamaan. Normaaleissa touhuiisa ulkonakin pärjää. Kykenee myöskin hienosti päivittäistoimintoihin, esim. pukeutumiset ym. eivät aiheuta mitään vaikeuksia.
Kaikki kokemukset aiheesta kiinnostaisivat kovasti!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olimme just 5v pojan kanssa 5-vuotisneuvolassa. Päiväkodista poika sai oman todistuksensa vietäväksi neuvolaan, siinä oli mainittu että poika ei vielä oikein puhu kunnolla...R tai L vika, (arvioijakaan ei itse puhu hyvää suomea), poika hyppii itsekseen, no kun innostuu, puhuu itsekseen (en ole itse huomannut), arkailee isoa ryhmää..(siirtyi perhepäivähoidosta tarhaan just)Kaikkia outoja kommentteja annettu, vaikkakin hän on normaali poika, mielestäni. Neuvolassa sitten taasen lukivat lapun ja ehdottivat myös psykologia jos haluamme? Osasi piirtää ihmisen joka oli tosi hyvä juttu, kuulemma. Kädentaitoja pitää myös opettaa, outoa, on sellaisessa ryhmässä jossa on eskareita, ja toiset ovat pikkueskareita jotka tekevät myös pikkuisen esikoulutehtäiä myös jo nyt vaikka meneekin esikouluun vasta syksyllä, joten sekin asia on jo enemmän kuin pitäisi, niin ja myös pyörällä rupes ajamaan itse vasta tossa ennen joulua, kun pikkosisko sai pyörän 3v ja jo samana iltana ajeli sillä ympäri keittiö/olohuonetta, eli poika ei vain ollut kiinnostunut pyörällä ajamisesta, mutta älä ota niitä neuvolan juttuja niin heti itseesi, seuraa tilannetta, kehittyykö mielestäsi hyvin, onhan sinulla jo muitakin lapsia, vai ovatko he nuorempia, mutta itse en ainakaan vielä ota siitä mitään suurempaa murhetta, lapset ovat erilaisia, kuin sinun ja minun lapseni, kehittyvät omaan aikaansa eikä neuvolan kirjan mukaan, jatkot.
Mutta hänelläkin on omat ongelmansa, joten suoranaisesti ei voi millään lailla verrata, kun hänelle on tehty viisivuotiaana jo tarkkaavaisuushäiriö-diagnoosi. Tähän lapseen verrattuna nyt kuitenkin tämän viisivuotiaan ongelmat ovat lieviä.
Uskon, että on otettava tosissaan, koska jo vauvana aivojen ultrassa on vaurioita todettu, ja ongelmat olivat vauvana aika pahoja. Eli sinällään tämä ri ole mikään iso yllätys, koska "liian hyvin" onkin mennyt ennusteeseen asti tähän asti. Nyt on viimeiset ajat aloittaa tutkimukset, jotta erityisopetus järjestyy hyvin, jos sen tarve todetaan. Vanhin kävi jo erityiseskarinkin, ja siellä kyllä tekivät hyvää työtä, jolloin koulun alkukin sujui.
Minä olen sikäli yksin asian kanssa, kun lapsemme ei ole ollut kunnallisessa hoidoissa kuin ihan pienenä. Edelliset kartoitukset tehtiin neurologian polilla kolmevuotiaana, silloin oli lapsi ikätasoisesti kehittynyt pääosin, tosin "laadullisia puutteita" oli lähinnä motoriikan puolella.
Mutta saas nähdä miten käy tulevaisuudessa, odottelen lähipäivinä soittoa, miten rumba pyöräytetään käyntiin, ja siihen asti vain suunnittelen omaa "vastaehdotustani", miten parhaiten sujuisi käytännössä.
huomiot ja neuvot noin rassaa, niin tiedoksi sulle: sinne neuvolaan ei ole lasta pakko viedä, sen kun seurailet vaan itse ja teet omat päätöksesi.
Eihän ne ammatti-ihmiset siellä neuvolassa (ja päiväkodissa) mitään lapsista tiedä.
Itse sinä lapsesi kehityksen ja tarpeet parhaiten tiedät.
on aina hälyttävää, koska nuo tehtävät ovat ikään nähden niin helppoja. Jokainen normaali lapsi esim kävelee 1,5- vuotiaana, osaa piirtää ympyrän kolmevuotiaana ja rastin 5-viisivuotiaana.
