(Obs. Kirjoitus avautunee vain niille, jotka näitä asioita tuntevat. Ummikot jatkoot matkaa.)
Mietittyäni syvällisesti miksi 3. silmän näkökyvyn tietoinen avautuminen olisi minulle niin tärkeää, ja pohdiskeltuani olenko vain näky-addikti, olen päätynyt tähän tulokseen:
Haluan NÄHDÄ koska haluan tietää totuuden!
Tämä maailma on valheita pullollaan. Mihinkään ei voi luottaa, kuin ehkä siihen mitä on itse omakohtaisesti kokenut. Kyllästyin osittain aikoinani teosofiaan, koska siinä vaikutti olevan kyse pelkästään uskomuksista. Joku jossakin väitti esim. että ihmiset ovat olleet 20 m pitkiä menneisyydessä, ja että aboriginaalit ovat lemurien jälkeläisiä (siis alkukantaisempia kuin me muut). Luettuani Drunvalo Melchizedekin ”Elämän kukka 1 & 2” löysin samat jutut. Tällä kertaa ihmiset ovat kuulema tulevaisuudessa helevetin pitkiä, ja taas kerran abo-parat omistavat kuulema 1 kromosomin vähemmän kuin me muut!
Mistä tämä vimma pitää aboja (kuin myös bushmanneja tms.) jotenkin kehittymättömämpinä kuin maailman muut kansat? Entäpä jos joku jossakin joka on NÄHNYT että ihmiset olivat muinoin tai ovat tulevaisuudessa X pituisia, ovatkin tarkkailleet ihmisen energiakenttää, joka toki on suurempi kuin fyysinen ruumis?!
Mielestäni kummassakin seikassa pitäisi ensin kysyä tieteeltä asiaa, ennemmin kuin hoilottaa uskonvaraisesti samaa saagaa sukupolvesta toiseen. ONKO aboilla kromosomeja vähemmän? Tuskin! Ja voiko ihminen olla 20 m pitkä? Tässä painovoimassa? Tuskin!
Minä en halua kuulla enää keneltäkään mitään uskonvaraista ”tietoa”, jota en pysty itse tarkistamaan. Olen jo pitkään ollut kurkkuani myöten täynnä Urantia-kirjaa, jota ne jotka haluavat itselleen merkillisemmän version kristinuskosta, tuputtavat jokaisessa mahdollisessa välissä. (Kas kummaa kun siinäkin kirjassa mustaihoiset ovat ”sekundäärinen” rotu!) Elämän kukissa on mielenkiintoisia seikkoja, mutta siltikin niidenkin kanssa voi langeta samaan ansaan: alat uskoa, etkä enää kysele.
Olen saanut ihmisiä suuttumaan ihmettelemällä sitä että mitähän vikaa mahtaa kyseenalaistamisessa olla. Sellaista ei kuulema saisi tehdä, koska ”me jo tiedämme asiat”. Tiedämmekö? Vai USKOMMEKO vain, kun joku toinen meille asioista kertoo?
Kunnioitan jkv Pekka Ervastia ja Rudolf Steineria ilmeisestikin juuri siksi, että he molemmat vaikuttavat yllyttäneen ihmistä kehittymään ja tutkimaan hengen asioita itse; varsinkin Steiner usuttaa siihen. Ei hän julista ja vaadi että uskopa nyt. Sama juttu Krishnamurtin kanssa – mieshän oli aivan vimmattu yrittäessään saada ihmisiä epäilemään jopa näiden omia ajatuksiaan... MUTTA tärkeintä on löytää ne omat ajatuksensa! Miksi vain siteerata muita ihmisiä?
En tiedä vieläkään ovatko omat vaikuttimeni kehittää energiakehoni ominaisuuksia 100 % putipuhtaat (onhan haluni tuntea totuus kenties kovin itsekäs...), mutta silti minua ihmetyttää sekin että ne ihmiset jotka ovat ”New Age –uskostaan” (tai vastaavasta) löytäneet itselleen sielunrauhan juuri siitä että kyse on USKOSTA, ovat ensimmäisinä pelottelemassa ihmisiä kaikkien mahdollisten kykyjen kehittämisestä. Ei saisi kuulema tietää menneitä elämiään, ei saisi aistia tsakrojen avulla, ei saisi sitä eikä saisi tätä. Miten tämä eroaa vanhoihin suuriin uskontoihin liittyvästä jämähtäneisyydestä / pelkuruudesta?
