Kuoleman kohtaaminen

En sitten ole yhtään asiantuntija tällä alalla. Tunnen kuitenkin vähän Intiaa ja myös intialaisia. Tuttavaperheessäni (hinduja) kuoli poika, reilut 30 vuotta, leukemiaan pitkän sairastelun jälkeen. Kaikkensa tekivät pojan eteen, sen mihin oli varaa; sairaaloista, lääkäreistä poppamiehiin ja koko lähisuku oli hoidossa mukana, niin mies- kuin naispuoliset sukulaiset.

Todella hillitysti he kaikki kuitenkin suhtautuivat ja käyttäytyivät. Minuakaan he eivät kuulema halunneet vaivata heidän asioillaan. Veivät kuitenkin minutkin tervehtimään potilasta häntä ilahduttaakseen. Koskaan en nähnyt suuria tunteenpurkauksia enkä itkua, muutaman hämillisen kyyneleen vain.

Hautajaisista en tiedä. Olin silloin täällä Suomessa.

Yleisesti ottaen luulen, että hinduille Intiassa kuolema on luonnollisempia asia kuin meille. Se on varmasti enemmän läsnä jokapäiväisessä elämässä, eikä siellä vaadita sairaanhoitojärjestelmältä mahdottomia - koska ei voida.

Hindut uskovat jälleensyntymiseen, joten heille kuolema ei ole loppu. Ja jotenkin heillä on sellainen tapa suhtautua elämään, että kaikki ei ole vain ihmisen omissa käsissä. Kuten tuttavani kerran sanoi minulle: "Ei kannata huolehtia ja huolestua kaikesta mahdollisesta etukäteen. Siitä sekoaa vain pää."

Intiassa perinteisesti on ollut oma kastittomien ryhmänsä, joka on huolehtinut kuolleista ja heidän polttamisestaa. En tiedä, onko tuo kastisääntö enää voimassa. Käytännöt vaihtelevat varmaan nekin eri puolilla Intiaa. Mitä olen nähnyt, niin ruumis on kääritty kankaisiin, ei ole siis kasvot tai muu osa paljaana. Jossain päin ainakaan naiset eivät ole mukana polttohautauksessa. Vanhin poika on se, joka sytyttää tulen.

Mielestäni voi aivan hyvin kysyä hindulaisilta potilaasi sukulaisilta, kuinka he haluaisivat toimittavan, niin potilasaikana kuin kuoleman tilanteessakin.

En osaa sanoa, kuinka "hindu tulisi valmistaa omaisille luovutettavaksi sairaalasta", mutta yleisesti ottaen ja uskontokunnasta riippumatta, vainajaan ja omaisiin kunnioittavasti ja huomaavaisesti suhtautuminen on aina oikea tapa. Käytännön tavat saattavat myös vaihdella niin paljon uskontokunnittain, että kussakin tapauksessa (jos ei ole varma) on hyvä heittää turha arkuus nurkkaan ja kysyä suoraan omaisilta miten haluaisivat että asia hoidetaan. Kysyvä ei tieltä eksy, kuten sanotaan.

Kenenkään ei todellakaan kannata murehtia, sillä kuolema on vaan kuin 'kaapu, joka riisutaan ja taas puetaan uudelleen täällä maallisessa taivalluksessa.'
Siis, hän joka vaihtaa vaatteita(jälleensyntymän termi) on pian lähdössä, ainoa mitä hän tarvitsee on Krishna. Krishna auttaa. Krishna on Intian Jumala, voimallinen Jumala.

Krishnan rukoileminen auttaa kuoleman hetkellä.