Kuoleman kohtaaminen

Miten auttaa läheistä kuoleman hetkellä

MIELESTÄNI TÄMÄ AIHE ON ERITTÄIN TÄRKEÄ, JOTEN LAITAN SEN UUDELLEEN, JOS ALOITAN UUDEN VIESTIKETJUN, SE POISTETAAN SAMAN TIEN.

Miten auttaa läheistä kuoleman hetkellä.
Puhutaan myös kuolemasta yleensä ja siitä, miten suhtaudumme siihen.

Kehonsa jättämään valmistautuvan henkilön auttaminen on ainutlaatuinen kokemus toisesta ihmisestä huolehtimisesta, jonka kautta voimme saada korvaamatonta kokemusta, tulla vakavammiksi, oppia korostamaan olemusta ilman, että ulkoinen kikkailu häiritsee meitä.

Voimme todella ymmärtää, emmekä vain nähdä, että kehoon väliaikainen ja että jokaisen meistä on ennemmin tai myöhemmin läpäistävä tämä tärkeä koe.

Anonyymi00008 kirjoitti:

Miten auttaa läheistä kuoleman hetkellä

MIELESTÄNI TÄMÄ AIHE ON ERITTÄIN TÄRKEÄ, JOTEN LAITAN SEN UUDELLEEN, JOS ALOITAN UUDEN VIESTIKETJUN, SE POISTETAAN SAMAN TIEN.

Miten auttaa läheistä kuoleman hetkellä.
Puhutaan myös kuolemasta yleensä ja siitä, miten suhtaudumme siihen.

Kehonsa jättämään valmistautuvan henkilön auttaminen on ainutlaatuinen kokemus toisesta ihmisestä huolehtimisesta, jonka kautta voimme saada korvaamatonta kokemusta, tulla vakavammiksi, oppia korostamaan olemusta ilman, että ulkoinen kikkailu häiritsee meitä.

Voimme todella ymmärtää, emmekä vain nähdä, että kehoon väliaikainen ja että jokaisen meistä on ennemmin tai myöhemmin läpäistävä tämä tärkeä koe.

Lue lisää

Kristityt kirjoittavat siitä, kuinka kaikki ei-kristityt ovat niin kauhuissaan kuoleman hetkellä, koska he eivät palvo "oikeaa" jumalaa.

EI MITÄÄN SELLAISTA.

EI EDES LÄHELLEKÄÄN MITÄÄN SELLAISTA..


En puhu nyt tavallisista ihmisistä, neofyytti vaishnaveista, kuten minä itse olen, vaan suurista opettajistamme, acharyoista.

Ja jos se, joka jättää ruumiin, on henkisesti oivaltanut henkilö, hän voi näyttää esimerkkiä todellisesta irrottautumisesta ja täydellisestä keskittymisestä.
SEN KAIKEN OVAT TODISTANEET KAIKKI NE LÄSNÄOLIJAT, JOTKA OLIVAT MAHTAVIEN OPETTAJIEMME VIERELLÄ, KUN HE JÄTTIVÄT FYYSISEN KEHONSA.

TODISTAJIA ON ERITTÄIN PALJON, EIKÄ KYSEESSÄ OLLUT YKSITTÄINEN TAPAUS.

JOTKA KAIKKI TAPAHTUIVAT MEIDÄN PÄIVINÄMME, EIVÄT MENNEISYYDESTÄ, JOSTA KIRJOITETAAN HISTORIANKIRJOITUKSISSA.

Anonyymi00009 kirjoitti:

Kristityt kirjoittavat siitä, kuinka kaikki ei-kristityt ovat niin kauhuissaan kuoleman hetkellä, koska he eivät palvo "oikeaa" jumalaa.

EI MITÄÄN SELLAISTA.

EI EDES LÄHELLEKÄÄN MITÄÄN SELLAISTA..


En puhu nyt tavallisista ihmisistä, neofyytti vaishnaveista, kuten minä itse olen, vaan suurista opettajistamme, acharyoista.

Ja jos se, joka jättää ruumiin, on henkisesti oivaltanut henkilö, hän voi näyttää esimerkkiä todellisesta irrottautumisesta ja täydellisestä keskittymisestä.
SEN KAIKEN OVAT TODISTANEET KAIKKI NE LÄSNÄOLIJAT, JOTKA OLIVAT MAHTAVIEN OPETTAJIEMME VIERELLÄ, KUN HE JÄTTIVÄT FYYSISEN KEHONSA.

TODISTAJIA ON ERITTÄIN PALJON, EIKÄ KYSEESSÄ OLLUT YKSITTÄINEN TAPAUS.

JOTKA KAIKKI TAPAHTUIVAT MEIDÄN PÄIVINÄMME, EIVÄT MENNEISYYDESTÄ, JOSTA KIRJOITETAAN HISTORIANKIRJOITUKSISSA.

Lue lisää

Kuolemanpelko on juurtunut niin syvälle tietoisuuteemme, että olemme lakanneet huomaamasta sitä, emme tajua, että se elää meissä.

Pelosta on tullut ihmisen tavanomainen, vaistomainen tila aineellisessa maailmassa, ja se on hänen suurin ongelmansa.

On määrätietoisesti hankkiuduttava eroon eläimellisestä kuolemanpelosta.

Anonyymi00010 kirjoitti:

Kuolemanpelko on juurtunut niin syvälle tietoisuuteemme, että olemme lakanneet huomaamasta sitä, emme tajua, että se elää meissä.

Pelosta on tullut ihmisen tavanomainen, vaistomainen tila aineellisessa maailmassa, ja se on hänen suurin ongelmansa.

On määrätietoisesti hankkiuduttava eroon eläimellisestä kuolemanpelosta.

Lue lisää

On tietysti mahdotonta olla tunnustamatta kuolemanpelon arvoa, se ajaa ihmiset kognitioon, etsimään elämän tarkoitusta, vastauksia kysymyksiin sielun luonteesta, kuolemanjälkeisestä elämästä.


Eri uskonnot ja filosofiset ajatukset antavat omat vastauksensa siihen, mitä meille tapahtuu kuoleman jälkeen ja mitä kuolema ylipäätään on. Keitä me olemme?

Keitä me olemme?

Satunnainen kokoelma alkuaineita, sähkökemiallinen reaktio aivokuoressa vai ikuisesti nuorekas, aina olemassa oleva tietoisuus?

Kaikki nämä vastaukset on esitetty laajimmin ja helpoimmin saatavissa Vedalaisissa kirjoituksissa.

Tutkimalla Vedoja pääsemme oivaltamaan todellisen olemuksemme, ei sokean uskon tasolla, vaan ymmärtämällä itseämme intellektin avulla ja ottamalla todella kosketuksen siihen, mikä on kätkettynä tietoisuutemme syvyyksiin.

Anonyymi00011 kirjoitti:

On tietysti mahdotonta olla tunnustamatta kuolemanpelon arvoa, se ajaa ihmiset kognitioon, etsimään elämän tarkoitusta, vastauksia kysymyksiin sielun luonteesta, kuolemanjälkeisestä elämästä.


Eri uskonnot ja filosofiset ajatukset antavat omat vastauksensa siihen, mitä meille tapahtuu kuoleman jälkeen ja mitä kuolema ylipäätään on. Keitä me olemme?

Keitä me olemme?

Satunnainen kokoelma alkuaineita, sähkökemiallinen reaktio aivokuoressa vai ikuisesti nuorekas, aina olemassa oleva tietoisuus?

Kaikki nämä vastaukset on esitetty laajimmin ja helpoimmin saatavissa Vedalaisissa kirjoituksissa.

Tutkimalla Vedoja pääsemme oivaltamaan todellisen olemuksemme, ei sokean uskon tasolla, vaan ymmärtämällä itseämme intellektin avulla ja ottamalla todella kosketuksen siihen, mikä on kätkettynä tietoisuutemme syvyyksiin.

Lue lisää

Kuolemanpelko (Abhinivesha)


Abhinivesha - aineellisen elämän menettämisen pelko, äärimmäinen kiintymys siihen, mitä on elämänsä aikana kerännyt, kuoleman hetken pelko, henkisen luonteen täydellinen väärinymmärrys ja halu pidentää aineellista olemassaoloa hinnalla millä hyvänsä.

Bhaya - pelko.

Anonyymi00012 kirjoitti:

Kuolemanpelko (Abhinivesha)


Abhinivesha - aineellisen elämän menettämisen pelko, äärimmäinen kiintymys siihen, mitä on elämänsä aikana kerännyt, kuoleman hetken pelko, henkisen luonteen täydellinen väärinymmärrys ja halu pidentää aineellista olemassaoloa hinnalla millä hyvänsä.

Bhaya - pelko.

Lue lisää

Kuolema tuhoaa kaiken, mikä ei ole todellista; kuolema näyttää meille todelliset ystävämme; kuolema paljastaa todelliset prioriteettimme; kuolema tuo viisauden esiin; kuolema valistaa meitä peloistamme ja heikkouksistamme; mutta mikä tärkeintä, kuolema muistuttaa meitä siitä, että nämä aineelliset kehot ja aineelliset universumit eivät ole kotimme.

Kun kuolema kutsuu teitä, älkää pelästykö tai piiloutuko, vaan kohdatkaa se ja katsokaa, MITÄ SILLÄ ON TARJOTTAVANAAN.

Loppujen lopuksi hän on Krishnan oikeudenmukainen, uskollinen ja kuuliainen palvelija.

(J. Favors)

Kuolema (sanskritiksi Mrityu) on elämän väistämätön kumppani.

Kuoleman väistämättömyys aiheuttaa ihmisille surua ja joskus jopa kauhua.

Ymmärrämme, että sen saapuessa eroamme kaikesta, että se vie hetkessä kaiken, mikä tuntui arvokkaalta ja tärkeältä.

Kuolema vie meiltä kaiken, mitä rakastamme, saa meidät unohtamaan kaiken, minkä muistamme, ja muuttaa rappeutuneeksi kaiken, mitä yritämme säilyttää.

Se tulee suunnittelematta ja vie meiltä kaiken, mitä se haluaa.

Muistamme hänet koko elämämme ajan, mutta kun hän ilmestyy, huomaamme, ettemme ole valmiita häneen. Ja me pelkäämme.

Kuolemanpelko on juurtunut niin syvälle tietoisuuteemme, että olemme lakanneet huomaamasta sitä, emme tajua, että se elää meissä. Pelosta on tullut ihmisen tavanomainen, vaistomainen tila aineellisessa maailmassa, ja se on hänen suurin ongelmansa.

Kuolemanpelosta puhuttaessa on syytä mainita, miten se vaikuttaa mieleemme ja kehoomme. Pelon kokemisen fyysinen vaikutus on se, että kaikki ihmisen elimet ja mieli alkavat jännittyä. Pelon vaikutuksesta menetämme kykymme suorittaa joitakin alkeistoimia, jotka suoritamme rauhallisesti luonnollisessa, rentoutuneessa tilassa.

Anonyymi00015 kirjoitti:

Kuolema (sanskritiksi Mrityu) on elämän väistämätön kumppani.

Kuoleman väistämättömyys aiheuttaa ihmisille surua ja joskus jopa kauhua.

Ymmärrämme, että sen saapuessa eroamme kaikesta, että se vie hetkessä kaiken, mikä tuntui arvokkaalta ja tärkeältä.

Kuolema vie meiltä kaiken, mitä rakastamme, saa meidät unohtamaan kaiken, minkä muistamme, ja muuttaa rappeutuneeksi kaiken, mitä yritämme säilyttää.

Se tulee suunnittelematta ja vie meiltä kaiken, mitä se haluaa.

Muistamme hänet koko elämämme ajan, mutta kun hän ilmestyy, huomaamme, ettemme ole valmiita häneen. Ja me pelkäämme.

Kuolemanpelko on juurtunut niin syvälle tietoisuuteemme, että olemme lakanneet huomaamasta sitä, emme tajua, että se elää meissä. Pelosta on tullut ihmisen tavanomainen, vaistomainen tila aineellisessa maailmassa, ja se on hänen suurin ongelmansa.

Kuolemanpelosta puhuttaessa on syytä mainita, miten se vaikuttaa mieleemme ja kehoomme. Pelon kokemisen fyysinen vaikutus on se, että kaikki ihmisen elimet ja mieli alkavat jännittyä. Pelon vaikutuksesta menetämme kykymme suorittaa joitakin alkeistoimia, jotka suoritamme rauhallisesti luonnollisessa, rentoutuneessa tilassa.

Lue lisää

Kuolemanpelosta puhuttaessa on syytä mainita, miten se vaikuttaa mieleemme ja kehoomme. Pelon kokemisen fyysinen vaikutus on se, että kaikki ihmisen elimet ja mieli alkavat jännittyä. Pelon vaikutuksesta menetämme kykymme suorittaa joitakin alkeistoimia, jotka suoritamme rauhallisesti luonnollisessa, rentoutuneessa tilassa.


Kun pelkäämme jotakin, lakkaamme ajattelemasta normaalisti, ja mitä enemmän pelkoa koemme, sitä enemmän mielemme ja kehomme kiristyvät.

Piilota
Rakkaus avaa sydämen, rakkaus tekee ihmisestä avoimen, vapaan ja onnellisen. Pelko sulkee sydämemme, se on kuin kietoisi meidät koteloon.

Mielemme kutistuu ja havaintokykymme vähenee. Siksi, jotta ihminen voi ottaa vastaan uutta tietoa, hänen on avauduttava, päästettävä se sisäänsä ja annettava sille mahdollisuus toimia siellä.

Mutta jos ihminen on sulkeutunut, jos hän on haarniskassa, piilossa kotelossa, on epätodennäköistä, että hän pystyy ajattelemaan normaalisti ja ottamaan vastaan hänelle tulleen tiedon.

Jotta näin tapahtuisi, on välttämätöntä voittaa pelko, päästä eroon kuolemaa koskevista kielteisistä ajatuksista, avata sydän ja mieli, avautua uudelle tiedolle.

Anonyymi00016 kirjoitti:

Kuolemanpelosta puhuttaessa on syytä mainita, miten se vaikuttaa mieleemme ja kehoomme. Pelon kokemisen fyysinen vaikutus on se, että kaikki ihmisen elimet ja mieli alkavat jännittyä. Pelon vaikutuksesta menetämme kykymme suorittaa joitakin alkeistoimia, jotka suoritamme rauhallisesti luonnollisessa, rentoutuneessa tilassa.


Kun pelkäämme jotakin, lakkaamme ajattelemasta normaalisti, ja mitä enemmän pelkoa koemme, sitä enemmän mielemme ja kehomme kiristyvät.

Piilota
Rakkaus avaa sydämen, rakkaus tekee ihmisestä avoimen, vapaan ja onnellisen. Pelko sulkee sydämemme, se on kuin kietoisi meidät koteloon.

Mielemme kutistuu ja havaintokykymme vähenee. Siksi, jotta ihminen voi ottaa vastaan uutta tietoa, hänen on avauduttava, päästettävä se sisäänsä ja annettava sille mahdollisuus toimia siellä.

Mutta jos ihminen on sulkeutunut, jos hän on haarniskassa, piilossa kotelossa, on epätodennäköistä, että hän pystyy ajattelemaan normaalisti ja ottamaan vastaan hänelle tulleen tiedon.

Jotta näin tapahtuisi, on välttämätöntä voittaa pelko, päästä eroon kuolemaa koskevista kielteisistä ajatuksista, avata sydän ja mieli, avautua uudelle tiedolle.

Lue lisää

Rakkaus avaa sydämen, rakkaus tekee ihmisestä avoimen, vapaan ja onnellisen. Pelko sulkee sydämemme, se on kuin kietoisi meidät koteloon.

Mielemme kutistuu ja havaintokykymme vähenee. Siksi, jotta ihminen voi ottaa vastaan uutta tietoa, hänen on avauduttava, päästettävä se sisäänsä ja annettava sille mahdollisuus toimia siellä.

Anonyymi00017 kirjoitti:

Rakkaus avaa sydämen, rakkaus tekee ihmisestä avoimen, vapaan ja onnellisen. Pelko sulkee sydämemme, se on kuin kietoisi meidät koteloon.

Mielemme kutistuu ja havaintokykymme vähenee. Siksi, jotta ihminen voi ottaa vastaan uutta tietoa, hänen on avauduttava, päästettävä se sisäänsä ja annettava sille mahdollisuus toimia siellä.

Lue lisää

Henkisesti kehittynyt ihminen ei myöskään pelkää ruumiillista kuolemaa, sillä hän pelkää enemmän henkistä kuolemaa

Mutta se, että hän menettää halunsa kasvaa henkisesti, on se, mikä häntä todella pelottaa.

Mikään ei ole pelottavampaa kuin menettää usko omaan polkuunsa. Tämä johtaa jo fyysistä kuolemaa vakavampiin seurauksiin, sillä se pakottaa sielun syntymän ja kuoleman loputtomaan kiertokulkuun - samsaraan.

Jopa tavallinen ihminen, joka on saavuttanut aineellisen elämän pohjan, joka on kärsinyt ja joutunut oman typeryytensä piinaamaksi, lakkaa pelkäämästä kuolemaa, sillä hän ymmärtää, että se tuo hänelle uudistumisen.

Kuolema on meidän ymmärryksessämme se, joka rajoittaa mahdollisuuksiamme, mutta joogisessa ymmärryksessä kuolema on se, joka avaa meille todelliset mahdollisuutemme.

Anonyymi00018 kirjoitti:

Henkisesti kehittynyt ihminen ei myöskään pelkää ruumiillista kuolemaa, sillä hän pelkää enemmän henkistä kuolemaa

Mutta se, että hän menettää halunsa kasvaa henkisesti, on se, mikä häntä todella pelottaa.

Mikään ei ole pelottavampaa kuin menettää usko omaan polkuunsa. Tämä johtaa jo fyysistä kuolemaa vakavampiin seurauksiin, sillä se pakottaa sielun syntymän ja kuoleman loputtomaan kiertokulkuun - samsaraan.

Jopa tavallinen ihminen, joka on saavuttanut aineellisen elämän pohjan, joka on kärsinyt ja joutunut oman typeryytensä piinaamaksi, lakkaa pelkäämästä kuolemaa, sillä hän ymmärtää, että se tuo hänelle uudistumisen.

Kuolema on meidän ymmärryksessämme se, joka rajoittaa mahdollisuuksiamme, mutta joogisessa ymmärryksessä kuolema on se, joka avaa meille todelliset mahdollisuutemme.

Lue lisää

KIPU ON TIETENKIN HYVIN EPÄMIELLYTTÄVÄ ASIA, KUN HIENOJAKOINEN KEHO IRROTTAUTUU FYYSISESTÄ KEHOSTA KUOLEMAN PROSESSIN AIKANA. KUN KAIKKI DOSHAT MENEVÄT SEKAISIN, MUTTA MITEN MUUTEN?

Anonyymi00019 kirjoitti:

KIPU ON TIETENKIN HYVIN EPÄMIELLYTTÄVÄ ASIA, KUN HIENOJAKOINEN KEHO IRROTTAUTUU FYYSISESTÄ KEHOSTA KUOLEMAN PROSESSIN AIKANA. KUN KAIKKI DOSHAT MENEVÄT SEKAISIN, MUTTA MITEN MUUTEN?

Lue lisää

Minkä tahansa uskonnollisen perinteen tutkimisessa on ensimmäiseksi otettava huomioon uskonnollisen hermeneutiikan menetelmät. Hermeneutiikka on tulkinnan taidetta, teoriaa tekstien, myös pyhien kirjoitusten tekstien, tulkinnasta ja ymmärtämisestä.

Tutkiessaan mitä tahansa pyhää teosta tutkija kohtaa väistämättä ongelman sen oikeasta tulkinnasta ja ymmärtämisestä.

Tämä ongelma on erityisen akuutti, kun luetaan Vedalaisia jne. tekstejä.

Esimerkiksi sanskritin kielessä, jolla Veda-kirjat on kirjoitettu, jokaisella sanalla voi olla yhdeksästä neljäänkymmeneen eri merkitystä, ja vastaavasti jokainen shloka (”jae”) voidaan lukea eri tavoin.

Anonyymi00020 kirjoitti:

Minkä tahansa uskonnollisen perinteen tutkimisessa on ensimmäiseksi otettava huomioon uskonnollisen hermeneutiikan menetelmät. Hermeneutiikka on tulkinnan taidetta, teoriaa tekstien, myös pyhien kirjoitusten tekstien, tulkinnasta ja ymmärtämisestä.

Tutkiessaan mitä tahansa pyhää teosta tutkija kohtaa väistämättä ongelman sen oikeasta tulkinnasta ja ymmärtämisestä.

Tämä ongelma on erityisen akuutti, kun luetaan Vedalaisia jne. tekstejä.

Esimerkiksi sanskritin kielessä, jolla Veda-kirjat on kirjoitettu, jokaisella sanalla voi olla yhdeksästä neljäänkymmeneen eri merkitystä, ja vastaavasti jokainen shloka (”jae”) voidaan lukea eri tavoin.

Lue lisää

Näin ollen ei ole helppoa ymmärtää tiettyyn tekstiin sisältyvää tarkkaa merkitystä. Tämä tehtävä olisi mahdoton ratkaista, jos Veda ei alun perin sisältäisi vihjeitä.

Veda-tekstien lukemiseen on Vedoissa menetelmä, joka auttaa ymmärtämään vedalaisten kirjoitusten suoran merkityksen ja välttämään väärintulkintoja .


sanskritin kielessä, jolla Veda-kirjat on kirjoitettu, jokaisella sanalla voi olla yhdeksästä neljäänkymmeneen eri merkitystä, ja vastaavasti jokainen shloka (”jae”) voidaan lukea eri tavoin.
ei ole helppoa ymmärtää tiettyyn tekstiin sisältyvää tarkkaa merkitystä. Tämä tehtävä olisi mahdoton ratkaista, jos Veda ei alun perin sisältäisi vihjeitä.

Veda-tekstien lukemiseen on Vedoissa menetelmä, joka auttaa ymmärtämään vedalaisten kirjoitusten suoran merkityksen ja välttämään väärintulkintoja .

Tämä tehtävä olisi ollut ratkaisematon, elleivät Vedat itse olisi alun perin sisältäneet avainta ratkaisuun.

Anonyymi00021 kirjoitti:

Näin ollen ei ole helppoa ymmärtää tiettyyn tekstiin sisältyvää tarkkaa merkitystä. Tämä tehtävä olisi mahdoton ratkaista, jos Veda ei alun perin sisältäisi vihjeitä.

Veda-tekstien lukemiseen on Vedoissa menetelmä, joka auttaa ymmärtämään vedalaisten kirjoitusten suoran merkityksen ja välttämään väärintulkintoja .


sanskritin kielessä, jolla Veda-kirjat on kirjoitettu, jokaisella sanalla voi olla yhdeksästä neljäänkymmeneen eri merkitystä, ja vastaavasti jokainen shloka (”jae”) voidaan lukea eri tavoin.
ei ole helppoa ymmärtää tiettyyn tekstiin sisältyvää tarkkaa merkitystä. Tämä tehtävä olisi mahdoton ratkaista, jos Veda ei alun perin sisältäisi vihjeitä.

Veda-tekstien lukemiseen on Vedoissa menetelmä, joka auttaa ymmärtämään vedalaisten kirjoitusten suoran merkityksen ja välttämään väärintulkintoja .

Tämä tehtävä olisi ollut ratkaisematon, elleivät Vedat itse olisi alun perin sisältäneet avainta ratkaisuun.

Lue lisää

Pyhien tekstien tulkintaongelma on läsnä myös muissa uskonnoissa.

Pyhien tekstien semanttista moninaisuutta hyväksikäyttäen ihmiset tulkitsevat näitä kirjoja usein omien tarpeidensa ja intressiensä mukaan.

Tämä tarina havainnollistaa, miten ilmeisetkin tekstit voidaan tulkita omalla tavalla, jos halutaan. Entä kirjoitusten esoteerisemmat osat? Valitettavasti ihmisillä on usein taipumus tulkita pyhien kirjojen ohjeita väärin, jotta asiat pysyisivät ”yksinkertaisina”.

Niinpä tekstin oikean, väärentämättömän ymmärtämisen tiede on kaiken henkisen harjoittelun perusta.

Se on eräänlainen avain, jonka puuttuminen mitätöi kaikki yrityksemme ymmärtää pyhiä tutkielmia.

Anonyymi00022 kirjoitti:

Pyhien tekstien tulkintaongelma on läsnä myös muissa uskonnoissa.

Pyhien tekstien semanttista moninaisuutta hyväksikäyttäen ihmiset tulkitsevat näitä kirjoja usein omien tarpeidensa ja intressiensä mukaan.

Tämä tarina havainnollistaa, miten ilmeisetkin tekstit voidaan tulkita omalla tavalla, jos halutaan. Entä kirjoitusten esoteerisemmat osat? Valitettavasti ihmisillä on usein taipumus tulkita pyhien kirjojen ohjeita väärin, jotta asiat pysyisivät ”yksinkertaisina”.

Niinpä tekstin oikean, väärentämättömän ymmärtämisen tiede on kaiken henkisen harjoittelun perusta.

Se on eräänlainen avain, jonka puuttuminen mitätöi kaikki yrityksemme ymmärtää pyhiä tutkielmia.

Lue lisää

Kun ihminen tuntee kuoleman vaiheet, hänen pelkonsa katoaa, ja hän voi tunnistaa ne ja valmistautua kuolemaan keskittymällä Krishnan Nimeen.

Kuoleman merkit
Kuolevan ihmisen tunne ja se, mitä näkevä ihminen näkee:

Ruumiin raskauden tunne (ruumis on kaadettu lyijyllä).

Kasvolihasten hallinnan menetys.
Kylmyyden tunne, joka vaihtuu kuumeiseen kuumuuteen.
Kuulon ja näön menetys...


Keho kuin repeää atomeiksi (hienojakoisen kehon irtoaminen).

Ajoittainen kouristelu, jossa on voimakasta värähtelyhengitystä.
JOTKUT LÄÄKÄRIT, TIEDEMIEHET JNE. OVAT TUTKINEET TÄTÄ, ITSE KUOLEMANPROSESSIA, HENGITYKSEN MUUTOSTA JNE. ENNEN VARSINAISTA KUOLEMAAJNE.

NYKYAIKAISTEN TUTKIJOIDEN JOHTOPÄÄTÖKSET OVAT SAMANKALTAISIA VEDALAISTEN TEKSTIEN SELITYKSEN KANSSA KUOLEMAN PROSESSISTA.

Anonyymi00023 kirjoitti:

Kun ihminen tuntee kuoleman vaiheet, hänen pelkonsa katoaa, ja hän voi tunnistaa ne ja valmistautua kuolemaan keskittymällä Krishnan Nimeen.

Kuoleman merkit
Kuolevan ihmisen tunne ja se, mitä näkevä ihminen näkee:

Ruumiin raskauden tunne (ruumis on kaadettu lyijyllä).

Kasvolihasten hallinnan menetys.
Kylmyyden tunne, joka vaihtuu kuumeiseen kuumuuteen.
Kuulon ja näön menetys...


Keho kuin repeää atomeiksi (hienojakoisen kehon irtoaminen).

Ajoittainen kouristelu, jossa on voimakasta värähtelyhengitystä.
JOTKUT LÄÄKÄRIT, TIEDEMIEHET JNE. OVAT TUTKINEET TÄTÄ, ITSE KUOLEMANPROSESSIA, HENGITYKSEN MUUTOSTA JNE. ENNEN VARSINAISTA KUOLEMAAJNE.

NYKYAIKAISTEN TUTKIJOIDEN JOHTOPÄÄTÖKSET OVAT SAMANKALTAISIA VEDALAISTEN TEKSTIEN SELITYKSEN KANSSA KUOLEMAN PROSESSISTA.

Lue lisää

Maailmankaikkeudessa on 8 400 000 elämänmuotoa, ja ihmismuotoja on 400000 erilaista, se on harvinaisin ja arvokkain niistä kaikista.


Elävä olento saa tämän erityisen ihmismuodon olemassaolon miljoonia vuosia kestäneen evoluution jälkeen...

Aineellinen maailma, jossa elämme, on eräänlainen koulu, jolla on hyvin tarkka tarkoitus.

Tämä koulu vie jokaisen kaikkien tarvittavien luokkien läpi - viimeiseen kokeeseen ja koulutuksen onnistuneeseen loppuun saattamiseen.


Joskus teemme samoja virheitä, mutta lopulta opimme läksymme, teemme oikeat johtopäätökset ja jatkamme eteenpäin.

Vedat: portaalit kosmiseen viisauteen

Vedat ovat kosmisen tiedon ja henkisten totuuksien aarreaitta.

Anonyymi00024 kirjoitti:

Maailmankaikkeudessa on 8 400 000 elämänmuotoa, ja ihmismuotoja on 400000 erilaista, se on harvinaisin ja arvokkain niistä kaikista.


Elävä olento saa tämän erityisen ihmismuodon olemassaolon miljoonia vuosia kestäneen evoluution jälkeen...

Aineellinen maailma, jossa elämme, on eräänlainen koulu, jolla on hyvin tarkka tarkoitus.

Tämä koulu vie jokaisen kaikkien tarvittavien luokkien läpi - viimeiseen kokeeseen ja koulutuksen onnistuneeseen loppuun saattamiseen.


Joskus teemme samoja virheitä, mutta lopulta opimme läksymme, teemme oikeat johtopäätökset ja jatkamme eteenpäin.

Vedat: portaalit kosmiseen viisauteen

Vedat ovat kosmisen tiedon ja henkisten totuuksien aarreaitta.

Lue lisää

Vedat: portaalit kosmiseen viisauteen

Vedat ovat kosmisen tiedon ja henkisten totuuksien aarreaitta.

Anonyymi00025 kirjoitti:

Vedat: portaalit kosmiseen viisauteen

Vedat ovat kosmisen tiedon ja henkisten totuuksien aarreaitta.

Mielentila kuolinhetkellä: Mielentila kuolinhetkellä on erittäin tärkeä. Rauhallinen ja hyveellinen mielentila voi johtaa suotuisampaan tulevaan syntymään, kun taas häiriintynyt tai kielteinen mielentila voi johtaa vähemmän toivottavaan uudelleensyntymiseen.

Täyttymättömät halut voivat ylittää yhden elämän ja siirtyä seuraaviin elämiin. Vahvat kiintymykset tai täyttymättömät toiveet voivat vaikuttaa seuraavan syntymän olosuhteisiin ja muokata yksilön kokemuksia.

Vain ihmismuodossa tietoisuus löytää aktiivisen käyttönsä ja korkeimman potentiaalinsa kehitykseen.


Kun lähestymme näitä avoimin mielin, voimme ymmärtää syvällisemmin sen rikkaan ymmärryksen kudelman, jonka ne tarjoavat olemassaolon luonteesta, elämän tarkoituksesta ja ikuisesta matkasta.

Filosofiset oivallukset tarjoavat syvälliset puitteet elämän tarkoituksen.

Tutustumalla Vedojen taustalla olevaan tieteeseen voimme löytää yhteyksiä tietoisuustutkimukseen ja kvanttifysiikkaan, mikä rikastuttaa ymmärrystämme näistä syvällisistä käsitteistä entisestään.

Viime kädessä näiden ajatusten tutkiminen kutsuu meidät lähtemään matkalle, joka koskee itseämme.

Piilota
Mitä rikkauksia teillä onkaan, arvokkain asia on elämä, aika, joka teille on annettu.
Ja sitä ollaan viemässä teiltä!Se on luonnon laki.

Anonyymi00028 kirjoitti:

Tutustumalla Vedojen taustalla olevaan tieteeseen voimme löytää yhteyksiä tietoisuustutkimukseen ja kvanttifysiikkaan, mikä rikastuttaa ymmärrystämme näistä syvällisistä käsitteistä entisestään.

Viime kädessä näiden ajatusten tutkiminen kutsuu meidät lähtemään matkalle, joka koskee itseämme.

Piilota
Mitä rikkauksia teillä onkaan, arvokkain asia on elämä, aika, joka teille on annettu.
Ja sitä ollaan viemässä teiltä!Se on luonnon laki.

Lue lisää

Miten kommunikoida kuolevan ihmisen kanssa?


Varmista, että keskustelukumppanisi haluaa jonkun kanssa keskustella.
Mikä on tärkeää ottaa huomioon tätä tehdessä: henkilön, on käytävä läpi tietty ajanjakso ”henkistä työtä” itsensä kanssa tullakseen toimeen sen tosiasian kanssa, että hänen elämänsä on katkaistu lyhyeen, varsinkin jos se tapahtuu yhtäkkiä.
On tärkeää ymmärtää, että ihminen pystyy kommunikoimaan vasta sitten, kun hän on siihen valmis. Jos hän ei siis aio tehdä sitä nyt, hän ei todennäköisesti ole vielä valmis. Henkilön reaktiota ei siis koskaan pidä ottaa pelkästään omaksi arvioksi.
Voit pyytää anteeksi ja yksinkertaisesti kysyä häneltä, haluaako hän olla yksin vai seurustella. Vakuuta hänelle, että jos hän haluaa seuraa, olet aina hänen käytettävissään.

Keskity toiseen ihmiseen, älä itseesi

On tilanteita, joissa ihminen osallistuu keskusteluun, mutta ei kuule lainkaan, mitä toinen sanoo. Näin voi käydä, kun annamme liikaa arvoa omille neuvoillemme tai vastauksillemme.

Anonyymi00029 kirjoitti:

Miten kommunikoida kuolevan ihmisen kanssa?


Varmista, että keskustelukumppanisi haluaa jonkun kanssa keskustella.
Mikä on tärkeää ottaa huomioon tätä tehdessä: henkilön, on käytävä läpi tietty ajanjakso ”henkistä työtä” itsensä kanssa tullakseen toimeen sen tosiasian kanssa, että hänen elämänsä on katkaistu lyhyeen, varsinkin jos se tapahtuu yhtäkkiä.
On tärkeää ymmärtää, että ihminen pystyy kommunikoimaan vasta sitten, kun hän on siihen valmis. Jos hän ei siis aio tehdä sitä nyt, hän ei todennäköisesti ole vielä valmis. Henkilön reaktiota ei siis koskaan pidä ottaa pelkästään omaksi arvioksi.
Voit pyytää anteeksi ja yksinkertaisesti kysyä häneltä, haluaako hän olla yksin vai seurustella. Vakuuta hänelle, että jos hän haluaa seuraa, olet aina hänen käytettävissään.

Keskity toiseen ihmiseen, älä itseesi

On tilanteita, joissa ihminen osallistuu keskusteluun, mutta ei kuule lainkaan, mitä toinen sanoo. Näin voi käydä, kun annamme liikaa arvoa omille neuvoillemme tai vastauksillemme.

Lue lisää

Kun huolehditaan kuolemansairaasta, on parempi huolehtia siitä, että hän tulee järkevään lopputulokseen, kun otetaan huomioon hänen henkinen luonteensa.

On tärkeää ymmärtää, että henkinen tietoisuus vaatii huolellista ja kärsivällistä hoitoa:

SITÄ EI VOIDA PAKOTTAA ILMENEMÄÄN EDES KUOLEMAN HETKELLÄ,
VAIKKA KUOLEMA OLISI LÄHELLÄ.

EI VOI PAKOTTAA.

Kun osallistut keskusteluun, osoita hyvät aikomuksesi. Keskity täysin siihen, mitä sinulle sanotaan. Tunnista keskustelukumppanisi tunteiden, ymmärryksen ja toiveiden merkitys. Kuule todella, mitä hän yrittää välittää sinulle.

Keskity toiseen ihmiseen, älä itseesi

Älä anna pyytämättä neuvoja

On olemassa useita tehokkaita tapoja lopettaa nopeasti keskustelu henkilön kanssa. Yksi niistä on aloittaa lause sanoilla: ”Jos olisin sinä, niin minä...”.

Anonyymi00030 kirjoitti:

Kun huolehditaan kuolemansairaasta, on parempi huolehtia siitä, että hän tulee järkevään lopputulokseen, kun otetaan huomioon hänen henkinen luonteensa.

On tärkeää ymmärtää, että henkinen tietoisuus vaatii huolellista ja kärsivällistä hoitoa:

SITÄ EI VOIDA PAKOTTAA ILMENEMÄÄN EDES KUOLEMAN HETKELLÄ,
VAIKKA KUOLEMA OLISI LÄHELLÄ.

EI VOI PAKOTTAA.

Kun osallistut keskusteluun, osoita hyvät aikomuksesi. Keskity täysin siihen, mitä sinulle sanotaan. Tunnista keskustelukumppanisi tunteiden, ymmärryksen ja toiveiden merkitys. Kuule todella, mitä hän yrittää välittää sinulle.

Keskity toiseen ihmiseen, älä itseesi

Älä anna pyytämättä neuvoja

On olemassa useita tehokkaita tapoja lopettaa nopeasti keskustelu henkilön kanssa. Yksi niistä on aloittaa lause sanoilla: ”Jos olisin sinä, niin minä...”.

Lue lisää

Toisen ihmisen on hyvin vaikea ja joskus lähes mahdotonta todella ymmärtää, mitä kuoleman hengenvetoa tunteva ihminen kokee.

Mutta voimme sanoa, että olemme hyvin innokkaita ymmärtämään, mitä hänelle tapahtuu. Jos hän kysyy neuvoa, voit aloittaa sanomalla: ”Oletko ajatellut...” tai ”Mitä ajattelet...”.

Muista: kuolinhetkellä oleva henkilö ei ehkä tarvitse neuvoja, tärkeämpää on tietää, että yrität ymmärtää hänen ainutlaatuista tuskaansa.

Anonyymi00031 kirjoitti:

Toisen ihmisen on hyvin vaikea ja joskus lähes mahdotonta todella ymmärtää, mitä kuoleman hengenvetoa tunteva ihminen kokee.

Mutta voimme sanoa, että olemme hyvin innokkaita ymmärtämään, mitä hänelle tapahtuu. Jos hän kysyy neuvoa, voit aloittaa sanomalla: ”Oletko ajatellut...” tai ”Mitä ajattelet...”.

Muista: kuolinhetkellä oleva henkilö ei ehkä tarvitse neuvoja, tärkeämpää on tietää, että yrität ymmärtää hänen ainutlaatuista tuskaansa.

Lue lisää

On tärkeää ymmärtää, että henkinen tietoisuus vaatii huolellista ja kärsivällistä hoitoa:

SITÄ EI VOIDA PAKOTTAA ILMENEMÄÄN EDES KUOLEMAN HETKELLÄ,
VAIKKA KUOLEMA OLISI LÄHELLÄ.

EI VOI PAKOTTAA.

Anonyymi00032 kirjoitti:

On tärkeää ymmärtää, että henkinen tietoisuus vaatii huolellista ja kärsivällistä hoitoa:

SITÄ EI VOIDA PAKOTTAA ILMENEMÄÄN EDES KUOLEMAN HETKELLÄ,
VAIKKA KUOLEMA OLISI LÄHELLÄ.

EI VOI PAKOTTAA.

Lue lisää

Mitä ihminen tuntee kuollessaan

Jos haluat auttaa ihmistä, joka huomaa olevansa kuoleman partaalla, on tärkeää yrittää ensin saada käsitys siitä, mitä ihminen tuntee, mitä pelkoja ja kärsimyksiä hän kohtaa sillä hetkellä...

Mitä ihminen tuntee kuollessaan

Jos haluat auttaa ihmistä, joka huomaa olevansa kuoleman partaalla, on tärkeää yrittää ensin saada käsitys siitä, mitä ihminen tuntee, mitä pelkoja ja kärsimyksiä hän kohtaa sillä hetkellä...

Millaisia pelkoja ihminen tuntee kuoleman hetkellä?

Kysymystä siitä, mitä kuoleva ihminen tuntee, on kysytty ihmisiltä kaikkina aikoina.

Ehkä tämä johtuu siitä, että monet meistä, jotka olemme terveitä ja elossa, pelkäävät jo kuolemaa, minkä psykologien tutkimukset vahvistavat: kuolemanpelko on enemmän tai vähemmän läsnä jokaisessa ihmisessä.

Mitä ihmiselle sitten tapahtuu kuoleman hetkellä...?

Anonyymi00033 kirjoitti:

Mitä ihminen tuntee kuollessaan

Jos haluat auttaa ihmistä, joka huomaa olevansa kuoleman partaalla, on tärkeää yrittää ensin saada käsitys siitä, mitä ihminen tuntee, mitä pelkoja ja kärsimyksiä hän kohtaa sillä hetkellä...

Mitä ihminen tuntee kuollessaan

Jos haluat auttaa ihmistä, joka huomaa olevansa kuoleman partaalla, on tärkeää yrittää ensin saada käsitys siitä, mitä ihminen tuntee, mitä pelkoja ja kärsimyksiä hän kohtaa sillä hetkellä...

Millaisia pelkoja ihminen tuntee kuoleman hetkellä?

Kysymystä siitä, mitä kuoleva ihminen tuntee, on kysytty ihmisiltä kaikkina aikoina.

Ehkä tämä johtuu siitä, että monet meistä, jotka olemme terveitä ja elossa, pelkäävät jo kuolemaa, minkä psykologien tutkimukset vahvistavat: kuolemanpelko on enemmän tai vähemmän läsnä jokaisessa ihmisessä.

Mitä ihmiselle sitten tapahtuu kuoleman hetkellä...?

Lue lisää

Kuoleman kynnyksellä olevalla ihmisellä, ja vielä enemmän kuoleman hetkellä, on yleensä kauhea, tuskallinen kokemus kaikilla tasoilla - fyysisellä, henkisellä, sosiaalisella ja hengellisellä.

POIKKEUKSENA OVAT VAIN HYVIN HENKISESTI KEHITTYNEET IHMISET, HENKISET OPETTAJAT, ACHARYAT...

Anonyymi00034 kirjoitti:

Kuoleman kynnyksellä olevalla ihmisellä, ja vielä enemmän kuoleman hetkellä, on yleensä kauhea, tuskallinen kokemus kaikilla tasoilla - fyysisellä, henkisellä, sosiaalisella ja hengellisellä.

POIKKEUKSENA OVAT VAIN HYVIN HENKISESTI KEHITTYNEET IHMISET, HENKISET OPETTAJAT, ACHARYAT...

Lue lisää

KIPUA ON, MUTTA EPÄILYKSIÄ EI OLE.