Valitettavasti minulle ei riitä vähempi kuin totuus; aina vain sitä enemmän mitä valheellisemmaksi tunnen itseni. Olenhan vain helisevä vaski ja kilisevä kulkunen. Noh, ainakin janoan totuutta, sen sijaan että pyrkisin vajoamaan transsitilaan nimeltä uskominen. Siihenhän ei edes tarvitse pyrkiä, jokainen on aina sitä jkv vaikkei tahtoisikaan. On kuitenkin eri asia kuorsata umpiunessa kuin nukkua koiranunta
Mietittyäni syvällisesti miksi 3. silmän näkökyvyn tietoinen avautuminen olisi minulle niin tärkeää, ja pohdiskeltuani olenko vain näky-addikti, olen päätynyt tähän tulokseen:
Haluan NÄHDÄ koska haluan tietää totuuden!
Tämä maailma on valheita pullollaan. Mihinkään ei voi luottaa, kuin ehkä siihen mitä on itse omakohtaisesti kokenut. Kyllästyin osittain aikoinani teosofiaan, koska siinä vaikutti olevan kyse pelkästään uskomuksista. Joku jossakin väitti esim. että ihmiset ovat olleet 20 m pitkiä menneisyydessä, ja että aboriginaalit ovat lemurien jälkeläisiä (siis alkukantaisempia kuin me muut). Luettuani Drunvalo Melchizedekin ”Elämän kukka 1 & 2” löysin samat jutut. Tällä kertaa ihmiset ovat kuulema tulevaisuudessa helevetin pitkiä, ja taas kerran abo-parat omistavat kuulema 1 kromosomin vähemmän kuin me muut!
Mistä tämä vimma pitää aboja (kuin myös bushmanneja tms.) jotenkin kehittymättömämpinä kuin maailman muut kansat? Entäpä jos joku jossakin joka on NÄHNYT että ihmiset olivat muinoin tai ovat tulevaisuudessa X pituisia, ovatkin tarkkailleet ihmisen energiakenttää, joka toki on suurempi kuin fyysinen ruumis?!
Mielestäni kummassakin seikassa pitäisi ensin kysyä tieteeltä asiaa, ennemmin kuin hoilottaa uskonvaraisesti samaa saagaa sukupolvesta toiseen. ONKO aboilla kromosomeja vähemmän? Tuskin! Ja voiko ihminen olla 20 m pitkä? Tässä painovoimassa? Tuskin!
Minä en halua kuulla enää keneltäkään mitään uskonvaraista ”tietoa”, jota en pysty itse tarkistamaan. Olen jo pitkään ollut kurkkuani myöten täynnä Urantia-kirjaa, jota ne jotka haluavat itselleen merkillisemmän version kristinuskosta, tuputtavat jokaisessa mahdollisessa välissä. (Kas kummaa kun siinäkin kirjassa mustaihoiset ovat ”sekundäärinen” rotu!) Elämän kukissa on mielenkiintoisia seikkoja, mutta siltikin niidenkin kanssa voi langeta samaan ansaan: alat uskoa, etkä enää kysele.
Olen saanut ihmisiä suuttumaan ihmettelemällä sitä että mitähän vikaa mahtaa kyseenalaistamisessa olla. Sellaista ei kuulema saisi tehdä, koska ”me jo tiedämme asiat”. Tiedämmekö? Vai USKOMMEKO vain, kun joku toinen meille asioista kertoo?
Kunnioitan jkv Pekka Ervastia ja Rudolf Steineria ilmeisestikin juuri siksi, että he molemmat vaikuttavat yllyttäneen ihmistä kehittymään ja tutkimaan hengen asioita itse; varsinkin Steiner usuttaa siihen. Ei hän julista ja vaadi että uskopa nyt. Sama juttu Krishnamurtin kanssa – mieshän oli aivan vimmattu yrittäessään saada ihmisiä epäilemään jopa näiden omia ajatuksiaan... MUTTA tärkeintä on löytää ne omat ajatuksensa! Miksi vain siteerata muita ihmisiä?
