onko teillä kokemusta epi-lääkkeiden vaikutuksista mielialaan??
olen syönyt vajaa 2kk deprakinea ja olotila on sellainen ettei tunnu hyvältä eikä pahalta mikään.
olen syönyt vajaa 2kk deprakinea ja olotila on sellainen ettei tunnu hyvältä eikä pahalta mikään.
Vastaukset 9
Vanhimmat
lääkityksenä nyt Deprakine aamulla ja illalla 2x500 ja Trileptal aamulla 600 illalla 2x600. Epilepsian lisäksi vaikea masennus, johon omat lääkkeet.
Deprakinehän on myös masennukseen, varsinkin kait kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön käytettävä lääke, joten varmasti on mahdollista että se loiventaa tai tasoittaa tunteita.
Puhu lääkärillesi näistä sinun tuntemuksistasi. Mulla kun on mielialalääkitys myös niin en pysty erottamaan Deprakinen vaikutusta omalla kohdallani.
älä pyytele anteeksi.
laitoin viestiä jo menemään lääkärille. Tunteettomuus on vieras olotila itselle. Kaveri oli kauhuissaan kun hänelle kerroin ettei "mikään ei tunnu miltään" eikä tämä ole masentunut olo kun ei masenna myöskään.
voi periaatteessa myös olla masennusta. En kuitenkaan kyllä edes yritä käydä diagnosoimaan asiaa kohdallasi. =)
Tärkeintä on että olet huomannut tilasi muuttuneen ja ottanut lääkäriisi yhteyttä. Voisihan olla niinkin, ettet huomaisi tunteettomuuttasi, vaan eläisit siinä harmaassa massassa rämpien.
sekin voi olla, mutta kuitenkin tämä tunteettomuus on kyllä ihan kemiallista, ellen ole sitten yhtäkkiä saanut/löytänyt aivan uudentyyppistä masennusta ;)
tekee saman, koska niitä käytetään myös kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoidossa. Itse syön Topimaxia ja olen huomannut saman, mikään ei tunnu miltään. Minulle se on erityisen kiusallista koska teen terapiatyötä ihmisten parissa ja olisi erityisen tärkeää että voisin samaistua heidän kohtaloihinsa ja välittää. Mutta minä olen kuin zombienukke.
Jaa, minä kun olen käsittänyt, että siinä ei juuri saa mennä toisen tunteisiin mukaan tai on samassa suossa. Professorionaalinen ote vain. On tuosta jopa minulla kokemusta... ois huvittavaa, että terapiassa kumpikin itkis:D tai jopa terapeutti enemmän. Noh, silloin voisi tuntea, että ne ihmisiä, mutta eiköhän se menisi sitten siihen, että potilaan ei pitäisi maksaa mitään terapiasta.
Ehkä noita terapioita on sitten erilaisia ja jos noin pitää tehdä, on kyllä palkkansa ansainnut tuntee. Itse en voisi kuvitellakaan kenenkään samaistuvan terapoitavan ongelmiin, sillä ei hän silloin enää mielestäni voisi auttaa varsinaisesti tai olisi itse terapian tarpeessa. Eli terapoihan nyt hyvällä omallatunnolla ammatillisesti hyvin. Puhut järkeä ja terapoitaville... oho, alkoi kuulostaa kylmältä, mutta eikös se näin pidä olla?
siis kun miettii tarkemmin niin eihän tunteettomuus niin paha olekkaan. Siitähän on hyötyä. tietenkin jos ihan psykopaatiksi muuttuisi niin se ei olisi hyvä enään.
Kyllä se liika tunteilu tuollaisessa työssä ajaisi äkkiä burn outtiin terapeutin eli olen Hugon kanssa ihan samaa mieltä. hyvällä omalla tunnolla voi tehdä töitä. Nyt kun tarkemmin mietin niin tästähän voi olla vain hyötyä, työelämään itselläkin. Ei tule stressiä tms. siitä en tiedä mitä pomo tykkää sitten.
Tutkin hieman lääkkeen käyttöä tarkemmin ja huomasin että sitähän käytetään masennuspuolella-kin ettei liene ihme että vaikuttaa mielialaan niin että on vähän kuin olisi makuaisti otettu melkein kokonaan pois ja ruoka ei maistuisi enään millekkään, mutta vähän vielä erottaa makuja mutta hyvin hyvin mietona ne vahvimmat.
indikaatiolla kaksisuuntainen mielialahäiriö, tasaavana,joten ei ihme jos olo on tasapaksua=)
depraa joku kolme vuotta. Ja totta, olo on aika mitäänsanomaton, suurimmaksi osaksi kuitenkin aika alakuloinen. Mutta siihen tottuu!
Mulla se on toiminut tähän asti tosi hyvin ainakin siinä tehtävässä mihin se on määrätty, eli kohtaukset pysyneet poissa, joskaan en niitä ole koskaan kovin montaa eläessäni edes saanut.
En jaksa tällaisen takia lähteä lääkettä vaihtamaan... Sivuoireet kuitenkin sen verran mitättömiä (no pahin on ehkä toi tunteettomuus).. Joskus jos juo paljon kahvia ja stressailee elämäänsä niin saattaa esiintyä jotain tärinöitä :D