Hei! Osaisiko kukaan auttaa?
Minulla on lapsi(6v) erään miehen kanssa. Erosimme kun lapsi oli 1v ja sen koomin ei olla yhteyttä pidetty.. Mies ei ole kantanut mitään vastuuta lapsestaan(vaikka alussa yritin järjestää tapaamisia ja yhteishuoltajuuskin oli hetken) ja hänen elämäntilanteensa on sellainen ettei luultavasti saisikaan kun valvottuja tapaamisia jos joskus niitä haluaisi.
Olen nykyään avoliitossa(menossa naimisiin)nykyisen mieheni kanssa. Olemme asuneet yhdessä neljä vuotta ja poikani kutsuu häntä isäksi ja pitää häntä ainoana oikeana isänään. Meille on tulossa toinen lapsi ja haluaisimme molemmille lapsille samat oikeudet.
Miten tällaisissa tilanteissa adoptio onnistuu? Olen kysynyt lapseni biologiselta isältä adoptiolupaa, mutta hän ei sitä suostunut antamaan. Onko tällaisessa tilanteessa mitään mahdollisuutta anoa adoptiota vaikka oikeuden kautta jos ei muuten onnistu? Ja mitkä ovat todennäköisyydet adoption saamiselle(vai onko niitä edes?)jos biologinen ei suostu?
Tiedän, ettei lapsen biologinen isä tule koskaan kantamaan vastuuta pojastaan...
kiitos vastauksista jo etukäteen.
Minulla on lapsi(6v) erään miehen kanssa. Erosimme kun lapsi oli 1v ja sen koomin ei olla yhteyttä pidetty.. Mies ei ole kantanut mitään vastuuta lapsestaan(vaikka alussa yritin järjestää tapaamisia ja yhteishuoltajuuskin oli hetken) ja hänen elämäntilanteensa on sellainen ettei luultavasti saisikaan kun valvottuja tapaamisia jos joskus niitä haluaisi.
Olen nykyään avoliitossa(menossa naimisiin)nykyisen mieheni kanssa. Olemme asuneet yhdessä neljä vuotta ja poikani kutsuu häntä isäksi ja pitää häntä ainoana oikeana isänään. Meille on tulossa toinen lapsi ja haluaisimme molemmille lapsille samat oikeudet.
Miten tällaisissa tilanteissa adoptio onnistuu? Olen kysynyt lapseni biologiselta isältä adoptiolupaa, mutta hän ei sitä suostunut antamaan. Onko tällaisessa tilanteessa mitään mahdollisuutta anoa adoptiota vaikka oikeuden kautta jos ei muuten onnistu? Ja mitkä ovat todennäköisyydet adoption saamiselle(vai onko niitä edes?)jos biologinen ei suostu?
Tiedän, ettei lapsen biologinen isä tule koskaan kantamaan vastuuta pojastaan...
kiitos vastauksista jo etukäteen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
"Tiedän, ettei lapsen biologinen isä tule koskaan kantamaan vastuuta pojastaan... "
Koska tiedät tulevaisuudenkin noin tarkkaan, niin kyllä sinä varmasti tiedät tämänhetkiset asiatkin.
Turhaan kyselet täältä, täällä eivät tiedä niinkään paljon kuin sinä.
kiitos erittäin asiantuntevasta vastauksesta!! tiesin että täällä niitä riittää.
...että lapseni biologinen isä on narkomaani ja istuu jatkuvasti vankilassa.. siitä "päättelin" ettei tule kantamaan vastuuta! Eikä häntä ole vastuunkantaminen kiinnostanut selvinpäinkään. Hän on nähnyt lapsensa viimeksi 5 vuotta sitten!
Oletko tietoisesti tai tiedostamattasi hankkimassa lapsen isälle jotain kostoa, ja käytät lastasi tässä hyväksesi?