En tiedä vieläkään ovatko omat vaikuttimeni kehittää energiakehoni ominaisuuksia 100 % putipuhtaat (onhan haluni tuntea totuus kenties kovin itsekäs...), mutta silti minua ihmetyttää sekin että ne ihmiset jotka ovat ”New Age –uskostaan” (tai vastaavasta) löytäneet itselleen sielunrauhan juuri siitä että kyse on USKOSTA, ovat ensimmäisinä pelottelemassa ihmisiä kaikkien mahdollisten kykyjen kehittämisestä. Ei saisi kuulema tietää menneitä elämiään, ei saisi aistia tsakrojen avulla, ei saisi sitä eikä saisi tätä. Miten tämä eroaa vanhoihin suuriin uskontoihin liittyvästä jämähtäneisyydestä / pelkuruudesta?
Valitettavasti minulle ei riitä vähempi kuin totuus; aina vain sitä enemmän mitä valheellisemmaksi tunnen itseni. Olenhan vain helisevä vaski ja kilisevä kulkunen. Noh, ainakin janoan totuutta, sen sijaan että pyrkisin vajoamaan transsitilaan nimeltä uskominen. Siihenhän ei edes tarvitse pyrkiä, jokainen on aina sitä jkv vaikkei tahtoisikaan. On kuitenkin eri asia kuorsata umpiunessa kuin nukkua koiranunta
Vastaukset 18
Vanhimmat
Minkä arvelet olevan syynä sille, että et NÄE?
:A:
olet aivan oikeassa.
En kylläkään antanut mitään lausuntoa, arvon Sivullinen.
:A:
tietyn 7 v ajanjakson vaikeat tapahtumat (mm. isän kuolema ja ystävän itsemurha, työuupumus ja työsimputus) elämässäni tekivät minut sen verran katkeraksi ja maailmaan väsyneeksi, etten pystynyt enää pitämään itseäni tarpeeksi "naivin oloisesti" avoimena ja vastaanottavaisena.
Jatkuvat masennuskaudet alkujaan jo murrosiästä lähtien ovat saattaneet vaikuttaa jo aivoihinikin - että jos vain suinkin tarvitaan ainetta nimeltä serotoniini jotta 3. silmä toimisi - ettei ole mitenkään helppo NÄHDÄ. Jotain pientä on ollut tässä Helvetillisten Vuosienkin jälkeen, muttei enää nuoruuteni kirkkaita visioita...
Periaatteessa kaikki paskendaali on jo takana, käsitelty ja kärsitty, mutta sitä en edelleenkään tiedä mitä tehdä ajoittain esiin tunkevalle depressiolle. Se onkin sellainen tervahauta, että kuka sen voittaa, voi sanoa saavuttaneensa todellakin jotain elämässään. (Jos taas mennään vuosisatojen taakse, minulla on tunne että olin masentunut jo ed. elämässäni. Syy ainakin oli sellaiseen. Saatoin jopa tehdä itsemurhankin silloin.)
Ilman masennusta tuskin kuitenkaan olisin tämä ihminen tässä näin - ja haluan olla juuri tämä... Ja kukaanhan ei ole sanonut että mikään elämässä olisi, tai sen pitäisi olla, helppoa. Se on vain tämä kärsimättömyys ja turhautuminen mikä minua rassaa puolihulluksi.
Luulen että masennus on "normaali" reaktio, jolla ihmisen psyyke pyrkii suojaamaan ihmistä pettymyksiltä, vihalta ja pelolta. Kun masentuneena kieltäytyy kaikesta ja vetäytyy syrjään kuin sairas eläin, saa ainakin olla rauhassa. Mutta ennenpitkää rauhan tyyssijasta tulee pelkkä vankila.
Minä en vielä siitä vankilasta ole päässyt ulos. Parhaimmillani löydän kuitenkin ikkunan, josta katsella onnellisena ulkona visertävää lintua.
Olet ihmeen realistisesti ja objektiivisesti ajatteleva ihminen, se on paitsi arvostettavaa, myös harvinaista ihmisissä. Kehun harvoin ketään, mutta teen sitäkin joskus jos on todella aihetta.
Olet kehittynyt pitkälle (ehkä rankan elämän vuoksi) totuudenetsijänä. Se on luonnetta. Vielä on sinussa kuitenkin jäljellä naisellista tunteilijaa. Se tulee ilmi silloin kun puhut ihmisroduista. Sinussa on jäljellä ajallemme tyypillistä antirasismia. Muista kuitenkin, että se on vain humanistien luoma oppi. Tietysti on olemassa rasistisiakin oppeja, kuten jutut aboriginaalien puuttuvasta kromosomista. Olet oikeassa ettei sellaisiinkaan tule uskoa. Totuudet on totuuksia, niitä ei opeilla miksikään muuteta.
