Sairastan skitsofreniaa ja olen nyt saanut leponex lääkkeet edellisten tilalle. Leponex sopii myös raskaana oleville, joten siitä lääkkeen muuttamisesta tai lopettamisesta ei ole huolta.
Minulla on ollut 2 psykoosia aiemmin. Lääkkeen vaihto auttoi nopeasti ja olo on ollut hyvä. Muisti tosin on joskus huono. Muita sairauksia minulla ei ole.
Miten nopeasti psykoosin jälkeen olette tehneet tai tiedätte muiden lapsia tehneen? Tai kuinka pitkä on ollut oireeton jakso ja onko raskauden aikana tai jälkeen ollut oireita?
Olemme mieheni kanssa asiaa suunnitelleet ja haluamme lapsia. Olen keskustellut lääkärini kanssa ja hän löi asian suurinpiirtein leikiksi..odottaa pitäisi kuulemma muutamia vuosia?!
Mutta odottavan aika on pitkä ja eihän sitä tiedä, tuleeko joskus uusia kohtauksia ja taas asia siirtyy???
Olisi kiva kuulla "sairastavien" äitien kokemuksia lapsen saannin ja sairauden sovittamisesta yhteen.
Minulla on ollut 2 psykoosia aiemmin. Lääkkeen vaihto auttoi nopeasti ja olo on ollut hyvä. Muisti tosin on joskus huono. Muita sairauksia minulla ei ole.
Miten nopeasti psykoosin jälkeen olette tehneet tai tiedätte muiden lapsia tehneen? Tai kuinka pitkä on ollut oireeton jakso ja onko raskauden aikana tai jälkeen ollut oireita?
Olemme mieheni kanssa asiaa suunnitelleet ja haluamme lapsia. Olen keskustellut lääkärini kanssa ja hän löi asian suurinpiirtein leikiksi..odottaa pitäisi kuulemma muutamia vuosia?!
Mutta odottavan aika on pitkä ja eihän sitä tiedä, tuleeko joskus uusia kohtauksia ja taas asia siirtyy???
Olisi kiva kuulla "sairastavien" äitien kokemuksia lapsen saannin ja sairauden sovittamisesta yhteen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Entä jos sinulle tulee psykoosi ja satutat omaa lastasi? Terveemmälläkin ottaa koville, se on suuri stressi koko raskaus, synnytys, lapsenhoito jne.. Sukulaiseni oli vähällä tappaa oman lapsensa psykoosin sattuessa ja lapsi otettiin huostaan. Siksi todellakin kannattaa olla varma että hoito on kunnossa ja mitään ei satu :(
Niin, aina voi jossitella.. Mieheni serkku, aina terveenä ollut sairastui synnytyksenjälkeiseen masennukseen...eikä suvussa ole ollut ennakoivia merkkejä. Hän yritti lastaan vahingoittaa.
Psykoosini ei ole ollut ns väkivaltainen, enkä kai nyt harkitsisi lapsia, jos tälläista olisi ollut.
Sanomattakin on selvää, että lapsi tuo stressiä ja työtä, ei sitä tarvitse korostaa jokakäänteessä, haluankin lisätietoa, niiltä jotka ovat asian kokeneet.
Haluan suunnitella ja varautua asioihin, joita voi eteen tulla. Siten pienentää riskejä.
se sairaus kuitenkin ole omanlaisensa ja ilmenee jokaisella eritavalla,vain sinä itse tiedät mitä voit tehdä et riskit on minimaaliset ja että teillä kaikilla olis hyvä olla.Mutta hormoonien tuomat muutokset ovat iso riski synnytyksen jälkeiseen masennukseen yms.
kyseistä sairautta,lapsen synnyttyä sairastu synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja sitä kautta meni psykoosiin.Laitos hoidossa oli 3kk:tta ja vauva isovanhemmilla,psykkoosi uusi myöhemmin uudelleen mutta nyt on monta vuotta ollu jo tilanne hyvä.Lääkkeet on erittäin tärkeät tälläsellä ihmisellä,imettämään hän ei pystynyt.Kannattaa kuunnella lääkäriä,kyllä se jotain tietää:) Mutta onnea vauva puuhiin :)
Kertomassani tapauksessa lapsi kärsii jonku verran äitinsä sairaudesta,on asioita jolle hän itse ei voi mitään kuten pinna palaa tosi nopeesti ja voi käyttäytyä arvaamattomasti.Elämän on oltava säännöllistä,pienikin tunnekuohu tai järkytys voi puhkasta oireet.Lapsi on paljon isovanhemmillaan kun äiti ei osaa pitää tärkeysjärjestystä.Toivon teille kaikkea hyvää jatkoon!
tarkkailet omaa kuntoasi, ja pyydät heti apua/ilmoitat muille perheenjäsenille, jos oireita alkaa tulla. Kyl se siitä, ei muutkaan ihmiset tiedä mitä elämässä voi tulla eteen.
Mun mielestä on hyvä asia, että sulla on diagnoosi ja lääkkeet valmiina, se on paljon parempi paikka aloittaa kun se, että sairaus puhkeaa ensimmäistä kertaa täysin yllättäen raskauden aikana/synnytyksen jälkeen. Ota etukäteen selvää ja keskustele perheenjäsenten kanssa siitä, miten toimitte tietynlaisissa todennäköisissä ongelmatilanteissa, niin ei tarvitse ruveta sitten toimintamallia pohtimaan kun tilanne on päällä.
Yksi hyvä tapa edetä on harjoitella lapsiperheen päivärutiinia jo edeltäkäsin tekemällä samoja asioita samoina kellonaikoina ja miettiä sitten miten toimia kun rutiinista joudutaan poikkeamaan esim. sairauksien takia.
.. skitsofreenikkoa hankkimasta lasta. Varsinkin kun sulla on lääkitys kunnossa. Huolehdi, että ympärilläsi on turvaverkkoa (läheisiä ihmisiä) ja opettele tuntemaan itseäsi ja oireita, jotka mahdollisesti viittaa psykoosiin. Tiivis verkosto myös tk:seen/mtt:oon päin. Tsemppiä!
Äidin raskaudet menivät hyvin eikä ollut mitään raskauden jälkeistä masennusta yhdestäkään lapsesta. Ongelmat alkoivat vasta, kun olin kouluikäinen ja johtuivat suurimmaksi osaksi siitä, että tasaiset olosuhteet elämässä järkkyivät. Mutta kun elämä on rauhallista ja tasaista eikä mitään elämän järjestystä mullistavaa tule, elää äitinikin normaalia elämää. Se mikä sairastavan lapsena on rankkaa, on se kun yhteiskunta tuomitsee tätä sairautta sairastavan niin helposti ja tottakai on ollut elämässä hetkiä, jolloin olen toivonut, että kunpa äiti ei olisi sairas ja minäkin saisin "normaalin" elämän. Jossain vaiheessa tajusin, että ei sellaista olekaan kuin "normaali" elämä ja minulla on tähän asti ollut enemmän kuin monella muulla. Lisäksi äidin sairaus on pakottanut opiskelemaan itseään mikä on aina hyvä asia. Mutta siis vaikka äidilläni on tämä sairaus, hän on erittäin hyvä ja rakastava vanhempi eikä ikinä satuttaisi lapsiaan tai lapsenlapsiaan.