Uneksin kesästä
valkeiden hiekkapilvien pyörteilystä rannalla
kalliostamme
siitä mereen viettävästä.
Mutta aika on patinoittanut ne aamut siellä
jolloin kosketuksesi poisti
katseeni tummat varjot.
Tuuli ja meri
huuhtoneet rantaviivalta
murheisten askelteni
ja rakkaudestammekin syntyneet painanteet.
Jäljellä enää
kantavat unieni unelmat
käsiesi palosta
ennen kuin kuvasi aamuksi särkyy.
valkeiden hiekkapilvien pyörteilystä rannalla
kalliostamme
siitä mereen viettävästä.
Mutta aika on patinoittanut ne aamut siellä
jolloin kosketuksesi poisti
katseeni tummat varjot.
Tuuli ja meri
huuhtoneet rantaviivalta
murheisten askelteni
ja rakkaudestammekin syntyneet painanteet.
Jäljellä enää
kantavat unieni unelmat
käsiesi palosta
ennen kuin kuvasi aamuksi särkyy.
Vastaukset 12
Vanhimmat
On sielä, väsymättömät aallot
vasten rantakalliota lyö.
Kaipuu tuulee, sielussa vielä
"Uneksin kesästä"
Huokaan..koskee
Kevään tulo syvältä esiin nostaa
Elävästä elämästä taidoit runoks, kiitos
Uskotaan tulevaan uuteen kevääseen..Liisa
ja siihen, että huominen on eheämpi tätä päivää.
Meri, meri - rakkauden tyyssija.
Kaipausta johonkin, sitähän runoni on.
Kiitos Liisa että poikkesit, ja kuljit pätkän
matkaa rinnallani.
Voi hitsi kun olet osannut nätisti
kuvailla kesäisiä unelmia....
Mutta tässä runossani taisi kuitenkin olla unel-
mien ja elämän sirpaleista paremminkin kyse.
Voi hitsi, että oletkin osannut antaa nätin pa-
lautteen. Sytänala oikein hyrisee :D
Kiitos.
unelmia älä hukkaa
anna niiden olla
silloin on vielä elämää
uneksi kesästä tulevasta
varjoista hiivin
kun astelet rantaviivaa
otsa rypyssä
katse maahan luotuna
tartun käteesi
käännän kasvosi kohti minua
katson huuliasi janoavia
rintaani vasten puserran
vien Sinut puiden varjoon
kannan käsivarsilla
piiloon katseilta
herätän Sinut unesta
elämän paloon
miksi
minun pitääkin elää unelmissa
tulevassa kesässä
ja meren sylin hyväilyissä ?
kulkea ajatuksissani
yhä rantaviivaa
jonka valkoiseen hiekkaan
kerran jäi rakkautemme painanteet
tule
herätä minut näistä unelmista eloon
ja tartu käteeni
anna tunte elämän palo
***
Kiitos Kaaru, en sitten malttanut olla myötäile-
mättä.
Niihin uskomme.
Niistä unelmoimme.
Niihin rakastumme.
Kuin muuttolintuna luokseni saavut?
Ihanaa unelmoida.
Yössä.
runoistani minä hengitän.
Kiitos että olet poikennut, jättänyt arvokkaan
käyntikorttisi.
Lempeää iltaa toivottaen,
äitee
Nyt on mitä mainioin sää uneksia kesästä...
Tuuli puhaltaa rähmät silmiltä ja aurinko paistaa kuin viimeistä päivää - ah ;D
Tämä kosketti minua erityisesti;
"Mutta aika on patinoittanut ne aamut siellä
jolloin kosketuksesi poisti
katseeni tummat varjot."
Osaat sanoa aina jotenkin uudesti...
Hieno!
NytKIN on mitä sopivin hetki uneksia kesästä.
Ja se auringon taivaallisen ihana valo, kuinka
se onkaan kuin salvaa sisäisille haavoille.
Hienoa, että löysit runostani jotain " extraa "
Kiitos sanoistasi, tiedät kuinka olen niille
ahne :D
Tämä on kuin elokuvaa, tummaa ja puhuttelevaa,
juuri sellaista, että lopputekstien ainakaan huomaan
nyystäneeni aika kasan nessuja:)
Voi Linda, tämä oli loistava runo!
nessujes kanssa siellä - ei voi olla totta !
Et tiedäkkään, kuinka sulosta luettavaa on pa-
lautteesi. Tunnen saaneeni jotain aikaan, jotain
mitä en kuitenkaan. Tarvitsin nuo Sinunkin sana-
si.
Enemmän kuin kiitos Mari.