Anonyymi00035 kirjoitti:

KIPUA ON, MUTTA EPÄILYKSIÄ EI OLE.

Mitä ihminen tuntee kynnyksellä ja kuoleman hetkellä:

Kipua.
Kuoleman hetki on niin vakava, että tätä kipua ja raskautta verrataan Vedoissa kipuun, joka syntyy, kun 72 000 myrkkykäärmettä puree yhtä aikaa.

Syyllisyys.

Jos ihminen on kehittynyt henkisesti elämänsä aikana, hän todennäköisesti ajattelee kaikkia niitä ihmisiä, joita hän on satuttanut ja/tai jotka ovat saattaneet kärsiä hänen elämänsä aikana. Tästä syystä hän saattaa kokea voimakkaita syyllisyyden tunteita sekä pelkoa alentumisesta tai rangaistuksesta siitä, mitä hän on tehnyt.

Toteutumattomat halut

Sanotaan, että tulemme tähän maailmaan monista syistä, ja yksi niistä on toteuttaa toiveemme ja pyrkimyksemme. Ja jos ihminen ei elämänsä aikana ole pystynyt saavuttamaan jotakin, kuoleman hetkellä häntä saattaa häiritä se, että hänen toiveensa ovat jääneet täyttymättä.

Anonyymi00036 kirjoitti:

Mitä ihminen tuntee kynnyksellä ja kuoleman hetkellä:

Kipua.
Kuoleman hetki on niin vakava, että tätä kipua ja raskautta verrataan Vedoissa kipuun, joka syntyy, kun 72 000 myrkkykäärmettä puree yhtä aikaa.

Syyllisyys.

Jos ihminen on kehittynyt henkisesti elämänsä aikana, hän todennäköisesti ajattelee kaikkia niitä ihmisiä, joita hän on satuttanut ja/tai jotka ovat saattaneet kärsiä hänen elämänsä aikana. Tästä syystä hän saattaa kokea voimakkaita syyllisyyden tunteita sekä pelkoa alentumisesta tai rangaistuksesta siitä, mitä hän on tehnyt.

Toteutumattomat halut

Sanotaan, että tulemme tähän maailmaan monista syistä, ja yksi niistä on toteuttaa toiveemme ja pyrkimyksemme. Ja jos ihminen ei elämänsä aikana ole pystynyt saavuttamaan jotakin, kuoleman hetkellä häntä saattaa häiritä se, että hänen toiveensa ovat jääneet täyttymättä.

Lue lisää

Kiintymykset

Kuoleman hetkellä ihminen tuntee menetyksen tuskaa, joka johtuu kiintymyksestä läheisiin eläviin olentoihin: perheeseen, tuttaviin, eläimiin jne., joihin hänellä oli erityisen lämmin suhde. Erityistä tuskaa voi aiheuttaa myös se, että hän tajuaa menettävänsä aseman, jota hän ei halua jättää.

Kuoleman aikana hienojakoinen keho valmistautuu ASTEITTAIN jättämään karkean fyysisen aineellisen kehon.

Kun hienojakoinen lopettaa toimintansa karkeamateriaalisessa kehossa, elämää ylläpitävät järjestelmät ja elimet alkavat toimia huonosti ja epäkuntoon, mikä johtaa ihmisen aistien huonoon hallintaan tai yleensä siihen, että hän menettää kokonaan aistiensa hallinnan, mikä voi myös aiheuttaa suurta kärsimystä.


Perheongelmat

Erityistä tuskaa kuoleman hetkellä voivat aiheuttaa perheessä ratkaisematta jääneet vaikeudet, ongelmat suhteissa läheisiin jne. Henkilö ei esimerkiksi ole täyttänyt omaistensa odotuksia tai on huolissaan läheistensä tulevaisuudesta.

Anonyymi00037 kirjoitti:

Kiintymykset

Kuoleman hetkellä ihminen tuntee menetyksen tuskaa, joka johtuu kiintymyksestä läheisiin eläviin olentoihin: perheeseen, tuttaviin, eläimiin jne., joihin hänellä oli erityisen lämmin suhde. Erityistä tuskaa voi aiheuttaa myös se, että hän tajuaa menettävänsä aseman, jota hän ei halua jättää.

Kuoleman aikana hienojakoinen keho valmistautuu ASTEITTAIN jättämään karkean fyysisen aineellisen kehon.

Kun hienojakoinen lopettaa toimintansa karkeamateriaalisessa kehossa, elämää ylläpitävät järjestelmät ja elimet alkavat toimia huonosti ja epäkuntoon, mikä johtaa ihmisen aistien huonoon hallintaan tai yleensä siihen, että hän menettää kokonaan aistiensa hallinnan, mikä voi myös aiheuttaa suurta kärsimystä.


Perheongelmat

Erityistä tuskaa kuoleman hetkellä voivat aiheuttaa perheessä ratkaisematta jääneet vaikeudet, ongelmat suhteissa läheisiin jne. Henkilö ei esimerkiksi ole täyttänyt omaistensa odotuksia tai on huolissaan läheistensä tulevaisuudesta.

Lue lisää

Mitä ihminen tuntee kuoleman hetkellä?

Kuoleman hetkellä ihminen kokee uusia, aiemmin tuntemattomia kokemuksia ja tuntemuksia, jotka ovat yleensä täynnä kipua ja katkeruutta menetetyistä tilaisuuksista ja virheistä, joita ei voida korjata monista syistä.

Jos haluat auttaa tällaista ihmistä, on tärkeää, että ymmärrät tämän ja haluat vilpittömästi auttaa häntä.

Tätä varten kuuntele keskustelukumppaniasi tarkasti ja painota elämän henkistä puolta korostaen niitä hetkiä keskustelukumppanisi elämässä, jolloin hän on tuonut maailmaan hyvää ja lämmintä.

Anonyymi00038 kirjoitti:

Mitä ihminen tuntee kuoleman hetkellä?

Kuoleman hetkellä ihminen kokee uusia, aiemmin tuntemattomia kokemuksia ja tuntemuksia, jotka ovat yleensä täynnä kipua ja katkeruutta menetetyistä tilaisuuksista ja virheistä, joita ei voida korjata monista syistä.

Jos haluat auttaa tällaista ihmistä, on tärkeää, että ymmärrät tämän ja haluat vilpittömästi auttaa häntä.

Tätä varten kuuntele keskustelukumppaniasi tarkasti ja painota elämän henkistä puolta korostaen niitä hetkiä keskustelukumppanisi elämässä, jolloin hän on tuonut maailmaan hyvää ja lämmintä.

Lue lisää

Tosielämän tarinoiden avulla voit nähdä nykyisen tilanteen eri valossa.

Pyydä siis keskustelukumppaniasi kertomaan sinulle tärkeitä tapahtumia elämästään. Kysy, miten voit järjestää, että hän voi opettaa muille, mitä hän tietää ja osaa.


Luo viestintään rakkauden ja luottamuksen ilmapiiri.

Vakuuta henkilölle, että kaikki, mitä hän sinulle paljastaa, pidetään ehdottoman luottamuksellisena, ja pidä tämä lupaus.


Ole herkkä ja empaattinen kaikelle, mitä hän sanoo.

Ole herkkä ja empaattinen kaikelle, mitä hän sanoo.

Niin paljon kuin haluaisitkin, että tämä henkilö saavuttaisi henkisen oivalluksen nopeasti, on ymmärrettävä, että tarvitset kärsivällisyyttä.


Muista, että järkeviä henkisiä johtopäätöksiä ei voi tehdä hätäisesti, vaan niitä on vaalittava.

Anonyymi00039 kirjoitti:

Tosielämän tarinoiden avulla voit nähdä nykyisen tilanteen eri valossa.

Pyydä siis keskustelukumppaniasi kertomaan sinulle tärkeitä tapahtumia elämästään. Kysy, miten voit järjestää, että hän voi opettaa muille, mitä hän tietää ja osaa.


Luo viestintään rakkauden ja luottamuksen ilmapiiri.

Vakuuta henkilölle, että kaikki, mitä hän sinulle paljastaa, pidetään ehdottoman luottamuksellisena, ja pidä tämä lupaus.


Ole herkkä ja empaattinen kaikelle, mitä hän sanoo.

Ole herkkä ja empaattinen kaikelle, mitä hän sanoo.

Niin paljon kuin haluaisitkin, että tämä henkilö saavuttaisi henkisen oivalluksen nopeasti, on ymmärrettävä, että tarvitset kärsivällisyyttä.


Muista, että järkeviä henkisiä johtopäätöksiä ei voi tehdä hätäisesti, vaan niitä on vaalittava.

Lue lisää

Ruumiinsa jättämään valmistautuvan henkilön auttaminen on ainutlaatuinen kokemus toisesta ihmisestä huolehtimisesta, jonka kautta voimme saada korvaamatonta kokemusta, tulla vakavammiksi, oppia korostamaan olemusta ilman, että ulkoinen kikkailu häiritsee meitä.


Voimme todella ymmärtää, emmekä vain nähdä, että kehoon väliaikainen ja että jokaisen meistä on ennemmin tai myöhemmin läpäistävä tämä tärkeä koe.


Ja jos se, joka jättää ruumiin, on henkisesti oivaltanut henkilö, hän voi näyttää esimerkkiä todellisesta irrottautumisesta ja täydellisestä keskittymisestä Krishnaan.

SEN KAIKEN OVAT TODISTANEET KAIKKI NE LÄSNÄOLIJAT, JOTKA OLIVAT MAHTAVIEN OPETTAJIEMME VIERELLÄ, KUN HE JÄTTIVÄT FYYSISEN KEHONSA.

TODISTAJIA ON ERITTÄIN PALJON, EIKÄ KYSEESSÄ OLLUT YKSITTÄINEN TAPAUS.

Anonyymi00040 kirjoitti:

Ruumiinsa jättämään valmistautuvan henkilön auttaminen on ainutlaatuinen kokemus toisesta ihmisestä huolehtimisesta, jonka kautta voimme saada korvaamatonta kokemusta, tulla vakavammiksi, oppia korostamaan olemusta ilman, että ulkoinen kikkailu häiritsee meitä.


Voimme todella ymmärtää, emmekä vain nähdä, että kehoon väliaikainen ja että jokaisen meistä on ennemmin tai myöhemmin läpäistävä tämä tärkeä koe.


Ja jos se, joka jättää ruumiin, on henkisesti oivaltanut henkilö, hän voi näyttää esimerkkiä todellisesta irrottautumisesta ja täydellisestä keskittymisestä Krishnaan.

SEN KAIKEN OVAT TODISTANEET KAIKKI NE LÄSNÄOLIJAT, JOTKA OLIVAT MAHTAVIEN OPETTAJIEMME VIERELLÄ, KUN HE JÄTTIVÄT FYYSISEN KEHONSA.

TODISTAJIA ON ERITTÄIN PALJON, EIKÄ KYSEESSÄ OLLUT YKSITTÄINEN TAPAUS.

Lue lisää

Erityinen suosio on ihmisillä, joka löytää itsensä tällaisena ratkaisevana hetkenä sellaisten ylevien vaishnavojen seurasta, jotka auttavat sitä selviytymään kuoleman aiheuttamista ahdistuksista ja muistamaan sielun ikuisen luonteen ja sen suhteen Krishnaan - tämä on todellakin koko elämän suurin onni.


Ja sinä hetkenä, kun viimeisiä päiviämme eläessämme tarvitsemme tukea, Hän voi lähettää meille vaishnavat, jotka pitävät meistä huolta.



Vakuuttaa kuolevalle henkilölle, että hänen elämänsä on erittäin tärkeä.


On tärkeää kertoa, että hänen läsnäolonsa tässä maailmassa on saanut aikaan myönteisiä muutoksia.

On hyvin aiheellista antaa joitakin todellisia esimerkkejä hänen elämästään siitä, miten hän on auttanut muita ja että hän on antanut enemmänkuin hän itse ymmärtää.

Anonyymi00041 kirjoitti:

Erityinen suosio on ihmisillä, joka löytää itsensä tällaisena ratkaisevana hetkenä sellaisten ylevien vaishnavojen seurasta, jotka auttavat sitä selviytymään kuoleman aiheuttamista ahdistuksista ja muistamaan sielun ikuisen luonteen ja sen suhteen Krishnaan - tämä on todellakin koko elämän suurin onni.


Ja sinä hetkenä, kun viimeisiä päiviämme eläessämme tarvitsemme tukea, Hän voi lähettää meille vaishnavat, jotka pitävät meistä huolta.



Vakuuttaa kuolevalle henkilölle, että hänen elämänsä on erittäin tärkeä.


On tärkeää kertoa, että hänen läsnäolonsa tässä maailmassa on saanut aikaan myönteisiä muutoksia.

On hyvin aiheellista antaa joitakin todellisia esimerkkejä hänen elämästään siitä, miten hän on auttanut muita ja että hän on antanut enemmänkuin hän itse ymmärtää.

Lue lisää

Puhu sydämestäsi ja myönnä, että olet parempi ihminen, kun olet tuntenut hänet. Jos et sano sitä nyt, et ehkä saa tätä tilaisuutta enää uudestaan.

Piilota
Ole suvaitsevainen


Kuolevalle on usein tärkeää sanoa samat ajatukset yhä uudelleen ja uudelleen, jotta hän voi oivaltaa ne.

Hän saattaa kokea pelkoja ja huolia, joista on keskusteltava, kunnes hän voittaa ne.

Siksi on parasta pysyä kärsivällisenä. Älä tunne syyllisyyttä, jos sinua hieman ärsyttää toistuva palaaminen samaan aiheeseen.

Jos kuolevan ihmisen on kuultava sinulta samat vastaukset useita kertoja, se tarkoittaa, että asia on hänelle todella tärkeä.

Näin autat häntä suuresti tekemään järkeviä johtopäätöksiä, joista hän tuntee olonsa hyväksi.

Muista sanattoman viestinnän merkitys

Anonyymi00042 kirjoitti:

Puhu sydämestäsi ja myönnä, että olet parempi ihminen, kun olet tuntenut hänet. Jos et sano sitä nyt, et ehkä saa tätä tilaisuutta enää uudestaan.

Piilota
Ole suvaitsevainen


Kuolevalle on usein tärkeää sanoa samat ajatukset yhä uudelleen ja uudelleen, jotta hän voi oivaltaa ne.

Hän saattaa kokea pelkoja ja huolia, joista on keskusteltava, kunnes hän voittaa ne.

Siksi on parasta pysyä kärsivällisenä. Älä tunne syyllisyyttä, jos sinua hieman ärsyttää toistuva palaaminen samaan aiheeseen.

Jos kuolevan ihmisen on kuultava sinulta samat vastaukset useita kertoja, se tarkoittaa, että asia on hänelle todella tärkeä.

Näin autat häntä suuresti tekemään järkeviä johtopäätöksiä, joista hän tuntee olonsa hyväksi.

Muista sanattoman viestinnän merkitys

Lue lisää

Sanaton viestintä, joka parantaa suhdettasi henkilöön.


Tiheä ja hyvä katsekontakti osoittaa, että olet tarkkaavainen ja viihtyisä henkilön kanssa;

Henkilöä kohti käännetty vartalo osoittaa kiinnostusta ja sitoutumista;

Esteenä tai esteenä toimivien esineiden puuttuminen kommunikoivien ihmisten väliltä kertoo lähentymisen ja läheisemmän viestinnän halusta. Tällainen este voi olla rinnan päälle taitetut kädet;

Sijoittuminen keskustelukumppanin viereen, hänen tasolleen, kertoo kiinnostuksesta ja välittämisestä;


Vartalon kallistuminen hieman eteenpäin toista henkilöä kohti toisen henkilön puhuessa osoittaa kiinnostusta ja täyttä huomiota;

Anonyymi00043 kirjoitti:

Sanaton viestintä, joka parantaa suhdettasi henkilöön.


Tiheä ja hyvä katsekontakti osoittaa, että olet tarkkaavainen ja viihtyisä henkilön kanssa;

Henkilöä kohti käännetty vartalo osoittaa kiinnostusta ja sitoutumista;

Esteenä tai esteenä toimivien esineiden puuttuminen kommunikoivien ihmisten väliltä kertoo lähentymisen ja läheisemmän viestinnän halusta. Tällainen este voi olla rinnan päälle taitetut kädet;

Sijoittuminen keskustelukumppanin viereen, hänen tasolleen, kertoo kiinnostuksesta ja välittämisestä;


Vartalon kallistuminen hieman eteenpäin toista henkilöä kohti toisen henkilön puhuessa osoittaa kiinnostusta ja täyttä huomiota;

Lue lisää

Nyökkäämällä hyväksyvästi, kun toinen puhuu - vaikka tämä ei aina olekaan merkki suostumuksesta - se ilmaisee halua ymmärtää ja korostaa kysymyksen tärkeyttä;


Vartalon kallistuminen hieman eteenpäin toista henkilöä kohti toisen henkilön puhuessa osoittaa kiinnostusta ja täyttä huomiota;


Pään nyökkäys hyväksyvästi toisen puhuessa - vaikka se ei aina olekaan merkki suostumuksesta - se ilmaisee halua ymmärtää ja korostaa asian tärkeyttä;

Kevyt kosketus keskustelukumppanin käsivarteen tai olkapäähän osoittaa huolenpitoa ja tukea, empatiaa ja vahvistaa luottamusta;


Vilpitön hymy keskustelun aikana viestii rakkaudesta ja huolenpidosta.

Anonyymi00044 kirjoitti:

Nyökkäämällä hyväksyvästi, kun toinen puhuu - vaikka tämä ei aina olekaan merkki suostumuksesta - se ilmaisee halua ymmärtää ja korostaa kysymyksen tärkeyttä;


Vartalon kallistuminen hieman eteenpäin toista henkilöä kohti toisen henkilön puhuessa osoittaa kiinnostusta ja täyttä huomiota;


Pään nyökkäys hyväksyvästi toisen puhuessa - vaikka se ei aina olekaan merkki suostumuksesta - se ilmaisee halua ymmärtää ja korostaa asian tärkeyttä;

Kevyt kosketus keskustelukumppanin käsivarteen tai olkapäähän osoittaa huolenpitoa ja tukea, empatiaa ja vahvistaa luottamusta;


Vilpitön hymy keskustelun aikana viestii rakkaudesta ja huolenpidosta.

Lue lisää

Mikä huonontaa viestintää?

Rinnalle taitetut kädet viittaavat keskustelukumppanin puolustavaan ja etäiseen asentoon;


Kaulan hierominen voi osoittaa erimielisyyttä ja epäilyä;


Silmälasien yli katsominen osoittaa usein paheksuntaa.


Kommunikointi kuolevan henkilön kanssa

Tärkein suositus kommunikoinnissa kuolevan ihmisen kanssa on, että haluaa aidosti välittää hänestä, ymmärtää ihmisen todellisen luonteen - henkisen...

Anonyymi00045 kirjoitti:

Mikä huonontaa viestintää?

Rinnalle taitetut kädet viittaavat keskustelukumppanin puolustavaan ja etäiseen asentoon;


Kaulan hierominen voi osoittaa erimielisyyttä ja epäilyä;


Silmälasien yli katsominen osoittaa usein paheksuntaa.


Kommunikointi kuolevan henkilön kanssa

Tärkein suositus kommunikoinnissa kuolevan ihmisen kanssa on, että haluaa aidosti välittää hänestä, ymmärtää ihmisen todellisen luonteen - henkisen...

Lue lisää

Ihminen syntyy maailmaan ei siksi, että hän yrittäisi löytää arveluttavia keinoja taloudellisten ongelmiensa ratkaisemiseksi, vaan päästäkseen eroon kaikista niistä ongelmista, jotka johtuvat siitä, että on syntynyt aineelliseen maailmaan.

Anonyymi00046 kirjoitti:

Ihminen syntyy maailmaan ei siksi, että hän yrittäisi löytää arveluttavia keinoja taloudellisten ongelmiensa ratkaisemiseksi, vaan päästäkseen eroon kaikista niistä ongelmista, jotka johtuvat siitä, että on syntynyt aineelliseen maailmaan.

Lue lisää

Kuoleman aikana hienojakoinen keho valmistautuu ASTEITTAIN jättämään karkean fyysisen aineellisen kehon.

Kun hienojakoinen lopettaa toimintansa karkeamateriaalisessa kehossa, elämää ylläpitävät järjestelmät ja elimet alkavat toimia huonosti ja epäkuntoon, mikä johtaa ihmisen aistien huonoon hallintaan tai yleensä siihen, että hän menettää kokonaan aistiensa hallinnan, mikä voi myös aiheuttaa suurta kärsimystä.

Anonyymi00047 kirjoitti:

Kuoleman aikana hienojakoinen keho valmistautuu ASTEITTAIN jättämään karkean fyysisen aineellisen kehon.

Kun hienojakoinen lopettaa toimintansa karkeamateriaalisessa kehossa, elämää ylläpitävät järjestelmät ja elimet alkavat toimia huonosti ja epäkuntoon, mikä johtaa ihmisen aistien huonoon hallintaan tai yleensä siihen, että hän menettää kokonaan aistiensa hallinnan, mikä voi myös aiheuttaa suurta kärsimystä.

Lue lisää

VEDOJEN MUKAAN IHMISELLÄ ON TIETOA VAIN SILLOIN, JOS HÄN NOUDATTAA KUULEMAANSA TAI LUKEMAANSA JOKAPÄIVÄISESSÄ ELÄMÄSSÄÄN.

Anonyymi00048 kirjoitti:

VEDOJEN MUKAAN IHMISELLÄ ON TIETOA VAIN SILLOIN, JOS HÄN NOUDATTAA KUULEMAANSA TAI LUKEMAANSA JOKAPÄIVÄISESSÄ ELÄMÄSSÄÄN.

Mitä hyötyä pitkästä elämästä on, jos se menee hukkaan eivätkä eletyt vuodet lisää kokemusta?

On parempi elää yksi hetki, mutta täydessä tietoisuudessa, sillä siitä hetkestä alkaa elämän korkeimman hyvän etsiminen.

Anonyymi00049 kirjoitti:

Mitä hyötyä pitkästä elämästä on, jos se menee hukkaan eivätkä eletyt vuodet lisää kokemusta?

On parempi elää yksi hetki, mutta täydessä tietoisuudessa, sillä siitä hetkestä alkaa elämän korkeimman hyvän etsiminen.

Lue lisää

Pelkomme syy on väärä käsitys itsestämme, eli samaistuminen kehoomme, joka on syntynyt tiedon puutteesta, eli tietämättömyydestä. Tietämättömyys aiheuttaa kipua. Tunnemme kipua sen mukaan, kuinka paljon tietämättömyys peittää meidät ja kuinka usein toimimme sen vaikutuksen alaisena. Mitä enemmän elämässämme on tietämättömyyttä, sitä enemmän kipua esiintyy.

Tietämättömyyden vastakohta on tieto.


Hankkimalla Veda tietoa voimme pysyä tässä pelottomuuden tilassa. Todellinen tieto tuhoaa kaiken tietämättömyyden pimeyden aivan kuten valo hälventää pimeyden.

Anonyymi00050 kirjoitti:

Pelkomme syy on väärä käsitys itsestämme, eli samaistuminen kehoomme, joka on syntynyt tiedon puutteesta, eli tietämättömyydestä. Tietämättömyys aiheuttaa kipua. Tunnemme kipua sen mukaan, kuinka paljon tietämättömyys peittää meidät ja kuinka usein toimimme sen vaikutuksen alaisena. Mitä enemmän elämässämme on tietämättömyyttä, sitä enemmän kipua esiintyy.

Tietämättömyyden vastakohta on tieto.


Hankkimalla Veda tietoa voimme pysyä tässä pelottomuuden tilassa. Todellinen tieto tuhoaa kaiken tietämättömyyden pimeyden aivan kuten valo hälventää pimeyden.

Lue lisää

Aika omaksua muinaista tietoa

Sivilisaation elämä on syklistä. Egypti, Rooma, Kreikka - kuinka monta esimerkkiä tarvitaankaan osoittamaan, että sivilisaatioita syntyy ja kuolee. On tullut sivilisaation aikakausi, jolla on taipumus omaksua menneisyyden saavutukset kohtaamiensa haasteiden, tarpeidensa ja tehtäviensä vuoksi.

Kristillinen kirkko oli pitkään kieltänyt antiikin kulttuurin, koska se piti kreikkalaisten filosofiaa uhkana maailmankuvalleen. Piilottamalla kreikkalaisten tekstit luostareihin kirkko ei kuitenkaan voinut pitää niitä salassa munkeilta, jotka kopioivat ja säilyttivät käsikirjoituksia. Näin antiikin ajatus vaikutti kristilliseen maailmankuvaan, sillä jokainen maailmankatsomus tarvitsee vankan perustan.

A. Maharaj

Katkelma A. Maharajan kirjasta

******************



Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Anonyymi00051 kirjoitti:

Aika omaksua muinaista tietoa

Sivilisaation elämä on syklistä. Egypti, Rooma, Kreikka - kuinka monta esimerkkiä tarvitaankaan osoittamaan, että sivilisaatioita syntyy ja kuolee. On tullut sivilisaation aikakausi, jolla on taipumus omaksua menneisyyden saavutukset kohtaamiensa haasteiden, tarpeidensa ja tehtäviensä vuoksi.

Kristillinen kirkko oli pitkään kieltänyt antiikin kulttuurin, koska se piti kreikkalaisten filosofiaa uhkana maailmankuvalleen. Piilottamalla kreikkalaisten tekstit luostareihin kirkko ei kuitenkaan voinut pitää niitä salassa munkeilta, jotka kopioivat ja säilyttivät käsikirjoituksia. Näin antiikin ajatus vaikutti kristilliseen maailmankuvaan, sillä jokainen maailmankatsomus tarvitsee vankan perustan.

A. Maharaj

Katkelma A. Maharajan kirjasta

******************



Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Lue lisää

Älkää pelätkö kuolemaa.

Meidän pitäisi myös muistaa, että olemme ikuisia tietoisuuden hiukkasia. Sillä hetkellä, kun tunnemme, että olemme jättämässä kehomme, meidän on ymmärrettävä: "Tämä on minun kehoni, olen jättämässä sen, mutta olen elävä tietoisuuden hiukkanen, en ole kuolemassa”.

Se tarkoittaa siis, että kehoni kuolee, mutta minä en. Kuolemasta sanotaan: fyysisen kehon jättäminen. Koska me jätämme ruumiimme kuolemassa, mutta me itse emme kuole, koska olemme sieluja, ikuisia kuolemattomia tietoisuushiukkasia.

Anonyymi00052 kirjoitti:

Älkää pelätkö kuolemaa.

Meidän pitäisi myös muistaa, että olemme ikuisia tietoisuuden hiukkasia. Sillä hetkellä, kun tunnemme, että olemme jättämässä kehomme, meidän on ymmärrettävä: "Tämä on minun kehoni, olen jättämässä sen, mutta olen elävä tietoisuuden hiukkanen, en ole kuolemassa”.

Se tarkoittaa siis, että kehoni kuolee, mutta minä en. Kuolemasta sanotaan: fyysisen kehon jättäminen. Koska me jätämme ruumiimme kuolemassa, mutta me itse emme kuole, koska olemme sieluja, ikuisia kuolemattomia tietoisuushiukkasia.

Lue lisää

Miksi ihmiset ei synny heti oivaltaneina?


Intohimossa ja tietämättömyydessä tein monia syntejä, jotka tuhosivat kehoni, täysin tietämättäni, sillä minulla ei ollut pienintäkään käsitystä maailmankaikkeuden järjestyksestä. Miksi minulle on annettu juuri tämä inkarnaatio - intohimo tietämättömyydessä? Itsetuho, ja vasta kärsimyksen jälkeen tietoisuus, valaistuminen, tieto. Miksi en syntynyt heti oivaltaneena ja itsestään valaistuneena?


Prabhu vastaa:

Vastaan kysymykseen kysymyksellä. Miksi ihmiset eivät saa palkkaa ennen kuin he ovat sen ansainneet? Se on selvää. Eli ensin ihmisen on tehtävä jotain tiettyä työtä, ja vasta sitten hän saa palkkaa. Ei päinvastoin. Sanotte: "Miksi en syntynyt tietoiseksi, kykeneväksi hallitsemaan ja kaikkea muuta?". Miksi? Koska ette ole vielä ansainnut sitä aikaisemmalla toiminnallanne. Tämä tarkoittaa, että nyt teidän on tehtävä tiettyjä ponnisteluja ja sitten voitte pyytää jotain jne.

Ehkä teillä on niin outo käsitys rukouksesta, että te vain, tiedättehän, kuten sadussa, heilutatte taikasauvaa, kutsutte Jumalaa, kuten "avaa ovi", ja kaikki tapahtuu, eikö niin? Jumala ei ole juoksupoika. Hän ei tee käskyjämme vain siksi, että me napsautamme sormiamme ja sanomme "tee se puolestamme". Hän osoittaa meille, että menestys koostuu aina kahdesta asiasta. Ensimmäinen on minun ponnistukseni. Toinen on Jumalan siunaus. Tässä minä ponnistelen ja rukoilen. Nyt rukoilen Jumalaa, että hän myös osallistuisi. Eli se on kaksisuuntainen prosessi. Jos ihminen ajattelee: "Siinä kaikki, rukoilen vain Jumalaa enkä tee mitään omasta puolestani". Ja sitten hän sanoo: "Mitä se on? Rukous ei toimi". Niinkö? Henk

Anonyymi00053 kirjoitti:

Miksi ihmiset ei synny heti oivaltaneina?


Intohimossa ja tietämättömyydessä tein monia syntejä, jotka tuhosivat kehoni, täysin tietämättäni, sillä minulla ei ollut pienintäkään käsitystä maailmankaikkeuden järjestyksestä. Miksi minulle on annettu juuri tämä inkarnaatio - intohimo tietämättömyydessä? Itsetuho, ja vasta kärsimyksen jälkeen tietoisuus, valaistuminen, tieto. Miksi en syntynyt heti oivaltaneena ja itsestään valaistuneena?


Prabhu vastaa:

Vastaan kysymykseen kysymyksellä. Miksi ihmiset eivät saa palkkaa ennen kuin he ovat sen ansainneet? Se on selvää. Eli ensin ihmisen on tehtävä jotain tiettyä työtä, ja vasta sitten hän saa palkkaa. Ei päinvastoin. Sanotte: "Miksi en syntynyt tietoiseksi, kykeneväksi hallitsemaan ja kaikkea muuta?". Miksi? Koska ette ole vielä ansainnut sitä aikaisemmalla toiminnallanne. Tämä tarkoittaa, että nyt teidän on tehtävä tiettyjä ponnisteluja ja sitten voitte pyytää jotain jne.

Ehkä teillä on niin outo käsitys rukouksesta, että te vain, tiedättehän, kuten sadussa, heilutatte taikasauvaa, kutsutte Jumalaa, kuten "avaa ovi", ja kaikki tapahtuu, eikö niin? Jumala ei ole juoksupoika. Hän ei tee käskyjämme vain siksi, että me napsautamme sormiamme ja sanomme "tee se puolestamme". Hän osoittaa meille, että menestys koostuu aina kahdesta asiasta. Ensimmäinen on minun ponnistukseni. Toinen on Jumalan siunaus. Tässä minä ponnistelen ja rukoilen. Nyt rukoilen Jumalaa, että hän myös osallistuisi. Eli se on kaksisuuntainen prosessi. Jos ihminen ajattelee: "Siinä kaikki, rukoilen vain Jumalaa enkä tee mitään omasta puolestani". Ja sitten hän sanoo: "Mitä se on? Rukous ei toimi". Niinkö? Henk

Lue lisää

Miksi unohdamme menneet elämämme? Se vain lisää tietämättömyyttä?


Te ajattelette väärin. Paramatma antaa meille tarvitsemamme muistin. Jos ymmärrätte, että Paramatma on sielun hyväntekijä, hyväntekijä tietää, kuinka paljon se tarvitsee. Toisin sanoen Hän antaa meille muistin tiettyjen vakaumusten muodossa.

Sellaisen intuitiivisen ymmärryksen siitä, mitä pitää tehdä ja mitä ei pidä tehdä.

Ja menneen elämän tapahtumamuisti on turhaa mielen häirintää.

Ette tiedäedes sitä, miten pääsisitte eroon menneisyyden muistosta tässä elämässä, ja haluatte lisätä menneisyyden tai sitä edeltävän elämän. Se voi olla kuin, tiedättehän, se voi olla kuin: "Olen utelias tietämään, kuka olin", mutta tuo uteliaisuus voi tulla hyvin kalliiksi.

Koska jos menneisyysmuistinne paljastuu teille, se ei ole vain sitä, kuka olitte, vaan myös kaikki kiintymyksenne heräävät eloon.

Kaikki kiintymyksenne heräävät eloon. Miten voitte taistella niitä vastaan, jos on vaikeaa voittaa jopa tämän elämän kiintymykset ja myös edellisen elämän ja sitä edeltävän elämän kiintymykset?

Ja muistatte kaiken tuskanne ja kaikki menetykset ja sukulaisten kuolemat ja muut epäonnistumiset, sen kaiken pitäisi palata takaisin kokonaisuutena.


Oletteko varma, että se on teille hyväksi? Epäilen sitä.

Ja Paramatma tietää tarkalleen, mikä on meille hyväksi ja mikä ei. Ja niinpä Hän antaa meille täsmälleen sen verran muistoja, mitä tarvitsemme toimiaksemme normaalisti ja EDISTYÄKSEMME HENKISESTI.

Anonyymi00054 kirjoitti:

Miksi unohdamme menneet elämämme? Se vain lisää tietämättömyyttä?


Te ajattelette väärin. Paramatma antaa meille tarvitsemamme muistin. Jos ymmärrätte, että Paramatma on sielun hyväntekijä, hyväntekijä tietää, kuinka paljon se tarvitsee. Toisin sanoen Hän antaa meille muistin tiettyjen vakaumusten muodossa.

Sellaisen intuitiivisen ymmärryksen siitä, mitä pitää tehdä ja mitä ei pidä tehdä.

Ja menneen elämän tapahtumamuisti on turhaa mielen häirintää.

Ette tiedäedes sitä, miten pääsisitte eroon menneisyyden muistosta tässä elämässä, ja haluatte lisätä menneisyyden tai sitä edeltävän elämän. Se voi olla kuin, tiedättehän, se voi olla kuin: "Olen utelias tietämään, kuka olin", mutta tuo uteliaisuus voi tulla hyvin kalliiksi.

Koska jos menneisyysmuistinne paljastuu teille, se ei ole vain sitä, kuka olitte, vaan myös kaikki kiintymyksenne heräävät eloon.

Kaikki kiintymyksenne heräävät eloon. Miten voitte taistella niitä vastaan, jos on vaikeaa voittaa jopa tämän elämän kiintymykset ja myös edellisen elämän ja sitä edeltävän elämän kiintymykset?

Ja muistatte kaiken tuskanne ja kaikki menetykset ja sukulaisten kuolemat ja muut epäonnistumiset, sen kaiken pitäisi palata takaisin kokonaisuutena.


Oletteko varma, että se on teille hyväksi? Epäilen sitä.

Ja Paramatma tietää tarkalleen, mikä on meille hyväksi ja mikä ei. Ja niinpä Hän antaa meille täsmälleen sen verran muistoja, mitä tarvitsemme toimiaksemme normaalisti ja EDISTYÄKSEMME HENKISESTI.

Lue lisää

Lapselle syntyminen on kivun kannalta vielä pahempi tapahtuma kuin äidille.

Anonyymi00055 kirjoitti:

Lapselle syntyminen on kivun kannalta vielä pahempi tapahtuma kuin äidille.

Itse asiassa syntymä on kärsimyksen kannalta pahempi kuin kuolema tapahtumana.

Anonyymi00056 kirjoitti:

Itse asiassa syntymä on kärsimyksen kannalta pahempi kuin kuolema tapahtumana.

Kaikesta tästä huolimatta AIDOT vaishnavat eivät välitä edes muktista - vapautumisesta.

Anonyymi00057 kirjoitti:

Kaikesta tästä huolimatta AIDOT vaishnavat eivät välitä edes muktista - vapautumisesta.

Sridhar Swami sanoo: ”Kaikki lähteet hylätään täysin, hylätään siinä määrin, että myös vapaus mayasta - mukti - hylätään.”

Yleensä ihmiset ajattelevat, että totuus ilmestyksestä antaa meille pelastuksen, vapautuksen mayan kahleista.

Tätä voimme odottaa vedalaiselta opilta - mukti: meidät vapautetaan kaikista vaikeuksista. Tämä on jumalallisesti ilmoitettujen kirjoitusten lahja.

Mutta hän [Sridhar Swami] sanoo: jopa tämä ilmiö hylätään ehdoitta. Mukti ei ole mitään. Se on ”tyhjät kädet”.

Jos käsissä on myrkkyä, myrkky voidaan heittää pois, silloin kädet pysyvät tyhjinä.

****************



Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Anonyymi00058 kirjoitti:

Sridhar Swami sanoo: ”Kaikki lähteet hylätään täysin, hylätään siinä määrin, että myös vapaus mayasta - mukti - hylätään.”

Yleensä ihmiset ajattelevat, että totuus ilmestyksestä antaa meille pelastuksen, vapautuksen mayan kahleista.

Tätä voimme odottaa vedalaiselta opilta - mukti: meidät vapautetaan kaikista vaikeuksista. Tämä on jumalallisesti ilmoitettujen kirjoitusten lahja.

Mutta hän [Sridhar Swami] sanoo: jopa tämä ilmiö hylätään ehdoitta. Mukti ei ole mitään. Se on ”tyhjät kädet”.

Jos käsissä on myrkkyä, myrkky voidaan heittää pois, silloin kädet pysyvät tyhjinä.

****************



Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Lue lisää

Sridhar Swami sanoo: ”Kaikki lähteet hylätään täysin, hylätään siinä määrin, että myös vapaus mayasta - mukti - hylätään.”

Yleensä ihmiset ajattelevat, että totuus ilmestyksestä antaa meille pelastuksen, vapautuksen mayan kahleista.

Tätä voimme odottaa vedalaiselta opilta - mukti: meidät vapautetaan kaikista vaikeuksista. Tämä on jumalallisesti ilmoitettujen kirjoitusten lahja.

Mutta hän [Sridhar Swami] sanoo: jopa tämä ilmiö hylätään ehdoitta. Mukti ei ole mitään. Se on ”tyhjät kädet”.

Jos käsissä on myrkkyä, myrkky voidaan heittää pois, silloin kädet pysyvät tyhjinä.

Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharaj

Anonyymi00059 kirjoitti:

Sridhar Swami sanoo: ”Kaikki lähteet hylätään täysin, hylätään siinä määrin, että myös vapaus mayasta - mukti - hylätään.”

Yleensä ihmiset ajattelevat, että totuus ilmestyksestä antaa meille pelastuksen, vapautuksen mayan kahleista.

Tätä voimme odottaa vedalaiselta opilta - mukti: meidät vapautetaan kaikista vaikeuksista. Tämä on jumalallisesti ilmoitettujen kirjoitusten lahja.

Mutta hän [Sridhar Swami] sanoo: jopa tämä ilmiö hylätään ehdoitta. Mukti ei ole mitään. Se on ”tyhjät kädet”.

Jos käsissä on myrkkyä, myrkky voidaan heittää pois, silloin kädet pysyvät tyhjinä.

Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharaj

Lue lisää

Lyhyitä katkelmia keskustelusta. KÄÄNNÖSVIRHEITÄ SUOMENNOKSESSA.

Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharaj keskustelee oppilaidensa kanssa

**********************

Srila Sridhar Maharaj elämänmatkallaan

(7. tammikuuta 1983, Navadvipa Dhama, Intia)

Devotee: Maharaj, saanko kysyä henkilökohtaisen kysymyksen? Toivottavasti se ei ole liian henkilökohtainen. Kertokaa minulle, oliko elämässänne ajanjakso, jolloin olitte intellektuaalisella tasolla ja tulitte myöhemmin bhaktin pariin? Vai olitteko koko elämänne ajan sitoutunut bhaktille?


Srila Sridhar Maharaj: Opiskellessani yliopistossa, kun olin saavuttanut tietyn tason, minulla oli tapana seurustella intellektuellien opiskelijoiden kanssa. Ja kun luin, opiskelin logiikkaa, päättelyä ja muuta sellaista, muistan, että tuolloin uskoni horjui, häiriintyi. Tämä jatkui jonkin aikaa. Tuolloin ajattelin: "Mitä minä teen? Oletetaan, että Jumalaa ei ole olemassa. Miten minun sitten pitäisi elää, mitä minun pitäisi tehdä?" Ajattelin: "Niin pitkälle kuin voin, minun pitäisi yrittää elää muiden hyväksi ja auttaa muita eri tavoin." Mutta sitten kun aloin opiskella länsimaista filosofiaa, Descartesia, Milliä, Humea, kaikkia näitä filosofeja, niin vähitellen älyllisellä tasolla epäilykseni alkoivat hälvetä, koska näin, että oli olemassa ateismia vastakkainen näkökulma.


Tämän näkemyksen mukaan Jumalan olemassaolo on mahdollista, sen voidaan sallia olevan olemassa. Niinpä väliaikainen ateismini katosi. Mutta sitten myöhemmin minussa tapahtui suuri vallankumous. Kun olin neljännen vuoden opiskelija, eräs nuori mies, opiskelutoverini,
PUHUI ISÄSTÄÄN JA SANOI: ”TUO HERRASMIES”.

Näin hän sanoi puhuessaan isästään. Aluksi olin hämmentynyt: "Miten niin! Miten voit kutsua isääsi 'tuoksi herrasmieheksi'". Se ei ole hyvä ilmaisu. Hän on sinun isäsi. Ja sinä sanot: 'Tuo herra on niin ja näin'." Hän vastasi minulle: "Niin, tietysti minun ei olisi pitänyt ilmaista sitä noin, mutta todellisuudessa se on. TÄSSÄ ELÄMÄSSÄ SYNNYIN HÄNELLE POIKANAAN. Ja minne menen seuraavassa elämässä, sitä en tiedä. Ja myös sitä, missä olin edellisessä elämässä, en tiedä. Jonkin aikaa, TOISTAISEKSI, olen hänen poikansa ja hän on isäni, mutta ei sen enempää.
TÄMÄ SUHDE ON VÄLIAIKAINEN. " Näin hän kertoi minulle.

