kuulin äskettäin, että suurin ikäluokka olisi jo vaihtunut, koska siitä on jo moni ehtinyt kuolla.
Kannattaisikohan hetkeksi pysähtyä miettimään omia elämäntapojamme ja sitä, mitä vielä elämältä haluaisimme?
Googletin aloitusta kirjoittaessani ja löysin uutisen:
"Vuoden 2005 lopussa Suomen suurimmasta ikäluokasta oli jäljellä 83 560, joukosta oli poistunut jo 24 608. Työelämässä heistä on vielä runsaat 50 000.
Nykyisin väestön suurin ikäluokka on 1948 syntyneet, josta elossa on noin parituhatta enemmän kuin 1947 syntyneitä."
Kannattaisikohan hetkeksi pysähtyä miettimään omia elämäntapojamme ja sitä, mitä vielä elämältä haluaisimme?
Googletin aloitusta kirjoittaessani ja löysin uutisen:
"Vuoden 2005 lopussa Suomen suurimmasta ikäluokasta oli jäljellä 83 560, joukosta oli poistunut jo 24 608. Työelämässä heistä on vielä runsaat 50 000.
Nykyisin väestön suurin ikäluokka on 1948 syntyneet, josta elossa on noin parituhatta enemmän kuin 1947 syntyneitä."
Vastaukset 30
Vanhimmat
että massapostaat ihan samaa monen palstan tukkeeksi. Perkule. Eikä tietosikaan väestörekisterin mukaan pidä ihan paikkaansa.
1948 syntyneet ovat siellä väestöpyramiidissa yhä selkeästi suurin porukka. Minä olen yksi niistä suurten ikäluokkien aloittajista. Syntynyt tasan 9 kk aselevon jälkeen eli keväällä 1945.
Johtui siitä, että isäni oli armeijakunnan radisti, sai lopettamisviestit lähetettyä ja sitä ikäluokkaa, joka sai lähteä heti aseiden luovutukseen (ja kätkemiseen).
Itse taisin syntyä noin 2-3 viikkoa "keskosena". Ei sieltä Tali-Ihantalan tappelusta muuten ole niin nopeasti päässyt aloittamaan "suuria ikäluokkia" ja tuohon outoon syntymäpäivääni.
Seuraava perheessämme oli sisko vuosimallia 1948 ja senkin takia olen noita tilastoja joskus uteliaisuudesta seuraillut.
Jokin aika sitä tilastojen vilkuilua piti tehdä työn takia, mutta olen onnistunut jo livahtamaan vanhuuseläkkeelle viime heinäkuussa.
Onneksi kuitenkin oikaisit vääräksi osoittautuneen uutisen. Jos käyt korjaamassa sen tuonne 50 -palstallekin, niin saat korjatuksi aiheuttamani vahingot.
Ehkä minä ja muut kaltaiseni ääliöt älyämme kohta kadota näiltä palstoilta, jos sinä kaltaisesi kanssa jaksat aktiivisesti jatkaa arvostelujenne julkituomista.
arvostelu ja nimittely. Luulisi jo meidän ikäluokan osaavan käyttäytyä.
Mutta kun täällä pitää näköjään aina olla ainakin yksi joka on väärällä jalalla noussut ja hapattaa koko keskustelupalstan ilmapiirin. Ei tarvitse enää piimää ostaa, kun tuo maidon tänne hapatettavaksi.
Ikävää ja inhottavaa. Itse en ole enää aikoihin tehnyt aloituksia just tuon epäasiallisen arvostelijan takia. En viitsi päivääni pilata:)
Tainnut "pyhähenki" sinut alkuun panna, ei siinä mikään selitys keskosena syntymisestä auta. Nyt sitten häpeissäsi täällä toisille kiukuttelet.
Nimittäin heti aselevon jälkeen ei yhtään ukkoa siviiliin lähtenyt, vasta 2-3 viikoa aselevon jälkeen alkoivat kotiutukset.
Olen myös seurannut tätä ja ihmetellyt että olemmeko niin huonosti voiva ikäryhmä että näin pitää keskustella eikö tuonkin oikaisun olisi voinut hoitaa nätimmin sitten me vielä nuoria moitimme eihän tänne kukaan halua kirjoitella kun heti mollataan ja nimitellään.