Meillä poika ei osannut piirtää ympyrää kolmevuotiaana. Viisivuotiaana hänellä todettiin Aspergerin oireyhtymä, johon liittyy motorinen viivästymä. Hän syntyi terveenä, mutta pienipainoisena (2800g).
Lastasi täytyy tutkia nyt uudestaan, kun koulu alkaa pian. Hän joutuu koulussa ilmeisesti erityisluokalle. Hänet täytyy testata ennen sitä. Erityisluokkia on erilaisia. Minun poikani on evy/edy-luokalla, joka on tarkoitettu neurologisista sairauksista kärsiville normaaliälyisille lapsille.
Hei haloo, älä maalaa mitään mustia seinälle, sun lapses ehkä, ainut? yksi lapsi? mulla 5 lasta eivätkä todella tarvinnu mitään psykologin apua...voi jee kun tänne kaikki urpot laitta meilejä. Anna lapses ensin olla oma itses ja seuraa tilannetta, mutta älä usko kaikkia "urpoja" t: 5 lapsen äiti, kaikki lapset ok, omana aikanaan kehittyivät. Hei kaikki lapset eivät ole asperger lapsia... hän joka kirjoitti halus taas peloitella kuten yleensäkin..peestä tulleet.
Ihan kuin neuvola olisi joku vihollisleiri, jossa syyttä suotta lapsia poimitaan tarkempiin seuloihin.
Kenen etua palvelee, että lapsen kehitystä vain seurataan ja seurataan? Ei ainakaan lapsesi. Jos haluat lapsellesi parasta, niin hae hänet tutkimuksiin ja sitä kautta hae tietoa, miten lasta voi auttaa eteenpäin kehittymisessä. Ketä se haittaa, että menette tutkimuksiin, selvitätte, kyselette lääkäreiltä jne..? Mitä tarkoitat "omilla" vastaehdotuksillasi? Kyllä minä ainakin lähtisin etsimään oman lapseni etua. Koulun alkuun ei viisivuotiaalla ole enää pitkästi aikaa. Sitä ennen on hyvä tukea kehitystä niin paljon kuin mahdollista, kaikilla mahdollisilla terveydenhoidon tarjoamilla keinoilla. Se on lapsen etu ja lapsen oikeus.
mieltä minäkin olen. Lapsen oikeus nimenomaan saada parasta mahdollista apua, että pärjää sitten koulussa ja elämässään hyvin. Ottakaa kaikki mahdollinen apu mitä tarjotaan ja etsikää vielä lisä apuja muualta. Kaikki mitä tässä iässä satsaat lapseesi näkyy myöhemmin hänen palkkapussissaan.
Nyt osaan jo ymmärtää, miten vaikea tuo tutkimusrumba on yhdistää muuhun elämään, joten mietin valmiiksi, miten se on helpoin toteuttaa. Enää en lähde siihen, että kuskaan lasta jatkuvasti milloin mihinkin suuntaan, vaan yritän pohtia tavan, jolla voin käydä töissäkin ja nukkuakin välillä itse. Usein noita tutkimusaikoja oli useitakin saman viikon aikana, niihin tuli muutoksia, ja kuljetettavat etäisyydet pitkiä, ja hankalien yhteyksien päässä. Siihen päälle kaikenmaailman palautepalaverit yms. Silloin edellisellä kerralla oli ymmärtäväinen pomo, mutta tuollaiset järjestelyt aiheuttivat kyllä hirveästi ylimääräisiä vaikeuksia myöskin hänelle.
En tule estämään lastani saamaan apua, mutta sen on järjestyttävä järkevällä tavalla. Mielestäni en ole missään viestissä väittänytkään, etten halua lapsen parasta. Tiedän kyllä myöskin kuntoutuksen merkityksen ehkä paremminkin kuin moni muu, mutta moni ei osaa ajatella kuinka paljon ne aiheuttavat arkeen lisää hankaluuksia.
piirtäminen oikein sujunut. Sovittiin neuvolatädin kanssa, että tullaan puolenvuoden päästä uudestaan ja että jos silloin ei suju, niin sitten vasta tutkitaan onko hahmotus- tai muuta häiriötä. Ostin sitten pojalle eskariharjoituskirjoja ja uusia kyniä ja pistin itselleni kalenteriin ylös, että muistaisin säännöllisesti innostaa poikaa piirtämään ja tekemään tehtäviä. Ja hyvinhän siinä kävi; nyt piirtelee jo numeroita ja hyviä piirustuksia eläimistä yms. Minusta teidän neuvolatätinne taisi vähän kiirehtiä liikaa....