Hän ei käsitellyt aihetta tarkemmin, mutta tuo lyhyt huomautus riitti muuttamaan koko näkemykseni. Ajattelin: "Kyllä, se on totta. Minne menen, mitä minulle tapahtuu, mikä kohtalo minua odottaa - en tiedä. Juuri nyt minulla on jonkinlainen suhde ihmisiin, mutta se kaikki on väliaikaista. Tulevaisuuteni on epämääräinen."


Sitten, kolme kuukautta ylioppilaskirjoitusteni jälkeen, sama nuori mies antoi minulle kirjan Chaitanyadevan elämästä. Näin opin hänen opetuksistaan. Se oli minulle kirjaimellisesti kuin nektaria. Tämä kirja käänsi minut bhaktin suuntaan.

Sitä ennen olin opiskellut Bhagavad-gitaa, Bhagavatamia. Perheessäni ei ollut puutetta keskusteluista Pyhistä Kirjoituksista, erilaisista Shastroista. Tällaisia keskusteluja käytiin aina kotonamme. Meillä oli suuri perhe, noin viisitoista ihmistä. Talossa asui viisitoista perheenjäsentä: neljä veljeäni, vanhempi setäni ja hänen viisi lastaan. Kaikki he olivat minua paljon vanhempia. Lisäksi asui naisia. Talo oli täynnä. Ja lähes kaikki heistä olivat sanskritin oppineita, sanskritin asiantuntijoita. Synnyin panditien, sanskritin asiantuntijoiden, oppineiden perheeseen. "Bhagavatam, Gita, smriti - kaikkia näitä kirjoituksia opiskeltiin. Sellainen kulttuuri oli.
...
...
jne.

********************

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com


********************

Anonyymi00060 kirjoitti:

Lyhyitä katkelmia keskustelusta. KÄÄNNÖSVIRHEITÄ SUOMENNOKSESSA.

Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharaj keskustelee oppilaidensa kanssa

**********************

Srila Sridhar Maharaj elämänmatkallaan

(7. tammikuuta 1983, Navadvipa Dhama, Intia)

Devotee: Maharaj, saanko kysyä henkilökohtaisen kysymyksen? Toivottavasti se ei ole liian henkilökohtainen. Kertokaa minulle, oliko elämässänne ajanjakso, jolloin olitte intellektuaalisella tasolla ja tulitte myöhemmin bhaktin pariin? Vai olitteko koko elämänne ajan sitoutunut bhaktille?


Srila Sridhar Maharaj: Opiskellessani yliopistossa, kun olin saavuttanut tietyn tason, minulla oli tapana seurustella intellektuellien opiskelijoiden kanssa. Ja kun luin, opiskelin logiikkaa, päättelyä ja muuta sellaista, muistan, että tuolloin uskoni horjui, häiriintyi. Tämä jatkui jonkin aikaa. Tuolloin ajattelin: "Mitä minä teen? Oletetaan, että Jumalaa ei ole olemassa. Miten minun sitten pitäisi elää, mitä minun pitäisi tehdä?" Ajattelin: "Niin pitkälle kuin voin, minun pitäisi yrittää elää muiden hyväksi ja auttaa muita eri tavoin." Mutta sitten kun aloin opiskella länsimaista filosofiaa, Descartesia, Milliä, Humea, kaikkia näitä filosofeja, niin vähitellen älyllisellä tasolla epäilykseni alkoivat hälvetä, koska näin, että oli olemassa ateismia vastakkainen näkökulma.


Tämän näkemyksen mukaan Jumalan olemassaolo on mahdollista, sen voidaan sallia olevan olemassa. Niinpä väliaikainen ateismini katosi. Mutta sitten myöhemmin minussa tapahtui suuri vallankumous. Kun olin neljännen vuoden opiskelija, eräs nuori mies, opiskelutoverini,
PUHUI ISÄSTÄÄN JA SANOI: ”TUO HERRASMIES”.

Näin hän sanoi puhuessaan isästään. Aluksi olin hämmentynyt: "Miten niin! Miten voit kutsua isääsi 'tuoksi herrasmieheksi'". Se ei ole hyvä ilmaisu. Hän on sinun isäsi. Ja sinä sanot: 'Tuo herra on niin ja näin'." Hän vastasi minulle: "Niin, tietysti minun ei olisi pitänyt ilmaista sitä noin, mutta todellisuudessa se on. TÄSSÄ ELÄMÄSSÄ SYNNYIN HÄNELLE POIKANAAN. Ja minne menen seuraavassa elämässä, sitä en tiedä. Ja myös sitä, missä olin edellisessä elämässä, en tiedä. Jonkin aikaa, TOISTAISEKSI, olen hänen poikansa ja hän on isäni, mutta ei sen enempää.
TÄMÄ SUHDE ON VÄLIAIKAINEN. " Näin hän kertoi minulle.

Hän ei käsitellyt aihetta tarkemmin, mutta tuo lyhyt huomautus riitti muuttamaan koko näkemykseni. Ajattelin: "Kyllä, se on totta. Minne menen, mitä minulle tapahtuu, mikä kohtalo minua odottaa - en tiedä. Juuri nyt minulla on jonkinlainen suhde ihmisiin, mutta se kaikki on väliaikaista. Tulevaisuuteni on epämääräinen."


Sitten, kolme kuukautta ylioppilaskirjoitusteni jälkeen, sama nuori mies antoi minulle kirjan Chaitanyadevan elämästä. Näin opin hänen opetuksistaan. Se oli minulle kirjaimellisesti kuin nektaria. Tämä kirja käänsi minut bhaktin suuntaan.

Sitä ennen olin opiskellut Bhagavad-gitaa, Bhagavatamia. Perheessäni ei ollut puutetta keskusteluista Pyhistä Kirjoituksista, erilaisista Shastroista. Tällaisia keskusteluja käytiin aina kotonamme. Meillä oli suuri perhe, noin viisitoista ihmistä. Talossa asui viisitoista perheenjäsentä: neljä veljeäni, vanhempi setäni ja hänen viisi lastaan. Kaikki he olivat minua paljon vanhempia. Lisäksi asui naisia. Talo oli täynnä. Ja lähes kaikki heistä olivat sanskritin oppineita, sanskritin asiantuntijoita. Synnyin panditien, sanskritin asiantuntijoiden, oppineiden perheeseen. "Bhagavatam, Gita, smriti - kaikkia näitä kirjoituksia opiskeltiin. Sellainen kulttuuri oli.
...
...
jne.

********************

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com


********************

Lue lisää

Herääminen alkaa, kun kysymme itseltämme: Kuka minä olen?

Anonyymi00061 kirjoitti:

Herääminen alkaa, kun kysymme itseltämme: Kuka minä olen?

Ihminen voi olla täysin vapautunut eläessään yhä aineellisessa maailmassa, jos hänen tietoisuutensa on niin korkealla tasolla.

Anonyymi00062 kirjoitti:

Ihminen voi olla täysin vapautunut eläessään yhä aineellisessa maailmassa, jos hänen tietoisuutensa on niin korkealla tasolla.

"Voiko joku asiallisesti kertoa, kuinka hindulaista uskoa"

SELLAISTA USKONTOA EI OLE EDES OLEMASSA.

Anonyymi00063 kirjoitti:

"Voiko joku asiallisesti kertoa, kuinka hindulaista uskoa"

SELLAISTA USKONTOA EI OLE EDES OLEMASSA.

"Voiko joku asiallisesti kertoa, kuinka hindulaista uskoa"

SELLAISTA USKONTOA EI OLE EDES OLEMASSA.

siirtomaavalloittajat näkivät kulttien ja myyttien moninaisuuden, vaikka ne on koottu yhteen ainoaan johtajaan, he lakkasivat ymmärtämästä kaikkia hienouksia ja sanoivat, että kaikki Intiassa asuvat ovat hinduja.

He lakkasivat ymmärtämästä kaikkia hienouksia ja sanoivat, että kaikki Intiassa asuvat ovat hinduja.

JOTEN KÄSITE "HINDU" ON VÄÄRÄ JA SELLAISTA ASIAA KUIN HINDU EI OLE EDES OLEMASSA.

Sanaa hindulaisuus käytetään kuuntelijakunnan tason vuoksi.

Intiassa on monia eri väestöryhmiä, tuhansia eri uskontoja, lukuisia eri filosofioita, paljon eri uskontoja, kuten myös kristinusko, islam jne. Minkälaisen "hindulaisuuden" haluatte valita? Kristinusko on myös hindulaisuutta, koska Intiassa on paljon kristittyjä.



Nimen "hindu" kehittivät ulkopuoliset, valloittajat, jotka eivät osanneet lausua Sindhu-joen nimeä oikein. Sanskritin leksikografi Sir Monier Williamsin mukaan sanoille Hindu tai Intia ei löydy alkuperäistä juurta. Näitä sanoja ei myöskään löydy mistään buddhalaisista tai jainilaisista teksteistä eikä mistään Intian 23 virallisesta kielestä. Joidenkin lähteiden mukaan Aleksanteri Suuri oli se, joka nimesi Sindhu-joen ensimmäisenä uudelleen Induksi ja jätti pois sen alkukirjaimen "S", mikä helpotti kreikkalaisten ääntämistä. Tämä tuli tunnetuksi nimellä Indus. Tämä tapahtui, kun Aleksanteri tuloksetta yritti valloittaa Intian noin vuonna 325 eaa. Hänen makedonialaiset joukkonsa kutsuivat sen jälkeen Induksen itäpuolella olevaa maata Intiaksi, ja tätä nimeä käytettiin erityisesti Britannian hallinnon aikana. Tätä ennen alueen vedainen nimi oli Bharath Varsha, ja monet ihmiset kutsuvat sitä edelleen mieluummin sillä nimellä.


Myöhemmin, kun muslimimaahantunkeutujat saapuivat muun muassa Afganistanista ja Persiasta, he kutsuivat Sindhu-jokea - hindujoki. Tämän jälkeen nimitystä "hindu" käytettiin kuvaamaan asukkaita, jotka olivat kotoisin siitä Intian luoteisprovinssista, jossa Sindhu-joki sijaitsee, ja itse aluetta kutsuttiin nimellä "Hindustan". Koska sanskritin äänne "S" muuntuu parseekielessä "H:ksi", muslimit lausuivat Sindhun "hinduksi", vaikka alueen asukkaat eivät tuolloin itse käyttäneet nimeä "hindu". Muslimi-ulkomaalaiset käyttivät tätä sanaa yksilöidäkseen kyseisellä alueella asuvien ihmisten ja uskonnon. Tämän jälkeen myös intialaiset mukautuivat näihin vallanpitäjien asettamiin normeihin ja käyttivät nimityksiä hindu ja Hindustan. Muuten sanalla ei ole mitään merkitystä paitsi niille, jotka antavat sille arvoa tai käyttävät sitä nyt mukavuussyistä.


Sanoille Hindu tai Intia ei löydy alkuperäistä juurta. Näitä sanoja ei myöskään löydy mistään buddhalaisista tai jainilaisista teksteistä eikä mistään Intian 23 virallisesta kielestä.


“Hindulaisuus” on ulkopuolinen ja harhaanjohtava käsite

Todellisuudessa hindulaisuutta ei ole olemassa yhtenäisenä uskontona. Kyseessä on ulkopuolisten luoma kattotermi, joka syntyi historiallisista, kielellisistä ja hallinnollisista syistä – ei Intian omista perinteistä käsin.

Kun länsimaiset matkailijat ja myöhemmin englantilaiset siirtomaavalloittajat kohtasivat Intiassa valtavan määrän erilaisia uskonnollisia suuntauksia, filosofioita, kultteja ja paikallisia perinteitä, he lakkasivat ymmärtämästä yksityiskohtia. Moninaisuus koettiin kaoottisena, ja siksi se niputettiin yhdeksi sanaksi: hindu.

Tämä oli hallinnollinen ja kolonialistinen yksinkertaistus, ei teologinen määritelmä.


ntiassa ei ole yhtä uskontoa vaan tuhansia

Intiassa on:

lukemattomia filosofisia koulukuntia (darśanat)

useita keskenään ristiriitaisia metafyysisiä näkemyksiä

monoteistisia, dualistisia, ei-dualistisia ja ateistisia traditioita

bhakti-liikkeitä, tantrisia suuntauksia, rituaalisia ja askeettisia polkuja

sekä kristinuskoa, islamia, juutalaisuutta, sikhiläisyyttä jne.

Jos kaikki nämä kutsutaan “hindulaisuudeksi”, käsite menettää kaiken merkityksensä. Samalla logiikalla myös kristinusko olisi “hindulaisuutta”, koska Intiassa on miljoonia kristittyjä.


Sana “hindu” ei ole intialainen käsite

Anonyymi00064 kirjoitti:

"Voiko joku asiallisesti kertoa, kuinka hindulaista uskoa"

SELLAISTA USKONTOA EI OLE EDES OLEMASSA.

siirtomaavalloittajat näkivät kulttien ja myyttien moninaisuuden, vaikka ne on koottu yhteen ainoaan johtajaan, he lakkasivat ymmärtämästä kaikkia hienouksia ja sanoivat, että kaikki Intiassa asuvat ovat hinduja.

He lakkasivat ymmärtämästä kaikkia hienouksia ja sanoivat, että kaikki Intiassa asuvat ovat hinduja.

JOTEN KÄSITE "HINDU" ON VÄÄRÄ JA SELLAISTA ASIAA KUIN HINDU EI OLE EDES OLEMASSA.

Sanaa hindulaisuus käytetään kuuntelijakunnan tason vuoksi.

Intiassa on monia eri väestöryhmiä, tuhansia eri uskontoja, lukuisia eri filosofioita, paljon eri uskontoja, kuten myös kristinusko, islam jne. Minkälaisen "hindulaisuuden" haluatte valita? Kristinusko on myös hindulaisuutta, koska Intiassa on paljon kristittyjä.



Nimen "hindu" kehittivät ulkopuoliset, valloittajat, jotka eivät osanneet lausua Sindhu-joen nimeä oikein. Sanskritin leksikografi Sir Monier Williamsin mukaan sanoille Hindu tai Intia ei löydy alkuperäistä juurta. Näitä sanoja ei myöskään löydy mistään buddhalaisista tai jainilaisista teksteistä eikä mistään Intian 23 virallisesta kielestä. Joidenkin lähteiden mukaan Aleksanteri Suuri oli se, joka nimesi Sindhu-joen ensimmäisenä uudelleen Induksi ja jätti pois sen alkukirjaimen "S", mikä helpotti kreikkalaisten ääntämistä. Tämä tuli tunnetuksi nimellä Indus. Tämä tapahtui, kun Aleksanteri tuloksetta yritti valloittaa Intian noin vuonna 325 eaa. Hänen makedonialaiset joukkonsa kutsuivat sen jälkeen Induksen itäpuolella olevaa maata Intiaksi, ja tätä nimeä käytettiin erityisesti Britannian hallinnon aikana. Tätä ennen alueen vedainen nimi oli Bharath Varsha, ja monet ihmiset kutsuvat sitä edelleen mieluummin sillä nimellä.


Myöhemmin, kun muslimimaahantunkeutujat saapuivat muun muassa Afganistanista ja Persiasta, he kutsuivat Sindhu-jokea - hindujoki. Tämän jälkeen nimitystä "hindu" käytettiin kuvaamaan asukkaita, jotka olivat kotoisin siitä Intian luoteisprovinssista, jossa Sindhu-joki sijaitsee, ja itse aluetta kutsuttiin nimellä "Hindustan". Koska sanskritin äänne "S" muuntuu parseekielessä "H:ksi", muslimit lausuivat Sindhun "hinduksi", vaikka alueen asukkaat eivät tuolloin itse käyttäneet nimeä "hindu". Muslimi-ulkomaalaiset käyttivät tätä sanaa yksilöidäkseen kyseisellä alueella asuvien ihmisten ja uskonnon. Tämän jälkeen myös intialaiset mukautuivat näihin vallanpitäjien asettamiin normeihin ja käyttivät nimityksiä hindu ja Hindustan. Muuten sanalla ei ole mitään merkitystä paitsi niille, jotka antavat sille arvoa tai käyttävät sitä nyt mukavuussyistä.


Sanoille Hindu tai Intia ei löydy alkuperäistä juurta. Näitä sanoja ei myöskään löydy mistään buddhalaisista tai jainilaisista teksteistä eikä mistään Intian 23 virallisesta kielestä.


“Hindulaisuus” on ulkopuolinen ja harhaanjohtava käsite

Todellisuudessa hindulaisuutta ei ole olemassa yhtenäisenä uskontona. Kyseessä on ulkopuolisten luoma kattotermi, joka syntyi historiallisista, kielellisistä ja hallinnollisista syistä – ei Intian omista perinteistä käsin.

Kun länsimaiset matkailijat ja myöhemmin englantilaiset siirtomaavalloittajat kohtasivat Intiassa valtavan määrän erilaisia uskonnollisia suuntauksia, filosofioita, kultteja ja paikallisia perinteitä, he lakkasivat ymmärtämästä yksityiskohtia. Moninaisuus koettiin kaoottisena, ja siksi se niputettiin yhdeksi sanaksi: hindu.

Tämä oli hallinnollinen ja kolonialistinen yksinkertaistus, ei teologinen määritelmä.


ntiassa ei ole yhtä uskontoa vaan tuhansia

Intiassa on:

lukemattomia filosofisia koulukuntia (darśanat)

useita keskenään ristiriitaisia metafyysisiä näkemyksiä

monoteistisia, dualistisia, ei-dualistisia ja ateistisia traditioita

bhakti-liikkeitä, tantrisia suuntauksia, rituaalisia ja askeettisia polkuja

sekä kristinuskoa, islamia, juutalaisuutta, sikhiläisyyttä jne.

Jos kaikki nämä kutsutaan “hindulaisuudeksi”, käsite menettää kaiken merkityksensä. Samalla logiikalla myös kristinusko olisi “hindulaisuutta”, koska Intiassa on miljoonia kristittyjä.


Sana “hindu” ei ole intialainen käsite

Lue lisää

Sana “hindu” ei ole intialainen käsite

Nimi hindu ei ole peräisin:

sanskritista

vedalaisista teksteistä

buddhalaisista tai jainalaisista kirjoituksista

eikä mistään Intian 23 virallisesta kielestä

Sanskritin leksikografi Sir Monier Williams toteaa, ettei sanoille Hindu tai India löydy alkuperäistä sanskritjuurta.

Termin historia on seuraava:

Sindhu oli Indus-joen alkuperäinen nimi.

Kreikkalaiset (Aleksanteri Suuren aikana, n. 325 eaa.) pudottivat alkukirjaimen S → Indus.

Aluetta alettiin kutsua Indiaksi.

Persialais-arabialaisessa ääntämyksessä S muuttui H:ksi → Sindhu → Hindu.

Muslimivalloittajat käyttivät sanaa hindu kuvaamaan maantieteellistä aluetta ja sen asukkaita, ei uskontoa.

Brittiläinen hallinto vakiinnutti termin uskonnolliseksi luokaksi.

Lopulta myös paikalliset omaksuivat termin hallinnollisista ja käytännöllisistä syistä.

Ennen tätä aluetta kutsuttiin Bharata-varshaksi, ja moni käyttää nimeä edelleen.


"Voiko joku asiallisesti kertoa, kuinka hindulaista uskoa"

SELLAISTA USKONTOA EI OLE EDES OLEMASSA.



Sana hindu:

ei ole teologinen käsite

ei ole alkuperäinen

ei kuvaa mitään yhtenäistä uskontoa

Se on ulkopuolisten antama nimi, jota nykyään käytetään lähinnä:

mukavuussyistä

keskustelun yksinkertaistamiseksi

tai kuuntelijakunnan tason vuoksi

Todellisuudessa on mielekkäämpää puhua täsmällisistä traditioista, kuten:

gaudiya-vaišnavismi

shaivismi

shaktismi

advaita-vedānta

jne.

Kaikki muu on käsitteellistä sumutusta.

Anonyymi00065 kirjoitti:

Sana “hindu” ei ole intialainen käsite

Nimi hindu ei ole peräisin:

sanskritista

vedalaisista teksteistä

buddhalaisista tai jainalaisista kirjoituksista

eikä mistään Intian 23 virallisesta kielestä

Sanskritin leksikografi Sir Monier Williams toteaa, ettei sanoille Hindu tai India löydy alkuperäistä sanskritjuurta.

Termin historia on seuraava:

Sindhu oli Indus-joen alkuperäinen nimi.

Kreikkalaiset (Aleksanteri Suuren aikana, n. 325 eaa.) pudottivat alkukirjaimen S → Indus.

Aluetta alettiin kutsua Indiaksi.

Persialais-arabialaisessa ääntämyksessä S muuttui H:ksi → Sindhu → Hindu.

Muslimivalloittajat käyttivät sanaa hindu kuvaamaan maantieteellistä aluetta ja sen asukkaita, ei uskontoa.

Brittiläinen hallinto vakiinnutti termin uskonnolliseksi luokaksi.

Lopulta myös paikalliset omaksuivat termin hallinnollisista ja käytännöllisistä syistä.

Ennen tätä aluetta kutsuttiin Bharata-varshaksi, ja moni käyttää nimeä edelleen.


"Voiko joku asiallisesti kertoa, kuinka hindulaista uskoa"

SELLAISTA USKONTOA EI OLE EDES OLEMASSA.



Sana hindu:

ei ole teologinen käsite

ei ole alkuperäinen

ei kuvaa mitään yhtenäistä uskontoa

Se on ulkopuolisten antama nimi, jota nykyään käytetään lähinnä:

mukavuussyistä

keskustelun yksinkertaistamiseksi

tai kuuntelijakunnan tason vuoksi

Todellisuudessa on mielekkäämpää puhua täsmällisistä traditioista, kuten:

gaudiya-vaišnavismi

shaivismi

shaktismi

advaita-vedānta

jne.

Kaikki muu on käsitteellistä sumutusta.

Lue lisää

Sanoille Hindu tai Intia ei löydy alkuperäistä juurta. Näitä sanoja ei myöskään löydy mistään buddhalaisista tai jainilaisista teksteistä eikä mistään Intian 23 virallisesta kielestä.


“Hindulaisuus” on ulkopuolinen ja harhaanjohtava käsite

Todellisuudessa hindulaisuutta ei ole olemassa yhtenäisenä uskontona. Kyseessä on ulkopuolisten luoma kattotermi, joka syntyi historiallisista, kielellisistä ja hallinnollisista syistä – ei Intian omista perinteistä käsin.

Anonyymi00066 kirjoitti:

Sanoille Hindu tai Intia ei löydy alkuperäistä juurta. Näitä sanoja ei myöskään löydy mistään buddhalaisista tai jainilaisista teksteistä eikä mistään Intian 23 virallisesta kielestä.


“Hindulaisuus” on ulkopuolinen ja harhaanjohtava käsite

Todellisuudessa hindulaisuutta ei ole olemassa yhtenäisenä uskontona. Kyseessä on ulkopuolisten luoma kattotermi, joka syntyi historiallisista, kielellisistä ja hallinnollisista syistä – ei Intian omista perinteistä käsin.

Lue lisää

Kristillisdramaturgi kirjoitti:

"Tässä tärkeää tietoa idän miehille. Voitte kertoa muillekin idän uskonnoista innostuneille.

Maailma on suurten katastrofien edessä.

Suuret Sodat ja vakavat sairaudet ym. järkyttävät vitsaukset ovat vyörymässä ihmiskunnan päälle ennen näkemättömällä tavalla. Yhteiskuntarauha Suomessakin säröilee. Mellakat eivät ole kaukana. Miten kauan rauha kestää, sitä emme tiedä.

Koko maailma on nyt varustautumassa sotaan. Tämän kaiken on Raamattu kertonut tapahtuvaksi. Mm. Matt. 24:6-13.

Ihmiskunnan viimeinen murhenäytelmä ennen Jeesuksen takaisin tuloa on jo alkanut!

Tässä vaiheessa pitää laittaa asiat kuntoon Jumalan kanssa. Hän tahtoo antaa syntisi anteeksi. Rukoile, että pelastut, ja että monet muutkin löytävät Jeesuksen! Sovinto Jumalan kanssa on ihmiselämän tärkein asia."


Vastaus:

Turha yrittää pelotella idän miehiä, he eivät pelkää katastrofeja, maanjäristyksiä, sotia tai ”maailmanloppuja". He eivät pelkää yhtään mitään, kaikkein vähiten kuolemaa.


On selvää, ettet tiedä mitään muinaisesta historiasta. Katastrofeja on ollut aina, kokonaisia sivilisaatioita on tuhoutunut maan päältä katastrofien seurauksena, myös ydinsota tapahtui Kurukshetrassa 5000 vuotta sitten. On huomata, et tunne historiaa.


Ensimmäinen asia, joka tapahtui, kun me, entiset kristityt (meitä on paljon) tutustuivat ”idän saatanallisiin oppeihin” - ensimmäinen asia, joka hävisi, oli pelko. Joten yrityksesi pelotella idän miehiä katastrofeilla tai kuolemalla on sama kuin antaisit heille karkkia, me emme pelkää mitään - me, entiset kristityt, ja kaikkein vähiten kuolemaa.

Tervetuloa, kuolema!


Vaishnavan poistuminen planeetaltamme on ylevä tapahtuma.
Läsnäolijoiden elämä ei ole koskaan ollut samanlaista tuon tapahtuman jälkeen, tällaisen ihmisen elämässä tapahtuu suuria muutoksia ”idän oppien” suuntaan - aina ja poikkeuksetta.

Olla vierellä, huomata ylevien vaishnavojen pelottomuus ihan kuoleman hetkellä ja terävän älykkyyden loppuun asti, sellainen kokemus poistaa viimeisetkin pelon rippeet kaikista niistä, jotka ovat olleet vierellä, ja täydellistää jo olemassa olevan pelottomuuden.

Ei mikään yksittäinen tapaus.

Sen jälkeen elämä on muuttunut lopullisesti - idän suuntaan.

Anonyymi00067 kirjoitti:

Kristillisdramaturgi kirjoitti:

"Tässä tärkeää tietoa idän miehille. Voitte kertoa muillekin idän uskonnoista innostuneille.

Maailma on suurten katastrofien edessä.

Suuret Sodat ja vakavat sairaudet ym. järkyttävät vitsaukset ovat vyörymässä ihmiskunnan päälle ennen näkemättömällä tavalla. Yhteiskuntarauha Suomessakin säröilee. Mellakat eivät ole kaukana. Miten kauan rauha kestää, sitä emme tiedä.

Koko maailma on nyt varustautumassa sotaan. Tämän kaiken on Raamattu kertonut tapahtuvaksi. Mm. Matt. 24:6-13.

Ihmiskunnan viimeinen murhenäytelmä ennen Jeesuksen takaisin tuloa on jo alkanut!

Tässä vaiheessa pitää laittaa asiat kuntoon Jumalan kanssa. Hän tahtoo antaa syntisi anteeksi. Rukoile, että pelastut, ja että monet muutkin löytävät Jeesuksen! Sovinto Jumalan kanssa on ihmiselämän tärkein asia."


Vastaus:

Turha yrittää pelotella idän miehiä, he eivät pelkää katastrofeja, maanjäristyksiä, sotia tai ”maailmanloppuja". He eivät pelkää yhtään mitään, kaikkein vähiten kuolemaa.


On selvää, ettet tiedä mitään muinaisesta historiasta. Katastrofeja on ollut aina, kokonaisia sivilisaatioita on tuhoutunut maan päältä katastrofien seurauksena, myös ydinsota tapahtui Kurukshetrassa 5000 vuotta sitten. On huomata, et tunne historiaa.


Ensimmäinen asia, joka tapahtui, kun me, entiset kristityt (meitä on paljon) tutustuivat ”idän saatanallisiin oppeihin” - ensimmäinen asia, joka hävisi, oli pelko. Joten yrityksesi pelotella idän miehiä katastrofeilla tai kuolemalla on sama kuin antaisit heille karkkia, me emme pelkää mitään - me, entiset kristityt, ja kaikkein vähiten kuolemaa.

Tervetuloa, kuolema!


Vaishnavan poistuminen planeetaltamme on ylevä tapahtuma.
Läsnäolijoiden elämä ei ole koskaan ollut samanlaista tuon tapahtuman jälkeen, tällaisen ihmisen elämässä tapahtuu suuria muutoksia ”idän oppien” suuntaan - aina ja poikkeuksetta.

Olla vierellä, huomata ylevien vaishnavojen pelottomuus ihan kuoleman hetkellä ja terävän älykkyyden loppuun asti, sellainen kokemus poistaa viimeisetkin pelon rippeet kaikista niistä, jotka ovat olleet vierellä, ja täydellistää jo olemassa olevan pelottomuuden.

Ei mikään yksittäinen tapaus.

Sen jälkeen elämä on muuttunut lopullisesti - idän suuntaan.

Lue lisää

Olla vierellä, huomata ylevien vaishnavojen pelottomuus ihan kuoleman hetkellä ja terävän älykkyyden loppuun asti, sellainen kokemus poistaa viimeisetkin pelon rippeet kaikista niistä, jotka ovat olleet vierellä, ja täydellistää jo olemassa olevan pelottomuuden.

Ei mikään yksittäinen tapaus.

Sen jälkeen elämä on muuttunut lopullisesti - idän suuntaan.

Anonyymi00068 kirjoitti:

Olla vierellä, huomata ylevien vaishnavojen pelottomuus ihan kuoleman hetkellä ja terävän älykkyyden loppuun asti, sellainen kokemus poistaa viimeisetkin pelon rippeet kaikista niistä, jotka ovat olleet vierellä, ja täydellistää jo olemassa olevan pelottomuuden.

Ei mikään yksittäinen tapaus.

Sen jälkeen elämä on muuttunut lopullisesti - idän suuntaan.

Lue lisää

Kristityt kirjoittavat siitä, kuinka kaikki ei-kristityt ovat niin kauhuissaan kuoleman hetkellä, koska he eivät palvo "oikeaa" jumalaa.

EI MITÄÄN SELLAISTA.

EI EDES LÄHELLEKÄÄN MITÄÄN SELLAISTA..


Olla vierellä, huomata ylevien vaishnavojen pelottomuus ihan kuoleman hetkellä ja terävän älykkyyden loppuun asti, sellainen kokemus poistaa viimeisetkin pelon rippeet kaikista niistä, jotka ovat olleet vierellä, ja täydellistää jo olemassa olevan pelottomuuden.

Ei mikään yksittäinen tapaus.

Sen jälkeen elämä on muuttunut lopullisesti - idän suuntaan.

Anonyymi00069 kirjoitti:

Kristityt kirjoittavat siitä, kuinka kaikki ei-kristityt ovat niin kauhuissaan kuoleman hetkellä, koska he eivät palvo "oikeaa" jumalaa.

EI MITÄÄN SELLAISTA.

EI EDES LÄHELLEKÄÄN MITÄÄN SELLAISTA..


Olla vierellä, huomata ylevien vaishnavojen pelottomuus ihan kuoleman hetkellä ja terävän älykkyyden loppuun asti, sellainen kokemus poistaa viimeisetkin pelon rippeet kaikista niistä, jotka ovat olleet vierellä, ja täydellistää jo olemassa olevan pelottomuuden.

Ei mikään yksittäinen tapaus.

Sen jälkeen elämä on muuttunut lopullisesti - idän suuntaan.

Lue lisää

Gaudiya-vaishnavismin näkökulmasta maailmanlopun uhkakuvilla pelottelu ei osu meihin, entisiin kristittyihin ja nykyisiin "hinduihin", koska koko ihmiskäsitys on erilainen.

Ihminen ei ole tämä ruumis vaan ikuinen sielu. Sielu synny eikä kuole; kuolema on vain kehon vaihtaminen.

Siksi sodat, sairaudet ja yhteiskunnalliset mullistukset eivät ole meille lainkaan lopullisia katastrofeja, vaan aineellisen maailman luonnollista vaihtelua.

Pelko ei enää ohjaa elämäämme, ei enää.


Se, ettei kuolemaa pelätä, ei kuitenkaan tarkoita välinpitämättömyyttä elämää kohtaan. Päinvastoin. Vaishnava pyrkii elämään dharman mukaisesti ja noudattamaan ahimsaa, väkivallattomuutta, koska kaikki elävät olennot nähdään Jumalan osasina. Moraali ei perustu helvetin pelkoon vaan sydämen puhdistamiseen, jotta rakkaus Jumalaan voisi kasvaa. Säännöt, kuri ja itsehillintä eivät ole rangaistuksen välttämistä varten, vaan siksi että tietoisuus kirkastuisi ja suhde Jumalaan syvenisi.

Anonyymi00070 kirjoitti:

Gaudiya-vaishnavismin näkökulmasta maailmanlopun uhkakuvilla pelottelu ei osu meihin, entisiin kristittyihin ja nykyisiin "hinduihin", koska koko ihmiskäsitys on erilainen.

Ihminen ei ole tämä ruumis vaan ikuinen sielu. Sielu synny eikä kuole; kuolema on vain kehon vaihtaminen.

Siksi sodat, sairaudet ja yhteiskunnalliset mullistukset eivät ole meille lainkaan lopullisia katastrofeja, vaan aineellisen maailman luonnollista vaihtelua.

Pelko ei enää ohjaa elämäämme, ei enää.


Se, ettei kuolemaa pelätä, ei kuitenkaan tarkoita välinpitämättömyyttä elämää kohtaan. Päinvastoin. Vaishnava pyrkii elämään dharman mukaisesti ja noudattamaan ahimsaa, väkivallattomuutta, koska kaikki elävät olennot nähdään Jumalan osasina. Moraali ei perustu helvetin pelkoon vaan sydämen puhdistamiseen, jotta rakkaus Jumalaan voisi kasvaa. Säännöt, kuri ja itsehillintä eivät ole rangaistuksen välttämistä varten, vaan siksi että tietoisuus kirkastuisi ja suhde Jumalaan syvenisi.

Lue lisää

Se, ettei kuolemaa pelätä, ei kuitenkaan tarkoita välinpitämättömyyttä elämää kohtaan. Päinvastoin. Vaishnava pyrkii elämään dharman mukaisesti ja noudattamaan ahimsaa, väkivallattomuutta, koska kaikki elävät olennot nähdään Jumalan osasina. Moraali ei perustu helvetin pelkoon vaan sydämen puhdistamiseen, jotta rakkaus Jumalaan voisi kasvaa. Säännöt, kuri ja itsehillintä eivät ole rangaistuksen välttämistä varten, vaan siksi että tietoisuus kirkastuisi ja suhde Jumalaan syvenisi.

Anonyymi00071 kirjoitti:

Se, ettei kuolemaa pelätä, ei kuitenkaan tarkoita välinpitämättömyyttä elämää kohtaan. Päinvastoin. Vaishnava pyrkii elämään dharman mukaisesti ja noudattamaan ahimsaa, väkivallattomuutta, koska kaikki elävät olennot nähdään Jumalan osasina. Moraali ei perustu helvetin pelkoon vaan sydämen puhdistamiseen, jotta rakkaus Jumalaan voisi kasvaa. Säännöt, kuri ja itsehillintä eivät ole rangaistuksen välttämistä varten, vaan siksi että tietoisuus kirkastuisi ja suhde Jumalaan syvenisi.

Lue lisää

Maailmanhistoriaa tarkastellaan syklisesti.

On aikakausia, joissa moraali heikkenee ja levottomuus lisääntyy. Katastrofit eivät siis ole ainutlaatuinen merkki lopullisesta tuomiosta, vaan osa aineellisen maailman luonnetta. Sivilisaatioita on noussut ja tuhoutunut ennenkin. Henkinen vastaus ei ole paniikki.

Vaishnavalle kuoleman hetki ei ole kauhun huipentuma, vaan siirtymä. Ihanteena on säilyttää kirkas tietoisuus.

Pelottomuus ei synny kovuudesta vaan MYÖS TIEDOSTA, MITÄ OLEMME OPPINEET.

Anonyymi00072 kirjoitti:

Maailmanhistoriaa tarkastellaan syklisesti.

On aikakausia, joissa moraali heikkenee ja levottomuus lisääntyy. Katastrofit eivät siis ole ainutlaatuinen merkki lopullisesta tuomiosta, vaan osa aineellisen maailman luonnetta. Sivilisaatioita on noussut ja tuhoutunut ennenkin. Henkinen vastaus ei ole paniikki.

Vaishnavalle kuoleman hetki ei ole kauhun huipentuma, vaan siirtymä. Ihanteena on säilyttää kirkas tietoisuus.

Pelottomuus ei synny kovuudesta vaan MYÖS TIEDOSTA, MITÄ OLEMME OPPINEET.

Lue lisää

Tämän vuoksi maailmanlopun retoriikka ei toimi MEIHIN LAINKAAN.


Henkinen elämä ei ala pelosta, vaan rakkaudesta.

Siksi voidaan sanoa: kuolemaa ei pelätä, koska emme samaista itseämme ruumiiseen. Elämää kuitenkin eletään vastuullisesti ja väkivallattomasti. Pelko ei ole moraalin eikä henkisyyden perusta – rakkaus on.

Anonyymi00073 kirjoitti:

Tämän vuoksi maailmanlopun retoriikka ei toimi MEIHIN LAINKAAN.


Henkinen elämä ei ala pelosta, vaan rakkaudesta.

Siksi voidaan sanoa: kuolemaa ei pelätä, koska emme samaista itseämme ruumiiseen. Elämää kuitenkin eletään vastuullisesti ja väkivallattomasti. Pelko ei ole moraalin eikä henkisyyden perusta – rakkaus on.

Lue lisää

Siksi voidaan sanoa: kuolemaa ei pelätä, koska emme samaista itseämme ruumiiseen.

Elämää kuitenkin eletään vastuullisesti ja väkivallattomasti. Pelko ei ole moraalin eikä henkisyyden perusta – rakkaus on.

Anonyymi00074 kirjoitti:

Siksi voidaan sanoa: kuolemaa ei pelätä, koska emme samaista itseämme ruumiiseen.

Elämää kuitenkin eletään vastuullisesti ja väkivallattomasti. Pelko ei ole moraalin eikä henkisyyden perusta – rakkaus on.

Lue lisää

Vaishnavalle kuoleman hetki ei ole kauhun huipentuma, vaan siirtymä. Ihanteena on säilyttää kirkas tietoisuus ja muistaa Jumalan nimi, koska tietoisuuden suunta kuolinhetkellä heijastaa koko elämän suuntaa. Elämä on harjoitusta tuota hetkeä varten – ei pelossa, vaan muistamisessa.

Pelottomuus ei synny kovuudesta, tunteettomuudesta tai uhosta, vaan luottamuksesta ja myös tiedosta – siitä mitä olemme oppineet ja sisäistäneet.


Kun ihminen on syvästi ymmärtänyt, ettei ole tämä väliaikainen ruumis vaan ikuinen sielu, pelon perusta murtuu.


Tämä tieto ei ole pelkkää teoriaa tai uskomusta, vaan vuosien harjoituksen, mietiskelyn ja kokemuksen kautta syventynyttä ymmärrystä.

Kun opetukset sielun ikuisuudesta, karmasta ja Jumalan armosta eivät ole enää vain sanoja, vaan elettyä todellisuutta, pelko menettää otteensa luonnollisesti.

Pelottomuus on seurausta oivalluksesta.

Siksi vaishnavan rauha kuoleman hetkellä ei ole dramatiikkaa eikä näytelmää, vaan johdonmukainen päätös elämälle, joka on alusta asti perustunut tietoisuuteen sielun ikuisuudesta ja luottamukseen Jumalan huolenpitoon.

Anonyymi00075 kirjoitti:

Vaishnavalle kuoleman hetki ei ole kauhun huipentuma, vaan siirtymä. Ihanteena on säilyttää kirkas tietoisuus ja muistaa Jumalan nimi, koska tietoisuuden suunta kuolinhetkellä heijastaa koko elämän suuntaa. Elämä on harjoitusta tuota hetkeä varten – ei pelossa, vaan muistamisessa.

Pelottomuus ei synny kovuudesta, tunteettomuudesta tai uhosta, vaan luottamuksesta ja myös tiedosta – siitä mitä olemme oppineet ja sisäistäneet.


Kun ihminen on syvästi ymmärtänyt, ettei ole tämä väliaikainen ruumis vaan ikuinen sielu, pelon perusta murtuu.


Tämä tieto ei ole pelkkää teoriaa tai uskomusta, vaan vuosien harjoituksen, mietiskelyn ja kokemuksen kautta syventynyttä ymmärrystä.

Kun opetukset sielun ikuisuudesta, karmasta ja Jumalan armosta eivät ole enää vain sanoja, vaan elettyä todellisuutta, pelko menettää otteensa luonnollisesti.

Pelottomuus on seurausta oivalluksesta.

Siksi vaishnavan rauha kuoleman hetkellä ei ole dramatiikkaa eikä näytelmää, vaan johdonmukainen päätös elämälle, joka on alusta asti perustunut tietoisuuteen sielun ikuisuudesta ja luottamukseen Jumalan huolenpitoon.

Lue lisää

Siksi vaishnavan rauha kuoleman hetkellä ei ole dramatiikkaa eikä näytelmää, vaan johdonmukainen päätös elämälle, joka on alusta asti perustunut tietoisuuteen sielun ikuisuudesta ja luottamukseen Jumalan huolenpitoon.

Anonyymi00076 kirjoitti:

Siksi vaishnavan rauha kuoleman hetkellä ei ole dramatiikkaa eikä näytelmää, vaan johdonmukainen päätös elämälle, joka on alusta asti perustunut tietoisuuteen sielun ikuisuudesta ja luottamukseen Jumalan huolenpitoon.

Lue lisää

धर्मो रक्षति रक्षितः

Dharmo rakṣati rakṣitaḥ

Dharma suojelee sitä, joka suojelee dharmaa

Anonyymi00077 kirjoitti:

धर्मो रक्षति रक्षितः

Dharmo rakṣati rakṣitaḥ

Dharma suojelee sitä, joka suojelee dharmaa

धर्मो रक्षति रक्षितः

Dharmo rakṣati rakṣitaḥ

Dharma suojelee sitä, joka suojelee dharmaa

Ajatus on, että kun ihminen elää oikein, oikeudenmukaisesti ja velvollisuuksiensa mukaisesti (dharmaa noudattaen), itse tuo moraalinen järjestys “suojelee” häntä.

