Sain valmiiksi käsikirjoitukseni syöpäpotilaana olemisesta! Kuukauden verran olen noussut aamuvarhain sitä kirjoittamaan, säännöllisesti kuin kellon koneisto. Tuhannesta pariin tuhatta sanaa kunakin aamuna. Nyt se on valmis! Vielä tarvitsee muokkausta, mutta se on hauskaa puuhaa. Tämä versio on englanniksi. Päätin niin, koska ystäväni, jotka tarkastavat tekstini, eivät puhu suomea. Ja onhan englanninkielisiä ihmisiä maailmassa aika paljon enemmän kuin meitä suomalaisia. Mutta voin tietysti myöhemmin kääntää sen suomeksikin.
En kerro tätä mainostusmielessä (ja siksi en kerro nimeänikään vielä) vaan haluan vain jakaa iloni siitä, että 'kirja' on valmis. Kustantajan etsiminen on seuraava askel.
Sairastamisessa on aika paljon huvittavia puolia. Ja sairastavissa on paljon naurettavaa. Olen esittänyt itseni aika avoimesti, joskus aikamoisena kiusankappaleena (sairaalassa ollaan varmaan samaa mieltä:). Tämä on minun tarinani, minun tapani tehdä itselleni selväksi, mitä tapahtui ja miksi, ja mitä haluan elämältäni nyt. Tarkoitukseni ei ole opastaa muita - en pysty siihen. Haluan vain esitellä omat kokemukseni. Olisin luultavasti itse mielelläni lukenut tällaisen kirjan heti diagnoosin saatuani. Siitä olisi ollut apua. Olisin tehnyt usean asian eri tavalla.
Onko teistä muut kirjoittaneet kokemuksiaan ylös ja artikkeleiksi tai kirjaksi asti? Suosittelen sitä lämpimästi.
En kerro tätä mainostusmielessä (ja siksi en kerro nimeänikään vielä) vaan haluan vain jakaa iloni siitä, että 'kirja' on valmis. Kustantajan etsiminen on seuraava askel.
Sairastamisessa on aika paljon huvittavia puolia. Ja sairastavissa on paljon naurettavaa. Olen esittänyt itseni aika avoimesti, joskus aikamoisena kiusankappaleena (sairaalassa ollaan varmaan samaa mieltä:). Tämä on minun tarinani, minun tapani tehdä itselleni selväksi, mitä tapahtui ja miksi, ja mitä haluan elämältäni nyt. Tarkoitukseni ei ole opastaa muita - en pysty siihen. Haluan vain esitellä omat kokemukseni. Olisin luultavasti itse mielelläni lukenut tällaisen kirjan heti diagnoosin saatuani. Siitä olisi ollut apua. Olisin tehnyt usean asian eri tavalla.
Onko teistä muut kirjoittaneet kokemuksiaan ylös ja artikkeleiksi tai kirjaksi asti? Suosittelen sitä lämpimästi.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kirjoituskokemusta on vain päiväkirjasta. Kerrohan sitten, kun kirja julkaistaan, olisi mielenkiintoista lukea ja peilata kokemuksia siihen (ja ilmoita myös Cancer-lehdessä!).
Cancer-lehti? Googlasin, muttei tuottanut tuloksia.
http://www.cancer.fi/syopajarjestot/julkaisut/lehti/
Nyt vaan laitan konekirjoituksesta puutuneet sormeni ristiin (varoen tekemästä sitä liian tiukasti, ettei tule turvotusta) ja toivon, että löydän ison hyvän kustantajan.
Onnitteluni että olet saanut niin paljon aikaiseksi.
ompa hieno juttu.Juuri sairastuneille tosi
tärkeä silloin,kun vielä ei tiedä oikein mistään mitään.
mutta henkilökohtaisia kuvauksia potilaana olemisesta vähemmän. Ja monet niistä, joita olen lukenut, ovat olleet aika utopistisia. Potilas esittäytyy uskomattoman epäitsekkäänä ja urheana jne. Onkohan sellaisia 'helppoja potilaita' todella olemassa? Ehkä minunlaisiani jörriköitä on enemmän?
Saattaa olla, että myöhemmin kadun (jos kustantaja löytyy), kun kerroin yksityiselämästäni niin paljon. Toisaalta tuntuu vapauttavalta saada se ulos. Ja tosiaan uskoisin, että kertomukseni on hauska. tarkoitus ainakin on ollut hauskuttaa samalla kun näytän, miltä tuntui olla sairaana.
Olen osallistunut yhden oppaan laatimiseen. Enkä tietenkään enää muista nimeäkään, käsitteli työelämää ja syöpää.
Heti hoitojen jälkeen lähetin kirjoitelman myös jollekin tutkijalle koskien syöpää, hoitoja jne. psyyken kannalta. Hyvin sekava kirjoitus, toimi eräänlaisena terapiana minulle kyllä. Toivon, että olisi hyötyä muillekin.
Jo ennen kuin päätin kirjoittaa syöpäkokemuksestani kirjan, keskustelin täällä kanssanne siitä - patin löytymisestä, hoidoista, sädehoidon kesken jättämisestä http://keskustelu.suomi24.fi/terveys_show.fcgi?category=2000000000000015&conference=4500000000001884&posting=22000000031286883
ja monesta muusta asiasta. Mainitsen noista keskusteluista kirjassani, ja lainaan joitain omista kommenteistani.
Onko teillä mitään sitä vastaan, jos teidän vastauksiannekin lainataan? Jos joku nimimerkki ei siitä tykkää, kertoisitteko minulle, niin en lainaa teitä.
Tämä oli ensimmäinen aamu kuukauteen, kun heräsin ja menin suoraan nettiin (Australiassa on 4.20 aamulla), sen sijaan, että olisin istunut kirjoittamaan muistelojani sairaudestani. Käsikirjoitus on pinona tuossa pöydänkulmalla. Vien sen luettavaksi ystävälleni tänään, ja sitten korjailen sitä hänen neuvojensa mukaan.
siteerata sanaakaan. Kirjoita omista kokemuksistasi. Älä ratsasta toisten kustannuksella.
siteeraamasta nimetöntä. Voihan tietysti olla, ettet ole sanonut mitään, mitä haluaisin siteerata.
Ne, jotka ovat vastailleet minulle nimimerkillä - onko teillä mitään sitä vastaan, jos käytän sanojanne? Ei kai tällä asialla niin suurta merkitystä ole, koska tekijänoikeutta ei voi vaatia antamatta nimeään, mutta kysyn ihan vain kohteliaisuudesta.
Ja sinulle, nimetön: kirjani todella on minun kokemuksistani. Nettikeskustelussa olen niistä kertonut, ja niitä tekstejäni laitan jonkin verran kirjaanikin. Joidenkin vastaukset keskustelunaloituksiini ovat olleet upean rohkaisevia. Voin tietysti mainita vastauksen omilla sanoillani, jos joku on suoraa lainausta vastaan. Toisten kokemuksista en tietystikään ole kirjoittamassa. Kukin kirjoittakoon omat tarinansa.
En yleensä käytä nimimerkkiä. Jos kommenteissani on ollut jotain ilahduttavaa, niin lainata voi. Jos löydän sanojani toisen kirjassa, voinhan ottaa yhteyttä kirjoittajaan ja pyytää kopiota kirjasta palkkiona.
Ainakin minua saat siteerata ja mukava uutinen tuo kirjasi. Toivotan oikein hyvää ja tervettä jatkoa elämääsi.
joiden ajatuksia haluaisit mahdollisesti lainata, lukea tuota luvankysymis viestiäsi....