En todellakaan ole kostamassa biologiselle isälle. Koen sen vaan olevan parhaakseni pojalleni. Mieheni(joka on kasvattanut pojan lähes vauvasta lähtien) rakastaa häntä aivan kuin omaansa. Aivan varmasti hän pitäisi pojasta huolta vaikka eroaisimmekin joskus, mutta jotenkin adoptio vielä sinetöisi tilanteen.. Ja niinkuin mainitsin, on meille tulossa toinen lapsi ja haluaisin että ovat molemmat täysin tasavertaisia.
Olen pahoillani kuinka tyhmiä ihmiset ovat!Että mitä kysymyksiä ja tenttaamista. Kysyit olisiko jollain tietoa et arvostelua.. Hitsi mitä tyyppejä.. Toivon että saatte nidottua perheen yhteen.
Ota yhteyttä kuntasi sosiaalitoimistoon, saat sieltä tietää miten voit edetä.
Olen kysynyt monta kertaa enkä saa muuta vastausta kun että siinä ei ole järkeä... muttakun haluamme mieheni kanssa molemmat tätä asiaa kovasti ja olen vakuuttunut että se on pojallemme parhaaksi..
Adoptio ilman biologisen vanhemman suostumusta on lain mukaan yksiselitteisesti poissuljettu, ja niin sen täytyy ollakin!
Ajattele, jos olisit itse se vanhempi, joka elää huumeista tai alkoholista riippuvaisena eikä ehkä hallitse elämäänsä. Vaikka olisi kuinka todennäköistä, ettet koskaan tule saamaan elämääsi kuntoon, ei asiaa sentään voida päättää etukäteen!
Ennen kaikkea mieti, miltä lapsestasi tuntuisi myöhemmin, kun hän haluaa tietää (kai sentään olet kertonut hänelle bioisästä?) taustoistaan ja saa kuulla, että hänen äitinsä pakotti biologisen isän luopumaan hänestä tahdonvastaisesti?!!
Sinun pitäisi ymmärtää, etteivät lapsenne koskaan tule olemaan "tasavertaisia" (huono sanavalinta), sillä toisella heistä on eri biologinen isä. SITÄ SEIKKAA EI ADOPTIO MUUTA MIKSIKÄÄN. Uskon kyllä, että itsellesi olisi mukavaa voida "virallisesti" unohtaa ex-miehesi, mutta tässä ei ole kysymys sinusta.
Aivan eri asia on sitten se, ketä lapsi sanoo isäksi ja kuka on hänelle "oikea" isä, kasvattaja ja kuuntelija. Siitä ja lastenne tasavertaisesta kohtelusta perheessä päätätte te omalla toiminnallanne, ei oikeusistuin.
Jos todella ajattelet poikanne parasta, ymmärrät, että hänen parhaakseen ei ole yrittää jälkikäteen muuttaa tosiasioita.
minä nimenomaan ajattelen lastani. Ja olemme puhuneet pojallemme että hänellä on biologinen isä eri isä kun oikea isä. Minun mielestäni vaan on ehkä turhan aikaista puhua tarhaikäisen kanssa vakavasti tällaisista asioista..
Ja en ymmärrä miksi saan kauheat syyllistykset jos kysyn asiaa mikä minua vaivaa?
Ja en edes ymmärrä, miten voisin ajatella itseäni tässä asiassa, tottakai ajattelen poikaani ja hänen oikeuksiaan...
Ja totta, se "tasavertaisuus" oli huono sanavalinta. Kyllä meidän perheessä tasavertaisuus vallitsee, oli adoptio tai ei.
"Adoptio ilman biologisen vanhemman suostumusta on lain mukaan yksiselitteisesti poissuljettu, ja niin sen täytyy ollakin!"
^asia ei kylläkään ole ihan noin...
Väitätkö siis, että olisi laillista adoptoida lapsi ilman biovanhempien suostumusta? Käsittääkseni näin ei ole, siis tietenkin olettaen että molemmat vanhemmat ovat elossa ja tunnustaneet lapsen omakseen.
väitän... jos on tarpeeksi raskauttava syy...