Turpa tukkoon tilastotieteiliä. Lue läksyt paremmin edes nyt. On totta että elossa on eniten 48 syntyneitä. Mieti miksi??Meistäkin on aika moni harventunut "tunnistamattomaan tautiin " SYÖPÄ. Olisi nekin rahat käytetty tutkimiseen mitä syydetty tilastotietoihin mitkä on täyttä fuulaa. Aina jäljessä. Miten selität tämän hetken työttömyyden?? Lakkaur´tettu suuria tehtaita. Sinä et ajattele järjellä. Sen käyttö ei ole kielletty kukkakepiltäkään.
anna periksi. Nuo heitot voi jättää ihan omaan arvoonsa ja unohtaa. Mielestäni ne kertovat enemmän niiden kirjoittajasta kuin siitä, mihin arvostelu kohdistuu. Tuo oma aloituksenikin oli ilmiselvästi herättänyt joitain ajatuksia, vaikka vastaaminen piti aloittaa kiukuttelemalla. (Minulle tuli uutisen luettua mieleeni, että itse kukin voisi välillä pysähtyä ajattelemaan omaa elämäänsä ja sitä, että jokainen päivä voi olla viimeinen.)
Jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseensä, kunnioitetaan sitä. Jokaisella on myös oikeus tulkita aloituksen viesti omalla tavallaan. Välillä tulee esille, ettei ihan kaikkia näillä palstoilla ole siunattu kovin hyvällä lukutaidolla, ja jokainen voi löytää uusia erilaisia näkökulmia lukemastaan tai sen rivien välistä. Ehdotan, että otetaan sekin rikkautena.
Haastan sinut ja muut "toisinajattelijat" tekemään vähintään yhden aloituksen viikossa jostain omasta mielestään kiinnostavasta asiasta tai uutisesta.
Jos "keskosena synnyit? Kas kun ihmisilläkin on tapana sikiää kun on oikein vaikeeta. Ei tainnut katsoa paikkaa ei miestä. Tuskin sun tykissä nyt niin hirveesti on piilottelua. Tilastoihin nyt vetoan naisena. Tyhmyys lisääntyy niinkuin ihmisetkin.
luulin, että täällä yli 60- vuotiaiden palstalla olis jo ystävällisiä ja asiallisia kirjoituksia. Toisaalta, jos on kiukkuinen ihminen niin vanhemiten sehän vain korostuu--sanovat viisaat.
Minulle tämä on totista totta. täällä on poskisolistija joita ei järjen jättiläiseksi voi kutsua. Älyä ja tunne elämää kun ei voi opiskella. Minä suren. Minulla on suuri suru ja lisää tulossa ihmisjärjellä ajateltuna. Itken ja oksennan kun on niin paha olla. En kuiteskaan käännä toista poskeani läiskittäväksi joskus olen sen tehnyt. Kosto ei ole minun. Kysyä voi että "ymmärsikö mitä tämä tarkoitti?"jälkeenpäin sellaiselta joka nousee huutamaan silloin kun toinen on maassa. Olen yhä sama kuin 15v. Heikomman puolella , enkä kadu vaikka turpaan on tullutkin.
mutta massapostaus monille palstoille ei ole oikein.
Tukkivat vain. Se siitä ja anteeksi jos kovilla sanoilla loukkasin.
komennus tuli päämajasta hoitelemaan asekätkentää miehityksen varalta.
täällä palstoilla näitä keskusteluja on aivan hampaita purtava...mikä on se keskustelu jossa joku tullee nimitellen ja arvioiden jonkun kirjoituksen? Pahimpia arvosteluja tulee juuri noiden samojen ihmisten koneilta, nikit vaan muuttuu.
Täällä olemme samanarvoisia olemme sitten miltä alalta hyvänsä.
Keskustelut ja mielipiteet jokainen saa kirjoitella tavallaan,, korjauksetkin niihin voi tehdä sivistyneesti.
