kokemuksia

Shokissa olisi kuin pentu tulee omia kokemuksia labbis pennusta.Kunhan arki tulee pennullekkin vastaan hyppii pommppii pureskelee kaikkia mahdollisia huonekaluja jne koiralle omia puruleluja.Ei ole sisäsiisti helpompi ehkä opettaayhteen paikaaan sisälle ensin tarpeensa tekemään,koska aina ei voi ulos olla viemässä eikä pentu osaa jaksa pidättää.Matot likaantuu ne nyt ovat karvassa vähintäänkin aina labbiksen talossa ollessa.Tavarat voi myös lähteä matalilta pöydiltä.Ensimmäisen koiranpennun ottaminen yllättää aina vaativuudellaan rodulla ja tyypillä on merkitystä kuinka "paljon".Ehdottomasti koirakouluun heti pennusta tuo labradorin kotisivu kertoo hyvin myös labbarin pimeästä puolesta ja sitäkin riittävästi on,myös tuo missä esitellään noutajarodut.Minkä opetuksen pentuna kunnolla annat se ei koiralta unohdu koskaan.Labbis paranee vanhetessaan 5v jälkeen alkaa olla sinne päin kuten rauhallisen"normaali" koiran pitäisikin.

"Minkä opetuksen pentuna kunnolla annat se ei koiralta unohdu koskaan."-(niin hyvässä kuin pahassakin).

Heips!
Meidän poika on vielä aika "vauva", nelikuinen vasta! Mutta aivan iiihana tapaus, äitin oma silmäterä:D
Ensimmäinen koira meillä kyseessä, eikä kyllä yhtään ole kaduttanut tämä rotuvalinta. Vaikka pojalla vasta vähän ikää onkin, ollaan jo päästy hyvään vauhtiin sisäsiisteyden sekä "käytöstapojen" (=istuminen, odottaminen, luoksetulo jne) opetteluiden kanssa! Labbikset ovat siitä huippuja, että niitä on tosi helppo motivoida namipaloilla!
Mitään tuhoja pentu ei ole päässyt meillä tekemään, koska sillä on paljon leluja yksi JAKKARA, joita saa luvan kanssa jyrsiä niin paljon kuin haluaa:) Meidän poissaolessamme poika viettää aikansa isossa puisessa aitauksessa, jossa ei ole myöskään muuta tuhottavaa kuin lelut! Sitten kun poika on iso ja "viisas", luovumme aitauksesta ja toivomme (!) että se ei silloin sitten aloita huonekalujen ym järsimistä yksin ollessaan, kun ei ole siihen ikinä pentunakaan yksinollessaan oppinut.. (meille suositeltiin tätä keinoa)
Meille, joilla ei ole koskaan koiraa ollut, tämä on pentuaika on ollut ihanan uutukaista! Tuire Kaimion kirjasta olemme saaneet paljon vinkkejä kasvatukseen, ja tietysti muilta rodun harrastajilta:) En kyllä tiedä mitään ihanampaa kuin tieto siitä, että kotona joku odottaa aina häntä heiluen

Meillä on siis nyt 10vkoo tänään täyttävä labbisneiti. Perheessä meillä on aina ollut labbis, mutta nyt tätä tapaus on ensimmäinen omani, ja ensimmäinen pentukokemukseni.

Meillä kyllä jaksaa tuhoilla vähän mitä vaan, mihin pikku suu yltää. Myös meitä näykkii melkoisesti. Nyt jo oppinut vähän, että se on kiellettyä. Tuhoilemisesta sen verran, että pidän sitä normaalina, sillä luulen, että pennulla ei ole vielä selvää, mitkä on hänen tuhottaviaan tavaroita ja mitkä eivät. Se on vähän tuuristakin kiinni, että osuuko puruvimman aikaan eteen oma puruluu vai lipaston kulma. Olemme nostaneet sitten pitkiä takkeja pois naulakosta ym ym.

Mutta neiti on kuitenkin iloinen ja meidän rakas vauva:) Hurjasti onnea Teille uudesta karvapallosta! Hauskan hupsuja nuo pennut. Ja paljon kehuja tulee pihalla ihmisiltä :) Siinä sitten on sitten kiva patsastella ylpeänä äitinä ja isinä!

Moi.
Minulla on 10 kk vanha labbis-uros, eli asustellut meidän kanssa nyt piakkoin 8 kuukautta!
Päivääkään en ole katunut, että labbiksen koiraksemme valitsimme!!
Ihana, tosi oppivainen ja tottelevainen koira. Kova mielyttämisen halu, mutta omaa myös kovasti omaa tahtoaan ja päätään ja välillä koettelee ja kovasti.
En halua pelotella, mutta kerron meidän tapauksestamme..
Koiralla on TOSI kovat eroahdistukset, sen kanssa ollaan pitkät tovit taisteltu, nyt alkaa olla pikkuhiljaa voitettu pahin ahdistus..
MUTTA, meillä on menossa remonttiin muutamat huoneet, koska seinät ja lattiamatot revitty. Lisäksi maistellut vähän mattoja, sängyn ja muiden huonekalujen nurkkia, latureita ja muita johtoja..
Vaikka se aina harmittaa ja suututtaa tulla kotiin, kun vastassa on taas uusi tuho, niin kyllä se siitä huolimatta on IHANA ja RAKAS koira!!