ṛta (kosminen järjestys)

Kosminen järjestys (ṛta) – universumin moraalinen ja luonnollinen laki
Dharma – tämän järjestyksen inhimillinen ilmentymä (oikea toiminta)

Anonyymi00078 kirjoitti:

धर्मो रक्षति रक्षितः

Dharmo rakṣati rakṣitaḥ

Dharma suojelee sitä, joka suojelee dharmaa

Ajatus on, että kun ihminen elää oikein, oikeudenmukaisesti ja velvollisuuksiensa mukaisesti (dharmaa noudattaen), itse tuo moraalinen järjestys “suojelee” häntä.

ṛta (kosminen järjestys)

Kosminen järjestys (ṛta) – universumin moraalinen ja luonnollinen laki
Dharma – tämän järjestyksen inhimillinen ilmentymä (oikea toiminta)

Lue lisää

Lause “Dharmo rakṣati rakṣitaḥ” tarkoittaa, että dharma suojelee sitä, joka suojelee dharmaa.

Tämä ei ole taikausko tai lupaus siitä, että oikein elävälle ei koskaan tapahtuisi mitään pahaa. Se on syvempi väite siitä, miten todellisuus on järjestynyt vedalaisessa ajattelussa.

Veda-teksteissä puhutaan kosmisesta järjestyksestä, jota kutsutaan nimellä ṛta. Se tarkoittaa, että maailmalla on oma sisäinen lakinsa: aurinko nousee säännöllisesti, vuodenajat vaihtuvat, syy seuraa seurausta. Myöhemmin tämä ajatus tiivistyy käsitteeseen dharma, joka tarkoittaa samaa järjestystä ihmisen elämässä – oikeaa toimintaa, velvollisuutta, totuudenmukaisuutta ja tasapainoa.

Anonyymi00079 kirjoitti:

Lause “Dharmo rakṣati rakṣitaḥ” tarkoittaa, että dharma suojelee sitä, joka suojelee dharmaa.

Tämä ei ole taikausko tai lupaus siitä, että oikein elävälle ei koskaan tapahtuisi mitään pahaa. Se on syvempi väite siitä, miten todellisuus on järjestynyt vedalaisessa ajattelussa.

Veda-teksteissä puhutaan kosmisesta järjestyksestä, jota kutsutaan nimellä ṛta. Se tarkoittaa, että maailmalla on oma sisäinen lakinsa: aurinko nousee säännöllisesti, vuodenajat vaihtuvat, syy seuraa seurausta. Myöhemmin tämä ajatus tiivistyy käsitteeseen dharma, joka tarkoittaa samaa järjestystä ihmisen elämässä – oikeaa toimintaa, velvollisuutta, totuudenmukaisuutta ja tasapainoa.

Lue lisää

Kun ihminen toimii dharman mukaisesti, hän elää sopusoinnussa tämän järjestyksen kanssa. Hän ei riko moraalista tasapainoa, ei aiheuta tietoisesti vahinkoa eikä petä velvollisuuttaan. Tällainen elämä luo sisäistä vakautta: mieli ei ole jatkuvassa ristiriidassa, eikä pelko paljastumisesta tai syyllisyys kuluta sitä. Samalla se luo ulkoista vakautta, koska luottamus ja oikeudenmukaisuus vahvistavat yhteisöä.

Ajatus suojelusta tarkoittaa siis, että kun ihminen ei riko järjestystä, järjestys ei käänny häntä vastaan. Toiminta tuottaa seurauksen; dharman mukainen toiminta tuottaa tasapainoisen seurauksen. Näin dharma “suojelee” – ei yliluonnollisena kilpenä, vaan siksi että elämä, joka on harmoniassa todellisuuden perusrakenteen kanssa, pysyy vakaampana kuin elämä, joka toimii sitä vastaan.

Anonyymi00080 kirjoitti:

Kun ihminen toimii dharman mukaisesti, hän elää sopusoinnussa tämän järjestyksen kanssa. Hän ei riko moraalista tasapainoa, ei aiheuta tietoisesti vahinkoa eikä petä velvollisuuttaan. Tällainen elämä luo sisäistä vakautta: mieli ei ole jatkuvassa ristiriidassa, eikä pelko paljastumisesta tai syyllisyys kuluta sitä. Samalla se luo ulkoista vakautta, koska luottamus ja oikeudenmukaisuus vahvistavat yhteisöä.

Ajatus suojelusta tarkoittaa siis, että kun ihminen ei riko järjestystä, järjestys ei käänny häntä vastaan. Toiminta tuottaa seurauksen; dharman mukainen toiminta tuottaa tasapainoisen seurauksen. Näin dharma “suojelee” – ei yliluonnollisena kilpenä, vaan siksi että elämä, joka on harmoniassa todellisuuden perusrakenteen kanssa, pysyy vakaampana kuin elämä, joka toimii sitä vastaan.

Lue lisää

Ajatus suojelusta tarkoittaa siis, että kun ihminen ei riko järjestystä, järjestys ei käänny häntä vastaan. Toiminta tuottaa seurauksen; dharman mukainen toiminta tuottaa tasapainoisen seurauksen. Näin dharma “suojelee” – ei yliluonnollisena kilpenä, vaan siksi että elämä, joka on harmoniassa todellisuuden perusrakenteen kanssa, pysyy vakaampana kuin elämä, joka toimii sitä vastaan.

Dharma nähdään koko maailman tasapainoa ylläpitävänä periaatteena. Kun ihminen suojelee dharmaa teoillaan, hän samalla asettuu sen suojaan.

Anonyymi00081 kirjoitti:

Ajatus suojelusta tarkoittaa siis, että kun ihminen ei riko järjestystä, järjestys ei käänny häntä vastaan. Toiminta tuottaa seurauksen; dharman mukainen toiminta tuottaa tasapainoisen seurauksen. Näin dharma “suojelee” – ei yliluonnollisena kilpenä, vaan siksi että elämä, joka on harmoniassa todellisuuden perusrakenteen kanssa, pysyy vakaampana kuin elämä, joka toimii sitä vastaan.

Dharma nähdään koko maailman tasapainoa ylläpitävänä periaatteena. Kun ihminen suojelee dharmaa teoillaan, hän samalla asettuu sen suojaan.

Lue lisää

धर्मो रक्षति रक्षितः

Dharmo rakṣati rakṣitaḥ

Dharma suojelee sitä, joka suojelee dharmaa.

Vedalaisessa ajattelussa todellisuus ei ole neutraali kenttä, jossa teot vain “tapahtuvat”. Se on läpäisty järjestyksellä. Tätä varhaisissa Vedoissa kutsutaan nimellä ṛta – kosminen laki, jonka varassa niin tähdet, vuodenajat kuin moraalinenkin elämä pysyvät koossa. Myöhemmin sama periaate ymmärretään ihmisen tasolla dharmana.

Kun sanotaan, että “järjestys ei käänny häntä vastaan”, kyse ei ole siitä, että jokin ulkoinen voima palkitsisi tai rankaisisi. Kyse on rakenteellisesta yhteensopivuudesta.

Ajattele näin:

Jos elät painovoiman mukaisesti, et koe painovoimaa vihollisena.
Jos toimit sitä vastaan, putoaminen ei ole rangaistus — se on seuraus.

Anonyymi00082 kirjoitti:

धर्मो रक्षति रक्षितः

Dharmo rakṣati rakṣitaḥ

Dharma suojelee sitä, joka suojelee dharmaa.

Vedalaisessa ajattelussa todellisuus ei ole neutraali kenttä, jossa teot vain “tapahtuvat”. Se on läpäisty järjestyksellä. Tätä varhaisissa Vedoissa kutsutaan nimellä ṛta – kosminen laki, jonka varassa niin tähdet, vuodenajat kuin moraalinenkin elämä pysyvät koossa. Myöhemmin sama periaate ymmärretään ihmisen tasolla dharmana.

Kun sanotaan, että “järjestys ei käänny häntä vastaan”, kyse ei ole siitä, että jokin ulkoinen voima palkitsisi tai rankaisisi. Kyse on rakenteellisesta yhteensopivuudesta.

Ajattele näin:

Jos elät painovoiman mukaisesti, et koe painovoimaa vihollisena.
Jos toimit sitä vastaan, putoaminen ei ole rangaistus — se on seuraus.

Lue lisää

धर्मो रक्षति रक्षितः

Dharmo rakṣati rakṣitaḥ

Dharma suojelee sitä, joka suojelee dharmaa.


Samalla tavalla dharma ei ole sääntökokoelma vaan olemisen rakenne. Kun toiminta on sopusoinnussa todellisuuden rakenteen kanssa, se tuottaa vakautta. Kun se on ristiriidassa sen kanssa, se tuottaa epävakautta.

Tämä toimii kolmella syvemmällä tasolla:

Ensimmäinen taso on tietoisuus.
Ihmisen mieli on herkkä epätasapainolle. Epärehellisyys, väkivalta tai petos jakavat mielen: osa tietää totuuden, osa yrittää peittää sen. Tämä sisäinen jakautuminen on jo itsessään kärsimystä. Dharma merkitsee eheyttä. Eheys on suojaa, koska hajonnut mieli on altis pelolle ja sekavuudelle.

Toinen taso on karma.
Vedalaisessa metafysiikassa toiminta ei katoa. Se jättää jäljen – samskāran – tietoisuuteen ja maailmaan. Kun teko on dharminen, se vahvistaa järjestystä; kun se on adharminen, se heikentää sitä. Maailma vastaa tähän, ei moraalisena tuomarina, vaan syy-seurausketjuna. Dharma “suojelee” siksi, että se ei kylvä siemeniä, joista kasvaa omaa kärsimystä.

Kolmas taso on metafyysinen.
Upanishadisessa ajattelussa todellisuuden perusta on brahman – yksi jakamaton olemus. Dharma on tämän ykseyden ilmentymä suhteellisessa maailmassa. Kun ihminen toimii dharmisesti, hän toimii ykseyden mukaisesti. Kun hän toimii adharmaa kohti, hän vahvistaa erillisyyden harhaa. Erillisyys synnyttää pelon. Ykseys synnyttää turvan.

Anonyymi00083 kirjoitti:

धर्मो रक्षति रक्षितः

Dharmo rakṣati rakṣitaḥ

Dharma suojelee sitä, joka suojelee dharmaa.


Samalla tavalla dharma ei ole sääntökokoelma vaan olemisen rakenne. Kun toiminta on sopusoinnussa todellisuuden rakenteen kanssa, se tuottaa vakautta. Kun se on ristiriidassa sen kanssa, se tuottaa epävakautta.

Tämä toimii kolmella syvemmällä tasolla:

Ensimmäinen taso on tietoisuus.
Ihmisen mieli on herkkä epätasapainolle. Epärehellisyys, väkivalta tai petos jakavat mielen: osa tietää totuuden, osa yrittää peittää sen. Tämä sisäinen jakautuminen on jo itsessään kärsimystä. Dharma merkitsee eheyttä. Eheys on suojaa, koska hajonnut mieli on altis pelolle ja sekavuudelle.

Toinen taso on karma.
Vedalaisessa metafysiikassa toiminta ei katoa. Se jättää jäljen – samskāran – tietoisuuteen ja maailmaan. Kun teko on dharminen, se vahvistaa järjestystä; kun se on adharminen, se heikentää sitä. Maailma vastaa tähän, ei moraalisena tuomarina, vaan syy-seurausketjuna. Dharma “suojelee” siksi, että se ei kylvä siemeniä, joista kasvaa omaa kärsimystä.

Kolmas taso on metafyysinen.
Upanishadisessa ajattelussa todellisuuden perusta on brahman – yksi jakamaton olemus. Dharma on tämän ykseyden ilmentymä suhteellisessa maailmassa. Kun ihminen toimii dharmisesti, hän toimii ykseyden mukaisesti. Kun hän toimii adharmaa kohti, hän vahvistaa erillisyyden harhaa. Erillisyys synnyttää pelon. Ykseys synnyttää turvan.

Lue lisää

Siksi “suoja” ei ole ulkoinen kilpi vaan sisäinen ja kosminen kohdistus. Se on kuin soittimen virittäminen: kun kieli on oikeassa jännitteessä, se soi kirkkaasti. Liian kireänä tai löysänä se särähtää. Soittimen rakenne ei rankaise; se vain reagoi.

Kun siis sanotaan, että dharma suojelee sitä, joka suojelee dharmaa, väite on syvempi kuin moraaliohje. Se tarkoittaa, että todellisuuden rakenne itsessään kantaa sitä, joka elää sen mukaisesti. Ei siksi että hän olisi erityissuosiossa, vaan siksi että hän ei ole ristiriidassa sen kanssa, mikä on.

धर्मो रक्षति रक्षितः

Dharmo rakṣati rakṣitaḥ

Dharma suojelee sitä, joka suojelee dharmaa.

Se ei ole ristiriidassa Gaudiya-vaišnavismin kanssa.

Se vain kuuluu eri tasolle opetuksessa.


Ajatus “dharmo rakṣati rakṣitaḥ” tarkoittaa, että kun ihminen elää kosmisen ja moraalisen järjestyksen mukaisesti, hänen elämänsä pysyy tasapainoisempana. Tämä on totta myös Gaudiya-ajattelussa. Adharma (epäoikeamielisyys, itsekkyys, väkivalta, petos) sitoo karmaan ja vie tietoisuutta kauemmas Jumalasta. Dharma puhdistaa ja vakauttaa.

Mutta Gaudiya-teologiassa dharma ei ole korkein päämäärä.

Keskeinen teksti on Bhagavata Purana, joka alkaa julistuksella, että korkein dharma on se, joka synnyttää puhdasta, ehdotonta bhaktia Bhagavanille. Tässä dharma saa uuden merkityksen: se ei ole vain sosiaalista velvollisuutta, vaan sielun luonnollinen tehtävä — rakastaa Jumalaa.

Anonyymi00084 kirjoitti:

Siksi “suoja” ei ole ulkoinen kilpi vaan sisäinen ja kosminen kohdistus. Se on kuin soittimen virittäminen: kun kieli on oikeassa jännitteessä, se soi kirkkaasti. Liian kireänä tai löysänä se särähtää. Soittimen rakenne ei rankaise; se vain reagoi.

Kun siis sanotaan, että dharma suojelee sitä, joka suojelee dharmaa, väite on syvempi kuin moraaliohje. Se tarkoittaa, että todellisuuden rakenne itsessään kantaa sitä, joka elää sen mukaisesti. Ei siksi että hän olisi erityissuosiossa, vaan siksi että hän ei ole ristiriidassa sen kanssa, mikä on.

धर्मो रक्षति रक्षितः

Dharmo rakṣati rakṣitaḥ

Dharma suojelee sitä, joka suojelee dharmaa.

Se ei ole ristiriidassa Gaudiya-vaišnavismin kanssa.

Se vain kuuluu eri tasolle opetuksessa.


Ajatus “dharmo rakṣati rakṣitaḥ” tarkoittaa, että kun ihminen elää kosmisen ja moraalisen järjestyksen mukaisesti, hänen elämänsä pysyy tasapainoisempana. Tämä on totta myös Gaudiya-ajattelussa. Adharma (epäoikeamielisyys, itsekkyys, väkivalta, petos) sitoo karmaan ja vie tietoisuutta kauemmas Jumalasta. Dharma puhdistaa ja vakauttaa.

Mutta Gaudiya-teologiassa dharma ei ole korkein päämäärä.

Keskeinen teksti on Bhagavata Purana, joka alkaa julistuksella, että korkein dharma on se, joka synnyttää puhdasta, ehdotonta bhaktia Bhagavanille. Tässä dharma saa uuden merkityksen: se ei ole vain sosiaalista velvollisuutta, vaan sielun luonnollinen tehtävä — rakastaa Jumalaa.

Lue lisää

Mitä tarkoittaa “pelastus”?

"Pelastus"ei ole vapautumista Jumalan vihasta.
Se on vapautumista:

väärästä identiteetistä

karmallisesta sidonnaisuudesta

tietämättömyydestä omasta todellisesta luonnosta

Jumala EI IKINÄ - ei uhkaa, vaan valaisee.

Anonyymi00085 kirjoitti:

Mitä tarkoittaa “pelastus”?

"Pelastus"ei ole vapautumista Jumalan vihasta.
Se on vapautumista:

väärästä identiteetistä

karmallisesta sidonnaisuudesta

tietämättömyydestä omasta todellisesta luonnosta

Jumala EI IKINÄ - ei uhkaa, vaan valaisee.

Lue lisää

Onko mitään “mistä pelastua”?

EI OLE.

Ei ole ikuista kadotusta.

Ei ole Jumalan mielivaltaista tuomiota.

Mutta on olemassa kärsimyksen kiertokulku, joka syntyy tietämättömyydestä.

Jos tietämättömyys poistuu, kärsimyksen perusta poistuu.

"pelastus" ei ole juridinen vaan ontologinen.
Ei syyllinen - armahdettu.
Vaan tietämätön - herännyt.

Anonyymi00086 kirjoitti:

Onko mitään “mistä pelastua”?

EI OLE.

Ei ole ikuista kadotusta.

Ei ole Jumalan mielivaltaista tuomiota.

Mutta on olemassa kärsimyksen kiertokulku, joka syntyy tietämättömyydestä.

Jos tietämättömyys poistuu, kärsimyksen perusta poistuu.

"pelastus" ei ole juridinen vaan ontologinen.
Ei syyllinen - armahdettu.
Vaan tietämätön - herännyt.

Lue lisää

Ei ole ikuista kadotusta eikä Jumalan mielivaltaista tuomiota, jolta pitäisi paeta. Kukaan ei ole kosmisen oikeussalin syytettynä odottamassa lopullista tuomiota.

Silti kärsimystä on. On syntymän ja kuoleman kiertokulku, on pelkoa, menetyksiä ja tyytymättömyyttä. Mutta niiden juurisyy ei ole Jumalan viha, vaan tietämättömyys – avidyā. Tämä tietämättömyys ei tarkoita pelkkää tiedon puutetta, vaan väärää samastumista. Ihminen luulee olevansa se, mikä on muuttuvaa: keho, mieli, roolit, tarinat, saavutukset. Kun hän rakentaa identiteettinsä niiden varaan, hän altistuu väistämättä pelolle ja kärsimykselle, koska kaikki se muuttuu.

Pelastus ei siksi ole juridinen tapahtuma, jossa syyllinen armahdetaan. Se on ontologinen oivallus, jossa tietämätön herää. Kun väärä identiteetti murtuu, myös kärsimyksen perusrakenne alkaa hajota. Ei siksi, että maailma katoaisi, vaan siksi, että suhde maailmaan muuttuu. Se, mikä ennen uhkasi minuutta, ei enää kosketa samalla tavalla, kun minuutta ei enää ymmärretä rajallisena ja hauraana.

Samsara – kiertokulku – ei ole ensisijaisesti paikka, vaan tapa kokea todellisuus vääristyneesti. Se on jatkuvaa yritystä löytää pysyvyyttä pysymättömästä ja turvaa rajallisesta. Kun tämä harha nähdään läpi, vapautuminen ei ole pakenemista johonkin muualle, vaan heräämistä siihen, mikä on aina ollut totta.

Anonyymi00087 kirjoitti:

Ei ole ikuista kadotusta eikä Jumalan mielivaltaista tuomiota, jolta pitäisi paeta. Kukaan ei ole kosmisen oikeussalin syytettynä odottamassa lopullista tuomiota.

Silti kärsimystä on. On syntymän ja kuoleman kiertokulku, on pelkoa, menetyksiä ja tyytymättömyyttä. Mutta niiden juurisyy ei ole Jumalan viha, vaan tietämättömyys – avidyā. Tämä tietämättömyys ei tarkoita pelkkää tiedon puutetta, vaan väärää samastumista. Ihminen luulee olevansa se, mikä on muuttuvaa: keho, mieli, roolit, tarinat, saavutukset. Kun hän rakentaa identiteettinsä niiden varaan, hän altistuu väistämättä pelolle ja kärsimykselle, koska kaikki se muuttuu.

Pelastus ei siksi ole juridinen tapahtuma, jossa syyllinen armahdetaan. Se on ontologinen oivallus, jossa tietämätön herää. Kun väärä identiteetti murtuu, myös kärsimyksen perusrakenne alkaa hajota. Ei siksi, että maailma katoaisi, vaan siksi, että suhde maailmaan muuttuu. Se, mikä ennen uhkasi minuutta, ei enää kosketa samalla tavalla, kun minuutta ei enää ymmärretä rajallisena ja hauraana.

Samsara – kiertokulku – ei ole ensisijaisesti paikka, vaan tapa kokea todellisuus vääristyneesti. Se on jatkuvaa yritystä löytää pysyvyyttä pysymättömästä ja turvaa rajallisesta. Kun tämä harha nähdään läpi, vapautuminen ei ole pakenemista johonkin muualle, vaan heräämistä siihen, mikä on aina ollut totta.

Lue lisää

Tässä mielessä ei ole mitään, “miltä” pelastutaan ulkoisesti. On vain harha, josta herätään. Ei syyllinen, joka armahdetaan, vaan tietämätön, joka oivaltaa. Ja tuo oivallus ei luo vapautta, vaan paljastaa sen, että tietoisuuden perimmäinen luonto on aina ollut vapaa.

Ihmiselle ei ole mitään ulkoista pelastettavaa. Kaikki, mistä kuvittelemme tarvitsevamme turvaa, on seurausta tietämättömyydestä omasta todellisesta olemuksestamme. Siksi aina ja kaiken ytimessä oleva tehtävä on herätä tähän tietämättömyyden tilasta.

Kun herää, kaikki muu seuraa luonnollisesti: pelko hälvenee, mieli vakautuu, tekojen seuraukset eivät enää sitoa samalla tavalla, ja elämä asettuu oikeaan järjestykseen. Herääminen on itse asiassa kaikki, mitä koskaan tarvitsee tehdä. Kaikki muu — ymmärrys, oikea toiminta, sisäinen vapaus — seuraa tästä heräämisestä.

Anonyymi00088 kirjoitti:

Tässä mielessä ei ole mitään, “miltä” pelastutaan ulkoisesti. On vain harha, josta herätään. Ei syyllinen, joka armahdetaan, vaan tietämätön, joka oivaltaa. Ja tuo oivallus ei luo vapautta, vaan paljastaa sen, että tietoisuuden perimmäinen luonto on aina ollut vapaa.

Ihmiselle ei ole mitään ulkoista pelastettavaa. Kaikki, mistä kuvittelemme tarvitsevamme turvaa, on seurausta tietämättömyydestä omasta todellisesta olemuksestamme. Siksi aina ja kaiken ytimessä oleva tehtävä on herätä tähän tietämättömyyden tilasta.

Kun herää, kaikki muu seuraa luonnollisesti: pelko hälvenee, mieli vakautuu, tekojen seuraukset eivät enää sitoa samalla tavalla, ja elämä asettuu oikeaan järjestykseen. Herääminen on itse asiassa kaikki, mitä koskaan tarvitsee tehdä. Kaikki muu — ymmärrys, oikea toiminta, sisäinen vapaus — seuraa tästä heräämisestä.

Lue lisää

Toisin sanoen: herääminen tietämättömyydestä ei ole yksi teko muiden joukossa, vaan koko eksistentiaalisen elämän keskeinen ja ainoa “tehtävä.

Joten jos haluat ”pelastua” - herääminen riittää - syvästä tietämättömyyden unesta

Piste.

Ei ole mitään muuta mistä pelastua.

Anonyymi00089 kirjoitti:

Toisin sanoen: herääminen tietämättömyydestä ei ole yksi teko muiden joukossa, vaan koko eksistentiaalisen elämän keskeinen ja ainoa “tehtävä.

Joten jos haluat ”pelastua” - herääminen riittää - syvästä tietämättömyyden unesta

Piste.

Ei ole mitään muuta mistä pelastua.

Lue lisää

Jos karman laki toimisi näin alkeellisella tavalla, teko - näkyvä reaktio -periaatteen mukaisesti, kaikki ihmiset tekisivät oikein, mutta eivät rakkaudesta, eivät omasta tahdostaan, vaan välittömän rangaistuksen pelosta tai palkkion vuoksi. Siksi karman laki luo ensin tekojen seuraukset mentaalisella tasolla, jotta ihmisellä olisi aikaa miettiä, katua ja muuttaa elämäänsä.


Perusajatus: moraali ilman vapautta ei ole rakkautta

Teksti osuu hyvin Gaudiya-vaišnavismin keskeiseen ajatukseen: bhakti (rakkaudellinen omistautuminen) ei voi syntyä pakosta.
Jos karman laki toimisi mekaanisesti kaavalla teko → välitön näkyvä seuraus, ihmiset toimisivat kyllä “oikein”, mutta:

motiivi olisi pelko tai hyöty, ei rakkaus

toiminta olisi reaktiivista, ei tietoista valintaa

moraali olisi ulkoista, ei sydämen muutosta

Anonyymi00090 kirjoitti:

Jos karman laki toimisi näin alkeellisella tavalla, teko - näkyvä reaktio -periaatteen mukaisesti, kaikki ihmiset tekisivät oikein, mutta eivät rakkaudesta, eivät omasta tahdostaan, vaan välittömän rangaistuksen pelosta tai palkkion vuoksi. Siksi karman laki luo ensin tekojen seuraukset mentaalisella tasolla, jotta ihmisellä olisi aikaa miettiä, katua ja muuttaa elämäänsä.


Perusajatus: moraali ilman vapautta ei ole rakkautta

Teksti osuu hyvin Gaudiya-vaišnavismin keskeiseen ajatukseen: bhakti (rakkaudellinen omistautuminen) ei voi syntyä pakosta.
Jos karman laki toimisi mekaanisesti kaavalla teko → välitön näkyvä seuraus, ihmiset toimisivat kyllä “oikein”, mutta:

motiivi olisi pelko tai hyöty, ei rakkaus

toiminta olisi reaktiivista, ei tietoista valintaa

moraali olisi ulkoista, ei sydämen muutosta

Lue lisää

Ihminen ei ole robotti, vaan oppija.
Karma ei pakota hyvään – se ohjaa kohti oivallusta.



Ihminen ei ole robotti, vaan oppija.
Karma ei pakota hyvään – se ohjaa kohti oivallusta.


Siksi liian “alkeellinen” karmamalli olisi ristiriidassa bhaktin päämäärän kanssa.

Gaudiya-vaišnavismin mukaan Krishna EI halua kuuliaisuutta, vaan vapaasta tahdosta syntyvää rakkautta.


Karman viivästys pedagogisena mekanismina

Ajatus siitä, että karman seuraukset ilmenevät ensin mentaalisella tasolla, on linjassa vaišnavalaisen opetuksen kanssa:

karma ei ole vain fyysinen rangaistusjärjestelmä

Anonyymi00091 kirjoitti:

Ihminen ei ole robotti, vaan oppija.
Karma ei pakota hyvään – se ohjaa kohti oivallusta.



Ihminen ei ole robotti, vaan oppija.
Karma ei pakota hyvään – se ohjaa kohti oivallusta.


Siksi liian “alkeellinen” karmamalli olisi ristiriidassa bhaktin päämäärän kanssa.

Gaudiya-vaišnavismin mukaan Krishna EI halua kuuliaisuutta, vaan vapaasta tahdosta syntyvää rakkautta.


Karman viivästys pedagogisena mekanismina

Ajatus siitä, että karman seuraukset ilmenevät ensin mentaalisella tasolla, on linjassa vaišnavalaisen opetuksen kanssa:

karma ei ole vain fyysinen rangaistusjärjestelmä

Lue lisää

Karman viivästys pedagogisena mekanismina

Ajatus siitä, että karman seuraukset ilmenevät ensin mentaalisella tasolla, on linjassa vaišnavalaisen opetuksen kanssa:

karma ei ole vain fyysinen rangaistusjärjestelmä

se vaikuttaa cittaan (mieleen, alitajuntaan, taipumuksiin)

seuraukset voivat ilmetä levottomuutena, ahdistuksena, harhaanajona tai kärsimyksenä myöhemmin.

Tämä viive luo tilan tietoisuudelle:

ihminen voi pysähtyä

reflektoida tekojaan

katua (anartha-nivritti)

ja muuttaa suuntaansa ennen raskaampia seurauksia

Karma toimii siis enemmän kasvattajana kuin tuomarina.

Anonyymi00092 kirjoitti:

Karman viivästys pedagogisena mekanismina

Ajatus siitä, että karman seuraukset ilmenevät ensin mentaalisella tasolla, on linjassa vaišnavalaisen opetuksen kanssa:

karma ei ole vain fyysinen rangaistusjärjestelmä

se vaikuttaa cittaan (mieleen, alitajuntaan, taipumuksiin)

seuraukset voivat ilmetä levottomuutena, ahdistuksena, harhaanajona tai kärsimyksenä myöhemmin.

Tämä viive luo tilan tietoisuudelle:

ihminen voi pysähtyä

reflektoida tekojaan

katua (anartha-nivritti)

ja muuttaa suuntaansa ennen raskaampia seurauksia

Karma toimii siis enemmän kasvattajana kuin tuomarina.

Lue lisää

Vapaa tahto ja vastuu

Gaudiya-vaišnavismissa vapaa tahto on todellinen.


Juuri siksi:

välitön rangaistus tekisi vapaasta tahdosta näennäisen

viivästetty karma säilyttää vastuun ilman pakkoa

Ihminen ei ole robotti, vaan oppija.
Karma ei pakota hyvään – se ohjaa kohti oivallusta.

Jos karman laki toimisi näin alkeellisella tavalla, teko - näkyvä reaktio -periaatteen mukaisesti, kaikki ihmiset tekisivät oikein, mutta eivät rakkaudesta, eivät omasta tahdostaan, vaan välittömän rangaistuksen pelosta tai palkkion vuoksi. Siksi karman laki luo ensin tekojen seuraukset mentaalisella tasolla, jotta ihmisellä olisi aikaa miettiä, katua ja muuttaa elämäänsä.


Ihminen ei ole robotti, vaan oppija.
Karma ei pakota hyvään – se ohjaa kohti oivallusta.

Anonyymi00093 kirjoitti:

Vapaa tahto ja vastuu

Gaudiya-vaišnavismissa vapaa tahto on todellinen.


Juuri siksi:

välitön rangaistus tekisi vapaasta tahdosta näennäisen

viivästetty karma säilyttää vastuun ilman pakkoa

Ihminen ei ole robotti, vaan oppija.
Karma ei pakota hyvään – se ohjaa kohti oivallusta.

Jos karman laki toimisi näin alkeellisella tavalla, teko - näkyvä reaktio -periaatteen mukaisesti, kaikki ihmiset tekisivät oikein, mutta eivät rakkaudesta, eivät omasta tahdostaan, vaan välittömän rangaistuksen pelosta tai palkkion vuoksi. Siksi karman laki luo ensin tekojen seuraukset mentaalisella tasolla, jotta ihmisellä olisi aikaa miettiä, katua ja muuttaa elämäänsä.


Ihminen ei ole robotti, vaan oppija.
Karma ei pakota hyvään – se ohjaa kohti oivallusta.

Lue lisää

Välitön karma tappaisi rakkauden mahdollisuuden

Viivästetty karma antaa tilaa kasvulle ja katumukselle

Todellinen moraali syntyy vapaasta tahdosta, ei pelosta

Karman laki ei ole vain syy–seuraus-mekanismi, vaan tietoisuutta kehittävä prosessi, jonka lopullinen tarkoitus on ohjata kohti bhaktia – ei pakottaa siihen.

Missä on pelkoa, ei voi olla rakkautta

Rakkaus voi syntyä vain vapaasta tahdosta.


Jos ihminen toimii oikein vain siksi, että pelkää rangaistusta tai tavoittelee palkkiota, hänen toimintansa ei ole rakkautta vaan vaihtokauppaa, kaupankäyntiä.

Anonyymi00094 kirjoitti:

Välitön karma tappaisi rakkauden mahdollisuuden

Viivästetty karma antaa tilaa kasvulle ja katumukselle

Todellinen moraali syntyy vapaasta tahdosta, ei pelosta

Karman laki ei ole vain syy–seuraus-mekanismi, vaan tietoisuutta kehittävä prosessi, jonka lopullinen tarkoitus on ohjata kohti bhaktia – ei pakottaa siihen.

Missä on pelkoa, ei voi olla rakkautta

Rakkaus voi syntyä vain vapaasta tahdosta.


Jos ihminen toimii oikein vain siksi, että pelkää rangaistusta tai tavoittelee palkkiota, hänen toimintansa ei ole rakkautta vaan vaihtokauppaa, kaupankäyntiä.

Lue lisää

Pelko lähestyy sitä, joka pelkää. Rohkeus karkottaa pelon.

Anonyymi00095 kirjoitti:

Pelko lähestyy sitä, joka pelkää. Rohkeus karkottaa pelon.

Ilman valinnanvapautta rakkaus ei ole lainkaan mahdollista

************************

Bhagavad-gitassa lopussa Krishna sanoo:

"Olen nyt selittänyt sinulle vielä luottamuksellisempaa tietoa. Mieti tätä
kaikkea tarkkaan, ja toimi sitten haluamallasi tavalla."


************************
Hän ei sano: ”Sinulla on vain kaksi vaihtoehtoa. Joko teet, mitä minä sanon, ja pelastut, tai jos et tee niin, joudut ikuiseen helvettiin. Se ei ole rakkautta, eikä se voi olla vapaata tahtoa, vaan kiristystä ja sortoa. Painostusta ja ahdistelua

Anonyymi00096 kirjoitti:

Ilman valinnanvapautta rakkaus ei ole lainkaan mahdollista

************************

Bhagavad-gitassa lopussa Krishna sanoo:

"Olen nyt selittänyt sinulle vielä luottamuksellisempaa tietoa. Mieti tätä
kaikkea tarkkaan, ja toimi sitten haluamallasi tavalla."


************************
Hän ei sano: ”Sinulla on vain kaksi vaihtoehtoa. Joko teet, mitä minä sanon, ja pelastut, tai jos et tee niin, joudut ikuiseen helvettiin. Se ei ole rakkautta, eikä se voi olla vapaata tahtoa, vaan kiristystä ja sortoa. Painostusta ja ahdistelua

Lue lisää

Gaudiya-vaisnavismin näkökulmasta ajatus siitä, että ihmisellä olisi vain kaksi ikuista vaihtoehtoa – taivas tai ikuinen helvetti – ei vastaa rakkauden eikä vapaan tahdon periaatetta. Rakkaus edellyttää todellista vapautta. Jos valinta on pakotettu pelolla, kyse ei ole aidosta rakkaudesta vaan painostuksesta.

Anonyymi00097 kirjoitti:

Gaudiya-vaisnavismin näkökulmasta ajatus siitä, että ihmisellä olisi vain kaksi ikuista vaihtoehtoa – taivas tai ikuinen helvetti – ei vastaa rakkauden eikä vapaan tahdon periaatetta. Rakkaus edellyttää todellista vapautta. Jos valinta on pakotettu pelolla, kyse ei ole aidosta rakkaudesta vaan painostuksesta.

Lue lisää

Kop, kop, kop!

- Kuka siellä?

Jeesus.

- Tulin pelastamaan sinut.

Miltä?

- Siltä, mitä aion tehdä sinulle, jos et päästä minua sisään.

Knock, knock.
Who’s there?
Jesus.
Jesus who?
Jesus let me in so I can save you.
Save me from what?
From what I’m going to do to you if you don’t let me in.

Se on internetissä (Reddit, 9GAG, Tumblr jne.) kiertänyt satiirinen vitsi, joka parodioi kristillistä ajatusta Jeesuksesta pelastajana – erityisesti ajatusta pelastumisesta helvetiltä.
Vitsi toimii, koska se ottaa tutun kristillisen mielikuvan ja kääntää sen ylösalaisin. Uudessa testamentissa, erityisesti Ilmestyskirja 3:20:ssa, Jeesus sanoo seisovansa ovella ja kolkuttavansa. Perinteisessä kristillisessä tulkinnassa tämä on kuva vapaaehtoisesta pelastuksesta: ihminen saa itse päättää, avataanko ovi vai ei. Ajatus on lempeä ja kutsuva.

Vitsissä sama asetelma muutetaan uhkaukseksi. Jeesus ei tarjoa pelastusta rakkaudesta, vaan vihjaa pelastavansa sinut siltä, mitä aikoo tehdä, jos et päästä häntä sisään. Ironia syntyy siitä, että pelastaja ja uhka ovat sama toimija. Pelastaminen muuttuu kiristyksen kaltaiseksi tilanteeksi. Tämä yllättävä roolinvaihto on huumorin ydin.

Anonyymi00098 kirjoitti:

Kop, kop, kop!

- Kuka siellä?

Jeesus.

- Tulin pelastamaan sinut.

Miltä?

- Siltä, mitä aion tehdä sinulle, jos et päästä minua sisään.

Knock, knock.
Who’s there?
Jesus.
Jesus who?
Jesus let me in so I can save you.
Save me from what?
From what I’m going to do to you if you don’t let me in.

Se on internetissä (Reddit, 9GAG, Tumblr jne.) kiertänyt satiirinen vitsi, joka parodioi kristillistä ajatusta Jeesuksesta pelastajana – erityisesti ajatusta pelastumisesta helvetiltä.
Vitsi toimii, koska se ottaa tutun kristillisen mielikuvan ja kääntää sen ylösalaisin. Uudessa testamentissa, erityisesti Ilmestyskirja 3:20:ssa, Jeesus sanoo seisovansa ovella ja kolkuttavansa. Perinteisessä kristillisessä tulkinnassa tämä on kuva vapaaehtoisesta pelastuksesta: ihminen saa itse päättää, avataanko ovi vai ei. Ajatus on lempeä ja kutsuva.

Vitsissä sama asetelma muutetaan uhkaukseksi. Jeesus ei tarjoa pelastusta rakkaudesta, vaan vihjaa pelastavansa sinut siltä, mitä aikoo tehdä, jos et päästä häntä sisään. Ironia syntyy siitä, että pelastaja ja uhka ovat sama toimija. Pelastaminen muuttuu kiristyksen kaltaiseksi tilanteeksi. Tämä yllättävä roolinvaihto on huumorin ydin.

Lue lisää

Musta huumori syntyy siitä, että käsitellään vakavaa ja monille pyhää aihetta – pelastusta, helvettiä ja jumalallista tuomiota – kevyen ja absurdin dialogin kautta. Vitsi kärjistää ajatusta, että Jumala pelastaa ihmisen rangaistukselta, jonka hän itse on asettanut. Se tiivistyy paradoksiin: “Pelastan sinut minulta.” Juuri tämä sisäinen ristiriita tekee siitä monien mielestä filosofisesti terävän.

Kristillinen teologia vastaisi tähän yleensä toteamalla, että vitsi yksinkertaistaa ja vääristää opetusta. Perinteisessä ajattelussa Jumala ei “uhkaa” ihmistä mielivaltaisesti, vaan pelastus nähdään vapautumisena synnin ja eron seurauksista. Helvettiä ei useinkaan kuvata Jumalan kostona vaan ihmisen omana valintana olla erossa Jumalasta. Tästä näkökulmasta vitsi rakentuu olkinukelle: se esittää pelastuksen pakottamisena, vaikka kristillinen oppi korostaa vapautta ja rakkautta.

Anonyymi00099 kirjoitti:

Musta huumori syntyy siitä, että käsitellään vakavaa ja monille pyhää aihetta – pelastusta, helvettiä ja jumalallista tuomiota – kevyen ja absurdin dialogin kautta. Vitsi kärjistää ajatusta, että Jumala pelastaa ihmisen rangaistukselta, jonka hän itse on asettanut. Se tiivistyy paradoksiin: “Pelastan sinut minulta.” Juuri tämä sisäinen ristiriita tekee siitä monien mielestä filosofisesti terävän.

Kristillinen teologia vastaisi tähän yleensä toteamalla, että vitsi yksinkertaistaa ja vääristää opetusta. Perinteisessä ajattelussa Jumala ei “uhkaa” ihmistä mielivaltaisesti, vaan pelastus nähdään vapautumisena synnin ja eron seurauksista. Helvettiä ei useinkaan kuvata Jumalan kostona vaan ihmisen omana valintana olla erossa Jumalasta. Tästä näkökulmasta vitsi rakentuu olkinukelle: se esittää pelastuksen pakottamisena, vaikka kristillinen oppi korostaa vapautta ja rakkautta.

Lue lisää

Silti osa ihmisistä kokee vitsin osuvana, koska se tiivistää kriittisen kysymyksen uskonnollisesta logiikasta: jos kaikkivaltias olento on luonut järjestelmän, jossa on ikuinen rangaistus, missä määrin pelastus siitä on puhdasta armoa ja missä määrin järjestelmän sisäinen ratkaisu ongelmaan, joka on alun perin saman toimijan asettama? Vitsi ei tarjoa vastausta, mutta se paljastaa jännitteen, jonka ympärillä teologinen keskustelu on pyörinyt vuosisatoja.

Siksi se leviää helposti internetissä. Se on lyhyt, perustuu tuttuun “kop, kop” -rakenteeseen ja kääntää vakavan teeman absurdiksi yhdellä lauseella. Se ei ole syvällinen teologinen argumentti, mutta se on terävä retorinen kärjistys, joka pakottaa ajattelemaan, miksi pelastuksen ja rangaistuksen suhde herättää niin voimakkaita tunteita.

Anonyymi00100 kirjoitti:

Silti osa ihmisistä kokee vitsin osuvana, koska se tiivistää kriittisen kysymyksen uskonnollisesta logiikasta: jos kaikkivaltias olento on luonut järjestelmän, jossa on ikuinen rangaistus, missä määrin pelastus siitä on puhdasta armoa ja missä määrin järjestelmän sisäinen ratkaisu ongelmaan, joka on alun perin saman toimijan asettama? Vitsi ei tarjoa vastausta, mutta se paljastaa jännitteen, jonka ympärillä teologinen keskustelu on pyörinyt vuosisatoja.

Siksi se leviää helposti internetissä. Se on lyhyt, perustuu tuttuun “kop, kop” -rakenteeseen ja kääntää vakavan teeman absurdiksi yhdellä lauseella. Se ei ole syvällinen teologinen argumentti, mutta se on terävä retorinen kärjistys, joka pakottaa ajattelemaan, miksi pelastuksen ja rangaistuksen suhde herättää niin voimakkaita tunteita.

Lue lisää

Jos sen “kop kop” -asetelman syvennetään ja työntää satiirin vielä pidemmälle, siitä tulee kertomus järjestelmästä, jossa sama taho suunnittelee säännöt, määrittelee rikkeen, säätää rangaistuksen ja tarjoaa sitten armahduksen. Ovi ei ole enää vain ovi, vaan koko olemassaolon rajapinta.