Sainpas sanottua minäkin !
työllistämiseksi. en ole sotilas sukua nutta meidän pienestä pitäjästä kaatui niin ppaljon miehiä että ei jäänyt kuin vanhat ukot ja nuoret pojat. Komppanian johtaja teki viimeisen tervehdyksensä sankarihaudoille ja ajoi samalla taksilla kotiinsa ja ampui itsensä. Viimeisinä sanoinaan sankarihaudalla olivat. Taisin tapattaa liian paljon näitä miehiä. Köyhä saa olla mutta typeryksen edessä ei tarvitse olle nöyrä.
Aivan oikein kas kun kihahtaa. Sinulla ei ole mielipiteitä, siitä se johtuu. Kuljet lauman mukana. Mietippäs miten se meni.
Näin olisi pitänyt olla sinulla jo lapsesta asti. Saitko ajatella omilla aivoilla ja mielipiteillä. olet perinyt nekin. Kehitystä ei tapahdu jos sukupolvesta toiseen ajatellaa yhtä yksiviivaisesti.
sekä 1947 että 1948 syntyneitä, joita ikänsä puolesta voi olla molemmilla palstoilla.
En ymmärrä, miksi ihmeessä ihmisillä on tarve ryhtyä kontrolloimaan ja vahtimaan täälläkin toisten tekemisiä. Sitäpaitsi kaksi viestiä ei vielä ole massapostitusta.
Saat anteeksi, mutta vähän minua harmittaa, että onnistuit käynnistämään keskustelun ihan muusta kuin ajattelemastani aiheesta. Toimit ihan kiinnostavalla tavalla katalysaattorina keskustelussa.;)) Tätä voisi käyttää esimerkkinä siitä, miten pikkumaisuus vetää muistakin ihmisistä useimmiten vain pikkumaisuutta esille.
Ajattelin, että keskustelisimme elämästä, ikääntymisestä, ikätoverien kuoleman kautta omien odotettavissa olevien elinpäivien vähenemisestä ym. mahdollisesta mieleen tulevasta. Mutta, mihin jouduimmekaan?
Joka tapauksessa toivotan mielenkiintoisia keskusteluhetkiä, hyvää päivää ja parempaa huomista kaikille!
Musta pörssi rehotti. Köyhät kärsi. Kärsii nytkin. Leipä jonot ja Pelastus armeija on Suomessa ainut mikä on voimissaan. Siellä kun ei ole ylipainoisia.
Älä pyydä anteeksi sellaista mitä et ole tehnyt. Olet oikeassa ja se ei pala tulessakaan. Olet empaattinen ihminen minkä kirjoituksestasi ymmärsin. Elämä on aika ihmeellistä. Onnellinen olen kuitenkin lapsistani ja lapsenlapsistani. Heidän kautta en kuitenkaan elä. Heillä on sarkaa tarpeeksi selviytyä tämä ahneen sukupolvien tekemisistä. Kiitos sinulle
Luitko nyt viestini varmasti? Sanoin, ketään ei lähtenyt siviiliin, kotiutukset alkoivat reilusti myöhemmin. Ja asekätkentäänkin määrätyt eivät varmasti kotilomia saaneet.
Eli edelleenkin: Tainnut se pyhähenki ollut tekemässä hommiaan.
nuoret ja innokkaat tappajat kun kuolivat.
Kaikkien pois menot ei ole elämän tavoista olleet kiinni. Työhön piti alkaa jo lapsena. Naimisiinkin piti mennä moraali syistä. Erota ja taas moralisoitiin. Helppoa ei kaikilla ole ollut. Kotiseutu jättää. Mielestäni 48v syntyneet ei niitä pahimpia ruikuttajia ole olleet. Eikä suostuta siihen että olemme vain massaa. Massa hautoja ei ole olemassa enää. Yleensä vaan on huokaistu, miksi parhaat lähtee ensin? MIKSI?
Yritänpä vielä kerran uudelleen:
Ajattelin, että keskustelisimme elämästä, ikääntymisestä, ikätoverien kuoleman kautta omien odotettavissa olevien elinpäivien vähenemisestä ym. mahdollisesta mieleen tulevasta. Eletäänkö vai käytetäänkö aika odottelemiseen?