Mutta kuvaamasi tilanne ei ole riittävän raskauttava syy. Adoptiolaissa on todellakin sellainen kohta, joka mahdollistaa erityisissä tilanteissa adoption ilman biologisen vanhemman lupaa. Aiemmin tätä on käytetty jonkun verran esimerkiksi tilanteissa, joissa sijaisvanhemmat ovat halunneet adoptoida heille sijoitetun lapsen ilman biovanhempien suostumusta. Nämä tapaukset ovat kuitenkin vähentyneet lähes olemattomiin, koska asioista ajatellaan nykyään vähän eri tavalla. Nykyään näitä adoptioita ei enää pistetä vireille, koska ne eivät mene läpi. Sen sijaan lapsen pakkoadoptioon suoraan synnytyslaitokselta nähtiin riittävästi syitä tapauksessa, jossa biologinen vanhempi oli psyykkisen sairautensa vuoksi tappanut aiempia vastasyntyneitä lapsiaan. Esikoispoikasi elämä kuitenkin todennäköisesti nähdään riittävän turvallisena. Jos esikoisesi suostuu, tuleva aviomiehesi voi adoptoida hänet sen jälkeen, kun hän on täyttänyt 18 vuotta.
kiitos vastauksesta syysleimukka. Tiedän että tämä meidän tilanne ei ole riittävän raskauttava adoption saamiselle ilman biologisen isän lupaa... ja ilmeisesti meillä ei ole asian suhteen vaihtoehtoja.
Hei!
meillä oli joskus sama tilanne, ja koska adoptiota ei onnistuttu saamaan, niin mies halusi tehdä testamentin, jolla turvattiin kaikille lapsille yhtäläinen perintäoikeus. Siinä voi vielä temppuilla perintöveroasian kanssa, kun laittaa testamentilla perimisjärjestystä vähän uuteen kuvioon. kannattaa ottaa yhteyttä lakimieheen.
Samoin meillä tehtiin huoltajuustestamentti, jolla minä siis viimeisenä tahtonani toivon, että lapset jäävät mieheni kanssa, mikäli itse en heistä jostain syystä pysty huolehtimaan.
Jokaiseen paperiin isän kohdalle kirjoitan tylysti mieheni nimen, ja lisäselvityksiin selvennän tilannetta.
Lapset tietävät, ettei isä ole kaikilla ollut teko/syntymähetkellä sama, mutta että sama isä kuitenkin pipiin puhaltaa ja pyörän korjaa kaikilla.
Miten tai siis riittääkö sellainen yksinkertainen paperi ja mihin se pitää viedä että siitä tulee virallinen????
..adoptoida poikaa ilman bioisän lupaa. Vaikka pojan ex-mies istuisi vankilassa taposta, hän ei menetä oikeuksia poikaansa.
Ei siis todellakaan MITÄÄN MAHDOLLISUUTTA uuden miehesi asoptoida poikaa, jos isä ei suostu luopumaan oikeuksistaan.
Moi. Yritin lukea kaikki vastauksia mutta alkoi verenpaine nousta suunsoittajien takia..
joten: muistaakseni 1,5v suhteen jälkeen sun miehellä olis adoptio-oikeus sun lapseen, mutta ei ennen.
Enpä tiedä, miten biologisen isän saisi suostuteltua antamaan huoltajuus pois, mutta suosittelen, että hankkisitte ihan juristin joka on tämän alan ammattilainen niin hänellä on varmasti keinoja.
Toivottavasti saatte asiat kuntoon ja jollei adoptio onnistu niin voittehan tehdä kaikki perimisjärjestelyt niin, että lapset ovat tasa-arvoisia.
Moi
Tsemmpiä pyrkimyksillesi saada adoptio läpi.
Jos talous kestää ottäkää yhtettä johonkuhun lakimieheen ja selvittäkää asia sitä kautta.
Älä vain ryhdy lapsellesi selittämään mitään oikean isän edesottamuksista. Mitä vähemmän lapsi hänestä tietää sen parempi.
Itseni on adoptoitu vasta aikuisena, mutta saimme tietää että aikaisemminkin olisi ollut mahdollista ilman toisen vanhemman suostumusta se toimittaa.
Hylkääminen olisi toiminut perusteena.