Kolkuttaja ei ole vain vieras, vaan arkkitehti. Hän on piirtänyt talon, säätänyt paloturvallisuusmääräykset, rakentanut kellariin uunin ja ripustanut seinälle kyltin, jossa lukee: “Pelastustie saatavilla.”

Satiirin näkökulmasta asetelma näyttää tältä: ensin luodaan maailma, jossa on mahdollista epäonnistua. Sitten määritellään epäonnistuminen väistämättömäksi. Sen jälkeen julistetaan seuraus äärettömän vakavaksi. Ja lopuksi tarjotaan ratkaisu, jonka tarjoaa sama taho, joka suunnitteli koko järjestelmän. Kun ovelle koputetaan, kyse ei ole vain vierailusta, vaan sopimusehdosta: “Hyväksy minut, niin säästyt siltä, minkä olen säätänyt mahdolliseksi.”
Se korostaa juuri tätä kehälogiikkaa. Pelastus ei näyttäydy ulkopuolelta tulevana avustuksena, vaan sisäisenä turvamekanismina järjestelmässä, jonka riskit ja sanktiot ovat lähtöisin samasta lähteestä. Se on kuin hallitsija, joka säätää lain, kriminalisoi rikkomuksen, määrää tuomion ja sitten armahtaa — ja saa siitä kiitoksen. Tai kuin ohjelmistoyritys, joka julkaisee ohjelman, jossa on kriittinen haavoittuvuus, ja myy sen jälkeen maksullisen tietoturvapäivitykseN.

Anonyymi00101 kirjoitti:

Jos sen “kop kop” -asetelman syvennetään ja työntää satiirin vielä pidemmälle, siitä tulee kertomus järjestelmästä, jossa sama taho suunnittelee säännöt, määrittelee rikkeen, säätää rangaistuksen ja tarjoaa sitten armahduksen. Ovi ei ole enää vain ovi, vaan koko olemassaolon rajapinta.

Kolkuttaja ei ole vain vieras, vaan arkkitehti. Hän on piirtänyt talon, säätänyt paloturvallisuusmääräykset, rakentanut kellariin uunin ja ripustanut seinälle kyltin, jossa lukee: “Pelastustie saatavilla.”

Satiirin näkökulmasta asetelma näyttää tältä: ensin luodaan maailma, jossa on mahdollista epäonnistua. Sitten määritellään epäonnistuminen väistämättömäksi. Sen jälkeen julistetaan seuraus äärettömän vakavaksi. Ja lopuksi tarjotaan ratkaisu, jonka tarjoaa sama taho, joka suunnitteli koko järjestelmän. Kun ovelle koputetaan, kyse ei ole vain vierailusta, vaan sopimusehdosta: “Hyväksy minut, niin säästyt siltä, minkä olen säätänyt mahdolliseksi.”
Se korostaa juuri tätä kehälogiikkaa. Pelastus ei näyttäydy ulkopuolelta tulevana avustuksena, vaan sisäisenä turvamekanismina järjestelmässä, jonka riskit ja sanktiot ovat lähtöisin samasta lähteestä. Se on kuin hallitsija, joka säätää lain, kriminalisoi rikkomuksen, määrää tuomion ja sitten armahtaa — ja saa siitä kiitoksen. Tai kuin ohjelmistoyritys, joka julkaisee ohjelman, jossa on kriittinen haavoittuvuus, ja myy sen jälkeen maksullisen tietoturvapäivitykseN.

Lue lisää

Se korostaa juuri tätä kehälogiikkaa. Pelastus ei näyttäydy ulkopuolelta tulevana avustuksena, vaan sisäisenä turvamekanismina järjestelmässä, jonka riskit ja sanktiot ovat lähtöisin samasta lähteestä. Se on kuin hallitsija, joka säätää lain, kriminalisoi rikkomuksen, määrää tuomion ja sitten armahtaa — ja saa siitä kiitoksen. Tai kuin ohjelmistoyritys, joka julkaisee ohjelman, jossa on kriittinen haavoittuvuus, ja myy sen jälkeen maksullisen tietoturvapäivityksen.

Satiiri ei yritä ratkaista teologista kysymystä, vaan suurentaa sen mittasuhteet niin, että rakenne paljastuu. Se kysyy, miltä armo näyttää, jos armo ja uhka tulevat samasta kädestä. Se ei väitä, että näin olisi, mutta se leikkii ajatuksella, että ulkopuolisen silmissä kokonaisuus muistuttaa suljettua silmukkaa: ensin luodaan ongelma, sitten tarjotaan pelastus, ja lopulta kiitetään pelastajaa.

Juuri tässä liioittelussa on satiirin voima. Se ottaa vakavan ja monimutkaisen uskonopin ja puristaa sen yhteen tilanteeseen: joku kolkuttaa ovelle ja sanoo olevansa sekä syy että ratkaisu. Ja kuulijan tehtäväksi jää päättää, onko kyse syvästä paradoksista vai vain näkökulman aiheuttamasta harhasta.

Anonyymi00102 kirjoitti:

Se korostaa juuri tätä kehälogiikkaa. Pelastus ei näyttäydy ulkopuolelta tulevana avustuksena, vaan sisäisenä turvamekanismina järjestelmässä, jonka riskit ja sanktiot ovat lähtöisin samasta lähteestä. Se on kuin hallitsija, joka säätää lain, kriminalisoi rikkomuksen, määrää tuomion ja sitten armahtaa — ja saa siitä kiitoksen. Tai kuin ohjelmistoyritys, joka julkaisee ohjelman, jossa on kriittinen haavoittuvuus, ja myy sen jälkeen maksullisen tietoturvapäivityksen.

Satiiri ei yritä ratkaista teologista kysymystä, vaan suurentaa sen mittasuhteet niin, että rakenne paljastuu. Se kysyy, miltä armo näyttää, jos armo ja uhka tulevat samasta kädestä. Se ei väitä, että näin olisi, mutta se leikkii ajatuksella, että ulkopuolisen silmissä kokonaisuus muistuttaa suljettua silmukkaa: ensin luodaan ongelma, sitten tarjotaan pelastus, ja lopulta kiitetään pelastajaa.

Juuri tässä liioittelussa on satiirin voima. Se ottaa vakavan ja monimutkaisen uskonopin ja puristaa sen yhteen tilanteeseen: joku kolkuttaa ovelle ja sanoo olevansa sekä syy että ratkaisu. Ja kuulijan tehtäväksi jää päättää, onko kyse syvästä paradoksista vai vain näkökulman aiheuttamasta harhasta.

Lue lisää

“Pelastan sinut minulta.”

Se on koominen, koska se rikkoo yhden arkijärjen perussäännöistä:
pelastaja ja uhka eivät normaalisti ole sama toimija.

Absurdia ei ole vain uhka. Absurdia on se, että armo ja uhka hengittävät samassa lauseessa. Rakkaus ja tuomio ovat saman äänen eri sävyjä. Pelastus ei tule myrskyä vastaan, vaan myrskyn ytimestä.

Se tuntuu kuin näytelmältä, jossa sama näyttelijä esittää sekä sankaria että vastustajaa — ja vielä kirjoittaa käsikirjoituksen. Hän luo konfliktin, kiristää jännitteen ja tarjoaa ratkaisun. Lopussa hän kumartaa, ja yleisö kiittää pelastajaa.

“Pelastan sinut minulta.”

Anonyymi00103 kirjoitti:

“Pelastan sinut minulta.”

Se on koominen, koska se rikkoo yhden arkijärjen perussäännöistä:
pelastaja ja uhka eivät normaalisti ole sama toimija.

Absurdia ei ole vain uhka. Absurdia on se, että armo ja uhka hengittävät samassa lauseessa. Rakkaus ja tuomio ovat saman äänen eri sävyjä. Pelastus ei tule myrskyä vastaan, vaan myrskyn ytimestä.

Se tuntuu kuin näytelmältä, jossa sama näyttelijä esittää sekä sankaria että vastustajaa — ja vielä kirjoittaa käsikirjoituksen. Hän luo konfliktin, kiristää jännitteen ja tarjoaa ratkaisun. Lopussa hän kumartaa, ja yleisö kiittää pelastajaa.

“Pelastan sinut minulta.”

Lue lisää

Lause on koominen, koska se rikkoo arjen logiikan. Mutta se on myös levoton, koska se ei ole pelkkä kielikuva. Se kysyy, miltä armo näyttää, jos se ei keskeytä toisen aiheuttamaa vahinkoa, vaan oman järjestelmän seurausta. Onko se lahja — vai osa suunnitelmaa alusta asti?

Ovi pysyy kiinni hetken pidempään. Koputus ei lakkaa.

Ja ehkä kaikkein oudoimmalta tuntuu se, että vaikka lause on paradoksi, se ei ole täysin mieletön. Se on sisäisesti johdonmukainen maailmassa, jossa kaikki valta on yhdessä pisteessä. Siinä maailmassa ei ole toista, johon vedota. Ei ylempää oikeutta, ei ulkopuolista tuomaria. On vain arkkitehti, joka on myös pelastustie.

Absurdissa ei siis ole kyse vain pilkasta. Se on tunne siitä, että järjestelmä on täydellinen ympyrä. Että alussa ja lopussa on sama nimi. Että uhka ja turva eivät ole vastakohtia, vaan saman voiman kaksi asentoa.

Oven takaa kuuluu vielä kerran:

“Kop, kop.”

Ja lause jää ilmaan roikkumaan, yhtä aikaa lohduttavana ja levottomana:

“Pelastan sinut minulta.”

Anonyymi00104 kirjoitti:

Lause on koominen, koska se rikkoo arjen logiikan. Mutta se on myös levoton, koska se ei ole pelkkä kielikuva. Se kysyy, miltä armo näyttää, jos se ei keskeytä toisen aiheuttamaa vahinkoa, vaan oman järjestelmän seurausta. Onko se lahja — vai osa suunnitelmaa alusta asti?

Ovi pysyy kiinni hetken pidempään. Koputus ei lakkaa.

Ja ehkä kaikkein oudoimmalta tuntuu se, että vaikka lause on paradoksi, se ei ole täysin mieletön. Se on sisäisesti johdonmukainen maailmassa, jossa kaikki valta on yhdessä pisteessä. Siinä maailmassa ei ole toista, johon vedota. Ei ylempää oikeutta, ei ulkopuolista tuomaria. On vain arkkitehti, joka on myös pelastustie.

Absurdissa ei siis ole kyse vain pilkasta. Se on tunne siitä, että järjestelmä on täydellinen ympyrä. Että alussa ja lopussa on sama nimi. Että uhka ja turva eivät ole vastakohtia, vaan saman voiman kaksi asentoa.

Oven takaa kuuluu vielä kerran:

“Kop, kop.”

Ja lause jää ilmaan roikkumaan, yhtä aikaa lohduttavana ja levottomana:

“Pelastan sinut minulta.”

Lue lisää

Ensin luodaan järjestelmä - siihen sisältyy vakava seuraus - sitten tarjotaan pelastus siltä seuraukselta.

Se muistuttaa markkinointia: “Onpa vaarallinen tilanne. Onneksi meillä on ratkaisu.” Siksi se tuntuu monista loogisesti epäilyttävältä tai jopa koomiselta.

Sellainen asetelma muistuttaa huijauslogiikkaa.

Vitsin ironia tiivistyy lauseeseen:
“Pelastan sinut minulta.”

Tämä on filosofisesti terävä, koska se pakottaa kysymään:
onko pelastus vapautusta todellisesta vihollisesta — vai vapautusta järjestelmästä, jonka suunnittelija on sama toimija?



Ovi on kiinni. Sen toisella puolella seisoo sama hahmo, joka on piirtänyt talon pohjapiirustuksen, valanut perustukset ja päättänyt, että kellarissa on kuilu. Hän koputtaa rauhallisesti, melkein kärsivällisesti.

“Päästä minut sisään”, hän sanoo. “Voin pelastaa sinut.”

Hiljaisuus.

“Miltä?” kysyt lopulta.

“Minulta.”

Ja siinä hetkessä maailma taittuu hieman nurinpäin.



Ja siinä hetkessä maailma taittuu hieman nurinpäin.

Normaalisti pelastus tarkoittaa, että joku tulee ulkopuolelta katkaisemaan vaaran. Tulipalon sytyttäjä ei ole palomies. Tuomari ei ole sama, joka vapauttaa sinut omasta mielijohteestaan. Uhka ja apu ovat eri suunnista.

Mutta tässä ne tulevat samasta kädestä.

Se käsi on säätänyt lain, jonka rikkominen on väistämätöntä. Se on määritellyt rajan, jonka ylittäminen on kohtalokasta. Se on rakentanut järjestelmän, jossa epäonnistuminen kantaa äärettömän painon. Ja nyt sama käsi tarjoaa sinulle vapautusta.

“Hyväksy minut”, ääni sanoo oven takaa, “niin säästyt siltä, minkä olen säätänyt.”

Anonyymi00105 kirjoitti:

Ensin luodaan järjestelmä - siihen sisältyy vakava seuraus - sitten tarjotaan pelastus siltä seuraukselta.

Se muistuttaa markkinointia: “Onpa vaarallinen tilanne. Onneksi meillä on ratkaisu.” Siksi se tuntuu monista loogisesti epäilyttävältä tai jopa koomiselta.

Sellainen asetelma muistuttaa huijauslogiikkaa.

Vitsin ironia tiivistyy lauseeseen:
“Pelastan sinut minulta.”

Tämä on filosofisesti terävä, koska se pakottaa kysymään:
onko pelastus vapautusta todellisesta vihollisesta — vai vapautusta järjestelmästä, jonka suunnittelija on sama toimija?



Ovi on kiinni. Sen toisella puolella seisoo sama hahmo, joka on piirtänyt talon pohjapiirustuksen, valanut perustukset ja päättänyt, että kellarissa on kuilu. Hän koputtaa rauhallisesti, melkein kärsivällisesti.

“Päästä minut sisään”, hän sanoo. “Voin pelastaa sinut.”

Hiljaisuus.

“Miltä?” kysyt lopulta.

“Minulta.”

Ja siinä hetkessä maailma taittuu hieman nurinpäin.



Ja siinä hetkessä maailma taittuu hieman nurinpäin.

Normaalisti pelastus tarkoittaa, että joku tulee ulkopuolelta katkaisemaan vaaran. Tulipalon sytyttäjä ei ole palomies. Tuomari ei ole sama, joka vapauttaa sinut omasta mielijohteestaan. Uhka ja apu ovat eri suunnista.

Mutta tässä ne tulevat samasta kädestä.

Se käsi on säätänyt lain, jonka rikkominen on väistämätöntä. Se on määritellyt rajan, jonka ylittäminen on kohtalokasta. Se on rakentanut järjestelmän, jossa epäonnistuminen kantaa äärettömän painon. Ja nyt sama käsi tarjoaa sinulle vapautusta.

“Hyväksy minut”, ääni sanoo oven takaa, “niin säästyt siltä, minkä olen säätänyt.”

Lue lisää

“Pelastan sinut minulta.”

Lause on koominen koska se rikko arkijärjen logikan. Mutta se on myös levoton koska se ei ole pelkkä kielikuva. Se kysy miltä armo näyttää jos se ei keskeytä toisen aiheuttamaa vahinkoa vaan oman järjestelmän seurauksen. Onko se lahja vai osa suunitelmaa alusta asti?

Ovi pysyy kinni hetken pidempään. Koputus ei lakaa.

Ja ehkä kaikista oudointa on se että vaikka lause on paradoksi se ei ole täysin mieletön. Se on sisäisesti johdon mukainen maailmassa jossa kaikki valta on yhdessä pisteesä. Siin maailmassa ei ole toista johon vedota. Ei ylempää oikeutta, ei ulkopuolista tuomaria. On vain arkkitehti joka on myös pelastustie.

Anonyymi00106 kirjoitti:

“Pelastan sinut minulta.”

Lause on koominen koska se rikko arkijärjen logikan. Mutta se on myös levoton koska se ei ole pelkkä kielikuva. Se kysy miltä armo näyttää jos se ei keskeytä toisen aiheuttamaa vahinkoa vaan oman järjestelmän seurauksen. Onko se lahja vai osa suunitelmaa alusta asti?

Ovi pysyy kinni hetken pidempään. Koputus ei lakaa.

Ja ehkä kaikista oudointa on se että vaikka lause on paradoksi se ei ole täysin mieletön. Se on sisäisesti johdon mukainen maailmassa jossa kaikki valta on yhdessä pisteesä. Siin maailmassa ei ole toista johon vedota. Ei ylempää oikeutta, ei ulkopuolista tuomaria. On vain arkkitehti joka on myös pelastustie.

Lue lisää

Todellisuudessa Jeesus oli hyvä. Tuo tulkinta syntyi vasta kirkolliskokousten jälkeen, jotta ihmisiä ja heidän uskomuksiaan voitiin hallita jne.


Apokryfiset evankeliumit ja Jeesuksen sanat

Apokryfiset evankeliumit (kuten Tuomaan evankeliumi) tarjoavat mielenkiintoisia lisätietoja Jeesuksen opetuksista, joita ei löydy perinteisistä kanonisista evankeliumeista. Esimerkiksi Tuomaan evankeliumissa Jeesus opettaa enemmän persoonallista valaistumista ja sisäistä ymmärrystä, mikä muistuttaa hyvin läheisesti idän filosofioita.



Joitain esimerkkejä apokryfista:

Tuomaan evankeliumissa Jeesus puhuu "sisäisestä valosta" ja "itsen tuntemisesta" – nämä teemat ovat hyvin samankaltaisia kuin buddhalaisessa meditaatiossa tai vedantassa.

"Kun te löydätte itsenne, silloin te löydätte minut. Ja kun te olette löytänyt minut, te löydätte kuninkuuden, ja kun te olette löytäneet kuninkuuden, te menette taivasten valtakuntaan." (Tuomaan evankeliumi, 108)

Muut apokryfiset evankeliumit kuten Maria Magdaleenan evankeliumi ja Filippuksen evankeliumi keskittyvät enemmän Jeesuksen opetuksiin, jotka liittyvät sisäiseen valaistumiseen ja henkiseen vapautumiseen – jälleen, samoja teemoja, joita idän filosofiat käsittelevät.



Raamatun tekstin ja Jeesuksen alkuperäisen sanoman suhde

Tämä on keskeinen kysymys, jonka nostan esille: Raamatun evankeliumeissa ei ole Jeesuksen alkuperäistä opetusta juuri lainkaan, tai erittäin vähän. Monet historioitsijat ja teologit ovat samaa mieltä siitä, että mitä me nykyään pidämme "Raamatun Jeesuksena", on toisen ja kolmannen polven tulkinta siitä, mitä Jeesus alun perin sanoi ja teki.

Raamatun evankeliumit (Matteus, Markus, Luukas, Johannes) on kirjoitettu noin 30–60 vuotta Jeesuksen kuoleman jälkeen. Näissä kirjoituksissa on jo teologista muokkausta ja historiallisia tulkintoja, jotka heijastavat varhaisen kirkon kehitystä, eivätkä ole pelkästään historiallisia faktoja Jeesuksen sanomasta.

Anonyymi00107 kirjoitti:

Todellisuudessa Jeesus oli hyvä. Tuo tulkinta syntyi vasta kirkolliskokousten jälkeen, jotta ihmisiä ja heidän uskomuksiaan voitiin hallita jne.


Apokryfiset evankeliumit ja Jeesuksen sanat

Apokryfiset evankeliumit (kuten Tuomaan evankeliumi) tarjoavat mielenkiintoisia lisätietoja Jeesuksen opetuksista, joita ei löydy perinteisistä kanonisista evankeliumeista. Esimerkiksi Tuomaan evankeliumissa Jeesus opettaa enemmän persoonallista valaistumista ja sisäistä ymmärrystä, mikä muistuttaa hyvin läheisesti idän filosofioita.



Joitain esimerkkejä apokryfista:

Tuomaan evankeliumissa Jeesus puhuu "sisäisestä valosta" ja "itsen tuntemisesta" – nämä teemat ovat hyvin samankaltaisia kuin buddhalaisessa meditaatiossa tai vedantassa.

"Kun te löydätte itsenne, silloin te löydätte minut. Ja kun te olette löytänyt minut, te löydätte kuninkuuden, ja kun te olette löytäneet kuninkuuden, te menette taivasten valtakuntaan." (Tuomaan evankeliumi, 108)

Muut apokryfiset evankeliumit kuten Maria Magdaleenan evankeliumi ja Filippuksen evankeliumi keskittyvät enemmän Jeesuksen opetuksiin, jotka liittyvät sisäiseen valaistumiseen ja henkiseen vapautumiseen – jälleen, samoja teemoja, joita idän filosofiat käsittelevät.



Raamatun tekstin ja Jeesuksen alkuperäisen sanoman suhde

Tämä on keskeinen kysymys, jonka nostan esille: Raamatun evankeliumeissa ei ole Jeesuksen alkuperäistä opetusta juuri lainkaan, tai erittäin vähän. Monet historioitsijat ja teologit ovat samaa mieltä siitä, että mitä me nykyään pidämme "Raamatun Jeesuksena", on toisen ja kolmannen polven tulkinta siitä, mitä Jeesus alun perin sanoi ja teki.

Raamatun evankeliumit (Matteus, Markus, Luukas, Johannes) on kirjoitettu noin 30–60 vuotta Jeesuksen kuoleman jälkeen. Näissä kirjoituksissa on jo teologista muokkausta ja historiallisia tulkintoja, jotka heijastavat varhaisen kirkon kehitystä, eivätkä ole pelkästään historiallisia faktoja Jeesuksen sanomasta.

Lue lisää

Todellisuudessa Jeesus oli hyvä. Tuo tulkinta syntyi vasta kirkolliskokousten jälkeen, jotta ihmisiä ja heidän uskomuksiaan voitiin hallita jne.


Raamatun evankeliumit (Matteus, Markus, Luukas, Johannes) on kirjoitettu noin 30–60 vuotta Jeesuksen kuoleman jälkeen. Näissä kirjoituksissa on jo teologista muokkausta ja historiallisia tulkintoja, jotka heijastavat varhaisen kirkon kehitystä, eivätkä ole pelkästään historiallisia faktoja Jeesuksen sanomasta.

Evankeliumit eivät ole Jeesuksen sanakirja. Ne ovat uskon ja opetusten esityksiä, joissa on mukana kirjoittajien henkilökohtaiset tulkinnat, ja ne on käännetty ja muokattu eri kielille. Monet Jeesuksen alkuperäiset sanat ja opetukset ovat jääneet kadoksiin tai muutettuina.



Teologinen kehitys ja dogmaattinen muokkaus

Kristillinen teologia ja dogmaattinen kehitys ovat osittain luoneet kuvan Jeesuksesta, joka poikkeaa alkuperäisestä:

Jeesuksen jumalallistaminen (esim. "Jeesus on Jumalan Poika") kehittyi kirkollisessa teologiassa, ja tätä ei löydy suoraan Raamatun alkuperäisistä teksteistä.

Ristiinnaulitseminen ja pelastusoppi: Vaikka Jeesus varmasti puhui pelastuksesta ja Jumalan valtakunnasta, pelastusoppi on monilta osin saanut dogmaattista muotoa myöhemmin, erityisesti Paavalin kirjeissä, joissa hän painottaa Jeesuksen kuoleman merkitystä maailman syntien sovittajana. Tämä on monin tavoin keskeneräinen prosessi, joka muuttui ajan myötä.

Anonyymi00108 kirjoitti:

Todellisuudessa Jeesus oli hyvä. Tuo tulkinta syntyi vasta kirkolliskokousten jälkeen, jotta ihmisiä ja heidän uskomuksiaan voitiin hallita jne.


Raamatun evankeliumit (Matteus, Markus, Luukas, Johannes) on kirjoitettu noin 30–60 vuotta Jeesuksen kuoleman jälkeen. Näissä kirjoituksissa on jo teologista muokkausta ja historiallisia tulkintoja, jotka heijastavat varhaisen kirkon kehitystä, eivätkä ole pelkästään historiallisia faktoja Jeesuksen sanomasta.

Evankeliumit eivät ole Jeesuksen sanakirja. Ne ovat uskon ja opetusten esityksiä, joissa on mukana kirjoittajien henkilökohtaiset tulkinnat, ja ne on käännetty ja muokattu eri kielille. Monet Jeesuksen alkuperäiset sanat ja opetukset ovat jääneet kadoksiin tai muutettuina.



Teologinen kehitys ja dogmaattinen muokkaus

Kristillinen teologia ja dogmaattinen kehitys ovat osittain luoneet kuvan Jeesuksesta, joka poikkeaa alkuperäisestä:

Jeesuksen jumalallistaminen (esim. "Jeesus on Jumalan Poika") kehittyi kirkollisessa teologiassa, ja tätä ei löydy suoraan Raamatun alkuperäisistä teksteistä.

Ristiinnaulitseminen ja pelastusoppi: Vaikka Jeesus varmasti puhui pelastuksesta ja Jumalan valtakunnasta, pelastusoppi on monilta osin saanut dogmaattista muotoa myöhemmin, erityisesti Paavalin kirjeissä, joissa hän painottaa Jeesuksen kuoleman merkitystä maailman syntien sovittajana. Tämä on monin tavoin keskeneräinen prosessi, joka muuttui ajan myötä.

Lue lisää

Todellisuudessa Jeesus oli hyvä. Tuo tulkinta syntyi vasta kirkolliskokousten jälkeen, jotta ihmisiä ja heidän uskomuksiaan voitiin hallita jne.



Yhteys idän opetuksiin

Jeesuksen alkuperäinen sanoma, erityisesti rakkaus ja sisäinen muutos, muistuttaa idän filosofioita:
Että kärsimys poistetaan myötätunnon, rakkauden ja tietoisuuden avulla.


Tässä on tärkeä oivallus: Jeesuksen alkuperäistä sanomaa on varjostettu ja muokattu monien historiallisten, kielellisten ja teologisten kehitysten kautta, mutta sen ytimessä on aina ollut rakkaus, myötätunto ja sisäinen herääminen. Tämä tekee Jeesuksen opetuksista monella tavalla yhteensopivia idän filosofioiden kanssa.

Anonyymi00109 kirjoitti:

Todellisuudessa Jeesus oli hyvä. Tuo tulkinta syntyi vasta kirkolliskokousten jälkeen, jotta ihmisiä ja heidän uskomuksiaan voitiin hallita jne.



Yhteys idän opetuksiin

Jeesuksen alkuperäinen sanoma, erityisesti rakkaus ja sisäinen muutos, muistuttaa idän filosofioita:
Että kärsimys poistetaan myötätunnon, rakkauden ja tietoisuuden avulla.


Tässä on tärkeä oivallus: Jeesuksen alkuperäistä sanomaa on varjostettu ja muokattu monien historiallisten, kielellisten ja teologisten kehitysten kautta, mutta sen ytimessä on aina ollut rakkaus, myötätunto ja sisäinen herääminen. Tämä tekee Jeesuksen opetuksista monella tavalla yhteensopivia idän filosofioiden kanssa.

Lue lisää

Todellisuudessa Jeesus oli hyvä. Tuo tulkinta syntyi vasta kirkolliskokousten jälkeen, jotta ihmisiä ja heidän uskomuksiaan voitiin hallita jne.



Jeesuksen alkuperäiset sanomat olivat universaaleja ja erittäin viisaita, jopa lähellä itämaisia ”saatanallisia” opetuksia.

Ei siis ihme, että ne sensuroitiin – ne olivat liian vaarallisia.

Todellisuudessa Jeesus oli hyvä. Tuo pelottelun tulkinta syntyi vasta kirkolliskokousten jälkeen, jotta ihmisiä ja heidän uskomuksiaan voitiin hallita jne.

Anonyymi00110 kirjoitti:

Todellisuudessa Jeesus oli hyvä. Tuo tulkinta syntyi vasta kirkolliskokousten jälkeen, jotta ihmisiä ja heidän uskomuksiaan voitiin hallita jne.



Jeesuksen alkuperäiset sanomat olivat universaaleja ja erittäin viisaita, jopa lähellä itämaisia ”saatanallisia” opetuksia.

Ei siis ihme, että ne sensuroitiin – ne olivat liian vaarallisia.

Todellisuudessa Jeesus oli hyvä. Tuo pelottelun tulkinta syntyi vasta kirkolliskokousten jälkeen, jotta ihmisiä ja heidän uskomuksiaan voitiin hallita jne.

Lue lisää

Kun äly (tai mieli) on illuusion peitossa, ihminen ei näe asioita sellaisina kuin ne ovat. Silloin syntyy pelko – koska tuntematon, väärin ymmärretty tai harhainen näyttäytyy uhkana. Pelko ei synny itse todellisuudesta, vaan siitä, miten sen tulkitsemme.

Valo taas symboloi tietoisuutta, ymmärrystä ja totuutta. Kun “valo” syttyy – eli kun ihminen näkee selkeämmin, ymmärtää syvemmin tai oivaltaa jotain olennaista – illuusio hälvenee. Ja kun harha katoaa, pelko menettää voimansa. Sen tilalle tulee pelottomuus, joka ei tarkoita vaarojen kieltämistä, vaan sisäistä vakautta ja luottamusta.

Anonyymi00111 kirjoitti:

Kun äly (tai mieli) on illuusion peitossa, ihminen ei näe asioita sellaisina kuin ne ovat. Silloin syntyy pelko – koska tuntematon, väärin ymmärretty tai harhainen näyttäytyy uhkana. Pelko ei synny itse todellisuudesta, vaan siitä, miten sen tulkitsemme.

Valo taas symboloi tietoisuutta, ymmärrystä ja totuutta. Kun “valo” syttyy – eli kun ihminen näkee selkeämmin, ymmärtää syvemmin tai oivaltaa jotain olennaista – illuusio hälvenee. Ja kun harha katoaa, pelko menettää voimansa. Sen tilalle tulee pelottomuus, joka ei tarkoita vaarojen kieltämistä, vaan sisäistä vakautta ja luottamusta.

Lue lisää

Illuusio synnyttää pelon. Ymmärrys synnyttää vapauden.

Vedalaisessa ajattelussa pelon juurisyy on avidyā — tietämättömyys todellisesta olemuksesta. Kun ihminen samaistuu harhaan (māyā), hän kokee erillisyyttä ja turvattomuutta. Tästä syntyy pelko.

Kun taas tieto (vidyā) ja tietoisuus heräävät, ihminen muistaa todellisen luontonsa. Silloin pelko väistyy luonnollisesti.

Anonyymi00112 kirjoitti:

Illuusio synnyttää pelon. Ymmärrys synnyttää vapauden.

Vedalaisessa ajattelussa pelon juurisyy on avidyā — tietämättömyys todellisesta olemuksesta. Kun ihminen samaistuu harhaan (māyā), hän kokee erillisyyttä ja turvattomuutta. Tästä syntyy pelko.

Kun taas tieto (vidyā) ja tietoisuus heräävät, ihminen muistaa todellisen luontonsa. Silloin pelko väistyy luonnollisesti.

Lue lisää

Vedalainen perusajatus tiivistyy usein niin:

“Tamaso mā jyotir gamaya”
— “Johdata minut pimeydestä valoon.”

Se on peräisin Brihadaranyaka Upanishad-tekstistä ja ilmentää samaa oivallusta:
pimeys (tietämättömyys) synnyttää pelon, valo (tietoisuus) tuo pelottomuuden.

Vedalaisen ajattelun mukaan pelko ei synny itse todellisuudesta vaan tietämättömyydestä. Kun ihminen samaistuu kehoon, mieleen ja erillisyyden kokemukseen, hän alkaa nähdä maailman “toisena” ja mahdollisesti uhkaavana. Brihadaranyaka Upanishad ilmaisee tämän ajatuksen selkeästi: kaksinaisuudesta syntyy pelko. Kun koemme olevamme erillisiä kokonaisuudesta, syntyy turvattomuus.

Anonyymi00113 kirjoitti:

Vedalainen perusajatus tiivistyy usein niin:

“Tamaso mā jyotir gamaya”
— “Johdata minut pimeydestä valoon.”

Se on peräisin Brihadaranyaka Upanishad-tekstistä ja ilmentää samaa oivallusta:
pimeys (tietämättömyys) synnyttää pelon, valo (tietoisuus) tuo pelottomuuden.

Vedalaisen ajattelun mukaan pelko ei synny itse todellisuudesta vaan tietämättömyydestä. Kun ihminen samaistuu kehoon, mieleen ja erillisyyden kokemukseen, hän alkaa nähdä maailman “toisena” ja mahdollisesti uhkaavana. Brihadaranyaka Upanishad ilmaisee tämän ajatuksen selkeästi: kaksinaisuudesta syntyy pelko. Kun koemme olevamme erillisiä kokonaisuudesta, syntyy turvattomuus.

Lue lisää

Tämä erillisyyden kokemus johtuu avidyāsta, henkisestä tietämättömyydestä, joka peittää todellisen luontomme.

Kun tämä oivalletaan suoraan, ei pelkästään ajatuksena vaan sisäisenä kokemuksena, pelko menettää perustansa. Valo tarkoittaa tässä yhteydessä tietoisuutta ja ymmärrystä, joka hajottaa harhan.

Pelko kuuluu pimeyteen, mutta valo paljastaa, ettei mitään todellista uhkaa ole koskaan ollut.


Pelko kuuluu pimeyteen, mutta valo paljastaa, ettei mitään todellista uhkaa ole koskaan ollut.

Gaudiya-vaishnavismissa valo ei kuitenkaan ole vain abstrakti itseoivallus, vaan persoonallinen suhde Jumalaan. Pelko katoaa, kun tietoisuus kiinnittyy rakastavaan suhteeseen Jumalan kanssa.

Anonyymi00114 kirjoitti:

Tämä erillisyyden kokemus johtuu avidyāsta, henkisestä tietämättömyydestä, joka peittää todellisen luontomme.

Kun tämä oivalletaan suoraan, ei pelkästään ajatuksena vaan sisäisenä kokemuksena, pelko menettää perustansa. Valo tarkoittaa tässä yhteydessä tietoisuutta ja ymmärrystä, joka hajottaa harhan.

Pelko kuuluu pimeyteen, mutta valo paljastaa, ettei mitään todellista uhkaa ole koskaan ollut.


Pelko kuuluu pimeyteen, mutta valo paljastaa, ettei mitään todellista uhkaa ole koskaan ollut.

Gaudiya-vaishnavismissa valo ei kuitenkaan ole vain abstrakti itseoivallus, vaan persoonallinen suhde Jumalaan. Pelko katoaa, kun tietoisuus kiinnittyy rakastavaan suhteeseen Jumalan kanssa.

Lue lisää

Ero advaitaan

Advaitassa pelko katoaa, kun ymmärretään ettei ole kahta (Atman /Brahman).

Gaudiya-vaishnavismissa yksilö säilyttää erillisyytensä, mutta pelko katoaa, kun suhde Krishnaan palautuu.

Eli kyse ei ole erillisyyden häviämisestä ontologisesti, vaan vieraantumisen häviämisestä suhteessa Jumalaan.

Gaudiya-perinteessä pelottomuus on seurausta bhaktista — rakkaudesta.

Gaudiya-vaishnavismin ydinajatus tiivistyy käsitteeseen acintya bhedābheda – “käsittämätön samanaikainen ykseys ja ero”. Opin systematisoi Jiva Goswami, joka kuului Chaitanya Mahaprabhun seuraajiin.

Tämän näkemyksen mukaan yksilöllinen sielu (jīva) on yhtä Jumalan kanssa siinä mielessä, että se on Hänen energiansa ja olemukseltaan henkinen. Samalla sielu on kuitenkin ikuisesti erillinen persoona – ei koskaan täysin sama kuin Jumala. Ykseys ja ero ovat molemmat totta yhtä aikaa, mutta niiden suhde ylittää tavallisen järjen, siksi “acintya”, käsittämätön.

Anonyymi00115 kirjoitti:

Ero advaitaan

Advaitassa pelko katoaa, kun ymmärretään ettei ole kahta (Atman /Brahman).

Gaudiya-vaishnavismissa yksilö säilyttää erillisyytensä, mutta pelko katoaa, kun suhde Krishnaan palautuu.

Eli kyse ei ole erillisyyden häviämisestä ontologisesti, vaan vieraantumisen häviämisestä suhteessa Jumalaan.

Gaudiya-perinteessä pelottomuus on seurausta bhaktista — rakkaudesta.

Gaudiya-vaishnavismin ydinajatus tiivistyy käsitteeseen acintya bhedābheda – “käsittämätön samanaikainen ykseys ja ero”. Opin systematisoi Jiva Goswami, joka kuului Chaitanya Mahaprabhun seuraajiin.

Tämän näkemyksen mukaan yksilöllinen sielu (jīva) on yhtä Jumalan kanssa siinä mielessä, että se on Hänen energiansa ja olemukseltaan henkinen. Samalla sielu on kuitenkin ikuisesti erillinen persoona – ei koskaan täysin sama kuin Jumala. Ykseys ja ero ovat molemmat totta yhtä aikaa, mutta niiden suhde ylittää tavallisen järjen, siksi “acintya”, käsittämätön.

Lue lisää

Pelon näkökulmasta tämä on ratkaisevaa. Gaudiya-vaishnavilaisuudessa pelko ei synny siksi, että olisi olemassa kaksi todellisuutta sinänsä, vaan siksi että sielu unohtaa suhteensa Jumalaan ja samaistuu aineelliseen energiaan. Kun tietoisuus kääntyy pois Jumalasta, syntyy kokemus eristyneisyydestä. Tästä eristyneisyydestä nousee turvattomuus ja pelko.

Näin gaudiya-vaishnavilaisessa ymmärryksessä:

Illuusio on suhteen unohtamista.
Pelko on vieraantumisen seuraus.
Valo on tietoisuutta omasta ikuisesta suhteesta Jumalaan

Pelottomuus syntyy rakastavasta yhteydestä, ei persoonattomasta sulautumisesta.

Tässä näkemyksessä pelottomuus ei ole tyhjyyden kokemus eikä erillisyyden katoaminen, vaan syvä luottamus: sielu kuuluu Jumalalle ja elää Hänen suojassaan.

Anonyymi00116 kirjoitti:

Pelon näkökulmasta tämä on ratkaisevaa. Gaudiya-vaishnavilaisuudessa pelko ei synny siksi, että olisi olemassa kaksi todellisuutta sinänsä, vaan siksi että sielu unohtaa suhteensa Jumalaan ja samaistuu aineelliseen energiaan. Kun tietoisuus kääntyy pois Jumalasta, syntyy kokemus eristyneisyydestä. Tästä eristyneisyydestä nousee turvattomuus ja pelko.

Näin gaudiya-vaishnavilaisessa ymmärryksessä:

Illuusio on suhteen unohtamista.
Pelko on vieraantumisen seuraus.
Valo on tietoisuutta omasta ikuisesta suhteesta Jumalaan

Pelottomuus syntyy rakastavasta yhteydestä, ei persoonattomasta sulautumisesta.

Tässä näkemyksessä pelottomuus ei ole tyhjyyden kokemus eikä erillisyyden katoaminen, vaan syvä luottamus: sielu kuuluu Jumalalle ja elää Hänen suojassaan.

Lue lisää

"Onko pelastus tarpeen?"

Mistä?

Anonyymi00117 kirjoitti:

"Onko pelastus tarpeen?"

Mistä?

Jeesuksen alkuperäiset sanomat olivat universaaleja ja erittäin viisaita, jopa lähellä itämaisia ”saatanallisia” opetuksia.

Ei siis ihme, että ne sensuroitiin – ne olivat liian vaarallisia.

Anonyymi00118 kirjoitti:

Jeesuksen alkuperäiset sanomat olivat universaaleja ja erittäin viisaita, jopa lähellä itämaisia ”saatanallisia” opetuksia.

Ei siis ihme, että ne sensuroitiin – ne olivat liian vaarallisia.

Lue lisää

Yleensä ihmiset ajattelevat, että totuus ilmestyksestä antaa meille pelastuksen, vapautuksen mayan kahleista.

Tätä voimme odottaa vedalaiselta opilta - mukti: meidät vapautetaan kaikista vaikeuksista. Tämä on jumalallisesti ilmoitettujen kirjoitusten lahja.

************

Käännösvirhe:

Yleensä ihmiset ajattelevat, että totuus ilmestyksestä - mutta ilmoituksesta, ei ilmestyksestä.

Vedat ei ole ilmestyksesta, vaan ilmoituksesta.

PARAMPARA.

Anonyymi00119 kirjoitti:

Yleensä ihmiset ajattelevat, että totuus ilmestyksestä antaa meille pelastuksen, vapautuksen mayan kahleista.

Tätä voimme odottaa vedalaiselta opilta - mukti: meidät vapautetaan kaikista vaikeuksista. Tämä on jumalallisesti ilmoitettujen kirjoitusten lahja.

************

Käännösvirhe:

Yleensä ihmiset ajattelevat, että totuus ilmestyksestä - mutta ilmoituksesta, ei ilmestyksestä.

Vedat ei ole ilmestyksesta, vaan ilmoituksesta.

PARAMPARA.

Lue lisää

Gaudiya-vaisnavismin näkökulmasta ero ilmoituksen ja ilmestyksen välillä on tärkeä, ja se liittyy suoraan käsitteeseen paramparā.

Anonyymi00120 kirjoitti:

Gaudiya-vaisnavismin näkökulmasta ero ilmoituksen ja ilmestyksen välillä on tärkeä, ja se liittyy suoraan käsitteeseen paramparā.

Gaudiya-vaisnavismin näkökulmasta hengellinen tieto ei perustu yksittäiseen mystiseen ilmestykseen, vaan ilmoitukseen, joka välittyy katkeamattomassa opettajaketjussa eli paramparassa. Todellinen tieto siirtyy opettajalta oppilaalle uskollisena alkuperäiselle lähteelle.

Vedat eivät ole yhden henkilön kokema MYSTINEN ilmestys tai näky.

Niitä ei ymmärretä jonkun profeetan subjektiivisena kokemuksena, vaan ne ovat apauruṣeya – ei-inhimillistä alkuperää.

Tieto ilmoitetaan luomisen alussa Brahmalle, ja siitä se siirtyy eteenpäin paramparassa sukupolvelta toiselle. Ei siis yksittäisinä mystisinä kokemuksina.

