mikä on normaalia ja mikä ei?
kuka voi määritellä tuon ja kuka voi määrätä siitä?
tietävätkö läheiset milloin joku tarvitsee hoitoa vai tietääkö sen vain itse?
olen ehkä hieman yksinäinen -omasta mielestä vain oman tien kulkija ja itsenäinen- ja masentunut -mutta omasta mielestä väliaikaisesti vastoinkäymisten yliajama.
tarvitsen aikaa olla itsekseni ja paljon kävelylenkkejä, mikä on aina ennenkin auttanut, mutta läheiseni suosittelee terapiaa.
koko terapian ehdottaminen masentaa ja itkettää. haluan tulla toimeen itsekseni, omilla voimilla -siten saisin onnistumisen tunteen. en ole koskaan ollut sellainen puhuva tyyppi. en edes tiedä mitä terapeutille sanoisin.
olenko kuitenkin jotenkin sokea omassa tilassani? lillunko jo jossain alhossa osaamatta myöntää itselleni, ettei se ole normaalia? luulenko vain, että voisin selvitä itse?
voiko ihminen ylipäänsä olla sellainen, ettei tarvitse puhua paljon?
ennen en paljoakaan asiaa miettinyt, mutta nyt läheiseni puheitten perusteella en todellakaan tiedä olenko täysin hukassa tahi normaali.
kuka voi määritellä tuon ja kuka voi määrätä siitä?
tietävätkö läheiset milloin joku tarvitsee hoitoa vai tietääkö sen vain itse?
olen ehkä hieman yksinäinen -omasta mielestä vain oman tien kulkija ja itsenäinen- ja masentunut -mutta omasta mielestä väliaikaisesti vastoinkäymisten yliajama.
tarvitsen aikaa olla itsekseni ja paljon kävelylenkkejä, mikä on aina ennenkin auttanut, mutta läheiseni suosittelee terapiaa.
koko terapian ehdottaminen masentaa ja itkettää. haluan tulla toimeen itsekseni, omilla voimilla -siten saisin onnistumisen tunteen. en ole koskaan ollut sellainen puhuva tyyppi. en edes tiedä mitä terapeutille sanoisin.
olenko kuitenkin jotenkin sokea omassa tilassani? lillunko jo jossain alhossa osaamatta myöntää itselleni, ettei se ole normaalia? luulenko vain, että voisin selvitä itse?
voiko ihminen ylipäänsä olla sellainen, ettei tarvitse puhua paljon?
ennen en paljoakaan asiaa miettinyt, mutta nyt läheiseni puheitten perusteella en todellakaan tiedä olenko täysin hukassa tahi normaali.
Vastaukset 2
Vanhimmat
itsekkään en halua kenellekkään vieraalle puhua.
Mitä he voisivatkaan auttaa koska elämän olosuhteista riippuu masennus ja jollei niitä voi muuttaa niin ei siinä ulkopuoliset auta.
Jokainen käsittelee masennusta ja muitakin olotiloja ihan OMALLA tavallaan. Joku haluaa puhua asiat "puhki", toinen haluaa funtsia niitä kaikessa rauhassa.
Molemmat ovat täysin "hyväksyttäviä keinoja"...!
Siis että mitään "oikeaa ja väärää" ei ole.