Sinulla on masennuksia ja depressioita. Minullakin oli ennen. Ei ole enää. Ei ole ollut vuosiin. Löysin luontaistuotteen joka pitää sen poissa.
Olen tullut siihen toteamukseen, että biorytmi joka määrää henkisen vireytemme on verenkierrossa.
Samoin kuin kuukautiset naisilla, kaikilla ihmisillä on aaltoileva rytmi, jossa verenkierto vaihtelee hyvästä huonoon. Huonon verenkieeron aikoihin aivoissa, on meillä masennus. Joillain aaltoliike on loivaa, joillain jyrkkää. Ne meistä joilla on jyrkkä, kärsivät masennuksista.
En pidä siitä että eri oppeihin uskovat selittävät vaikka mustan valkoiseksi, jos se sattuu heille sopimaan, ja varsinkin jos GURU on niin sanonut...
Siksipä haluankin tietää totuuden, enkä vain jäädä tunteilemaan. Kuvitelma siitä että esim. 30-vuotiaat amerikkalaiset valkoiset miehet ovat ensisijaisia olentoja tällä pallolla on nimenomaan näiden mainittujen heebojen fantasia. Miksi suomalaisenkin pitäisi langeta samaan ansaan? (Viittaan lähinnä Urantiaan ja Elämän kukkiin.)
Mitä mustien, punaisten ja kaikkien muiden pitäisi ajatella itsestään? Että olen huonompi kuin valkoiset, vai? Miten SE kehittää?
Ei mitenkään. Kehittävämpää on lähteä perusoletuksesta että ihmiset ovat kaikki samalla perustasolla lukuunottamatta valaistuneita ja sen rajoilla keikkuvia (ja tätä lajiahan ei ole monen montaa). Näin mahdollistuu jonkinlainen kehitys jokaiselle. Ne taas jotka lähtevät uskosta että valkoinen on kehittynein... Just joo. Onko SE henkisyyttä? Mitä sellainen usko saa aikaan? Vain ylimielisyyttä tai alemmuuskompleksin.
(Mikähän transiitti lienee taivaalla kun jatkuvasti tulee esiin tämä tarve liputtaa tasa-arvon ja sisaruuden puolesta...)
"(Mikähän transiitti lienee taivaalla kun jatkuvasti tulee esiin tämä tarve liputtaa tasa-arvon ja sisaruuden puolesta...)"
Nii´in, sanopa se!
Et ehkä täysin ymmärtänyt mitä edellisessä yritin selittää. Opit on oppeja, KAIKKI, ja ne tulee hylätä. Totuus on käytännön sanelemaa. Kissa syö hiiren, ei siksi, että olisi jokin oppi jonka kissa on omaksunut, vaan siksi, että kissalla on kaksi asiaa luonnostaan joka tekee asian mahdolliseksi; TAHTO ja KYKY. Nämä kaksi seikkaa sanelevat tapahtumien kulun tässä universumissa.
Jos vaikka valkoinen ihminen menee ja valloittaa Uuden Mantereen, hävittää intiaanit, vie heidän maansa, ei se perustu oppiin, ei siitäkään huolimatta, että joku eurooppalainen opettaisi valkoisen paremmuutta ja oikeutta ko. tekoon. Asian ratkaisee käytännössä TAHTO ja KYKY. Intiaaneilta ei nimittäin olisi voinut maita viedä ellei siihen olisi syystä tai toisesta ollut TAHTOA ja KYKYÄ. Siis aivan sama luonnon laki joka tekee kissasta saalistajan ja hiirestä saaliin. Jos asia olisi päinvastoin, olisivat intiaanit valloittaneet Euroopan, ja hiiri söisi kissan.
Nämä ovat elämän realiteetteja, ei oppeja.
"(Mikähän transiitti lienee taivaalla kun jatkuvasti tulee esiin tämä tarve liputtaa tasa-arvon ja sisaruuden puolesta...)"
Minä voin vastata puolestasi! Se "transiitti" on holocaust, ja "taivaalla" se on vaikuttanut jo vuodesta 1945.
On OPPI, että valkoinen ihminen on luonnostaan parempi. Tällainen oppi yllyttää valkoista ihmistä kehittämään itseään ja varusteitaan (mm. aseet) yhä enemmän ja enemmän, ja itsekkäästi olettamaan että koko maailma on hänen otettavissaan.
Mikäli ihminen ei oleta olevansa luomakunnan kruunu, hän ei välttämättä lähde siihen varusteluun ja kilpailuun mitä länsimainen mieli pitää itsestään selvänä.
