Huomiota hakeva angst-teini? Näin yleensä vihaan itseäni ja vartaloani. Tietenkin tulee hetkiä kun olen siihen tyytyväinen, mutta suurimman osan ajasta mietin kuinka tahtoisin muuttaa itseäni. Elämässäni on kausia jolloin syön vähän noin 1000kcal ja liikun 2 tuntia raskaasti...Sitten repsahdan ja tulee "läskejä kauseja" jolloin syön ja syön jolloin lihon. Esim. nyt tällä viikolla eilen ei nälkä, paksu/läski olo ja söin 1000 kaloria ja liikuin 40min..sitten tänään söin kaikkea paskaa todella paljon alle 30min ja oksentaisin ellei äiti olisi kotona ja kuulisi. Nyt ei mahdu päähän muuta kuin ajatus että kalorit menivät yli, olen läski, huomenna kamala olo, en syö muutakuin salaattia ja aion liikkua...
Miten pystyisin hyväksymään itseni ja vartaloni? Vertaan itseäni jatkuvasti muihin eikä sekään auta että parhaat kaverit ovat pitkiä/laihoja (oikeasti, paino-indeksit alipainon puolella).
Niin ja mitat ovat 164cm/62kg. Olen mittojen mukaan normaali, mutta näen itseni aina ylipainoisena ja ällöttävänä.
Miten pystyisin hyväksymään itseni ja vartaloni? Vertaan itseäni jatkuvasti muihin eikä sekään auta että parhaat kaverit ovat pitkiä/laihoja (oikeasti, paino-indeksit alipainon puolella).
Niin ja mitat ovat 164cm/62kg. Olen mittojen mukaan normaali, mutta näen itseni aina ylipainoisena ja ällöttävänä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
oot melko normaali :) ainut mikä on epänormaalia on et mietit asiaa niin paljon. koska kaikki ajattelee samaa. miten tämän nyt selittäisin että tajuat sen miten tarkotan... mulla itsellä alko samallaiset tunteet tuossa seiskaluokan paikkeilla. mä kävin joka päivä kodin varastossa muka soittamassa kitaraa, mut (tein sitä kyllä oikeestikin, siihen vaan kuulu jtn muutakin) oikeesti halusin oksentaa joko viereisee metsään tai muovipussiin varastossa. Se johti loppujen lopuks anoreksiaan. Parannuin reilu vuosi sitten siitä, ja nyt taas on bulimia. ja ei, ei oo kivaa.
eli siis jos annat sen vaivata sua liikaa, se johtaa varmasti johonki mikä ei lähde sun päästä enää koskaan pois. pakkomielle on sana mikä parhaiten sitä kuvaa ja harmikseni pitää myöntää et sä kai tiedät sen jo myös.
arvaa mitä mun poikaystävä sano mulle kun parannuin anoreksiasta ja sain normaalit mitat? näytin nätimmältä ku koskaan. oli 168/60. nyt oon taas laihtunu, painan vähä alle 50kg ja ite olin muka ylpee siitä, mut poikakaveri sano vaan "jaa kyl mä huomaan et oot taas laihtunu ku sulle mahtuu taas nuo farkut jalkaan". eipä paljon lämmittäny.
alan ite tajuta pikkuhiljaa et kaikki "terveet" ihmiset (siis meinaan et älä mieti mallimaailmaa missä kaikki sotii kaikkea terveyttä vastaan - ilmeisesti) tuijottaa ja haluaa myös itelleen mielummin terveen näkösen kropan. Siis että muotoja pitää oikeasti olla.. vaikka kuin tyhmältä se musta itestä kuullostaa. Jopa suurin osa naisista on vielä tälläkin hetkellä kateellisimpia naisille jotka omaa muotoja kun sairaalloisen laihoille malleille. Ja pojat/miehet haluaa mielummin jotain mitä katsoa ja mihin tarttua kii ku katsella luurankoja..
että äläpä sinä jatka tuota :( anna niiden sun kavereiden näyttää siltä ku ne näyttää. oo sä itse naisellinen, ja voit olla ylpee itestäs :)
ja lopeta se paastoominen jos pystyt, sillon sulle ei myöskää tuu niitä päiviä kun tuntuu et syöt liikaa, se paastoominen sen tekee. Niitä kaloreita ei hirveesti tarvii ees miettiä ennen 30 ikää ellet sit oo huomattavasti ylipainonen (ja sähän et oo lähelläkään)
ja jos haluat ni ota ihmeessä yhteyttä [email protected]. Ja kaikki muutki halukkaat :)
quote
Jopa suurin osa naisista on vielä tälläkin hetkellä kateellisimpia naisille jotka omaa muotoja kun sairaalloisen laihoille malleille. Ja pojat/miehet haluaa mielummin jotain mitä katsoa ja mihin tarttua kii ku katsella luurankoja..
/quote
ME HALUAMME OLLA UNIIKKEJA, laihoja keijukaisia, kaunokaisia, hauraita kuin lasi. sams se mitä muut haluavat, FUCK em.
...olla niin hauraita keijukaisia että törröttävät luumme katkeavat kuin vanhat oksat. Maata sairaalassa nenämahaletkuissa, vaipat housuissa kun tuo alapää toimii ihan itsekseen silloin kun päättää tyhjentää rakon tai peräsuolen, mutta munasarjat eivät anna mitään elonmerkkejä. Hiukset ohentuvat ja tippuvat lopulta päästä kokonaan. On siinä kaunokaisella sitten ihmettelemistä.
Täytyy myöntää että onhan se aika UNIIKKIA...
Pitäisi kaikki pro-anat laittaa yhdessä asumaan jonnekin saarelle (kuten spitaaliset ennen vanhaan), etteivät tartuta muihin sairasta ajatusmaailmaansa. Laihduttakoon siellä sitten kilpaa, se kuka häviää kokonaan ensin, voittaa.
Tää nyt ei aiheeseen kuulu, mutta toi edellinen viesti pysäytti mut. Pisti vähän miettimään mitä oon itelleni tekemässä. Ja mä en enää halua tätä! Haluan parantua! Ainakin tällä hetkellä.....