Löytyisikö teiltä kommentteja em. aiheisiin, tai millaisia ajatuksia kysymys elämästä ja sen pituudesta teissä herättää?
Takana on kuitenkin jo enemmän päiviä kuin edessä.
Toivotan joka tapauksessa kaikille hyvää päivää ja parempaa huomista.
Tämäkin keskustelu oli ihan mielenkiintoinen, vaikka kulkeutui odottamattomaan suuntaan. Kiitos hyvälle katalysaattorille.
Jatketaanko vielä aiheesta tai sen vierestä?;))
Voin kertoa että juuri isäni soitti että samanikäiseni kuolin ilmoitus oli lehdessä. Hänen äitinsä elää. Miksi?? Vanhemmat hautaavat lapsensa.
emme tiedä päivää emmekä hetkeä. Luin lehdestä uutisen ,että polttareissa sulhanen pantiin sukeltamaan. Tuli jokin erehdys ja joutui olemaan liian kauan veden alla. Tuttujen kautta kuulin, että kuului sukulaisteni lähipiiriin, on kuollut. Piti olla elämän onnellisinta aikaa, häät muuttuivat hautajaisiksi. Itse olen oppinut elämään tässä hetkessä. Siksi pitää olla ystävällinen ihmisille. Jokainen hyvästijättö voi olla viimeinen. Mieheni kuoltua äkillisesti silloin juuri täysi-ikäinen tyttäreni sanoi, että oli ihana asia, kun emme mieheni kanssa olleet eronneet riidoissa silloin viimeisen kerran. Vietimme yhdessä yhden ihanimmista viikonlopuista, jäi viimeiseksi.
56 vuotiaana viime pyhänä. Hänellä oli valmistautumisaikaa noin vuosi, jonka sairasti syöpää. Omaiset ja ystävät ovat surun murtamia ja on vaikea löytää sanoja, millä lohduttaisi.
Nämä lähdöt panevat ajattelemaan sitä, että itsekin voi kuolla ihan minä hetkenä tahansa.
Sen tähden pyrin elämään niinkuin tämä olisi viimeinen päivä ja toisaalta niinkuin jäljellä olisi vielä lukematon vuosien määrä.
Tapanani on aamuisin hiljentyä ja rukoilla ja olen hyvin levollinen päivän alkaessa, koska uskon, että elämäni on Suuremmissa käsissä.
että joutuisi oman lapsensa hautaamaan tai lapsensa kärsimyksiä voimattomana sivusta seuraamaan.
ja auttoivat varmaan sinuakin jaksamaan paremmin.
Kuolleista läheisistäni on ainakin toistaiseksi jäänyt minulle vain kauniita muistoja. Ne lohduttavat surussakin. Isäni kanssa olisi voinut jäädä jotain hampaankoloon, ellei hän olisi herännyt pyytämään anteeksi. Olin silloin niin nuori (aikuinen), että tietyt asiat olisivat voineet kaivella pitkään, eikä anteeksi antaminenkaan vielä sanoja lausuessani tullut ihan täydestä sydämestä.
Tuo sulhasen kuolema tuntuu kamalalta ja niin turhalta. Monet ihmiset joutuvat taistelemaan tuskansa ja jotkut katumuksenkin kanssa. Se muistuttaa meitä kaikkia elämän arvaamattomuudesta ja herättää kysymään: Miksi?
perintöä on, että rukoilen joka ilta ja kiitän kuluneesta päivästä. Itseäni vanhemmille minulla on tapana silloin, tällöin sanoa, että Sinulla on ollut onni saada elää noin kauan. Itsestään ei tiedä, esim. aivoinfarkti voi osua kohdalle milloin vain.
Olaan ystäviä ja ihmisiä ainakin me jotka olemme elossa sydämmeltämme ja älyltämme vielä. Joskus vaan iskee ajatus että ystävällistä toisesta ihmisestä välittävää ei ole ennenkuin visa kortin näyttää. Rakkaus on kuitenkin suurin. Pimeää huoeneen oven aukaisee ei se pimeys ulos tule vaan valo menee sisään. Uskon hyvään, annoitte voimaa.