Olen tosi ujo vieraiden ihmisten seurassa, mutta tuttujen kesken olen aika luonnollinen. Miski? Vieraille kun yrittää edes puhua normaalisti, niin ääni ei tule kuuluvana, vaan heikkona, ja normaalit eleet ja ilmeet (ilo, yms.) ei toimi :(
Kuinka pystyn olla rennompi vieraidenkin ihmisten kanssa? Ei onnistu tutustuminenkaan kun ujostuttaa. Tämä on kamalaa, auttakaa joku!!
Kuinka pystyn olla rennompi vieraidenkin ihmisten kanssa? Ei onnistu tutustuminenkaan kun ujostuttaa. Tämä on kamalaa, auttakaa joku!!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Niinhän se usein menee, että vieraille ihmisille ei ole helppo puhua. Luulisin että lähes kaikkia ujostuttaa vieraiden ihmisten seurassa. Ehkä se ei vain näy kaikista. Itselläni on myös niin että olen hyvinkin sosiaalinen tutummassa seurassa. entäs kun joudun vieraaseen seuraan. Saatan kyllä puhua, jos puhuttavaa on, mutta koko ajan olen helvetin varuillani. Mitä jos sanon jotakin tyhmää? Jos se ei hyväksykään mua? Jos se on ihan eri mieltä ja ilmasee sen selvästi? Sitten tuntuu, kun koittaisin mielistellä ja suurinpiirtein kerjätä hyväksyntää. Kunvoisikin olla edes vähän rennommin. Lisäks silmiin kattominen on välillä tosi vaikeeta. Ihan kun pelkäisin muiden huomaavan, että silmistäni heijastuu pelko.
mull on ihan samat oireet mut täriseeks sun kädet kun sä allekirjota jotain papereita sillon ku joku tuntematon katto siin samal
mun kädet tärisee ja alan hikoilla ja teen vääriä ratkaisuja ja nimikirjotus menee päin persettä tää on mun helvetti ja se jatkuu vielä kun teen jotain koetta alan hermostumaan ja alan unohdella asioita ja lopulta kaikki menee päin ittua
Mullakin on ollut ja joskus vieläkin tota samaa. Pankkikortilla maksan entistä useammin nykyisin kun olen oppinut ajattelemaan hieman toisin. Ujo ihminen usein keskittyy liikaa itseensä, katsoo tavallaan sisäänpäin, tuntuukin kuin koko maailma tuijottaisi juuri sinua, juuri sitä kirjoittavaa kättä tai tärisevää suupieltä...totuushan tietenkin on ettei toinen niin tarkkaan sitä katso, tai jos katsookin, niin ei hän odota että mokaat itsesi.
Kuvittele itsesi tilanteeseen jossa annat paperin toiselle allekirjoitettavaksi. Kun katsot kirjoittajaa, ajattelet ja tarkkailet varmasti vain sitä että kirjoittaako toinen oikeaan kohtaan tai toimiiko kynä tms. Et välttämättä edes huomaa jos toisen käsi tärisee hieman. Ja jos huomaat, niin mitä ajattelet? Ajatuksesi ovat aivan varmasti vain myötätuntoisia.
Hengitä syvään ja yritä ajatella jotain muuta kun kirjoitat. Älä ainakaan välttele kovin paljon tilanteita joissa jännität. Yritä ajatella positiivisesti, jos mokaat, niin ei siihen kuitenkaan maailma kaadu. Itselläni on vaikka kuinka paljon ollut tilanteita, joita olen märehtinyt kauan jälkeenpäin...miksi taas jännitin ja miksi mokasin ja kunpa en olisi mennyt sinne jne. Ei sellainen auta! Jännittäminen välillä pahenee ja välillä helpottaa, sen kanssa oppii kyllä elämään. Ihminen joka jännittää, on vain kriittisempi itselleen. Siitä on jopa hyötyä sinullekin joissakin tilanteissa, tulet sen vielä huomaamaan...
Tsemppiä sinulle ja kaikille muillekin!
harva vieras huomaa ujouttasi.
Ehkä ammattilainen, mutta 99%:lle olet ihan normaali, vaikka itse tuntisit kipsin kurkkuasi myöden.
Minä olin aina suuna päänä joka paikassa, mutta varsinainen esiintyminen ei ollut ollenkaan mielipuuhaani.
Kun sitten jouduin esiintymään, opettelin ja sitteen kun joduin vaativaan tilanteeseen, polvetkin vatkasivat.
Kun pidin ensi kerran esiintymisen sadoille ihmisille, jännitin niin, ettensaanut ilmaa.
Kaikki kehuivat ja tulivat kiittelemään.
Olen pitänyt puheen englanniksi 2000:lle keskieurooppalaiselle kollegalleni.
IHAN EXTEMPORE.
Kyä se siitä lähtee.
Tyttöni on ujo, eli hiljainen, mutta kukaan ei koskaan ole sitä meille tullut sanomaan, koska hänestä ei sitä kukaan päälle huoma, ellemme sitä itse toitota.
Emmekä enää toitota, koska kaikki on korjattavissa.
Jos edes on mitään korjattavaa.