Vasta perustetussa akvaariossani uiskentelee
neljä kiilakylkeä, joista yhden iho on mielestäni
sameampi kuin muilla. Mitään selviä läikkiä tai
pilkkuja tms ei näy, mutta kiilto vain ei ole
samaa luokkaa kuin kavereilla. Kiilakyljet ovat
noin vuoden ikäisiä, muuttivat akvaarion kanssa
vanhempieni luota, missä hoito ei ole varmaan
ollut kovin huolellista. Tuon ihohomman kuitenkin
huomasin vasta muuton jälkeen, tosin en ollut
kaloja ennen sitä päässyt liiemmin
tarkkailemaankaan. Muutossa vaihtui lähes koko
sisustus ja vesi kokonaan. Akvaario ehti kypsyä
vain muutaman päivän ennen kalojen tuloa.
Aiheuttaako joku loinen (tai siis varmaan
aiheuttaa...) ihon "muuttumisen
mattapintaiseksi"? Käytöksen puolesta kala ei
mitenkään eroa lajitovereistaan; kaikki näyttävät
reippailta. Olettaisin, että sairauden(?) on
laukaissut ympäristön radikaali muutos, joten
haluaisinkin tietää, että paranevatko tuollaiset
vaivat koskaan itsestään olosuhteiden paranemisen
tai uusiin olosuhteisiin tottumisen myötä? En
mielelläni rupeaisi leikkimään lääkkeillä, kun
karanteeniallaskin olisi hankala järjestää, muuta
kertokaapa onko lääkehoito ainoa vaihtoehto? Ja
onko kalan ihon sameus ehdottomasti merkki
varsinaisesta sairaudesta, vai voiko kyseessä
olla stressi tms?
neljä kiilakylkeä, joista yhden iho on mielestäni
sameampi kuin muilla. Mitään selviä läikkiä tai
pilkkuja tms ei näy, mutta kiilto vain ei ole
samaa luokkaa kuin kavereilla. Kiilakyljet ovat
noin vuoden ikäisiä, muuttivat akvaarion kanssa
vanhempieni luota, missä hoito ei ole varmaan
ollut kovin huolellista. Tuon ihohomman kuitenkin
huomasin vasta muuton jälkeen, tosin en ollut
kaloja ennen sitä päässyt liiemmin
tarkkailemaankaan. Muutossa vaihtui lähes koko
sisustus ja vesi kokonaan. Akvaario ehti kypsyä
vain muutaman päivän ennen kalojen tuloa.
Aiheuttaako joku loinen (tai siis varmaan
aiheuttaa...) ihon "muuttumisen
mattapintaiseksi"? Käytöksen puolesta kala ei
mitenkään eroa lajitovereistaan; kaikki näyttävät
reippailta. Olettaisin, että sairauden(?) on
laukaissut ympäristön radikaali muutos, joten
haluaisinkin tietää, että paranevatko tuollaiset
vaivat koskaan itsestään olosuhteiden paranemisen
tai uusiin olosuhteisiin tottumisen myötä? En
mielelläni rupeaisi leikkimään lääkkeillä, kun
karanteeniallaskin olisi hankala järjestää, muuta
kertokaapa onko lääkehoito ainoa vaihtoehto? Ja
onko kalan ihon sameus ehdottomasti merkki
varsinaisesta sairaudesta, vai voiko kyseessä
olla stressi tms?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sellainen Loinen tai bakteeri (en nyt muista)
joka syö kalan pinnalla olevaa limaa.
Niissä paikoissa joissa Loinen tai bakteeri syö
kalan pintaa muodostuu samea alue kun kala
tuottaa niille alueille lisää limaa.
Kun nämä "otukset" saavat ruokaa niin ne
lisääntyvät nopeasti ja samennuksesta voi tulla
ongelma.
Karanteeniallasta ei lääkitykseen tarvita vaan on
järkevämpää hoitaa lääkkeellä koko pytty ettei
sitten kun siirrät kalat karanteenista takaisin
akvaarioon jää "otuksia" jotka hakeutuvat
uudelleen kalan limakerrosta syömään.
Hanki lääkettä tähän ongelmaan , ja pyydä vaikka
myyjää tekemään parempi diagnoosi että mikä tauti
tää oikein on niin se kyllä osaa hankkia lääkkeet.
Mulla se lähti pois joko Sterazinillä tai
Myxazinillä. (käytin niitä peräjälkeen) !!!! Ei
saa käyttää samaan aikaan!!!!
Myxazin on sellainen aine jota pitäisi
huolehtivalla akvaristilla aina olla.
Se on sellainen yleislitku joka auttaa moneen
pulmaan!