Anonyymi00121 kirjoitti:

Gaudiya-vaisnavismin näkökulmasta hengellinen tieto ei perustu yksittäiseen mystiseen ilmestykseen, vaan ilmoitukseen, joka välittyy katkeamattomassa opettajaketjussa eli paramparassa. Todellinen tieto siirtyy opettajalta oppilaalle uskollisena alkuperäiselle lähteelle.

Vedat eivät ole yhden henkilön kokema MYSTINEN ilmestys tai näky.

Niitä ei ymmärretä jonkun profeetan subjektiivisena kokemuksena, vaan ne ovat apauruṣeya – ei-inhimillistä alkuperää.

Tieto ilmoitetaan luomisen alussa Brahmalle, ja siitä se siirtyy eteenpäin paramparassa sukupolvelta toiselle. Ei siis yksittäisinä mystisinä kokemuksina.

Lue lisää

Tällainen mystinen ilmestys nähdään Gaudiya-ajattelussa väistämättä subjektiivisena: se perustuu yhden henkilön kokemukseen, jota ei voida ulkopuolelta todistaa.

Paramparassa tieto ei lepää yhden kokemuksen varassa, vaan se on vahvistettu ja jatkuvasti välittyvä perinne. Auktoriteetti ei synny yksittäisestä mystisestä ilmestyksestä, vaan siitä, että sama oppi säilyy muuttumattomana opettajaketjussa. Siksi Gaudiya-vaisnavismin mukaan Vedat eivät ole ilmestyksestä, vaan ilmoitettuja — tieto on annettu ja säilytetty paramparan kautta, ei yhden mystisen tapahtuman kautta.

Anonyymi00122 kirjoitti:

Tällainen mystinen ilmestys nähdään Gaudiya-ajattelussa väistämättä subjektiivisena: se perustuu yhden henkilön kokemukseen, jota ei voida ulkopuolelta todistaa.

Paramparassa tieto ei lepää yhden kokemuksen varassa, vaan se on vahvistettu ja jatkuvasti välittyvä perinne. Auktoriteetti ei synny yksittäisestä mystisestä ilmestyksestä, vaan siitä, että sama oppi säilyy muuttumattomana opettajaketjussa. Siksi Gaudiya-vaisnavismin mukaan Vedat eivät ole ilmestyksestä, vaan ilmoitettuja — tieto on annettu ja säilytetty paramparan kautta, ei yhden mystisen tapahtuman kautta.

Lue lisää

Kun ulkoinen maailma lakeineen, arkisine velvollisuuksineen ja syvine kiintymyksineen katoaa, tietoisuus menettää ne peilit, joiden kautta ihminen on tottunut määrittelemään itsensä. Samalla katoavat asema, maine, saavutukset ja kaikki ulkoiset identiteetit. Juuri silloin käy ilmi, kuinka paljon oma minäkuvamme on rakentunut katoavaisten asioiden varaan.

Anonyymi00123 kirjoitti:

Kun ulkoinen maailma lakeineen, arkisine velvollisuuksineen ja syvine kiintymyksineen katoaa, tietoisuus menettää ne peilit, joiden kautta ihminen on tottunut määrittelemään itsensä. Samalla katoavat asema, maine, saavutukset ja kaikki ulkoiset identiteetit. Juuri silloin käy ilmi, kuinka paljon oma minäkuvamme on rakentunut katoavaisten asioiden varaan.

Lue lisää

Kuolemanpelko ei johdu itse kuolemasta, vaan virheellisestä samastumisesta väliaikaiseen kehoon ja aineelliseen maailmaan. Niin kauan kuin ihminen uskoo olevansa vain keho, kaiken sen menettäminen tuntuu lopulliselta katastrofilta. Mutta kun ymmärrys omasta todellisesta olemuksesta syvenee, kuolema ei enää näyttäydy olemassaolon loppuna, vaan muutoksena.


Mārkaṇḍeyan kokemus kuvaa tätä sisäistä murrosta voimakkaan vertauskuvan avulla. Kun kaikki ulkoiset tukipilarit katoavat, jäljelle jää vain tietoisuus itse. Se hetki voi tuntua pelottavalta, koska kaikki tutut kiintopisteet ovat poissa. Samalla juuri siinä avautuu mahdollisuus nähdä itsensä ilman yhteiskunnan rooleja, saavutuksia tai aineellisia tunnusmerkkejä.

Anonyymi00124 kirjoitti:

Kuolemanpelko ei johdu itse kuolemasta, vaan virheellisestä samastumisesta väliaikaiseen kehoon ja aineelliseen maailmaan. Niin kauan kuin ihminen uskoo olevansa vain keho, kaiken sen menettäminen tuntuu lopulliselta katastrofilta. Mutta kun ymmärrys omasta todellisesta olemuksesta syvenee, kuolema ei enää näyttäydy olemassaolon loppuna, vaan muutoksena.


Mārkaṇḍeyan kokemus kuvaa tätä sisäistä murrosta voimakkaan vertauskuvan avulla. Kun kaikki ulkoiset tukipilarit katoavat, jäljelle jää vain tietoisuus itse. Se hetki voi tuntua pelottavalta, koska kaikki tutut kiintopisteet ovat poissa. Samalla juuri siinä avautuu mahdollisuus nähdä itsensä ilman yhteiskunnan rooleja, saavutuksia tai aineellisia tunnusmerkkejä.

Lue lisää

Tämä koskee myös tavallista ihmistä. Elämän kriisit – läheisen kuolema, sairaus, työpaikan menetys tai jokin muu äkillinen muutos – voivat romahduttaa kaiken sen, minkä varaan identiteetti on rakennettu. Jos koko elämä on perustunut ulkoisiin asioihin, niiden katoaminen synnyttää syvän epävarmuuden ja kuolemanpelon. Todellinen vakaus löytyy kuitenkin vasta silloin, kun ihminen lakkaa samastamasta itseään siihen, mikä väistämättä muuttuu.


Purāṇien kertomuksessa pralayan valtameri symboloi tätä täydellistä irtipäästämistä. Se huuhtoo pois kaiken väliaikaisen ja pakottaa kohtaamaan sen, mikä on pysyvää. Vertauskuvan tarkoitus ei ole lietsoa pelkoa, vaan osoittaa, että kaikki aineellinen on luonnostaan katoavaa. Pelko syntyy vain silloin, kun pidämme katoavaista omana todellisena olemuksenamme.

Anonyymi00125 kirjoitti:

Tämä koskee myös tavallista ihmistä. Elämän kriisit – läheisen kuolema, sairaus, työpaikan menetys tai jokin muu äkillinen muutos – voivat romahduttaa kaiken sen, minkä varaan identiteetti on rakennettu. Jos koko elämä on perustunut ulkoisiin asioihin, niiden katoaminen synnyttää syvän epävarmuuden ja kuolemanpelon. Todellinen vakaus löytyy kuitenkin vasta silloin, kun ihminen lakkaa samastamasta itseään siihen, mikä väistämättä muuttuu.


Purāṇien kertomuksessa pralayan valtameri symboloi tätä täydellistä irtipäästämistä. Se huuhtoo pois kaiken väliaikaisen ja pakottaa kohtaamaan sen, mikä on pysyvää. Vertauskuvan tarkoitus ei ole lietsoa pelkoa, vaan osoittaa, että kaikki aineellinen on luonnostaan katoavaa. Pelko syntyy vain silloin, kun pidämme katoavaista omana todellisena olemuksenamme.

Lue lisää

Paramparamme filosofian mukaan todellinen viisaus ei ole kuoleman välttämistä, vaan sen ymmärtämistä. Kun ihminen oivaltaa, ettei hänen olemassaolonsa rajoitu kehoon eikä aineellisiin olosuhteisiin, kuolemanpelko alkaa menettää otettaan. Tämä edellytä syvällistä itsetutkiskelua ja tietoisuuden tutkimista.

Siksi Mārkaṇḍeyan pitkä vaellus ei ole pelkästään kertomus kosmisesta katastrofista. Se kuvaa ihmisen matkaa harhakuvien läpi kohti todellisuuden suoraa kokemista. Vasta kun kaikki ulkoiset varmuudet ovat kadonneet, voidaan nähdä, mikä ei koskaan katoa.


Todellisuuden ymmärtänyt ihminen ei elä kuolemanpelon hallitsemana. Hän ymmärtää, että pelko syntyy tietämättömyydestä ja samastumisesta siihen, mikä on väliaikaista. Kun tämä harha vähitellen väistyy, tilalle tulee levollisuus, jota ulkoiset olosuhteet eivät enää horjuta. Tätä sisäistä vapautta voi pitää todellisen tiedon tunnusmerkkinä.

Anonyymi00126 kirjoitti:

Paramparamme filosofian mukaan todellinen viisaus ei ole kuoleman välttämistä, vaan sen ymmärtämistä. Kun ihminen oivaltaa, ettei hänen olemassaolonsa rajoitu kehoon eikä aineellisiin olosuhteisiin, kuolemanpelko alkaa menettää otettaan. Tämä edellytä syvällistä itsetutkiskelua ja tietoisuuden tutkimista.

Siksi Mārkaṇḍeyan pitkä vaellus ei ole pelkästään kertomus kosmisesta katastrofista. Se kuvaa ihmisen matkaa harhakuvien läpi kohti todellisuuden suoraa kokemista. Vasta kun kaikki ulkoiset varmuudet ovat kadonneet, voidaan nähdä, mikä ei koskaan katoa.


Todellisuuden ymmärtänyt ihminen ei elä kuolemanpelon hallitsemana. Hän ymmärtää, että pelko syntyy tietämättömyydestä ja samastumisesta siihen, mikä on väliaikaista. Kun tämä harha vähitellen väistyy, tilalle tulee levollisuus, jota ulkoiset olosuhteet eivät enää horjuta. Tätä sisäistä vapautta voi pitää todellisen tiedon tunnusmerkkinä.

Lue lisää

Ajatus ikuisesta helvetistä voi sitoa ihmisen entistä syvempään pelkoon. Jos ihmisen henkinen elämä perustuu ennen kaikkea rangaistuksen pelkoon, huomio ei kohdistu enää totuuden etsimiseen eikä oman tietoisuuden ymmärtämiseen, vaan ahdistuksen välttämiseen. Pelosta tulee väline, jonka avulla ihmistä voidaan ohjata.

Anonyymi00127 kirjoitti:

Ajatus ikuisesta helvetistä voi sitoa ihmisen entistä syvempään pelkoon. Jos ihmisen henkinen elämä perustuu ennen kaikkea rangaistuksen pelkoon, huomio ei kohdistu enää totuuden etsimiseen eikä oman tietoisuuden ymmärtämiseen, vaan ahdistuksen välttämiseen. Pelosta tulee väline, jonka avulla ihmistä voidaan ohjata.

Lue lisää

Paramparassamme emme pidä pelkoa korkeimman ymmärryksen perustana. Todellinen kehitys syntyy tiedosta, oivalluksesta, ei pakottamisesta. Siksi pelolla hallitseminen voi itse asiassa viedä ihmisen kauemmas siitä vapaudesta, jota hän etsii.


Ihminen, joka käyttää ikuisen rangaistuksen ajatusta muiden hallitsemiseen tai pakottamiseen, saattaa uskoa toimivansa hyvän puolesta. Silti hän voi samalla huomaamattaan vahvistaa pelkoa, vastakkainasettelua ja tietämättömyyttä. Juuri tietämättömyys omasta todellisesta olemuksesta on kaiken kärsimyksen perimmäinen syy.

Anonyymi00128 kirjoitti:

Paramparassamme emme pidä pelkoa korkeimman ymmärryksen perustana. Todellinen kehitys syntyy tiedosta, oivalluksesta, ei pakottamisesta. Siksi pelolla hallitseminen voi itse asiassa viedä ihmisen kauemmas siitä vapaudesta, jota hän etsii.


Ihminen, joka käyttää ikuisen rangaistuksen ajatusta muiden hallitsemiseen tai pakottamiseen, saattaa uskoa toimivansa hyvän puolesta. Silti hän voi samalla huomaamattaan vahvistaa pelkoa, vastakkainasettelua ja tietämättömyyttä. Juuri tietämättömyys omasta todellisesta olemuksesta on kaiken kärsimyksen perimmäinen syy.

Lue lisää

Todellinen viisaus ei synny siitä, että ihminen pelkää mahdollisimman paljon, vaan siitä, että hän alkaa nähdä todellisuuden sellaisena kuin se on. Kun tietoisuus vapautuu vääristä samastumisista, myös kuolemanpelko alkaa väistyä. Silloin ihminen ei tarvitse uhkauksia eikä lupauksia ohjaamaan elämäänsä, sillä ymmärrys itsessään ohjaa häntä kohti myötätuntoa ja sisäistä vapautta.

Anonyymi00129 kirjoitti:

Todellinen viisaus ei synny siitä, että ihminen pelkää mahdollisimman paljon, vaan siitä, että hän alkaa nähdä todellisuuden sellaisena kuin se on. Kun tietoisuus vapautuu vääristä samastumisista, myös kuolemanpelko alkaa väistyä. Silloin ihminen ei tarvitse uhkauksia eikä lupauksia ohjaamaan elämäänsä, sillä ymmärrys itsessään ohjaa häntä kohti myötätuntoa ja sisäistä vapautta.

Lue lisää

Todellista muutosta ei voida saavuttaa pakottamalla. Pelko voi saada ihmisen tottelemaan hetkeksi, mutta se ei synnytä viisautta. Vain todellisen olemuksen oivaltaminen vapauttaa kuolemanpelosta ja tekee ihmisestä aidosti vapaan.

Anonyymi00130 kirjoitti:

Todellista muutosta ei voida saavuttaa pakottamalla. Pelko voi saada ihmisen tottelemaan hetkeksi, mutta se ei synnytä viisautta. Vain todellisen olemuksen oivaltaminen vapauttaa kuolemanpelosta ja tekee ihmisestä aidosti vapaan.

Lue lisää

Maailmanlopulla, lopun ajoilla, sodilla tai ikuisella kidutuksella pelottelu ei vakuuta ihmistä, joka on pohtinut tietoisuuden ja olemassaolon luonnetta. Pelko syntyy pohjimmiltaan siitä, ettei ihminen tunne omaa todellista olemustaan. Kun ymmärrys omasta todellisesta olemuksesta syvenee, myös kuolemanpelko poistuu kokonaan.
Monet manipuloivat uskonnolliset perinteet ovat historian aikana käyttäneet ikuisen helvetin ajatusta ohjatakseen ihmisiä. Pelkoon perustuva usko ei johda syvempään ymmärrykseen. Tavoitteena ei ole uskoa siksi, että pelkää, vaan ymmärtää, kuka todella on. Kun ihminen oivaltaa, ettei hänen olemassaolonsa rajoitu kehoon eikä aineellisiin olosuhteisiin, myös kuolema alkaa näyttäytyä toisessa valossa. Se ei ole olemassaolon tuhoutuminen vaan yksi vaihe pitkällä matkalla.
Siksi maailman katastrofit, sodat tai yhteiskuntien romahtaminen eivät näyttäydy lopullisina tragedioina, vaikka ne aiheuttavatkin kärsimystä. Ihmiskunnan historiassa suuria mullistuksia on ollut aina. Mikään aineellinen järjestelmä ei ole pysyvä. Se, mikä on pysyvää, ei löydy ulkoisista rakenteista vaan tietoisuuden syvimmästä perustasta.
Monet entiset kristityt ovat kertoneet, että juuri kuolemanpelko oli ensimmäinen asia, joka väistyi heidän tutustuessaan paramparāmme filosofiaan. Pelkoon perustunut maailmankuva korvautui ymmärryksellä ihmisen todellisesta olemuksesta.
Vaikuttavin opetus ei kuitenkaan tule kirjoista vaan elävistä esimerkeistä. Kun on saanut olla ācāryojen vierellä heidän viimeisinä hetkinään ja huomannut heidän säilyttävän tyyneytensä, kirkkaan tietoisuutensa ja täydellisen pelottomuutensa kuoleman edessä, tällainen kokemus muuttaa ihmisen käsityksen kuolemasta pysyvästi. Se osoittaa, ettei todellinen pelottomuus synny uskomalla väitteisiin tai pelkäämällä rangaistusta, vaan sisäisestä oivalluksesta ja omakohtaisesta ymmärryksestä, joka kantaa silloinkin, kun kehon elämä päättyy.

Anonyymi00131 kirjoitti:

Maailmanlopulla, lopun ajoilla, sodilla tai ikuisella kidutuksella pelottelu ei vakuuta ihmistä, joka on pohtinut tietoisuuden ja olemassaolon luonnetta. Pelko syntyy pohjimmiltaan siitä, ettei ihminen tunne omaa todellista olemustaan. Kun ymmärrys omasta todellisesta olemuksesta syvenee, myös kuolemanpelko poistuu kokonaan.
Monet manipuloivat uskonnolliset perinteet ovat historian aikana käyttäneet ikuisen helvetin ajatusta ohjatakseen ihmisiä. Pelkoon perustuva usko ei johda syvempään ymmärrykseen. Tavoitteena ei ole uskoa siksi, että pelkää, vaan ymmärtää, kuka todella on. Kun ihminen oivaltaa, ettei hänen olemassaolonsa rajoitu kehoon eikä aineellisiin olosuhteisiin, myös kuolema alkaa näyttäytyä toisessa valossa. Se ei ole olemassaolon tuhoutuminen vaan yksi vaihe pitkällä matkalla.
Siksi maailman katastrofit, sodat tai yhteiskuntien romahtaminen eivät näyttäydy lopullisina tragedioina, vaikka ne aiheuttavatkin kärsimystä. Ihmiskunnan historiassa suuria mullistuksia on ollut aina. Mikään aineellinen järjestelmä ei ole pysyvä. Se, mikä on pysyvää, ei löydy ulkoisista rakenteista vaan tietoisuuden syvimmästä perustasta.
Monet entiset kristityt ovat kertoneet, että juuri kuolemanpelko oli ensimmäinen asia, joka väistyi heidän tutustuessaan paramparāmme filosofiaan. Pelkoon perustunut maailmankuva korvautui ymmärryksellä ihmisen todellisesta olemuksesta.
Vaikuttavin opetus ei kuitenkaan tule kirjoista vaan elävistä esimerkeistä. Kun on saanut olla ācāryojen vierellä heidän viimeisinä hetkinään ja huomannut heidän säilyttävän tyyneytensä, kirkkaan tietoisuutensa ja täydellisen pelottomuutensa kuoleman edessä, tällainen kokemus muuttaa ihmisen käsityksen kuolemasta pysyvästi. Se osoittaa, ettei todellinen pelottomuus synny uskomalla väitteisiin tai pelkäämällä rangaistusta, vaan sisäisestä oivalluksesta ja omakohtaisesta ymmärryksestä, joka kantaa silloinkin, kun kehon elämä päättyy.

Lue lisää

Ikuisen kidutuksen oppi vetoaa ennen kaikkea ihmiseen, joka itse pelkää kuolemaa. Kun oma pelko on voimakas, on helppo kuvitella, että kaikki muutkin pelkäävät samalla tavalla. Silloin ajatellaan, että pelottelu on tehokas tapa ohjata ihmisiä "oikeaan" suuntaan.

Anonyymi00132 kirjoitti:

Ikuisen kidutuksen oppi vetoaa ennen kaikkea ihmiseen, joka itse pelkää kuolemaa. Kun oma pelko on voimakas, on helppo kuvitella, että kaikki muutkin pelkäävät samalla tavalla. Silloin ajatellaan, että pelottelu on tehokas tapa ohjata ihmisiä "oikeaan" suuntaan.

Lue lisää

Jos jokin (sensuroitu) oppi kuvaa todellisuuden sellaiseksi, että suurin osa ihmisistä joutuu ikuiseen kidutukseen, on aiheellista kysyä, millaisen käsityksen se rakentaa todellisuuden korkeimmasta periaatteesta.

Siksi monet, jotka ovat vapautuneet kuolemanpelosta, eivät enää pidä ikuisen kidutuksen oppia uskottavana eivätkä näe pelottelua henkisen kasvun välineenä.

Anonyymi00133 kirjoitti:

Jos jokin (sensuroitu) oppi kuvaa todellisuuden sellaiseksi, että suurin osa ihmisistä joutuu ikuiseen kidutukseen, on aiheellista kysyä, millaisen käsityksen se rakentaa todellisuuden korkeimmasta periaatteesta.

Siksi monet, jotka ovat vapautuneet kuolemanpelosta, eivät enää pidä ikuisen kidutuksen oppia uskottavana eivätkä näe pelottelua henkisen kasvun välineenä.

Lue lisää

Yhtä aiheellista on kysyä, miksi tällaista oppia levitetään ja mitä sillä pyritään saavuttamaan. Pelkoon perustuva julistus voi sitoa ihmisiä pelkoon, mutta se ei itsessään osoita, että oppi olisi tosi.
Ihminen, joka itse uskoo pelon olevan tehokkain tapa ohjata muita, olettaa muiden kokevan maailman samalla tavalla kuin hän itse. Tällöin kuolemanpelko ja ikuisen rangaistuksen pelko näyttäytyvät yleispätevinä, vaikka kaikki eivät jaa tätä kokemusta.

Anonyymi00134 kirjoitti:

Yhtä aiheellista on kysyä, miksi tällaista oppia levitetään ja mitä sillä pyritään saavuttamaan. Pelkoon perustuva julistus voi sitoa ihmisiä pelkoon, mutta se ei itsessään osoita, että oppi olisi tosi.
Ihminen, joka itse uskoo pelon olevan tehokkain tapa ohjata muita, olettaa muiden kokevan maailman samalla tavalla kuin hän itse. Tällöin kuolemanpelko ja ikuisen rangaistuksen pelko näyttäytyvät yleispätevinä, vaikka kaikki eivät jaa tätä kokemusta.

Lue lisää

Miten voit voittaa kuoleman pelon?

Mitä järkeä on ajatella jotain, mitä ei ole olemassa? Kuolema on vain ovi. Se on vain siirtymähetki. Se ei ole mikään erikseen olemassa oleva todellisuus. Se on vain siirtymä yhdestä tilasta toiseen. Se on kuin yö, joka erottaa "tämän päivän" ja "huomisen". Ja tiedän, että huomenna aion tehdä sen, mitä en ole tehnyt tänään. Siinä se on. Ja siksi vedalaisessa käsityksessä, joka vahvistaa elämän ikuisuuden ja täydellistymisprosessin äärettömyyden, ei ole mitään syytä pelätä siinä mielessä, että vaikka tietoisuuteni ei kelpuuttaisikaan minua palaamaan henkimaailmaan tämän elämän lopussa, se ei ole suuri ongelma.

Anonyymi00135 kirjoitti:

Miten voit voittaa kuoleman pelon?

Mitä järkeä on ajatella jotain, mitä ei ole olemassa? Kuolema on vain ovi. Se on vain siirtymähetki. Se ei ole mikään erikseen olemassa oleva todellisuus. Se on vain siirtymä yhdestä tilasta toiseen. Se on kuin yö, joka erottaa "tämän päivän" ja "huomisen". Ja tiedän, että huomenna aion tehdä sen, mitä en ole tehnyt tänään. Siinä se on. Ja siksi vedalaisessa käsityksessä, joka vahvistaa elämän ikuisuuden ja täydellistymisprosessin äärettömyyden, ei ole mitään syytä pelätä siinä mielessä, että vaikka tietoisuuteni ei kelpuuttaisikaan minua palaamaan henkimaailmaan tämän elämän lopussa, se ei ole suuri ongelma.

Lue lisää

Tietoisuus ei ole vain kehon ominaisuus, joka katoaa kehon mukana. Keho muuttuu ja lopulta lakkaa toimimasta, mutta tietoisuuden matka nähdään osana paljon laajempaa prosessia. Siksi kuolemaa ei tarvitse tarkastella lopullisena tuhoutumisena tai täydellisenä menetyksenä.
Vaikka ihmisen tietoisuus ei olisi vielä saavuttanut korkeinta mahdollista tilaa tämän elämän aikana, se ei tarkoita epäonnistumista. Kehitys ei ole yhden elämän mittainen suoritus, vaan pitkä prosessi, jossa jokainen kokemus vaikuttaa tietoisuuden kasvuun.
Siksi kuoleman ei tarvitse olla pelon kohde. Kun ihminen ymmärtää oman olemassaolonsa syvemmin eikä samasta itseään pelkästään väliaikaiseen kehoon, kuolema alkaa näyttäytyä luonnollisena siirtymänä eikä kauhistuttavana loppuna.

Anonyymi00136 kirjoitti:

Tietoisuus ei ole vain kehon ominaisuus, joka katoaa kehon mukana. Keho muuttuu ja lopulta lakkaa toimimasta, mutta tietoisuuden matka nähdään osana paljon laajempaa prosessia. Siksi kuolemaa ei tarvitse tarkastella lopullisena tuhoutumisena tai täydellisenä menetyksenä.
Vaikka ihmisen tietoisuus ei olisi vielä saavuttanut korkeinta mahdollista tilaa tämän elämän aikana, se ei tarkoita epäonnistumista. Kehitys ei ole yhden elämän mittainen suoritus, vaan pitkä prosessi, jossa jokainen kokemus vaikuttaa tietoisuuden kasvuun.
Siksi kuoleman ei tarvitse olla pelon kohde. Kun ihminen ymmärtää oman olemassaolonsa syvemmin eikä samasta itseään pelkästään väliaikaiseen kehoon, kuolema alkaa näyttäytyä luonnollisena siirtymänä eikä kauhistuttavana loppuna.

Lue lisää

Nyt muusta, siis helvetistä.

Anonyymi00137 kirjoitti:

Nyt muusta, siis helvetistä.

Tulette tietämään, että on olemassa monia paholaisia tai demoneja, mutta silti niitä ei oikeasti ole olemassa! Puhumme paikasta, jota kutsutaan helvetiksi, mutta joka on todellisuudessa tietoisuuden tila.

Anonyymi00138 kirjoitti:

Tulette tietämään, että on olemassa monia paholaisia tai demoneja, mutta silti niitä ei oikeasti ole olemassa! Puhumme paikasta, jota kutsutaan helvetiksi, mutta joka on todellisuudessa tietoisuuden tila.

Lue lisää

Selitetäänpä tuo paholaisen temi. Kun se jatkuvasti nostetaan esiin.

Selityksenä tässä muutamia katkelmia tästä kirjasta, ERI PAIKOISTA.
Erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielellä

https://occultnthings.com/cdn/shop/products/azd105_580x.jpg?v=1678032850

https://www.amazon.com/Spiritual-Warrior-Uncovering-Psychic-Phenomena-ebook/dp/B005P1AZTA

Henkinen soturi I: Henkisten totuuksien paljastaminen psyykkisissä ilmiöissä

________________

Tulette tietämään, että on olemassa monia paholaisia tai demoneja, mutta silti niitä ei oikeasti ole olemassa! Puhumme paikasta, jota kutsutaan helvetiksi, mutta joka on todellisuudessa tietoisuuden tila.

Anonyymi00139 kirjoitti:

Selitetäänpä tuo paholaisen temi. Kun se jatkuvasti nostetaan esiin.

Selityksenä tässä muutamia katkelmia tästä kirjasta, ERI PAIKOISTA.
Erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielellä

https://occultnthings.com/cdn/shop/products/azd105_580x.jpg?v=1678032850

https://www.amazon.com/Spiritual-Warrior-Uncovering-Psychic-Phenomena-ebook/dp/B005P1AZTA

Henkinen soturi I: Henkisten totuuksien paljastaminen psyykkisissä ilmiöissä

________________

Tulette tietämään, että on olemassa monia paholaisia tai demoneja, mutta silti niitä ei oikeasti ole olemassa! Puhumme paikasta, jota kutsutaan helvetiksi, mutta joka on todellisuudessa tietoisuuden tila.

Lue lisää

Helvetti ei ole ikuista, se on olemassa ja samalla ei ole, se on tietoisuuden tila.

Anonyymi00140 kirjoitti:

Helvetti ei ole ikuista, se on olemassa ja samalla ei ole, se on tietoisuuden tila.

Selityksenä tässä muutamia katkelmia tästä kirjasta, ERI PAIKOISTA.
Erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielellä

https://occultnthings.com/cdn/shop/products/azd105_580x.jpg?v=1678032850

https://www.amazon.com/Spiritual-Warrior-Uncovering-Psychic-Phenomena-ebook/dp/B005P1AZTA

Henkinen soturi I: Henkisten totuuksien paljastaminen psyykkisissä ilmiöissä

__________________________

DEMONIT: KEITÄ HE OVAT?
Sanotaan, että kaikki pahuus maailmassa on peräisin paholaiselta. Jotta lapset käyttäytyisivät hyvin, heitä pelotellaan joskus: ”Mörkö vie sinut pois!” Lapsi kasvaa, ”mörkö” muuttuu paholaiseksi, ja pelko jää.


Paholaiset ovat niin todellisia kuin haluatte heidän olevan. Jos kuitenkin kieltäydyt tunnustamasta niiden voimaa, ne eivät voi sinulle mitään. Hullu ihminen luulee keppiä käärmeeksi ja toimii sen mukaisesti. Normaali ihminen näkee, että se on keppi, eikä pelästy.

Samalla tavalla olemme luoneet paljon asioita, jotka ovat todellisia vain siksi, että annamme niiden olla todellisia.


Elämässämme vallitsee se, mihin keskitämme energiamme. Annamme ensisijaisen merkityksen monille tilanteille, joilla ei todellisuudessa ole merkitystä. Ja päinvastoin, poistamme tietoisuudestamme monia asioita, joilla on ensisijainen merkitys. Tämä osoittaa, kuinka voimakas mieli on. Jos annamme sen toimia, se voi toimia kuin henkilökohtainen demonimme. Jos tunnustamme jotain mielessämme, meidän on toimittava sen mukaisesti. ...

Anonyymi00141 kirjoitti:

Selityksenä tässä muutamia katkelmia tästä kirjasta, ERI PAIKOISTA.
Erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielellä

https://occultnthings.com/cdn/shop/products/azd105_580x.jpg?v=1678032850

https://www.amazon.com/Spiritual-Warrior-Uncovering-Psychic-Phenomena-ebook/dp/B005P1AZTA

Henkinen soturi I: Henkisten totuuksien paljastaminen psyykkisissä ilmiöissä

__________________________

DEMONIT: KEITÄ HE OVAT?
Sanotaan, että kaikki pahuus maailmassa on peräisin paholaiselta. Jotta lapset käyttäytyisivät hyvin, heitä pelotellaan joskus: ”Mörkö vie sinut pois!” Lapsi kasvaa, ”mörkö” muuttuu paholaiseksi, ja pelko jää.


Paholaiset ovat niin todellisia kuin haluatte heidän olevan. Jos kuitenkin kieltäydyt tunnustamasta niiden voimaa, ne eivät voi sinulle mitään. Hullu ihminen luulee keppiä käärmeeksi ja toimii sen mukaisesti. Normaali ihminen näkee, että se on keppi, eikä pelästy.

Samalla tavalla olemme luoneet paljon asioita, jotka ovat todellisia vain siksi, että annamme niiden olla todellisia.


Elämässämme vallitsee se, mihin keskitämme energiamme. Annamme ensisijaisen merkityksen monille tilanteille, joilla ei todellisuudessa ole merkitystä. Ja päinvastoin, poistamme tietoisuudestamme monia asioita, joilla on ensisijainen merkitys. Tämä osoittaa, kuinka voimakas mieli on. Jos annamme sen toimia, se voi toimia kuin henkilökohtainen demonimme. Jos tunnustamme jotain mielessämme, meidän on toimittava sen mukaisesti. ...

Lue lisää

Mielesi on oma henkilökohtainen paholaisesi.
Anonyymi-ap
2026-05-13 16:58:20

Vihollisesi on oma mielesi, ei mikään ulkoinen saatana; itse asiassa mielesi on oma henkilökohtainen saatana.

Anonyymi00142 kirjoitti:

Mielesi on oma henkilökohtainen paholaisesi.
Anonyymi-ap
2026-05-13 16:58:20

Vihollisesi on oma mielesi, ei mikään ulkoinen saatana; itse asiassa mielesi on oma henkilökohtainen saatana.

Lue lisää

Et voi taistella paholaista vastaan, koska et tiedä, kuka olet.

https://www.youtube.com/watch?v=5zrSkxqpJeY

Experience I • Who Am I?

Anonyymi00145 kirjoitti:

https://www.youtube.com/watch?v=5zrSkxqpJeY

Experience I • Who Am I?

https://www.youtube.com/watch?v=0zMRMK0DzVE

Mind: We Have Met the Enemy
Mieli: Olemme tavanneet vihollisen

Videolla puhuu SCS Mathin Guru Srila Bhakti Sudhir Goswami Maharaj

Anonyymi00146 kirjoitti:

https://www.youtube.com/watch?v=0zMRMK0DzVE

Mind: We Have Met the Enemy
Mieli: Olemme tavanneet vihollisen

Videolla puhuu SCS Mathin Guru Srila Bhakti Sudhir Goswami Maharaj

Lue lisää

https://www.youtube.com/watch?v=0zMRMK0DzVE

Mieli: Olemme tavanneet vihollisen

Anonyymi00147 kirjoitti:

https://www.youtube.com/watch?v=0zMRMK0DzVE

Mieli: Olemme tavanneet vihollisen

Lue lisää

Maailmankaikkeuden pimeissä, selittämättömissä mysteereissä asuva pelko on muinaisista ajoista lähtien vastustamattomasti herättänyt ihmisen huomion. Tämä huomio johtuu pelon kokemuksen erityisestä terävyydestä, ja kuten hyvin tiedetään, ilman jännitystä tavallisen ihmisen elämä muuttuu yksitoikkoiseksi ja mauttomaksi. Siksi ja nykyäänkin aavemaiset mysteerit ovat edelleen monien tuhansien ihmisten tarkan tarkkaavaisuuden, joukkojännityksen ja jopa palvonnan kohteena. Kauhuelokuvat, toimintajännärit, mystinen kirjallisuus, spiritistiset seurat ja teoriat "maailmanlopusta" ovat yhä suositumpia. Eikä Antikristuksen mysteeri näytä olevan näistä vähäisin.

Ihmisiä (erityisesti niitä, jotka eivät ole välinpitämättömiä yliluonnollisesta) ahdistavat kirjaimellisesti profetiat Saatanan lähestyvästä päivästä, jolloin Saatana tunkeutuu maailmaamme. Kirjapenkit ovat täynnä tarttuvia otsikoita, kuten "Omen", "Manaaja", "Demonologia", "Antikristuksen tulo" jne. Televisioruuduilta mahtavat spiritistit julistavat, että pahan voimat ovat jo voittaneet kuusi taistelua hyvää vastaan, ja nyt alkaa viimeinen ja ratkaiseva taistelu. Uskonnolliset johtajat lupaavat ikuista helvettiä kaikille, jotka kiinnittävät ranteeseensa Saatanan numeron (vaikka se olisi vain pankkitilin numero).

Kontaktorit työskentelevät intensiivisesti kosmoksen mustien energioiden kanssa pelastaakseen ihmiskunnan tulevalta katastrofilta. Kolminkertaiset valkoiset mestaritaikurit kiirehtivät lataamaan amulettisi muinaisten demonien tappavilla voimilla. Joku mutisee tiibetiläistä mantraa, joku tukehtuu suitsukkeiden savuun, joku ripustaa itsensä päästä varpaisiin ristillä, joku sulkee henkisesti mystisen ympyrän, joku kirjoittaa viimeisen paperinpalasen voimakkaita rukouksia kaikkien demonien karkottamiseksi ... Näin ihmisistä tulee pakkomielle ajatuksesta tulevasta Harmagedonista.

Tietämättömien fanaattisten saarnamiesten vian vuoksi ihmisestä tulee taikauskoinen ja henkisesti sairas. Hän näkee yötä päivää unia numerosta 666, astraalisfäärien seitsemännestä ympyrästä, pahan silmän poistamisesta, karman parantamisesta. Sokeisiin oppaisiin luottamisen vuoksi hän alkaa uskoa pyhästi, että kaikki tämä hölynpöly on taistelua paholaisen, pahan kanssa. Hän valmistautuu antikristuksen tuloon ja haluaa suojella itseään tämän vallalta, mutta hän ei tiedä, että saatana on tullut jo kauan sitten, ja se on juurtunut hyvin sellaisten kurjien ihmisten sydämiin, jotka sekoittavat uskonnon taikauskoon.

Valmistaudutte torjumaan hänen hyökkäyksensä, ja hän hallitsee jo sisällänne, nauraa tyhmyydellenne, auttaa teitä ehdottamalla tarvetta ostaa amuletteja, lukea loitsuja, kuunnella tarinoita noitatekniikoista. Kaikki tämä mystinen hölynpöly on itse paholaisen provokaatio. Hän on kaikkien maailmanloppuennusteiden ainoa lähde, hän on kaikenlaisten demoniluokitusten tekijä ja hän lietsoo tätä taikauskoista hysteriaa maailmanlopun ympärillä. Pysykää siis mahdollisimman kaukana hänen uskollisista sanansaattajistaan (olipa heillä sitten kasukoita, valkoisia kaapuja, sahramirobeja tai yksivärisiä pukuja). He ovat Antikristuksen tiedostamattomia profeettoja!

He maalasivat mielikuvituksellisesti seinälle paholaisen ja lyövät häntä nyrkillä tietämättä, että he tekevät niin sydämissään asuvan todellisen Saatanan yllyttämänä. He taistelevat vain vihollisensa heijastusta vastaan, ja se on hänen tärkein temppunsa. Sydän, jonka päällä istuu ylpeä ego ja jonka ympärillä kiemurtelevat himon, vihan, kateuden, ahneuden, itsekkyyden ja hulluuden myrkylliset hämähäkit, jotka kietovat kaikki sielun ajatukset ja halut tahmeaan synnin verkkoon, on paholaisen valloittamattomin linnake. Harmageddon on siellä mahdollinen, sillä todellinen Saatana on jumalattomuus kaikissa ilmenemismuodoissaan.

Mutta missä jumalattomuus asuu? Ei maassa, ei yhteiskunnassa, ei filosofiassa, ei tieteessä, vaan ihmisessä itsessään.

----------------
Katkelmia.

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

----------------------

Yllä olevassa käännöksessä on monia käännösvirheitä suomen kielellä.
Katkelma.

Anonyymi00136 kirjoitti:

Tietoisuus ei ole vain kehon ominaisuus, joka katoaa kehon mukana. Keho muuttuu ja lopulta lakkaa toimimasta, mutta tietoisuuden matka nähdään osana paljon laajempaa prosessia. Siksi kuolemaa ei tarvitse tarkastella lopullisena tuhoutumisena tai täydellisenä menetyksenä.
Vaikka ihmisen tietoisuus ei olisi vielä saavuttanut korkeinta mahdollista tilaa tämän elämän aikana, se ei tarkoita epäonnistumista. Kehitys ei ole yhden elämän mittainen suoritus, vaan pitkä prosessi, jossa jokainen kokemus vaikuttaa tietoisuuden kasvuun.
Siksi kuoleman ei tarvitse olla pelon kohde. Kun ihminen ymmärtää oman olemassaolonsa syvemmin eikä samasta itseään pelkästään väliaikaiseen kehoon, kuolema alkaa näyttäytyä luonnollisena siirtymänä eikä kauhistuttavana loppuna.

Lue lisää

Miten ne, jotka opettavat, että vain heidän oma käsityksensä todellisuudesta on oikea ja että muut joutuvat väärän uskon vuoksi ikuiseen helvettiin, selittävät sen, että ”idän saatanallisten oppien” seuraajat kohtaavat kuoleman rauhallisesti, selkeällä mielellä ja ilman pelkoa?
Jos rauhallisuus kuoleman hetkellä olisi yksinomaan yhden tietyn uskomusjärjestelmän seurausta, olisi vaikea ymmärtää, miksi ”idän saatanallisten oppien” seuraajat osaottavt syvää tyyneyttä ja pelottomuutta elämän päättyessä.

Anonyymi00149 kirjoitti:

Miten ne, jotka opettavat, että vain heidän oma käsityksensä todellisuudesta on oikea ja että muut joutuvat väärän uskon vuoksi ikuiseen helvettiin, selittävät sen, että ”idän saatanallisten oppien” seuraajat kohtaavat kuoleman rauhallisesti, selkeällä mielellä ja ilman pelkoa?
Jos rauhallisuus kuoleman hetkellä olisi yksinomaan yhden tietyn uskomusjärjestelmän seurausta, olisi vaikea ymmärtää, miksi ”idän saatanallisten oppien” seuraajat osaottavt syvää tyyneyttä ja pelottomuutta elämän päättyessä.

Lue lisää

Jos rauhallisuus kuoleman hetkellä olisi yksinomaan yhden tietyn uskomusjärjestelmän seurausta, olisi vaikea ymmärtää, miksi ”idän saatanallisten oppien” seuraajat osoittavat syvää tyyneyttä ja pelottomuutta elämän päättyessä.

Anonyymi00150 kirjoitti:

Jos rauhallisuus kuoleman hetkellä olisi yksinomaan yhden tietyn uskomusjärjestelmän seurausta, olisi vaikea ymmärtää, miksi ”idän saatanallisten oppien” seuraajat osoittavat syvää tyyneyttä ja pelottomuutta elämän päättyessä.

Lue lisää

Kaikki maailman ainoassa ja oikeassa uskossa olevat kristityt eivät suinkaan osoita sellaista tyyneyttä kuoleman edessä, ihan päinvastoin, ihan kauhua joillakulla.

Anonyymi00151 kirjoitti:

Kaikki maailman ainoassa ja oikeassa uskossa olevat kristityt eivät suinkaan osoita sellaista tyyneyttä kuoleman edessä, ihan päinvastoin, ihan kauhua joillakulla.

miksi ”idän saatanallisten oppien” seuraajat osoittavat syvää tyyneyttä ja pelottomuutta elämän päättyessä - Ilmeisesti ekstremistit selittävät tämän tyyneyden ja pelottomuuden saatanan eksytyksellä. Ei ole väliä, että koko Saatana on pelkkä allegoria.

Anonyymi00152 kirjoitti:

miksi ”idän saatanallisten oppien” seuraajat osoittavat syvää tyyneyttä ja pelottomuutta elämän päättyessä - Ilmeisesti ekstremistit selittävät tämän tyyneyden ja pelottomuuden saatanan eksytyksellä. Ei ole väliä, että koko Saatana on pelkkä allegoria.

