http://yle.fi/teema/tiedeuutiset/uutinen.shtml?id=14500 ja mun koko raskaus on stressaava aika,olen jo viikolla 35 ja nyt stressaan lisääksi stressistä
SHOKKI!!!
shokki:(
9948
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Luitko edes koko artikkelia vai ainoastaan otsikon? Rauhoitu nyt. Moniko sukulaisistasi kuoli raskautesi ensimmäisen kolmanneksen aikana?
kyllä luin!Mä olin ahdistunut 4 viikkoa,tosi kova tressi oli,viikolla 31,muistakseni.Alkuraskaudessa myös oli jotain.Onko sekin vauvalle vaarallista?
nyt sitten ressaat asiasta, jolle et enää voi mitään... Vauvalle olis hyväks, kun ottaisit nyt rauhallisesti, vaikka tiedän, että hyvähän toisen on näin sanoa, kun ei sama koe, kuin sinä...
... ressiä ei lisää, kiitos.
Enpä jaksa uskoa että lähiomaisen kuolema tai hautajaisissa käyminen tuottaa by default skitsokersoja. Kuukausi sitten isoäitini kuoli, ja hautajaiset tietysti järjestettiin. Olin surullinen ja ikävissäni, mutta en voi sanoa stressanneeni tai hautoneeni tuota asiaa kummemmin. Enkä usko että tuon tapahtuman ansiosta saatan maailmaan potentiaalia mielenterveyspotilasta sen enempää kuin potentiaalia atomifyysikkoakaan!
Tiedeuutisten esittelemän teorian perusteella yhdenkään sota- tai kriisialueilla syntyneen lapsen ei pitäisi siis varttua mieleltään terveenä ja sitä rataa? No huhhuh.
Kun noista mielen sairauksista, sen paremmin kuin kyllä ruumiinkaan, ei mikään noitatohtori pysty niiden puhjetessa sanomaan, että syy olisi sikiöajassa, ja erityisesti siinä ja tässä syyssä.
Kuten artikkelissakin sanottiin, perinnöllisyys vaikuttaa vahvasti, muttei selitä kaikkea. Sepä se: sitä kaikkea muuta ei ole selvitetty.
Odottavan äidin stressin lisäksi on epäilty flunssaakin lapsen skitsofrenian syyksi.
Ja kenellä oli ihan oikeet todisteet..?
Aivon sairauksista, ja miksi niitä kukakin saa, ei ole paljoa varmaa sanottavaksi, tietääkseni. Ilmeisesti aika monilla on "valmiudet" sairastua, ja riippuen sitten siitä, miten elämä heittelee, ja millaisia selviytymistaitoja ja turvaverkkoja on siihen mennessä onnistunut saamaan, ratkeaa aika paljon.
Luonne-eroja ei pidä myöskään väheksyä: joku on itserakas, vihainen sisupussi, joka pitää ihmisistä, joku toinen pehmeämpi myötäilijä, joka ei osaa ilmaista pahaa oloaan. Reagointitavat ja asioiden käsittelytavat ratkaisevat varmaan paljon.
Eli: vaikka lapsesi sitten joskus sairastuisi mihin, et voi tietää, onko hän itse sairastanut jonkin viattoman infektion (joiden epäillään laukaisevan esim. pakkoneuroosia), kolauttanut päänsä, kokenut liikaa ristiriitoja vai yksinkertaisesti on vain siinä mielessä vähän epäonnekas, että hänen on selvittävä jonkun sairauden kanssa.
Mielestäni parasta mitä voit tehdä, on kasvattaa lapsestasi vahva, itseensä uskova, empaattinen ja positiivinen kansalainen. Tämä edellyttää omalla esimerkillä opettamista. Tavoitteena on, että hänellä on hyvä tunne itsestään. Silloin on parhaat eväät selvitä elämästä, toi se mukanaan, mitä sitten tuokaan.
Ehkä terveet 100 vuotta elämää, ei sitä hei tiedä!! :)
minullakin oli kova ahdistuneisuus,voi ei ahdistaa nyt:´(
Mulla oli hirveä stressi ihan koko raskauden ajan, itkin ja riehuin elämän tuskaa ja kaikkea. Mutta, kuinkas kävikään.. Maailman ihanin tyttö on meillä nyt ollut 11/2 vuotta ilostuttamassa!! Keskosena tosin syntyi, syytä ei tiedetä, muttei se kova hermopaine ainakaan auttanut yhtään tätä.
Ei kannata uskoa kaikkea, ihan turhaan itselleen pahan mielen saa. Jos jotain mielen tauteja joskus myöhemmin ilmenee, niin sitten mennään eteenpäin sillä mitä on annettu. Minäkin olen vain ihminen, ja elin sitä raskausaikaa niillä henkisillä ja fyysisillä resursseilla, jotka silloin oli käytettävissä.
Vähän irti asiasta: Joskus ammoinhan se vasta onkin stressaavaa ollut, kun on sota-aikaan yrittänyt ylipäätään sleviytyä hengissä jne! Ja entäs esim. juutalaisvainot? Kyllä sen ajan odottajillakin on ollut kovat oltavat, mutta ei heidänkään lapsillaan ole normia enempää skotsofreniaa ilmennyt..
kyllä tuntuu tressaavalta juuri välillä lukea noita tutkimuksia kun jos sattuu olemaan vaikeaa niin...silloin on seurauksena jotain vielä vaikeampaa.
Uskon kyllä odottavan äidin tressin jotain vaikuttavan sikiöön, mutta luulisin, että sillä voi olla suurempi merkitys miten odottava äiti työstää tressiä.
Eli tunteiden patoaminen ja jähmettyminen voi olla pahempaa kuin se, että esim. itkee ja riehuu.
Ja syyhän voi olla sekin, että yleensä ihminen joka ei kykene suremaan patoaa tunteensa ja opettaa saman toimimattoman tyylin lapsilleen tai ei kykenen olemaan läsnä lapselleen masennuksen takia...ja sairastuminen skitsofreniaan on "helpompaa" näin sitten lapselle.
Pahaa maailmaa ei aina pääse pakoon ja monesti tressiä nyt taastusti tulee odottaessa.
Olisi evoluutiolta aika outo kehityksen tulos jos vain niiden lapset selviävät joiden äidit hymyilevät iloisina läpi raskauden.
Uskosin sillä olevan merkitystä miten odottava äiti käsittelee vaikeat asiat.