Se minua tietysti ihmetyttää että länsimaat aikoinaan niin auliisti ottivat kristinuskon vastaan, ja käänsivät sen itsensä irvikuvaksi. Jeesuksen nimeen sitten tehtiin kaikki kansat alamaisiksi.
Valkoinen ihminen on minulle loputon arvoitus! Mikä heidät oikein sai tikittämään alunperin? Jonkinlaista rupusakkia karjanomistajaa saapui jostakin idästä tai lähi-idästä Eurooppaan, ja sen jälkeen on kaikki ollut yhtä huimaa kehitystä. Mistä se kaikki alkoi niin yhtäkkiä? Jos valkoiset olivat niin erinomaisia jo kehittyessään ammoisina aikoina, miksi korkeakulttuurit ryöpsähtivät olemassaoloon vasta noin vuonna 3000 eaa?
(Olen kyllä tutkinut jumalastronautti-teoriaa josko siitä löytyisi selitystä... Ehkäpä ajatus jumalan poikana - fyysisesti - olemisesta aiheuttaa niin mielettömän itsetunnon, että sen turvin ponnistaa pitkälle. Mutta toisaalta inkoillakin oli ajatus kuninkaidensa jumalallisuudesta, ja missä he ovat nyt?)
"On OPPI, että valkoinen ihminen on luonnostaan parempi. Tällainen oppi yllyttää valkoista ihmistä kehittämään itseään ja varusteitaan (mm. aseet) yhä enemmän ja enemmän, ja itsekkäästi olettamaan että koko maailma on hänen otettavissaan."
Itse asiassa opiksi se muuttui vasta 1800-luvulla, sitä ennen toiminta oli vaistonvaraista.
Ennen opin syntyä ymmärrettiin vain oman populaation tarve menestyä, saada parhaat laidun- ja metsästysmaat. Rodulliset ominaisuudet -joista
menneen ajan ihmiset eivät paljoakaan ymmärtäneet-
loivat luonnostaan "nokkimisjärjestyksen" missä valkoinen pääsi huipulle.
"Mikäli ihminen ei oleta olevansa luomakunnan kruunu, hän ei välttämättä lähde siihen varusteluun ja kilpailuun mitä länsimainen mieli pitää itsestään selvänä."
Kyllä se vaan lähtee ilman oppejakin. Pätee muuallakin eläinkunnassa, ja tummaihoisten kansojen piirissä. Ei valkoiset ole ainoita jotka sotivat ja ryöstävät ja valloittavat toisten maita. Suurin koskaan elänyt valloittaja oli mongoli Tshingis Khan.
"Se minua tietysti ihmetyttää että länsimaat aikoinaan niin auliisti ottivat kristinuskon vastaan, ja käänsivät sen itsensä irvikuvaksi. Jeesuksen nimeen sitten tehtiin kaikki kansat alamaisiksi"
Hallitsijat huomasivat, että kristinuskon kaltainen oppi sopii psykologisesti paremmin oman kansan henkiseen alistamiseen ja hallitsemiseen. Vanhoilla pakanallisilla uskonnoilla ei ollut samaa pelotusvoimaa kuin kristinopilla. Hallitsijat toivat kristinuskon Eurooppaan, eivät kansalaiset.
"Valkoinen ihminen on minulle loputon arvoitus! Mikä heidät oikein sai tikittämään alunperin? Jonkinlaista rupusakkia karjanomistajaa saapui jostakin idästä tai lähi-idästä Eurooppaan, ja sen jälkeen on kaikki ollut yhtä huimaa kehitystä. Mistä se kaikki alkoi niin yhtäkkiä? Jos valkoiset olivat niin erinomaisia jo kehittyessään ammoisina aikoina, miksi korkeakulttuurit ryöpsähtivät olemassaoloon vasta noin vuonna 3000 eaa? "
Selitys lienee siinä, että heillä [valkoisilla] on ollut jo muinaisuudessa korkeakulttuuri, joka sitten jonkin katastrofin seurauksena on tuhoutunut. Elossa selvinneet aloittivat uuden nousun Euroopassa. Ehkä heidän edellinen suuri sivilisaationsa oli Atlantis.