Lue lisää

Jos ekstremisti itse pelkää, kuvittelee kaikkien muidenkin pelkäävän? Ei pidä ottaa kaikkia maailman ihmisiä oman mittapuunsa mukaan.

Anonyymi00153 kirjoitti:

Jos ekstremisti itse pelkää, kuvittelee kaikkien muidenkin pelkäävän? Ei pidä ottaa kaikkia maailman ihmisiä oman mittapuunsa mukaan.

Kristityt kirjoittavat siitä, kuinka kaikki ei-kristityt ovat niin kauhuissaan kuoleman hetkellä, koska he eivät palvo "oikeaa" jumalaa.

EI MITÄÄN SELLAISTA.

EI EDES LÄHELLEKÄÄN MITÄÄN SELLAISTA..

Anonyymi00154 kirjoitti:

Kristityt kirjoittavat siitä, kuinka kaikki ei-kristityt ovat niin kauhuissaan kuoleman hetkellä, koska he eivät palvo "oikeaa" jumalaa.

EI MITÄÄN SELLAISTA.

EI EDES LÄHELLEKÄÄN MITÄÄN SELLAISTA..

Lue lisää

Miksi ihmiset kuolevat eri tavoin ja eri ikäisinä? Miten karma liittyy kuolemaan? Mitä tapahtuu, jos ihminen kuolee äkillisesti?

Anonyymi00155 kirjoitti:

Miksi ihmiset kuolevat eri tavoin ja eri ikäisinä? Miten karma liittyy kuolemaan? Mitä tapahtuu, jos ihminen kuolee äkillisesti?

Voiko kuollutta auttaa rituaaleilla?

Anonyymi00156 kirjoitti:

Voiko kuollutta auttaa rituaaleilla?

"Miksi ihmiset kuolevat eri tavoin ja eri ikäisinä? Miten karma liittyy kuolemaan?


Hei!

Ihmisten erilaiset kuolintavat ja eliniät johtuvat ensisijaisesti karmasta, ajan (kāla) vaikutuksesta sekä kaikkea ylläpitävästä korkeimmasta todellisuudesta. Jokainen jīva (yksilöllinen sielu) on ikuinen, mutta sen nykyinen keho on väliaikainen ja syntyy aikaisempien tekojen vaikutuksesta.
Kuolema ei merkitse loppua, vaan kehon vaihtumista.
Se, miksi joku elää pitkän elämän ja toinen kuolee nuorena tai odottamattomasti, liittyy prārabdha-karmaan – siihen osaan aiemmista karmallisista seurauksista, jotka ovat kypsyneet koettaviksi nykyisessä elämässä. Tämän vuoksi ihmisillä on erilaiset elinolosuhteet, terveydet, eliniät ja kuolintavat.
Samalla ei karma toimi itsenäisesti, vaan se on osa maailmankaikkeuden syyn ja seurauksen järjestystä. Karma toimii oikeudenmukaisen ja johdonmukaisen järjestelmän puitteissa.
Bhakti vapauttaa ihmisen karman siteistä. Vaikka bhakta saattaa ulkoisesti kohdata sairauden, onnettomuuden tai varhaisen kuoleman, tällaisia tapahtumia ei tule ymmärtää pelkästään karmallisina seurauksina.
Siksi ihmisten erilaiset kuolintavat ja eliniät eivät ole sattumaa eivätkä osoita, että joku olisi arvokkaampi tai vähempiarvoinen kuin toinen. Ne heijastavat karman, ajan ja syyn ja seurauksen lain yhteisvaikutusta, samalla kun jokainen elävä olento säilyy ikuisena ja saa mahdollisuuden edistyä henkisessä elämässä.

Anonyymi00157 kirjoitti:

"Miksi ihmiset kuolevat eri tavoin ja eri ikäisinä? Miten karma liittyy kuolemaan?


Hei!

Ihmisten erilaiset kuolintavat ja eliniät johtuvat ensisijaisesti karmasta, ajan (kāla) vaikutuksesta sekä kaikkea ylläpitävästä korkeimmasta todellisuudesta. Jokainen jīva (yksilöllinen sielu) on ikuinen, mutta sen nykyinen keho on väliaikainen ja syntyy aikaisempien tekojen vaikutuksesta.
Kuolema ei merkitse loppua, vaan kehon vaihtumista.
Se, miksi joku elää pitkän elämän ja toinen kuolee nuorena tai odottamattomasti, liittyy prārabdha-karmaan – siihen osaan aiemmista karmallisista seurauksista, jotka ovat kypsyneet koettaviksi nykyisessä elämässä. Tämän vuoksi ihmisillä on erilaiset elinolosuhteet, terveydet, eliniät ja kuolintavat.
Samalla ei karma toimi itsenäisesti, vaan se on osa maailmankaikkeuden syyn ja seurauksen järjestystä. Karma toimii oikeudenmukaisen ja johdonmukaisen järjestelmän puitteissa.
Bhakti vapauttaa ihmisen karman siteistä. Vaikka bhakta saattaa ulkoisesti kohdata sairauden, onnettomuuden tai varhaisen kuoleman, tällaisia tapahtumia ei tule ymmärtää pelkästään karmallisina seurauksina.
Siksi ihmisten erilaiset kuolintavat ja eliniät eivät ole sattumaa eivätkä osoita, että joku olisi arvokkaampi tai vähempiarvoinen kuin toinen. Ne heijastavat karman, ajan ja syyn ja seurauksen lain yhteisvaikutusta, samalla kun jokainen elävä olento säilyy ikuisena ja saa mahdollisuuden edistyä henkisessä elämässä.

Lue lisää

"Mitä tapahtuu, jos ihminen kuolee äkillisesti?"

Kuoleman hetkellä vallitsevalla tietoisuudella on erityinen merkitys, kuoleman hetkellä vallitseva tietoisuus vaikuttaa seuraavaan määränpäähän. Koska kuolemanhetken tietoisuus heijastaa tavallisesti ihmisen elämän aikana kehittyneitä ajatuksia, tapoja ja kiintymyksiä, filosofiamme korostaa tietoisuuden kehittämistä koko elämän ajan

Anonyymi00158 kirjoitti:

"Mitä tapahtuu, jos ihminen kuolee äkillisesti?"

Kuoleman hetkellä vallitsevalla tietoisuudella on erityinen merkitys, kuoleman hetkellä vallitseva tietoisuus vaikuttaa seuraavaan määränpäähän. Koska kuolemanhetken tietoisuus heijastaa tavallisesti ihmisen elämän aikana kehittyneitä ajatuksia, tapoja ja kiintymyksiä, filosofiamme korostaa tietoisuuden kehittämistä koko elämän ajan

Lue lisää

"Mitä tapahtuu, jos ihminen kuolee äkillisesti?"

Äkillinen kuolema voi olla hämmentävä kokemus, varsinkin jos ihminen on ollut voimakkaasti kiintynyt aineelliseen elämään tai ei ole valmistautunut kuolemaan. Äkillinen kuolema ei kuitenkaan yksin määrää tulevaisuutta. Ratkaisevampia ovat karma, tietoisuuden tila ja elämän aikana kehittynyt suuntautuminen.

Anonyymi00159 kirjoitti:

"Mitä tapahtuu, jos ihminen kuolee äkillisesti?"

Äkillinen kuolema voi olla hämmentävä kokemus, varsinkin jos ihminen on ollut voimakkaasti kiintynyt aineelliseen elämään tai ei ole valmistautunut kuolemaan. Äkillinen kuolema ei kuitenkaan yksin määrää tulevaisuutta. Ratkaisevampia ovat karma, tietoisuuden tila ja elämän aikana kehittynyt suuntautuminen.

Lue lisää

Äkillinen kuolema ei muuta sielun olemusta.

Anonyymi00160 kirjoitti:

Äkillinen kuolema ei muuta sielun olemusta.

Siksi on hyödyllistä tutustua kuoleman prosessiin jo elämän aikana. Kun ymmärtää, mitä kuoleman hetkellä tapahtuu, siihen voi suhtautua rauhallisemmin eikä tietoisuus hämenny yhtä helposti. Itse kuoleman prosessi on erittäin kivulias ja voimakas kokemus, joten siihen valmistautuminen tiedon avulla auttaa kohtaamaan sen selkeämmin ja levollisemmin.

Anonyymi00161 kirjoitti:

Siksi on hyödyllistä tutustua kuoleman prosessiin jo elämän aikana. Kun ymmärtää, mitä kuoleman hetkellä tapahtuu, siihen voi suhtautua rauhallisemmin eikä tietoisuus hämenny yhtä helposti. Itse kuoleman prosessi on erittäin kivulias ja voimakas kokemus, joten siihen valmistautuminen tiedon avulla auttaa kohtaamaan sen selkeämmin ja levollisemmin.

Lue lisää

"Voiko kuollutta auttaa rituaaleilla?"

Jagannath Purissa 8. huhtikuuta 2022 intialaiset brahmanit ja myös brahmanit muista maista sekä vaishnavat muista maista kokoontuivat ja suorittivat seremonian Ukrainan sodan uhrien puolesta, heidän sielujen puolesta. Tämä seremonia jatkui muutaman päivän ajan. Tämän avulla varmistettiin, että uhrien sielut saisivat paremman syntymän henkisessä mielessä ja hyvät mahdollisuudet henkiseen kehitykseen.

Anonyymi00162 kirjoitti:

"Voiko kuollutta auttaa rituaaleilla?"

Jagannath Purissa 8. huhtikuuta 2022 intialaiset brahmanit ja myös brahmanit muista maista sekä vaishnavat muista maista kokoontuivat ja suorittivat seremonian Ukrainan sodan uhrien puolesta, heidän sielujen puolesta. Tämä seremonia jatkui muutaman päivän ajan. Tämän avulla varmistettiin, että uhrien sielut saisivat paremman syntymän henkisessä mielessä ja hyvät mahdollisuudet henkiseen kehitykseen.

Lue lisää

"Voiko kuollutta auttaa rituaaleilla?"

Katsoin pienen osan seremoniasta videolta; se oli todella kaunis ja koskettava seremonia.

Anonyymi00161 kirjoitti:

Siksi on hyödyllistä tutustua kuoleman prosessiin jo elämän aikana. Kun ymmärtää, mitä kuoleman hetkellä tapahtuu, siihen voi suhtautua rauhallisemmin eikä tietoisuus hämenny yhtä helposti. Itse kuoleman prosessi on erittäin kivulias ja voimakas kokemus, joten siihen valmistautuminen tiedon avulla auttaa kohtaamaan sen selkeämmin ja levollisemmin.

Lue lisää

Vaikka kuolema on erittäin kivulias prosessi, syntymä on vielä enemmän shokeeraava ja kivulias kokemus lapselle itselleen, jopa enemmän kuin äidille.

Anonyymi00164 kirjoitti:

Vaikka kuolema on erittäin kivulias prosessi, syntymä on vielä enemmän shokeeraava ja kivulias kokemus lapselle itselleen, jopa enemmän kuin äidille.

Teksteissä on kertomuksia, joissa erittäin henkisesti kehittyneen henkilön sanotaan olevan niin syvässä tietoisuuden tilassa, että hän ei koe kuoleman hetkeä tavallisella tavalla — ikään kuin kehon kuolema tapahtuisi ilman tavallista järkytystä tai edes vahvaa kokemusta siitä.

Anonyymi00165 kirjoitti:

Teksteissä on kertomuksia, joissa erittäin henkisesti kehittyneen henkilön sanotaan olevan niin syvässä tietoisuuden tilassa, että hän ei koe kuoleman hetkeä tavallisella tavalla — ikään kuin kehon kuolema tapahtuisi ilman tavallista järkytystä tai edes vahvaa kokemusta siitä.

Lue lisää

Tavallinen ihminen samaistuu: "Minä olen tämä keho."
Itseoivaltanut henkilö kokee: "Minä olen tietoisuus, joka ei kuole kehon mukana."

Anonyymi00166 kirjoitti:

Tavallinen ihminen samaistuu: "Minä olen tämä keho."
Itseoivaltanut henkilö kokee: "Minä olen tietoisuus, joka ei kuole kehon mukana."

Syntymä, jälleensyntyminen tapahtuu jo ennen kuolemaa. Miten tämä on mahdollista? Syntymä määräytyy tässä elämässä tehtyjen tekojen perusteella. Kertyneen karman on määrättävä uusi keho. Jokainen teko aiheuttaa seurauksia, ja kaikki tämä yhdessä odottaa inkarnaatiota uudessa kehossa, seuraavassa elämässä. Uusi ulkomuoto "lasketaan" kuin tietokonemalli, ja kun sielu jättää kehon, hienojakoinen keho ottaa sen mukaansa ja kuljettaa sen seuraavaan syntymään. Sielu voi päätyä minne tahansa sen tietyn elämän aikana tekemiensä toimien mukaan. Seuraukset toteutuvat seuraavassa syntymässä hienovaraisessa, ihanteellisessa muodossa.

------------------

Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharaj

***********************

Teksti


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

*****************

Käännösvirheet suomen kielellä.

Anonyymi00165 kirjoitti:

Teksteissä on kertomuksia, joissa erittäin henkisesti kehittyneen henkilön sanotaan olevan niin syvässä tietoisuuden tilassa, että hän ei koe kuoleman hetkeä tavallisella tavalla — ikään kuin kehon kuolema tapahtuisi ilman tavallista järkytystä tai edes vahvaa kokemusta siitä.

Lue lisää

Elämän pituus

V. K. Prabhu vastaa. Katkelma.

Käännösvirheet suomen kielellä.


Nykyaikainen rationaalinen mieli yrittää jatkuvasti yksinkertaistaa kaikkea ja pelkistää sen yksiselitteisiin kaavoihin, vaikka elämä on hyvin monimutkaista, joustavaa, monimuuttujaista ja monitulkintaista, eikä se aina sovi vakiokaavoihin.

On olemassa kohtalokkaita tai tiukasti deterministisiä muunnelmia, jolloin ihmisen kuolema määräytyy erittäin tarkasti. Tämä tarkoittaa, että henkilön kohtalossa on monia tekijöitä, joita ei periaatteessa voi muuttaa. Tätä kutsutaan dridha-karmaksi - korjaamattomaksi karmaksi. On olemassa dridha-adridha -karma. Se tarkoittaa, että ihmisen kohtalo on korjattavissa, jos hän tekee työtä itsensä eteen. Kolmas vaihtoehto on adridha -karma, ja se tarkoittaa, että ihmisellä on paljon vapautta elämässään. Tällöin hänen kohtalonsa on vähiten ennustettavissa. BG 17.8:ssa sanotaan, että hyvyyden gunassa oleva ruoka pidentää elinikää.

Shastroissa sanotaan myös usein, että henkilö, joka jatkuvasti kuuntelee tai lukee tarinaa, pidentää elinikäänsä jne. Tämä tarkoittaa, että tietty korjaus on mahdollinen. Toisaalta vapaudellamme muuttaa jotakin on tietysti myös rajansa. Esimerkiksi vedalaisen astrologian mukaan elinikä jaetaan kolmeen periaatteelliseen luokkaan: ...sanskrit... (36 vuoteen asti), ...sanskrit... (36-72 vuotta) ja ...sanskrit... (72-108 vuotta). Toisin sanoen nämä luokat eroavat toisistaan 36 vuodella. Nämä 36 vuotta on jaettu myös neljään 9 vuoden jaksoon. Ja 9 vuotta on myös jaettu vielä pienempiin jaksoihin. Näin saadaan seuraava kuva. Kohtalo on esimerkiksi määrännyt ihmiselle keskimääräisen elinajanodotteen (36-72 vuotta). Mutta jos hän elää harmonian lakien mukaisesti, hän voi saada tästä kestosta maksimimäärän irti. Ja jos hän rikkoo harmonian periaatteita, hän voi saada tästä kestosta mahdollisimman vähän. Tällä tavoin predestinaatio ja vapaus ovat olemassa rinnakkain. ...
...
...

Hurskaus lisää yleensä pitkäikäisyyttä, mutta ei aina. Joskus pitkä elämä on kirous, jos siitä puuttuu sisäinen merkitys. On hurskaita ihmisiä, joilla on lyhyt elinikä, ja on syntisiä, jotka ovat pitkäikäisiä.

Anonyymi00168 kirjoitti:

Elämän pituus

V. K. Prabhu vastaa. Katkelma.

Käännösvirheet suomen kielellä.


Nykyaikainen rationaalinen mieli yrittää jatkuvasti yksinkertaistaa kaikkea ja pelkistää sen yksiselitteisiin kaavoihin, vaikka elämä on hyvin monimutkaista, joustavaa, monimuuttujaista ja monitulkintaista, eikä se aina sovi vakiokaavoihin.

On olemassa kohtalokkaita tai tiukasti deterministisiä muunnelmia, jolloin ihmisen kuolema määräytyy erittäin tarkasti. Tämä tarkoittaa, että henkilön kohtalossa on monia tekijöitä, joita ei periaatteessa voi muuttaa. Tätä kutsutaan dridha-karmaksi - korjaamattomaksi karmaksi. On olemassa dridha-adridha -karma. Se tarkoittaa, että ihmisen kohtalo on korjattavissa, jos hän tekee työtä itsensä eteen. Kolmas vaihtoehto on adridha -karma, ja se tarkoittaa, että ihmisellä on paljon vapautta elämässään. Tällöin hänen kohtalonsa on vähiten ennustettavissa. BG 17.8:ssa sanotaan, että hyvyyden gunassa oleva ruoka pidentää elinikää.

Shastroissa sanotaan myös usein, että henkilö, joka jatkuvasti kuuntelee tai lukee tarinaa, pidentää elinikäänsä jne. Tämä tarkoittaa, että tietty korjaus on mahdollinen. Toisaalta vapaudellamme muuttaa jotakin on tietysti myös rajansa. Esimerkiksi vedalaisen astrologian mukaan elinikä jaetaan kolmeen periaatteelliseen luokkaan: ...sanskrit... (36 vuoteen asti), ...sanskrit... (36-72 vuotta) ja ...sanskrit... (72-108 vuotta). Toisin sanoen nämä luokat eroavat toisistaan 36 vuodella. Nämä 36 vuotta on jaettu myös neljään 9 vuoden jaksoon. Ja 9 vuotta on myös jaettu vielä pienempiin jaksoihin. Näin saadaan seuraava kuva. Kohtalo on esimerkiksi määrännyt ihmiselle keskimääräisen elinajanodotteen (36-72 vuotta). Mutta jos hän elää harmonian lakien mukaisesti, hän voi saada tästä kestosta maksimimäärän irti. Ja jos hän rikkoo harmonian periaatteita, hän voi saada tästä kestosta mahdollisimman vähän. Tällä tavoin predestinaatio ja vapaus ovat olemassa rinnakkain. ...
...
...

Hurskaus lisää yleensä pitkäikäisyyttä, mutta ei aina. Joskus pitkä elämä on kirous, jos siitä puuttuu sisäinen merkitys. On hurskaita ihmisiä, joilla on lyhyt elinikä, ja on syntisiä, jotka ovat pitkäikäisiä.

Lue lisää

Todellisuudessa ajan kulumisen kokemus ja avaruuden tiedostaminen riippuvat täysin siitä kapeasta kontekstista, johon tietoisuus kulloinkin on sijoittunut.
Illuusion sisällä rakennamme uutterasti monimutkaisia ajatusjärjestelmiä, suunnittelemme kaukaista tulevaisuutta ja uskomme vilpittömästi, että kokemillamme tapahtumilla on ehdoton merkitys. Samalla emme huomaa lainkaan ympärillemme rakennettujen rajojen suhteellisuutta. Vaellamme omien mielenrakennelmiemme sisällä pitäen niitä kiistattomana totuutena. Vasta jokin äkillinen ulkoinen tapahtuma kykenee repäisemään meidät mukavan unen kaltaisesta tilasta ja palauttamaan meidät todellisuuden äärelle. Tämä pelottava mutta välttämätön heräämisen prosessi riisuu armottomasti pois harhakuvat ja paljastaa yksinkertaisen totuuden: kaikki maailmat, sivilisaatiot ja aikakaudet ovat olemassa vain hetken!

Anonyymi00169 kirjoitti:

Todellisuudessa ajan kulumisen kokemus ja avaruuden tiedostaminen riippuvat täysin siitä kapeasta kontekstista, johon tietoisuus kulloinkin on sijoittunut.
Illuusion sisällä rakennamme uutterasti monimutkaisia ajatusjärjestelmiä, suunnittelemme kaukaista tulevaisuutta ja uskomme vilpittömästi, että kokemillamme tapahtumilla on ehdoton merkitys. Samalla emme huomaa lainkaan ympärillemme rakennettujen rajojen suhteellisuutta. Vaellamme omien mielenrakennelmiemme sisällä pitäen niitä kiistattomana totuutena. Vasta jokin äkillinen ulkoinen tapahtuma kykenee repäisemään meidät mukavan unen kaltaisesta tilasta ja palauttamaan meidät todellisuuden äärelle. Tämä pelottava mutta välttämätön heräämisen prosessi riisuu armottomasti pois harhakuvat ja paljastaa yksinkertaisen totuuden: kaikki maailmat, sivilisaatiot ja aikakaudet ovat olemassa vain hetken!

Lue lisää

https://keskustelu.suomi24.fi/t/19399473/elokuva-matrix

Anonyymi00170 kirjoitti:

https://keskustelu.suomi24.fi/t/19399473/elokuva-matrix

Kuolemattomuuden todellinen luonne ja vapautuminen pelosta.

Anonyymi00171 kirjoitti:

Kuolemattomuuden todellinen luonne ja vapautuminen pelosta.

Markandeya Purana - erittäin mielenkiintoista!

Anonyymi00172 kirjoitti:

Markandeya Purana - erittäin mielenkiintoista!

Todellinen kuolemattomuus ei tarkoita biologisen tai hienoaineisen kehon toiminnan loputonta jatkumista muuttuvassa muotojen maailmassa.

Anonyymi00173 kirjoitti:

Todellinen kuolemattomuus ei tarkoita biologisen tai hienoaineisen kehon toiminnan loputonta jatkumista muuttuvassa muotojen maailmassa.

Kun ihminen oivaltaa tämän suuren kosmisen leikin horjumattomat lait, tietoisuus vapautuu lopullisesti olemassaolon päättymiseen liittyvästä lamaannuttavasta kauhusta.

Anonyymi00174 kirjoitti:

Kun ihminen oivaltaa tämän suuren kosmisen leikin horjumattomat lait, tietoisuus vapautuu lopullisesti olemassaolon päättymiseen liittyvästä lamaannuttavasta kauhusta.

Katoamisen pelko saa voimansa siitä, että takerrumme väliaikaisiin muotoihin, egoomme, elämänkokemukseemme ja yhteiskunnalliseen asemaamme. Mutta kun Markaṇḍeya ymmärtää olevansa yhtä sen korkeamman periaatteen kanssa, joka luo, ylläpitää ja lopulta vetää tämän leikin takaisin itseensä, ulkoisen kaaoksen ja sisäisen rauhan välinen näennäinen raja katoaa.

Anonyymi00175 kirjoitti:

Katoamisen pelko saa voimansa siitä, että takerrumme väliaikaisiin muotoihin, egoomme, elämänkokemukseemme ja yhteiskunnalliseen asemaamme. Mutta kun Markaṇḍeya ymmärtää olevansa yhtä sen korkeamman periaatteen kanssa, joka luo, ylläpitää ja lopulta vetää tämän leikin takaisin itseensä, ulkoisen kaaoksen ja sisäisen rauhan välinen näennäinen raja katoaa.

Lue lisää

Valtavat tuhon aallot eivät enää pelota häntä. Muutoksen kylmä tuuli ei saa häntä vapisemaan, sillä hän tietää varmasti, että jokaisen, kaikkein synkimmänkin auringonlaskun jälkeen seuraa väistämättä uusi luomisen aamunkoitto. Jokaisen syvän sisäänhengityksen, jossa kaikki liukenee, jälkeen seuraa uusi uloshengitys, jossa kaikki syntyy jälleen.

Anonyymi00176 kirjoitti:

Valtavat tuhon aallot eivät enää pelota häntä. Muutoksen kylmä tuuli ei saa häntä vapisemaan, sillä hän tietää varmasti, että jokaisen, kaikkein synkimmänkin auringonlaskun jälkeen seuraa väistämättä uusi luomisen aamunkoitto. Jokaisen syvän sisäänhengityksen, jossa kaikki liukenee, jälkeen seuraa uusi uloshengitys, jossa kaikki syntyy jälleen.

Lue lisää

Mieli, joka on juurtunut ikuisen periaatteen varaan, muuttuu aineellisen luonnon tuhoisille voimille saavuttamattomaksi. Tällä hetkellä entinen pelästynyt vaeltaja muuttuu pienestä, valtamereen kadonneesta hiekanjyvästä tietoiseksi suuren jumalallisen prosessin osallistujaksi, joka on löytänyt todellisen, tuhoutumattoman kotinsa.

Anonyymi00177 kirjoitti:

Mieli, joka on juurtunut ikuisen periaatteen varaan, muuttuu aineellisen luonnon tuhoisille voimille saavuttamattomaksi. Tällä hetkellä entinen pelästynyt vaeltaja muuttuu pienestä, valtamereen kadonneesta hiekanjyvästä tietoiseksi suuren jumalallisen prosessin osallistujaksi, joka on löytänyt todellisen, tuhoutumattoman kotinsa.

Lue lisää

Markaṇḍeyan tarina ei ole pelkkä muinainen kertomus, vaan syvällinen tutkielma ihmiskunnan vanhimman pelon – väistämättömän lopun pelon – voittamisesta. Poika, jonka päivät oli tarkasti laskettu, onnistui murtamaan kohtalon kudelman ei aseiden tai viekkauden avulla, vaan horjumattoman keskittymisen kautta korkeimpaan periaatteeseen.

Anonyymi00178 kirjoitti:

Markaṇḍeyan tarina ei ole pelkkä muinainen kertomus, vaan syvällinen tutkielma ihmiskunnan vanhimman pelon – väistämättömän lopun pelon – voittamisesta. Poika, jonka päivät oli tarkasti laskettu, onnistui murtamaan kohtalon kudelman ei aseiden tai viekkauden avulla, vaan horjumattoman keskittymisen kautta korkeimpaan periaatteeseen.

Lue lisää

Hänen pitkä matkansa tuomitusta nuorukaisesta yksinäiseksi vaeltajaksi kosmisen hajoamisen myrskyävissä vesissä osoittaa havainnollisesti, että kaikki aineelliset muodot, kuinka lujilta ja pysyviltä ne näyttävätkin, joutuvat ennemmin tai myöhemmin hajoamaan.

Anonyymi00179 kirjoitti:

Hänen pitkä matkansa tuomitusta nuorukaisesta yksinäiseksi vaeltajaksi kosmisen hajoamisen myrskyävissä vesissä osoittaa havainnollisesti, että kaikki aineelliset muodot, kuinka lujilta ja pysyviltä ne näyttävätkin, joutuvat ennemmin tai myöhemmin hajoamaan.

Lue lisää

Käytyään läpi sietämättömän yksinäisyyden ja menetettyään kaikki tutut tukipisteensä viisas oppi omasta kokemuksestaan erottamaan hauraan kuoren tuhoutumattomasta olemuksesta.
Kuten Upaniṣad sanoo: Se ei synny eikä katoa. Koska se ei koskaan ole syntynyt, se ei myöskään koskaan lakkaa olemasta. Se on syntymätön, ikuinen, pysyvä ja ikiaikainen; se ei tuhoudu, vaikka keho tuhoutuu.

Anonyymi00180 kirjoitti:

Käytyään läpi sietämättömän yksinäisyyden ja menetettyään kaikki tutut tukipisteensä viisas oppi omasta kokemuksestaan erottamaan hauraan kuoren tuhoutumattomasta olemuksesta.
Kuten Upaniṣad sanoo: Se ei synny eikä katoa. Koska se ei koskaan ole syntynyt, se ei myöskään koskaan lakkaa olemasta. Se on syntymätön, ikuinen, pysyvä ja ikiaikainen; se ei tuhoudu, vaikka keho tuhoutuu.

Lue lisää

Sukeltaessaan Māyān monikerroksiseen illuusioon ja noustessaan siitä jälleen alkukaaoksen kylmiin vesiin Markaṇḍeya saavutti erityisen mielentilan, jossa aika itse menetti musertavan valtansa. Maailmankaikkeuden loputtomat luomisen ja hajoamisen syklit, jotka olivat ennen pelottaneet häntä, näyttäytyivät nyt aivan toisenlaisina – vain kevyenä väreilynä ikuisen tietoisuuden valtameren tyynellä pinnalla.

Anonyymi00181 kirjoitti:

Sukeltaessaan Māyān monikerroksiseen illuusioon ja noustessaan siitä jälleen alkukaaoksen kylmiin vesiin Markaṇḍeya saavutti erityisen mielentilan, jossa aika itse menetti musertavan valtansa. Maailmankaikkeuden loputtomat luomisen ja hajoamisen syklit, jotka olivat ennen pelottaneet häntä, näyttäytyivät nyt aivan toisenlaisina – vain kevyenä väreilynä ikuisen tietoisuuden valtameren tyynellä pinnalla.

Lue lisää

Markaṇḍeyan tarina sopii tähän hyvin, hän on viisas, joka voittaa kuoleman ja kokee kosmisen maailman häviämisen (pralaya), mutta säilyttää tietoisuutensa. Erityisesti Markandeya Puranassa kuvataan hänen näkynsä maailmankaikkeuden häviämisestä ja uudesta syntymisestä. Tämän vuoksi hänestä on tullut vertauskuva ihmiselle, joka löytää pysyvän perustan kaiken muuttuvan keskeltä.

Anonyymi00182 kirjoitti:

Markaṇḍeyan tarina sopii tähän hyvin, hän on viisas, joka voittaa kuoleman ja kokee kosmisen maailman häviämisen (pralaya), mutta säilyttää tietoisuutensa. Erityisesti Markandeya Puranassa kuvataan hänen näkynsä maailmankaikkeuden häviämisestä ja uudesta syntymisestä. Tämän vuoksi hänestä on tullut vertauskuva ihmiselle, joka löytää pysyvän perustan kaiken muuttuvan keskeltä.

Lue lisää

Se, mitä pidämme itsestään selvänä todellisuutena, on rajallinen näkökulma, ei koko todellisuus. Tätä rajallisuutta kuvataan käsitteellä māyā. Sana ei tarkoita, että maailma olisi olematon tai pelkkä harha, vaan että näemme sen vajavaisesti niin kauan kuin samaistamme itsemme muuttuvaan kehoon, persoonallisuuteen, asemaan tai muistoihin.
Markaṇḍeyan kokemus pralayasta on tästä voimakas vertauskuva. Kun kaikki maailmat, sivilisaatiot ja aikakaudet häviävät, katoavat samalla myös kaikki ne rakenteet, joiden varaan identiteetti tavallisesti rakennetaan. Jäljelle ei jää mitään sellaista, mihin mieli voisi takertua. Tämä ei ole kertomuksessa pelkkä kosminen katastrofi, vaan tietoisuuden koe. Se kysyy, mitä jää jäljelle silloin, kun kaikki väliaikainen on poissa.

Anonyymi00183 kirjoitti:

Se, mitä pidämme itsestään selvänä todellisuutena, on rajallinen näkökulma, ei koko todellisuus. Tätä rajallisuutta kuvataan käsitteellä māyā. Sana ei tarkoita, että maailma olisi olematon tai pelkkä harha, vaan että näemme sen vajavaisesti niin kauan kuin samaistamme itsemme muuttuvaan kehoon, persoonallisuuteen, asemaan tai muistoihin.
Markaṇḍeyan kokemus pralayasta on tästä voimakas vertauskuva. Kun kaikki maailmat, sivilisaatiot ja aikakaudet häviävät, katoavat samalla myös kaikki ne rakenteet, joiden varaan identiteetti tavallisesti rakennetaan. Jäljelle ei jää mitään sellaista, mihin mieli voisi takertua. Tämä ei ole kertomuksessa pelkkä kosminen katastrofi, vaan tietoisuuden koe. Se kysyy, mitä jää jäljelle silloin, kun kaikki väliaikainen on poissa.

Lue lisää

Mutta paramparamme filosofiassa tietoisuuden perustaa ei pidetä persoonattomana olemisena eikä pelkkänä tyhjyytenä. Jokainen yksilöllinen tietoisuus (jīva) on ikuinen, mutta sen alkuperäinen olemus ei ilmene täydesti niin kauan kuin huomio on kiinnittynyt jatkuvasti muuttuviin ilmiöihin.

Pelko syntyy juuri tästä samaistumisesta. Kun muuttuva identiteetti tuntuu olevan koko olemassaolo, myös sen päättyminen näyttää ehdottomalta lopulta.
Tätä voidaan tarkastella myös psykologisesti. Ihminen rakentaa jatkuvasti kertomusta itsestään: nimen, historian, ihmissuhteet, saavutukset ja tulevaisuudensuunnitelmat muodostavat jatkuvuuden tunteen. Nämä eivät ole vääriä, mutta ne eivät ole tietoisuuden syvin taso. Ne ovat kuin aallot meren pinnalla – todellisia kokemuksina, mutta jatkuvasti muuttuvia.

Anonyymi00184 kirjoitti:

Mutta paramparamme filosofiassa tietoisuuden perustaa ei pidetä persoonattomana olemisena eikä pelkkänä tyhjyytenä. Jokainen yksilöllinen tietoisuus (jīva) on ikuinen, mutta sen alkuperäinen olemus ei ilmene täydesti niin kauan kuin huomio on kiinnittynyt jatkuvasti muuttuviin ilmiöihin.

Pelko syntyy juuri tästä samaistumisesta. Kun muuttuva identiteetti tuntuu olevan koko olemassaolo, myös sen päättyminen näyttää ehdottomalta lopulta.
Tätä voidaan tarkastella myös psykologisesti. Ihminen rakentaa jatkuvasti kertomusta itsestään: nimen, historian, ihmissuhteet, saavutukset ja tulevaisuudensuunnitelmat muodostavat jatkuvuuden tunteen. Nämä eivät ole vääriä, mutta ne eivät ole tietoisuuden syvin taso. Ne ovat kuin aallot meren pinnalla – todellisia kokemuksina, mutta jatkuvasti muuttuvia.

Lue lisää

Markaṇḍeyan näky osoittaa, ettei edes kosminen aika ole lopullinen viitekehys. Kalpat, maailmankaikkeuksien synty ja häviäminen sekä äärettömät luomisen syklit näyttäytyvät lopulta vain hetkellisinä vaiheina paljon laajemmassa todellisuudessa. Siksi kuolemattomuus ei tarkoita kehon loputonta jatkumista eikä yksilöllisen persoonallisuuden pysähtymistä muuttumattomaksi. Se tarkoittaa tietoisuuden vapautumista riippuvuudesta kaikesta, mikä syntyy ja häviää.

Eli māyā ei ole vihollinen vaan oppimisympäristö. Sen tehtävänä on paljastaa, kuinka helposti tietoisuus rakentaa pysyvyyden tunteen asioiden varaan, jotka ovat luonteeltaan väliaikaisia. Vasta kun nämä rakenteet murtuvat, tulee mahdolliseksi havaita, ettei pelko synny itse muutoksesta vaan tavasta, jolla siihen suhtaudutaan.

Anonyymi00185 kirjoitti:

Markaṇḍeyan näky osoittaa, ettei edes kosminen aika ole lopullinen viitekehys. Kalpat, maailmankaikkeuksien synty ja häviäminen sekä äärettömät luomisen syklit näyttäytyvät lopulta vain hetkellisinä vaiheina paljon laajemmassa todellisuudessa. Siksi kuolemattomuus ei tarkoita kehon loputonta jatkumista eikä yksilöllisen persoonallisuuden pysähtymistä muuttumattomaksi. Se tarkoittaa tietoisuuden vapautumista riippuvuudesta kaikesta, mikä syntyy ja häviää.

Eli māyā ei ole vihollinen vaan oppimisympäristö. Sen tehtävänä on paljastaa, kuinka helposti tietoisuus rakentaa pysyvyyden tunteen asioiden varaan, jotka ovat luonteeltaan väliaikaisia. Vasta kun nämä rakenteet murtuvat, tulee mahdolliseksi havaita, ettei pelko synny itse muutoksesta vaan tavasta, jolla siihen suhtaudutaan.

Lue lisää

Tästä syystä Markaṇḍeyan kertomus voidaan tulkita myös universaalina kuvauksena ihmisen kehityksestä riippumatta siitä, sitoutuuko ihminen mihinkään uskonnolliseen maailmankuvaan.

Sen keskeinen kysymys kuuluu: mikä osa ihmisestä säilyy muuttumattomana, vaikka kaikki kokemuksen sisältö vaihtuisi?

Vastauksemme on, että tietoisuus ei ole aineellisen maailman sivutuote, vaan todellisuuden perustavin ulottuvuus. Kertomus kutsuu tutkimaan tätä väitettä ennen kaikkea oman kokemuksen eikä pelkän uskomisen kautta.

Anonyymi00186 kirjoitti:

Tästä syystä Markaṇḍeyan kertomus voidaan tulkita myös universaalina kuvauksena ihmisen kehityksestä riippumatta siitä, sitoutuuko ihminen mihinkään uskonnolliseen maailmankuvaan.

Sen keskeinen kysymys kuuluu: mikä osa ihmisestä säilyy muuttumattomana, vaikka kaikki kokemuksen sisältö vaihtuisi?

Vastauksemme on, että tietoisuus ei ole aineellisen maailman sivutuote, vaan todellisuuden perustavin ulottuvuus. Kertomus kutsuu tutkimaan tätä väitettä ennen kaikkea oman kokemuksen eikä pelkän uskomisen kautta.

Lue lisää

Tämän aspektin perusteluna ei ensisijaisesti esitetä uskoa pyhiin kirjoituksiin, vaan havaintoa kokemuksen rakenteesta. Kaikki, mitä ihminen tietää maailmasta, ilmenee tietoisuudessa. Värit, äänet, ajatukset, muistot, tunteet, ajan kuluminen ja avaruuden hahmottaminen ovat kaikki kokemuksia tietoisuudessa. Tietoisuus on se tausta, jonka varassa jokainen havainto ylipäätään voi ilmetä. Siksi Gauḍīya-teologiapitää sitä ontologisesti perustavampana kuin mitään yksittäistä havaittavaa ilmiötä.

Anonyymi00187 kirjoitti:

Tämän aspektin perusteluna ei ensisijaisesti esitetä uskoa pyhiin kirjoituksiin, vaan havaintoa kokemuksen rakenteesta. Kaikki, mitä ihminen tietää maailmasta, ilmenee tietoisuudessa. Värit, äänet, ajatukset, muistot, tunteet, ajan kuluminen ja avaruuden hahmottaminen ovat kaikki kokemuksia tietoisuudessa. Tietoisuus on se tausta, jonka varassa jokainen havainto ylipäätään voi ilmetä. Siksi Gauḍīya-teologiapitää sitä ontologisesti perustavampana kuin mitään yksittäistä havaittavaa ilmiötä.

Lue lisää

Tämän aspektin perusteluna ei ensisijaisesti esitetä uskoa pyhiin kirjoituksiin, vaan havaintoa kokemuksen rakenteesta. Kaikki, mitä ihminen tietää maailmasta, ilmenee tietoisuudessa.

Anonyymi00188 kirjoitti:

Tämän aspektin perusteluna ei ensisijaisesti esitetä uskoa pyhiin kirjoituksiin, vaan havaintoa kokemuksen rakenteesta. Kaikki, mitä ihminen tietää maailmasta, ilmenee tietoisuudessa.

Lue lisää

Markaṇḍeyan kokemus pralayasta havainnollistaa tätä ajatusta vertauskuvallisesti. Kun kokonaiset maailmankaikkeudet katoavat, tähdet sammuvat ja ajan mitta lakkaa olemasta mielekäs, yksi asia säilyy: kokija. Kaikki kokemuksen kohteet muuttuvat, mutta se, jonka näkökulmasta muutos havaitaan, ei katoa muutoksen mukana.

Kertomuksen ydin ei siis ole maailman tuhoutuminen, vaan havainto siitä, että tietoisuus ei ole sidottu niihin rakenteisiin, joiden keskellä se tavallisesti toimii.


Tästä seuraa myös erilainen käsitys identiteetistä. Tavallisesti ihminen sanoo: olen tämä keho, tämä elämäntarina, nämä muistot ja nämä ihmissuhteet. Mutta filosofiamme mukaan nämä ovat tietoisuuden tämänhetkisiä ilmenemismuotoja, mutta eivät sen varsinainen olemus. Ne muuttuvat jatkuvasti. Lapsuuden keho on kadonnut, ajatukset vaihtuvat hetkestä toiseen ja persoonallisuuskin muovautuu elämän aikana. Silti kokemus jatkuvasta "minuudesta" säilyy kaikkien muutosten läpi.

Anonyymi00189 kirjoitti:

Markaṇḍeyan kokemus pralayasta havainnollistaa tätä ajatusta vertauskuvallisesti. Kun kokonaiset maailmankaikkeudet katoavat, tähdet sammuvat ja ajan mitta lakkaa olemasta mielekäs, yksi asia säilyy: kokija. Kaikki kokemuksen kohteet muuttuvat, mutta se, jonka näkökulmasta muutos havaitaan, ei katoa muutoksen mukana.

Kertomuksen ydin ei siis ole maailman tuhoutuminen, vaan havainto siitä, että tietoisuus ei ole sidottu niihin rakenteisiin, joiden keskellä se tavallisesti toimii.


Tästä seuraa myös erilainen käsitys identiteetistä. Tavallisesti ihminen sanoo: olen tämä keho, tämä elämäntarina, nämä muistot ja nämä ihmissuhteet. Mutta filosofiamme mukaan nämä ovat tietoisuuden tämänhetkisiä ilmenemismuotoja, mutta eivät sen varsinainen olemus. Ne muuttuvat jatkuvasti. Lapsuuden keho on kadonnut, ajatukset vaihtuvat hetkestä toiseen ja persoonallisuuskin muovautuu elämän aikana. Silti kokemus jatkuvasta "minuudesta" säilyy kaikkien muutosten läpi.

Lue lisää

Juuri tähän jatkuvuuteen paramparamme kiinnittää huomionsa. Se väittää, ettei tietoisuus ole pelkkä aineellisten prosessien sivuvaikutus, vaan se, jonka läsnäolo tekee kaikki prosessit koettaviksi. Aivot voivat olla tietoisuuden ilmaisemisen välttämätön biologinen väline tässä maailmassa, mutta väline ei vielä selitä itse kokijaa. Samalla tavoin kuin rikkinäinen radio voi estää musiikin kuulumisen osoittamatta, että musiikki syntyy radion sisällä, myös aivojen ja tietoisuuden suhde voidaan ymmärtää toisella tavalla kuin pelkkänä syy–seuraus-suhteena.



Tämän vuoksi kertomus ei pyydä hyväksymään mitään auktoriteetin perusteella. Se kutsuu tarkastelemaan omaa kokemusta mahdollisimman huolellisesti. Mitä oikeastaan tarkoittaa se "minä", joka huomaa ajatusten vaihtuvan? Mikä havaitsee ajan kulumisen? Mikä pysyy samana, vaikka keho, mieliala, muistot ja käsitykset muuttuvat? Juuri näiden kysymysten tutkiminen muodostaa henkisen tutkimuksen ytimen. Sen lähtökohta ei ole uskominen vaan havainto: kaikki havaittava muuttuu, mutta itse havaitsemisen mahdollistava tietoisuus on jokaisen kokemuksen muuttumaton perusta.

Anonyymi00190 kirjoitti:

Juuri tähän jatkuvuuteen paramparamme kiinnittää huomionsa. Se väittää, ettei tietoisuus ole pelkkä aineellisten prosessien sivuvaikutus, vaan se, jonka läsnäolo tekee kaikki prosessit koettaviksi. Aivot voivat olla tietoisuuden ilmaisemisen välttämätön biologinen väline tässä maailmassa, mutta väline ei vielä selitä itse kokijaa. Samalla tavoin kuin rikkinäinen radio voi estää musiikin kuulumisen osoittamatta, että musiikki syntyy radion sisällä, myös aivojen ja tietoisuuden suhde voidaan ymmärtää toisella tavalla kuin pelkkänä syy–seuraus-suhteena.



Tämän vuoksi kertomus ei pyydä hyväksymään mitään auktoriteetin perusteella. Se kutsuu tarkastelemaan omaa kokemusta mahdollisimman huolellisesti. Mitä oikeastaan tarkoittaa se "minä", joka huomaa ajatusten vaihtuvan? Mikä havaitsee ajan kulumisen? Mikä pysyy samana, vaikka keho, mieliala, muistot ja käsitykset muuttuvat? Juuri näiden kysymysten tutkiminen muodostaa henkisen tutkimuksen ytimen. Sen lähtökohta ei ole uskominen vaan havainto: kaikki havaittava muuttuu, mutta itse havaitsemisen mahdollistava tietoisuus on jokaisen kokemuksen muuttumaton perusta.

Lue lisää

Tämän vuoksi kertomus ei pyydä hyväksymään mitään auktoriteetin perusteella eikä edellytä sokeaa uskoa valmiiseen oppiin.

Sen tarkoitus ei ole pyytää ihmistä luopumaan omasta harkinnastaan tai hyväksymään väitteitä vain siksi, että ne tulevat jostakin vanhasta perinteestä. Päinvastoin se kutsuu tarkastelemaan omaa kokemusta mahdollisimman rehellisesti ja perusteellisesti.

Todellinen ymmärrys ei synny pelkästä tiedosta, ulkoa opituista käsitteistä tai uskonnollisesta samaistumisesta. Pelkkä ajatus siitä, että tietoisuus on aineellisen todellisuuden perustavampi ulottuvuus, ei vielä tarkoita sen oivaltamista. Väite täytyy kohdata oman kokemuksen tutkimisen kautta.

Anonyymi00191 kirjoitti:

Tämän vuoksi kertomus ei pyydä hyväksymään mitään auktoriteetin perusteella eikä edellytä sokeaa uskoa valmiiseen oppiin.

Sen tarkoitus ei ole pyytää ihmistä luopumaan omasta harkinnastaan tai hyväksymään väitteitä vain siksi, että ne tulevat jostakin vanhasta perinteestä. Päinvastoin se kutsuu tarkastelemaan omaa kokemusta mahdollisimman rehellisesti ja perusteellisesti.

Todellinen ymmärrys ei synny pelkästä tiedosta, ulkoa opituista käsitteistä tai uskonnollisesta samaistumisesta. Pelkkä ajatus siitä, että tietoisuus on aineellisen todellisuuden perustavampi ulottuvuus, ei vielä tarkoita sen oivaltamista. Väite täytyy kohdata oman kokemuksen tutkimisen kautta.

Lue lisää

Kirjoitukset, opettajat ja perinteet eivät ole tarkoitettu korvaamaan omaa havaintoa, vaan toimimaan tutkimuksen apuvälineinä. Niiden arvo ei perustu siihen, että niitä hyväksytään kyseenalaistamatta, vaan siihen, että niiden esittämiä näkemyksiä voidaan tutkia, harjoittaa ja arvioida tietoisuuden omassa kokemuksessa.

Anonyymi00192 kirjoitti:

Kirjoitukset, opettajat ja perinteet eivät ole tarkoitettu korvaamaan omaa havaintoa, vaan toimimaan tutkimuksen apuvälineinä. Niiden arvo ei perustu siihen, että niitä hyväksytään kyseenalaistamatta, vaan siihen, että niiden esittämiä näkemyksiä voidaan tutkia, harjoittaa ja arvioida tietoisuuden omassa kokemuksessa.

Lue lisää

Siksi Markaṇḍeyan tarinan syvin viesti ei ole: "usko tähän, koska niin sanotaan". Sen viesti on: "tutki, mitä olet pitänyt itsestään selvänä. Tutki tietoisuutta, joka on kaikkien kokemustesi taustalla."
Todellinen ymmärrys ei synny pelosta, pakosta tai sokeasta uskosta, vaan avoimesta tutkimuksesta, jossa järki, kokemus ja syvä havainnointi kohtaavat.

Anonyymi00193 kirjoitti:

Siksi Markaṇḍeyan tarinan syvin viesti ei ole: "usko tähän, koska niin sanotaan". Sen viesti on: "tutki, mitä olet pitänyt itsestään selvänä. Tutki tietoisuutta, joka on kaikkien kokemustesi taustalla."
Todellinen ymmärrys ei synny pelosta, pakosta tai sokeasta uskosta, vaan avoimesta tutkimuksesta, jossa järki, kokemus ja syvä havainnointi kohtaavat.

Lue lisää

Paramparassamme ei esitä ihannetta niin, että ihmisen pitäisi vain uskoa sokeasti ulkoiseen auktoriteettiin. Siinä korostetaan ymmärrystä (jñāna), henkilökohtaista kokemusta (anubhava) ja tietoisuuden muuttumista harjoituksen kautta

Anonyymi00194 kirjoitti:

Paramparassamme ei esitä ihannetta niin, että ihmisen pitäisi vain uskoa sokeasti ulkoiseen auktoriteettiin. Siinä korostetaan ymmärrystä (jñāna), henkilökohtaista kokemusta (anubhava) ja tietoisuuden muuttumista harjoituksen kautta

Lue lisää

Kuten lähes kaikissa klassisissa filosofisissa järjestelmissä, myös siinä on käsite śabda-pramāṇa – luotettava tieto välitetyn tiedon kautta. Perinteiset tekstit ja opettajien ketju (guru-paramparā) ovat tärkeässä asemassa. Harjoittaja ei yleensä aloita täysin tyhjästä, vaan ottaa vastaan opetusta traditiosta.


Ero on siinä, miten auktoriteetti ymmärretään.
Sokea usko tarkoittaisi esimerkiksi:
"Hyväksy tämä väite, koska joku arvovaltainen sanoi sen."
"Älä kysy, älä tutki, älä epäile."


Mutta paramparassamme:


"Ota vastaan opetus tutkimisen lähtökohdaksi."
"Käytä järkeäsi, harjoitusta ja kokemusta ymmärtääksesi sen."
"Muuta tieto käsitteellisestä ymmärryksestä eletyksi kokemukseksi."

Anonyymi00195 kirjoitti:

Kuten lähes kaikissa klassisissa filosofisissa järjestelmissä, myös siinä on käsite śabda-pramāṇa – luotettava tieto välitetyn tiedon kautta. Perinteiset tekstit ja opettajien ketju (guru-paramparā) ovat tärkeässä asemassa. Harjoittaja ei yleensä aloita täysin tyhjästä, vaan ottaa vastaan opetusta traditiosta.


Ero on siinä, miten auktoriteetti ymmärretään.
Sokea usko tarkoittaisi esimerkiksi:
"Hyväksy tämä väite, koska joku arvovaltainen sanoi sen."
"Älä kysy, älä tutki, älä epäile."


Mutta paramparassamme:


"Ota vastaan opetus tutkimisen lähtökohdaksi."
"Käytä järkeäsi, harjoitusta ja kokemusta ymmärtääksesi sen."
"Muuta tieto käsitteellisestä ymmärryksestä eletyksi kokemukseksi."

Lue lisää

Meille todellinen ymmärrys ei synny siitä, että ihminen omaksuu väitteitä ilman tutkimista, vaan siitä, että hän tarkastelee niitä oman kokemuksensa, järkensä ja tietoisuuden tutkimisen kautta. Paramparamme e tarjoaa suunnan ja menetelmän, mutta oivalluksen täytyy syntyä itse tietoisuudessa.

Anonyymi00196 kirjoitti:

Meille todellinen ymmärrys ei synny siitä, että ihminen omaksuu väitteitä ilman tutkimista, vaan siitä, että hän tarkastelee niitä oman kokemuksensa, järkensä ja tietoisuuden tutkimisen kautta. Paramparamme e tarjoaa suunnan ja menetelmän, mutta oivalluksen täytyy syntyä itse tietoisuudessa.

Lue lisää

Emme ole koskaan edes väittäneet, että meidän polkumme olisi ainoa mahdollinen ja ainoa oikea tapa; emme ole koskaan väittäneet niin.
Olemassaoloa voidaan lähestyä monien erilaisten lähestymistapojen kautta, ja kunnioitamme vilpitöntä etsintää (jijñāsā) riippumatta siitä, mistä perinteestä tai katsomuksesta se saa alkunsa.
Emme pidä henkisyyttä valmiina vastauksena, jonka ihminen vain hyväksyy ulkoisesti, vaan elinikäisenä oppimisena, harjoituksena ja tietoisuuden (caitanya) asteittaisena syventymisenä. Henkinen elämä ei ole pelkkää uskomista, vaan matka kohti todellista ymmärrystä (jñāna), jossa ihmisen väärät käsitykset (mithyā-jñāna) ja tietämättömyys (avidyā) vähitellen väistyvät.
Tieto (jñāna) ei pysähdy käsitteelliseen ymmärtämiseen, vaan kypsyy oivallukseksi (anubhava), joka muuttaa ihmisen suhdetta itseensä, muihin eläviin olentoihin ja koko olemassaoloon (sattā). Henkinen kasvu ei ole yksittäinen kokemus tai saavutettava lopullinen tila, vaan jatkuva tietoisuuden (caitanya) puhdistumisen (śuddhi) ja kypsymisen prosessi.
Tämä sisäinen kehitys ymmärretään sydämen puhdistumisena (citta-śuddhi), jossa itsekeskeiset taipumukset (ahaṅkāra) ja väärä samaistuminen kehoon (dehātma-buddhi) vähitellen heikkenevät. Ihminen alkaa ymmärtää syvemmin omaa todellista luontoaan (svarūpa) ja suhdettaan kaikkeen elävään.
Tästä syystä emme ole koskaan edes väittäneet, että juuri meidän polkumme olisi ainoa mahdollinen tapa etsiä totuutta. Olemassaoloa voidaan lähestyä monien erilaisten lähestymistapojen kautta, ja kunnioitamme vilpitöntä etsintää (jijñāsā) riippumatta siitä, mistä perinteestä tai katsomuksesta se saa alkunsa.
Samalla pidämme tärkeänä erottelukykyä (viveka) ja totuudenmukaista tutkimista (vicāra). Henkinen tieto ei tarkoita dogmaattista hyväksymistä, vaan syvempää ymmärrystä, joka syntyy harjoituksen, pohdinnan jne. kautta.
Emme pakota ketään hyväksymään opetuksiamme emmekä käytä pelottelua, painostusta, psykologista manipulointia tai henkistä väkivaltaa kuten kristilliset ekstremistit täällä tekevät jatkuvasti. Vastustamme kristittyjen ekstremistien psykoterroria, syyllistämistä, uhkailua, pakottamista uudelleen takaisin kristinuskoon, josta olemme lähteneet, ja vallankäyttöä, joiden tarkoituksena on murtaa ihmisen oma harkintakyky (buddhi) ja estää vapaa etsintä.
Emme hyväksy toimintaa, jossa jokin dogmaattinen tai fundamentalistinen uskonto pyrkii pakottamaan ihmisen omaksumaan tuon vakaumuksen uudelleen pelon, syyllisyyden tai väkivallan avulla. Aito vakaumus (niṣṭhā) ei synny pakosta, vaan vapaaehtoisesta ymmärtämisestä, vilpittömyydestä (ārjava) ja sisäisestä muutoksesta.
Todellinen henkinen kasvu perustuu myötätuntoon (dayā), tietoisuuden (caitanya) syvenemiseen jne. Ihmisen sisäinen kehitys ei voi perustua hallintaan tai pakottamiseen, vaan vapaaseen tahtoon ja aitoon pyrkimykseen kohti korkeampaa ymmärrystä.

Anonyymi00197 kirjoitti:

Emme ole koskaan edes väittäneet, että meidän polkumme olisi ainoa mahdollinen ja ainoa oikea tapa; emme ole koskaan väittäneet niin.
Olemassaoloa voidaan lähestyä monien erilaisten lähestymistapojen kautta, ja kunnioitamme vilpitöntä etsintää (jijñāsā) riippumatta siitä, mistä perinteestä tai katsomuksesta se saa alkunsa.
Emme pidä henkisyyttä valmiina vastauksena, jonka ihminen vain hyväksyy ulkoisesti, vaan elinikäisenä oppimisena, harjoituksena ja tietoisuuden (caitanya) asteittaisena syventymisenä. Henkinen elämä ei ole pelkkää uskomista, vaan matka kohti todellista ymmärrystä (jñāna), jossa ihmisen väärät käsitykset (mithyā-jñāna) ja tietämättömyys (avidyā) vähitellen väistyvät.
Tieto (jñāna) ei pysähdy käsitteelliseen ymmärtämiseen, vaan kypsyy oivallukseksi (anubhava), joka muuttaa ihmisen suhdetta itseensä, muihin eläviin olentoihin ja koko olemassaoloon (sattā). Henkinen kasvu ei ole yksittäinen kokemus tai saavutettava lopullinen tila, vaan jatkuva tietoisuuden (caitanya) puhdistumisen (śuddhi) ja kypsymisen prosessi.
Tämä sisäinen kehitys ymmärretään sydämen puhdistumisena (citta-śuddhi), jossa itsekeskeiset taipumukset (ahaṅkāra) ja väärä samaistuminen kehoon (dehātma-buddhi) vähitellen heikkenevät. Ihminen alkaa ymmärtää syvemmin omaa todellista luontoaan (svarūpa) ja suhdettaan kaikkeen elävään.
Tästä syystä emme ole koskaan edes väittäneet, että juuri meidän polkumme olisi ainoa mahdollinen tapa etsiä totuutta. Olemassaoloa voidaan lähestyä monien erilaisten lähestymistapojen kautta, ja kunnioitamme vilpitöntä etsintää (jijñāsā) riippumatta siitä, mistä perinteestä tai katsomuksesta se saa alkunsa.
Samalla pidämme tärkeänä erottelukykyä (viveka) ja totuudenmukaista tutkimista (vicāra). Henkinen tieto ei tarkoita dogmaattista hyväksymistä, vaan syvempää ymmärrystä, joka syntyy harjoituksen, pohdinnan jne. kautta.
Emme pakota ketään hyväksymään opetuksiamme emmekä käytä pelottelua, painostusta, psykologista manipulointia tai henkistä väkivaltaa kuten kristilliset ekstremistit täällä tekevät jatkuvasti. Vastustamme kristittyjen ekstremistien psykoterroria, syyllistämistä, uhkailua, pakottamista uudelleen takaisin kristinuskoon, josta olemme lähteneet, ja vallankäyttöä, joiden tarkoituksena on murtaa ihmisen oma harkintakyky (buddhi) ja estää vapaa etsintä.
Emme hyväksy toimintaa, jossa jokin dogmaattinen tai fundamentalistinen uskonto pyrkii pakottamaan ihmisen omaksumaan tuon vakaumuksen uudelleen pelon, syyllisyyden tai väkivallan avulla. Aito vakaumus (niṣṭhā) ei synny pakosta, vaan vapaaehtoisesta ymmärtämisestä, vilpittömyydestä (ārjava) ja sisäisestä muutoksesta.
Todellinen henkinen kasvu perustuu myötätuntoon (dayā), tietoisuuden (caitanya) syvenemiseen jne. Ihmisen sisäinen kehitys ei voi perustua hallintaan tai pakottamiseen, vaan vapaaseen tahtoon ja aitoon pyrkimykseen kohti korkeampaa ymmärrystä.

Lue lisää

Markandeya Ṛṣi tunnetaan erityisesti kertomuksesta, jossa hän saa nähdä mahā-pralayan, suuren kosmisen tuhon. Kaikki maailmat, tähdet ja olennot häviävät kosmisiin vesiin.

Anonyymi00198 kirjoitti:

Markandeya Ṛṣi tunnetaan erityisesti kertomuksesta, jossa hän saa nähdä mahā-pralayan, suuren kosmisen tuhon. Kaikki maailmat, tähdet ja olennot häviävät kosmisiin vesiin.

Lue lisää

Markandeya oli muinainen viisas, jonka tarina kuvaa ihmisen kohtaamista ajan, kuoleman ja maailmankaikkeuden valtavuuden kanssa, hän säilyi maailmanlopun kaltaisessa kosmisessa mullistuksessa ja vaelsi yksin äärettömien vesien keskellä. Tuossa kokemuksessa hän kohtasi näkymaailman, jossa koko olemassaolo näyttäytyi uudella tavalla: menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus eivät enää tuntuneet erillisiltä asioilta.

Anonyymi00199 kirjoitti:

Markandeya oli muinainen viisas, jonka tarina kuvaa ihmisen kohtaamista ajan, kuoleman ja maailmankaikkeuden valtavuuden kanssa, hän säilyi maailmanlopun kaltaisessa kosmisessa mullistuksessa ja vaelsi yksin äärettömien vesien keskellä. Tuossa kokemuksessa hän kohtasi näkymaailman, jossa koko olemassaolo näyttäytyi uudella tavalla: menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus eivät enää tuntuneet erillisiltä asioilta.

Lue lisää

Tarina voidaan nähdä vertauskuvana siitä, että ihmisen tavallinen käsitys itsestään ja maailmasta on rajallinen. Kun ihminen kohtaa elämän katoavaisuuden, kuolevaisuuden ja maailmankaikkeuden mittakaavan, voi syntyä syvempi ymmärrys todellisuudesta.

Anonyymi00200 kirjoitti:

Tarina voidaan nähdä vertauskuvana siitä, että ihmisen tavallinen käsitys itsestään ja maailmasta on rajallinen. Kun ihminen kohtaa elämän katoavaisuuden, kuolevaisuuden ja maailmankaikkeuden mittakaavan, voi syntyä syvempi ymmärrys todellisuudesta.

Lue lisää

Markandeya kuvataan henkilönä, joka sai yliluonnollisen pitkän elämän tai kuolemattoman aseman. Hän ei ole vain vertauskuva, vaan kertomuksen maailmassa hän todella jatkaa olemassaoloaan aikakausien yli ja näkee pralayan.

Anonyymi00201 kirjoitti:

Markandeya kuvataan henkilönä, joka sai yliluonnollisen pitkän elämän tai kuolemattoman aseman. Hän ei ole vain vertauskuva, vaan kertomuksen maailmassa hän todella jatkaa olemassaoloaan aikakausien yli ja näkee pralayan.

Lue lisää

Markandeya tunnetaan kuolemattomana viisaan hahmona, joka säilyy pralayan yli ja todistaa maailmankaikkeuden tuhoutumisen ja uudelleen ilmenemisen. Hänen poikkeuksellinen elämänsä ulottuu tavallisten aikakausien rajojen yli.

Anonyymi00202 kirjoitti:

Markandeya tunnetaan kuolemattomana viisaan hahmona, joka säilyy pralayan yli ja todistaa maailmankaikkeuden tuhoutumisen ja uudelleen ilmenemisen. Hänen poikkeuksellinen elämänsä ulottuu tavallisten aikakausien rajojen yli.

Lue lisää

Markandeyan tarinan ydin ei ole vain pitkä elämä, vaan se, että hän on todistaja kosmisille tapahtumille: hän näkee luomisen, ylläpidon ja tuhoutumisen vaihtelut, mutta hänen tietoisuutensa säilyy niiden läpi.
Markandeya on kuolematon. Hän selviää pralayoista. Hän säilyttää tietoisuutensa kosmisten muutosten aikana. Hän toimii ikuisena viisaana, joka voi kertoa kokemuksistaan myöhemmille aikakausille.

Anonyymi00203 kirjoitti:

Markandeyan tarinan ydin ei ole vain pitkä elämä, vaan se, että hän on todistaja kosmisille tapahtumille: hän näkee luomisen, ylläpidon ja tuhoutumisen vaihtelut, mutta hänen tietoisuutensa säilyy niiden läpi.
Markandeya on kuolematon. Hän selviää pralayoista. Hän säilyttää tietoisuutensa kosmisten muutosten aikana. Hän toimii ikuisena viisaana, joka voi kertoa kokemuksistaan myöhemmille aikakausille.

Lue lisää

Markaṇḍeyan kertomus voidaan tulkita myös universaalina kuvauksena ihmisen kehityksestä riippumatta siitä, sitoutuuko ihminen mihinkään uskonnolliseen maailmankuvaan.

Anonyymi00204 kirjoitti:

Markaṇḍeyan kertomus voidaan tulkita myös universaalina kuvauksena ihmisen kehityksestä riippumatta siitä, sitoutuuko ihminen mihinkään uskonnolliseen maailmankuvaan.

Kiitos vastauksista!
Voiko tietoisuus olla olemassa ilman kehoa? Onko ihminen sama henkilö ilman muistojaan? Mikä tekee ihmisestä saman ihmisen koko elämän ajan? Onko "minuus" pysyvä asia vai jatkuvasti muuttuva prosessi? Mikä tekee elämästä "minun elämäni"? Jos kuolema on väistämätön, mitä sen kohtaaminen paljastaa ihmisestä?

Anonyymi00205 kirjoitti:

Kiitos vastauksista!
Voiko tietoisuus olla olemassa ilman kehoa? Onko ihminen sama henkilö ilman muistojaan? Mikä tekee ihmisestä saman ihmisen koko elämän ajan? Onko "minuus" pysyvä asia vai jatkuvasti muuttuva prosessi? Mikä tekee elämästä "minun elämäni"? Jos kuolema on väistämätön, mitä sen kohtaaminen paljastaa ihmisestä?

Lue lisää

Ois kiva saada vastauksia, kiitos!

Anonyymi00206 kirjoitti:

Ois kiva saada vastauksia, kiitos!

"Voiko tietoisuus olla olemassa ilman kehoa?"


Kyllä. Tietoisuus on olemassa ilman aineellista kehoa. Filosofiamme mukaan tietoisuus ei pohjimmiltaan synny kehosta eikä ole kehon ominaisuus. Yksilön todellinen olemus on ātman, tietoinen olento, joka on luonteeltaan erilainen kuin aineellinen keho.

Keho muuttuu jatkuvasti, mutta tietoinen minä säilyy muutosten keskellä.

Kuolema ei siis ole tietoisuuden päättyminen. Tietoisuus jatkuu, vaikka aineellinen keho lakkaa toimimasta. Tietoisuus itsessään ei ole kehosta riippuvainen.

On tärkeää erottaa toisistaan tietoisuus, mieli ja keho. Ātman on tietoinen olento ja todellinen kokija. Manas, mieli, käsittelee aistien välittämää aineellista informaatiota, kun taas keho toimii kokemisen aineellisena välineenä. Kun keho kuolee, ātman ei lakkaa olemasta.

Tietoisuuden alkuperäinen luonne tulee täysin esiin vasta silloin, kun ātman vapautuu aineellisen olemassaolon rajoituksista. Silloin tietoisuus ei enää tarvitse aineellista kehoa kokemuksensa välineeksi.

Jīva = tietoisuuden hiukkanen = elävä olento = tietoisuuden eli henkisen energian yksikkö.
Jīva ei ole aineellinen hiukkanen, vaan Jumalan henkisen energian (śakti) yksilöllinen osa. Jīva on ikuinen, tietoinen ja persoonallinen. Se ei synny eikä lakkaa olemasta kehon syntymän ja kuoleman mukana.
Sanskritin śakti tarkoittaa energiaa tai voimaa. Jīva on siis henkisen energian yksilöllinen, tietoinen yksikkö.

Anonyymi00207 kirjoitti:

"Voiko tietoisuus olla olemassa ilman kehoa?"


Kyllä. Tietoisuus on olemassa ilman aineellista kehoa. Filosofiamme mukaan tietoisuus ei pohjimmiltaan synny kehosta eikä ole kehon ominaisuus. Yksilön todellinen olemus on ātman, tietoinen olento, joka on luonteeltaan erilainen kuin aineellinen keho.

Keho muuttuu jatkuvasti, mutta tietoinen minä säilyy muutosten keskellä.

Kuolema ei siis ole tietoisuuden päättyminen. Tietoisuus jatkuu, vaikka aineellinen keho lakkaa toimimasta. Tietoisuus itsessään ei ole kehosta riippuvainen.

On tärkeää erottaa toisistaan tietoisuus, mieli ja keho. Ātman on tietoinen olento ja todellinen kokija. Manas, mieli, käsittelee aistien välittämää aineellista informaatiota, kun taas keho toimii kokemisen aineellisena välineenä. Kun keho kuolee, ātman ei lakkaa olemasta.

Tietoisuuden alkuperäinen luonne tulee täysin esiin vasta silloin, kun ātman vapautuu aineellisen olemassaolon rajoituksista. Silloin tietoisuus ei enää tarvitse aineellista kehoa kokemuksensa välineeksi.

Jīva = tietoisuuden hiukkanen = elävä olento = tietoisuuden eli henkisen energian yksikkö.
Jīva ei ole aineellinen hiukkanen, vaan Jumalan henkisen energian (śakti) yksilöllinen osa. Jīva on ikuinen, tietoinen ja persoonallinen. Se ei synny eikä lakkaa olemasta kehon syntymän ja kuoleman mukana.
Sanskritin śakti tarkoittaa energiaa tai voimaa. Jīva on siis henkisen energian yksilöllinen, tietoinen yksikkö.

Lue lisää

”Tietoisuuden hiukkanen” (aṇu-caitanya), kun sillä tarkoitetaan jīvan rajallista yksilöllistä tietoisuutta verrattuna Jumalan rajattomaan tietoisuuteen.
Mutta ”jīva-śakti tarkoittaa elävien olentojen muodostamaa Jumalan henkistä energiaa” oli hieman epätarkka. Parempi on puhua taṭasthā-śaktista eli Jumalan marginaalisesta energiasta.
Jos haluamme olla tässä mahdollisimman täsmällisiä, käyttäisin jatkossa ensisijaisesti termejä jīva, taṭasthā-śakti, caitanya ja śakti.

Anonyymi00208 kirjoitti:

”Tietoisuuden hiukkanen” (aṇu-caitanya), kun sillä tarkoitetaan jīvan rajallista yksilöllistä tietoisuutta verrattuna Jumalan rajattomaan tietoisuuteen.
Mutta ”jīva-śakti tarkoittaa elävien olentojen muodostamaa Jumalan henkistä energiaa” oli hieman epätarkka. Parempi on puhua taṭasthā-śaktista eli Jumalan marginaalisesta energiasta.
Jos haluamme olla tässä mahdollisimman täsmällisiä, käyttäisin jatkossa ensisijaisesti termejä jīva, taṭasthā-śakti, caitanya ja śakti.

Lue lisää

"Onko ihminen sama henkilö ilman muistojaan?"

Kyllä, ihminen on sama henkilö ilman muistojaan. Muisti ei määritä henkilön todellista identiteettiä.

Ihmisen todellinen identiteetti on jīva, ikuinen tietoinen olento. Muisti kuuluu mieleen (manas) ja hienoaineelliseen kehoon, joten muisti voi muuttua, heikentyä tai kadota ilman, että jīva lakkaa olemasta sama yksilö.

Tätä voi verrata uneen: nukkuessa ihminen ei tietoisesti muista kaikkea valveilla tapahtunutta, mutta herätessään hän on edelleen sama henkilö. Samoin vakava muistinmenetys ei muuta jīvaa toiseksi olennoksi.

Siksi henkilön identiteetin perusta ei ole muistojen jatkuvuus, vaan jīvan ikuinen yksilöllinen olemassaolo ja tietoisuus. Keho, mieli, persoonallisuuden piirteet ja muistot muuttuvat, mutta jīva säilyy samana.

Tämä erottaa toisistaan kaksi asiaa: ”Kuka minä olen?” ja ”Mitä minä muistan?”

Anonyymi00209 kirjoitti:

"Onko ihminen sama henkilö ilman muistojaan?"

Kyllä, ihminen on sama henkilö ilman muistojaan. Muisti ei määritä henkilön todellista identiteettiä.

Ihmisen todellinen identiteetti on jīva, ikuinen tietoinen olento. Muisti kuuluu mieleen (manas) ja hienoaineelliseen kehoon, joten muisti voi muuttua, heikentyä tai kadota ilman, että jīva lakkaa olemasta sama yksilö.

Tätä voi verrata uneen: nukkuessa ihminen ei tietoisesti muista kaikkea valveilla tapahtunutta, mutta herätessään hän on edelleen sama henkilö. Samoin vakava muistinmenetys ei muuta jīvaa toiseksi olennoksi.

Siksi henkilön identiteetin perusta ei ole muistojen jatkuvuus, vaan jīvan ikuinen yksilöllinen olemassaolo ja tietoisuus. Keho, mieli, persoonallisuuden piirteet ja muistot muuttuvat, mutta jīva säilyy samana.

Tämä erottaa toisistaan kaksi asiaa: ”Kuka minä olen?” ja ”Mitä minä muistan?”

Lue lisää

Sanskritin terminologiassa smṛti tarkoittaa muistia tai muistamista. Buddhi tarkoittaa älyä, erottelukykyä ja ymmärrystä. Manas tarkoittaa mieltä, joka käsittelee aistimuksia, ajatuksia ja mielikuvia.
Eli: jīva - ikuinen, tietoinen yksilöllinen olento
manas - mieli
buddhi - äly ja erottelukyky
smṛti - muisti / muistaminen
ahaṅkāra - väärä minäkäsitys eli samaistuminen aineelliseen identiteettiin

Eli smṛti kannattaa pitää omana terminään, eikä samaistaa sitä suoraan manasiin tai buddhiin.

Anonyymi00210 kirjoitti:

Sanskritin terminologiassa smṛti tarkoittaa muistia tai muistamista. Buddhi tarkoittaa älyä, erottelukykyä ja ymmärrystä. Manas tarkoittaa mieltä, joka käsittelee aistimuksia, ajatuksia ja mielikuvia.
Eli: jīva - ikuinen, tietoinen yksilöllinen olento
manas - mieli
buddhi - äly ja erottelukyky
smṛti - muisti / muistaminen
ahaṅkāra - väärä minäkäsitys eli samaistuminen aineelliseen identiteettiin

Eli smṛti kannattaa pitää omana terminään, eikä samaistaa sitä suoraan manasiin tai buddhiin.

Lue lisää

"Mikä tekee ihmisestä saman ihmisen koko elämän ajan?"

Ihmisen tekee samaksi henkilöksi koko elämän ajan jīva, ei keho, mieli, äly tai muisti.

Keho muuttuu syntymästä vanhuuteen. Solut uusiutuvat, ulkonäkö muuttuu ja myös psyykkiset ominaisuudet voivat muuttua. Muisti voi heikentyä tai kadota kokonaan. Silti sama yksilöllinen tietoinen olento säilyy kaikkien näiden muutosten läpi.

Jīva on siis identiteetin jatkuva perusta. Se on ikuinen, yksilöllinen ja tietoinen olento. Keho ja mielen aineelliset toiminnot ovat jīvan käyttämiä välineitä, mutta ne eivät ole jīva itse.

Tämän vuoksi ihminen on sama henkilö lapsena, aikuisena ja vanhana. Muuttuvat ominaisuudet eivät tee uudesta kehosta uutta henkilöä, koska sama jīva säilyy.

Myös kuolemassa jīvan identiteetti säilyy. Kun yksi keho lakkaa toimimasta, jīva ei lakkaa olemasta, vaan siirtyy seuraavaan kehoon.

Anonyymi00211 kirjoitti:

"Mikä tekee ihmisestä saman ihmisen koko elämän ajan?"

Ihmisen tekee samaksi henkilöksi koko elämän ajan jīva, ei keho, mieli, äly tai muisti.

Keho muuttuu syntymästä vanhuuteen. Solut uusiutuvat, ulkonäkö muuttuu ja myös psyykkiset ominaisuudet voivat muuttua. Muisti voi heikentyä tai kadota kokonaan. Silti sama yksilöllinen tietoinen olento säilyy kaikkien näiden muutosten läpi.

Jīva on siis identiteetin jatkuva perusta. Se on ikuinen, yksilöllinen ja tietoinen olento. Keho ja mielen aineelliset toiminnot ovat jīvan käyttämiä välineitä, mutta ne eivät ole jīva itse.

Tämän vuoksi ihminen on sama henkilö lapsena, aikuisena ja vanhana. Muuttuvat ominaisuudet eivät tee uudesta kehosta uutta henkilöä, koska sama jīva säilyy.

Myös kuolemassa jīvan identiteetti säilyy. Kun yksi keho lakkaa toimimasta, jīva ei lakkaa olemasta, vaan siirtyy seuraavaan kehoon.

Lue lisää

"Onko "minuus" pysyvä asia vai jatkuvasti muuttuva prosessi?"

Minuus on pysyvä asia, vaikka persoonallisuuden, kehon, mielen, muistojen ja elämänkokemusten sisältö muuttuu jatkuvasti.

Pysyvä minuus on jīva – ikuinen ja yksilöllinen tietoinen olento. Jīva ei muutu toiseksi olennoksi sen vuoksi, että keho tai mieli muuttuu. Lapsen, aikuisen ja vanhuksen kokemukset ovat erilaisia, mutta kokemusten taustalla oleva tietoinen yksilö on sama.

Sen sijaan se, mitä tavallisesti kutsumme persoonallisuudeksi, on muuttuva kokonaisuus. Siihen vaikuttavat keho, mieli, äly, muistot, kokemukset ja ympäristö. Siksi persoonallisuus voidaan kokea jatkuvasti muuttuvana prosessina, vaikka minuuden varsinainen perusta ei muutu.

Eli:
Pysyvä minuus on jīva
Muuttuva persoonallisuus tarkoittaa kehon, mielen, älyn, muistojen ja kokemusten kokonaisuus

Tämän erottelun avulla voidaan ymmärtää, kuinka ihminen voi muuttua koko elämänsä ajan ja olla silti sama henkilö.

Anonyymi00212 kirjoitti:

"Onko "minuus" pysyvä asia vai jatkuvasti muuttuva prosessi?"

Minuus on pysyvä asia, vaikka persoonallisuuden, kehon, mielen, muistojen ja elämänkokemusten sisältö muuttuu jatkuvasti.

Pysyvä minuus on jīva – ikuinen ja yksilöllinen tietoinen olento. Jīva ei muutu toiseksi olennoksi sen vuoksi, että keho tai mieli muuttuu. Lapsen, aikuisen ja vanhuksen kokemukset ovat erilaisia, mutta kokemusten taustalla oleva tietoinen yksilö on sama.

Sen sijaan se, mitä tavallisesti kutsumme persoonallisuudeksi, on muuttuva kokonaisuus. Siihen vaikuttavat keho, mieli, äly, muistot, kokemukset ja ympäristö. Siksi persoonallisuus voidaan kokea jatkuvasti muuttuvana prosessina, vaikka minuuden varsinainen perusta ei muutu.

Eli:
Pysyvä minuus on jīva
Muuttuva persoonallisuus tarkoittaa kehon, mielen, älyn, muistojen ja kokemusten kokonaisuus

Tämän erottelun avulla voidaan ymmärtää, kuinka ihminen voi muuttua koko elämänsä ajan ja olla silti sama henkilö.

Lue lisää

"Mikä tekee elämästä "minun elämäni"?"

Elämästä tekee ”minun elämäni” jīvan jatkuva läsnäolo kokemusten kokijana. Minä en ole pelkästään kehoni, muistoni tai persoonallisuuteni, vaan niiden taustalla oleva yksilöllinen tietoinen olento.

Jīva toimii aineellisen kehon, mielen ja älyn kautta ja kokee niiden välityksellä elämän tapahtumia. Siksi kokemukset muodostavat yhden jatkuvan elämänhistorian saman yksilön ympärille, vaikka keho ja psyykkiset ominaisuudet muuttuvat.

Muisti ei kuitenkaan ole tämän jatkuvuuden perusta. Ihminen voi menettää osan tai jopa suuren osan muistoistaan ja silti olla sama jīva. Muistot liittyvät siihen, mitä ihminen pystyy muistamaan omasta elämästään; jīva on se, joka elää ja kokee.

Siksi ”minun elämäni” tarkoittaa viime kädessä jīvan kokemusten jatkumoa yhden yksilöllisen tietoisen olennon elämässä. Keho, mieli, äly ja muistot muuttuvat, mutta niiden kautta elävä jīva säilyy samana.

Anonyymi00213 kirjoitti:

"Mikä tekee elämästä "minun elämäni"?"

Elämästä tekee ”minun elämäni” jīvan jatkuva läsnäolo kokemusten kokijana. Minä en ole pelkästään kehoni, muistoni tai persoonallisuuteni, vaan niiden taustalla oleva yksilöllinen tietoinen olento.

Jīva toimii aineellisen kehon, mielen ja älyn kautta ja kokee niiden välityksellä elämän tapahtumia. Siksi kokemukset muodostavat yhden jatkuvan elämänhistorian saman yksilön ympärille, vaikka keho ja psyykkiset ominaisuudet muuttuvat.

Muisti ei kuitenkaan ole tämän jatkuvuuden perusta. Ihminen voi menettää osan tai jopa suuren osan muistoistaan ja silti olla sama jīva. Muistot liittyvät siihen, mitä ihminen pystyy muistamaan omasta elämästään; jīva on se, joka elää ja kokee.

Siksi ”minun elämäni” tarkoittaa viime kädessä jīvan kokemusten jatkumoa yhden yksilöllisen tietoisen olennon elämässä. Keho, mieli, äly ja muistot muuttuvat, mutta niiden kautta elävä jīva säilyy samana.

Lue lisää

"Jos kuolema on väistämätön, mitä sen kohtaaminen paljastaa ihmisestä?"

Kuoleman kohtaaminen paljastaa ennen kaikkea, mihin ihminen todella samaistuu. Kuolema osoittaa, ettei keho ole ihmisen pysyvä identiteetti, koska keho syntyy, muuttuu ja lopulta lakkaa toimimasta. Jīva sen sijaan säilyy.

Kuoleman väistämättömyys paljastaa myös aineellisen olemassaolon rajallisuuden. Kehoon, omaisuuteen, asemaan ja muihin väliaikaisiin asioihin samaistuminen ei voi antaa pysyvää turvaa, koska kaikki nämä muuttuvat.

Samalla kuolema tuo esiin kysymyksen siitä, kuka olen kehon muutosten ja menetyksen takana. Filosofiamme vastaus on, että olen jīva, ikuinen tietoinen yksilö. Kuolema ei hävitä tätä minuutta, vaan päättää yhden kehon elämän ja johtaa seuraavaan vaiheeseen jīvan matkalla.

Siksi kuoleman kohtaaminen voi paljastaa olennaisen eron väliaikaisen ja pysyvän välillä: keho on väliaikainen, mutta jīva on ikuinen. Tämä ymmärrys muuttaa myös sitä, miten nykyiseen elämään suhtaudutaan. Elämää ei nähdä vain lyhyenä ajanjaksona syntymän ja kuoleman välillä, vaan osana jīvan ikuista olemassaoloa.

Anonyymi00214 kirjoitti:

"Jos kuolema on väistämätön, mitä sen kohtaaminen paljastaa ihmisestä?"

Kuoleman kohtaaminen paljastaa ennen kaikkea, mihin ihminen todella samaistuu. Kuolema osoittaa, ettei keho ole ihmisen pysyvä identiteetti, koska keho syntyy, muuttuu ja lopulta lakkaa toimimasta. Jīva sen sijaan säilyy.

Kuoleman väistämättömyys paljastaa myös aineellisen olemassaolon rajallisuuden. Kehoon, omaisuuteen, asemaan ja muihin väliaikaisiin asioihin samaistuminen ei voi antaa pysyvää turvaa, koska kaikki nämä muuttuvat.

Samalla kuolema tuo esiin kysymyksen siitä, kuka olen kehon muutosten ja menetyksen takana. Filosofiamme vastaus on, että olen jīva, ikuinen tietoinen yksilö. Kuolema ei hävitä tätä minuutta, vaan päättää yhden kehon elämän ja johtaa seuraavaan vaiheeseen jīvan matkalla.

Siksi kuoleman kohtaaminen voi paljastaa olennaisen eron väliaikaisen ja pysyvän välillä: keho on väliaikainen, mutta jīva on ikuinen. Tämä ymmärrys muuttaa myös sitä, miten nykyiseen elämään suhtaudutaan. Elämää ei nähdä vain lyhyenä ajanjaksona syntymän ja kuoleman välillä, vaan osana jīvan ikuista olemassaoloa.

Lue lisää

Kiitos osallistumisestasi!

Anonyymi00215 kirjoitti:

Kiitos osallistumisestasi!

Toivottavasti vastauksista oli apua!