"(Olen kyllä tutkinut jumalastronautti-teoriaa josko siitä löytyisi selitystä... Ehkäpä ajatus jumalan poikana - fyysisesti - olemisesta aiheuttaa niin mielettömän itsetunnon, että sen turvin ponnistaa pitkälle. Mutta toisaalta inkoillakin oli ajatus kuninkaidensa jumalallisuudesta, ja missä he ovat nyt?)"
Monet muinaiset kirjoitukset, mm. intialaiset kertovat avaruudesta tulleista muukalaisista jotka olivat pitkiä vaaleaihoisia, sinisilmäisiä, ihmisiä.
Inkoilla on, kuten useimmilla muillakin ihmisillä, samat pyrkimykset elämässä, mutta heistä ei ole kilpailijaksi valkoihoisille, he jäävät nokkimisjärjestyksessä armotta alemmalle orrelle.
Totuudenetsintä on joskus raskasta.
Itse en ole ehtinyt satoja kirjoja lukemaan ja niiden oppeihin kyllästymään, mutta tuskin edes etsin vakavissani tuekseni mitään oppia.
Omat lievät yliluonnolliset kokemukseni ja varsinkin Hermann Hessen kirjojen lukeminen saivat minut kuitenkin kiinnostumaan etsinnästä.
Hesse on toki vain kaunokirjailija ja hänen tekstejään voi syyttää eräänlaisesta lapsellisuudesta, mutta on hänkin tuttu nimi vähän vanhempien etsijöiden, kapinoitsijoiden ja mystikoiden parissa.
Haluaisinkin tietää mitä mieltä olet erityisesti Siddhartha-kirjasta.
Se on lyhyt luettava, jos et ole jo lukenut sitä.
pannaanpa korvan taakse; sitten kun koittaa taas pitkä ja pimeä talvi, on aikaa lukea jos jotakin.
Olen alkanut vähän kallistua tällä hetkellä sille kannalle, että minun kannattaisi nähdä koko ELÄMÄ suurena ihmeenä ja mysteerinä, niin sillä tavoin voisin elää maagisessa todellisuudessa ilman että koko ajan voihkin etten näe 3. silmällä tms.
Ja elämähän se minulle parhaat kiksit antaakin, aina kun pääsen ns. yläkierteeseen fiilisteni kanssa...
Siddharthassa on hieman tuonsuuntaista ajattelua ja lisäksi se on suhteellisen lyhyt luettava.
Huilunsoittaja-runokokoelmaa voisi myös vilkaista, sillä runot ovat lyhyitä ja huonon alun jälkeen löytyy mielestäni aika voimakkaita runoja kuten Vaiheet.
En silti osaa sanoa mihin tulokseen tulet Hessestä ja häntä voi syyttää myös eräänlaisesta sovinismista, sillä ovathan kaikki hänen tekstiensä päähahmot miehiä.
Mainoksen Siddharthasta pistän kuitenkin.
http://www.online-literature.com/hesse/siddhartha/
Sama täällä. Olen lukenut aika paljon, uskonut moneen, lopettanut uskomaan asioihin joihin olen uskonut jne... nykyään en halua lukea paljon mitään koska kaikki kirjoitus tuntuu olevan tahallista disinformaatiota.
Nykyään haluaa vain kokea ja näkeä kaiken itse, eikä ammentaa tietoa kirjoista ja muilta ihmisiltä.
Jep, niinhän sen pitäis mennä. Aina pitäis muistaa pysyä kriittisenä kaikelle valmiina syötettävälle informaatiolle. Ja niin niitä vastauksia totta vie alkaa löytää sisältään.
Vaikka on keskustelustakin joskus apua. Mulle ainakin, kun omaan tietoon on välillä vaikea luottaa. Vielä ainakin ;-)
Kuten sanoit, keskustelustakin on valtavasti apua hyvin monessa asiassa ja ilmän keskustelua, elämässä tuskin mikään sujuisi hyvin.
Ongelmana on kuitenkin, että aina ei löydy ne oikeat ihmiset joiden kanssa keskustelisi.
...tällekin foorumille on oikeasti käyttöä. Juttuseuraa löytää huomattavasti helpommin kuin normaalielämässä, ikävä kyllä. Vaan hälyä täälläkin suurin osa on. Pitäisiköhän perustaa joku suljettu keskustelualue.
että saat etsiä sitä "totuuttasi" maailman tappiin asti ja olet edelleen yhtä tyhmä kuin nytkin. yhtä tyhmä kuin meistä kaikki muutkin.. mutta enhän voi kieltää sinulta sitä päänsäryn riemua jonka tuosta tulet saamaan.