Kirjoitan tässä ihan oman nimimerkkini takana ajatuksia herättäneestä uutisesta.
Ilta-Sanomat uutisoi tänään:
"Pikkulapset yöksi kadulle
Pienet kouluikäiset lapset nukkuivat kahdestaan kotona, kun isäpuoli saapui kotiin ravintolasta. Oli heinäkuinen yö, ja kello oli kolme.
Tyttö ja poika ihmettelivät, missä heidän äitinsä oli. Isäpuolen vastaus yllätti yöuniltaan herätetyt laöset: äiti oli jäänyt ravintolaan ja lasten piti nyt lähteä häntä sieltä hakemaan. Lasten äidin kanssa ravintolassa riidellyt isäpuoli lähetti seitsemän- ja yhdeksänvuotiaat lapset yön selkään. Lapset ehtivät kävellä lähes kilometrin ennen kuin he törmäsivät turvayrityksen vartijaan. --"
Uutinen jatkui vielä tuosta, mutta siinä oli tärkein pointtini, eli se, että kuinka usein tätä nykyään tapahtuukaan? Harva se päivä saamme lehdistä lukea ja uutisistakin joskus kuulla, miten äiti on lähtenyt kapakkaan ja jopa vaippaikäiset ovat lähteneet äitiä etsimään ja voineet joutua samalla todelliseen vaaraan.
Jos lapsi olisi vaikkapa 16-vuotias ja tällä olisi seuraa ja he varmasti pärjäisivät ja löytäisivät jääkaapista ruokaa, ei mielestäni olisi niin paha juttu, kuin jättää jopa imeväisikäinen lapsi keskelle sänkyä nukkumaan ja valehdella poliiseille hoitajasta - sitäkin on tullut luettua!
Mikä saa nyky-yhteiskunnassamme useat äidit käyttäytymään näin? Miksi he haluavat lähteä baariin, jättää lapsen vastuuttomasti yksin kotiin olettaen, että tämä kyllä nukkuu eikä hätää ole? Olettaisin, että suinkaan kaikki tapaukset eivät edes tule koskaan ilmi - ilmiannetuilla on ollut vain "huonoa tuuria".
Osaisin kuvitella, että äitien juoksuaika johtuu huonosta olosta, vapaudenkaipuusta ja jaksamattomuudesta. Joko ollaan liian ylpeitä että voisi myöntää voivansa pahoin, tai sitten ei välitetä mistään eikä kenestäkään. Pelkäävätkö nämä äidit kenties paheksuntaa, viranomaisten ehkä saamaa tietoa baariinmenosta tai jopa lasten huostaanottoa, jos ilmenee että äiti haluaa välillä ulos? Mielestäni olisi kuitenkin parempi pelätä niitä haukkuja ja huostaanottoa kuin kokea se oikeasti. Puhun kokemuksesta, koska oma lapseni huostaanotettiin masennukseni takia.
Tällä viestillä en halua herättää haukkumista, negatiivista karmaa tai muuta - sitä väistämättä tulee näin arkaa aihetta käsitellessä. Mutta mitä mieltä te olette - mistä johtuu, että tällaista tapahtuu nyky-yhteiskunnassamme?
t. Kiti**
Ilta-Sanomat uutisoi tänään:
"Pikkulapset yöksi kadulle
Pienet kouluikäiset lapset nukkuivat kahdestaan kotona, kun isäpuoli saapui kotiin ravintolasta. Oli heinäkuinen yö, ja kello oli kolme.
Tyttö ja poika ihmettelivät, missä heidän äitinsä oli. Isäpuolen vastaus yllätti yöuniltaan herätetyt laöset: äiti oli jäänyt ravintolaan ja lasten piti nyt lähteä häntä sieltä hakemaan. Lasten äidin kanssa ravintolassa riidellyt isäpuoli lähetti seitsemän- ja yhdeksänvuotiaat lapset yön selkään. Lapset ehtivät kävellä lähes kilometrin ennen kuin he törmäsivät turvayrityksen vartijaan. --"
Uutinen jatkui vielä tuosta, mutta siinä oli tärkein pointtini, eli se, että kuinka usein tätä nykyään tapahtuukaan? Harva se päivä saamme lehdistä lukea ja uutisistakin joskus kuulla, miten äiti on lähtenyt kapakkaan ja jopa vaippaikäiset ovat lähteneet äitiä etsimään ja voineet joutua samalla todelliseen vaaraan.
Jos lapsi olisi vaikkapa 16-vuotias ja tällä olisi seuraa ja he varmasti pärjäisivät ja löytäisivät jääkaapista ruokaa, ei mielestäni olisi niin paha juttu, kuin jättää jopa imeväisikäinen lapsi keskelle sänkyä nukkumaan ja valehdella poliiseille hoitajasta - sitäkin on tullut luettua!
Mikä saa nyky-yhteiskunnassamme useat äidit käyttäytymään näin? Miksi he haluavat lähteä baariin, jättää lapsen vastuuttomasti yksin kotiin olettaen, että tämä kyllä nukkuu eikä hätää ole? Olettaisin, että suinkaan kaikki tapaukset eivät edes tule koskaan ilmi - ilmiannetuilla on ollut vain "huonoa tuuria".
Osaisin kuvitella, että äitien juoksuaika johtuu huonosta olosta, vapaudenkaipuusta ja jaksamattomuudesta. Joko ollaan liian ylpeitä että voisi myöntää voivansa pahoin, tai sitten ei välitetä mistään eikä kenestäkään. Pelkäävätkö nämä äidit kenties paheksuntaa, viranomaisten ehkä saamaa tietoa baariinmenosta tai jopa lasten huostaanottoa, jos ilmenee että äiti haluaa välillä ulos? Mielestäni olisi kuitenkin parempi pelätä niitä haukkuja ja huostaanottoa kuin kokea se oikeasti. Puhun kokemuksesta, koska oma lapseni huostaanotettiin masennukseni takia.
Tällä viestillä en halua herättää haukkumista, negatiivista karmaa tai muuta - sitä väistämättä tulee näin arkaa aihetta käsitellessä. Mutta mitä mieltä te olette - mistä johtuu, että tällaista tapahtuu nyky-yhteiskunnassamme?
t. Kiti**
Vastaukset 3
Vanhimmat
minäkin olen kauhistellut samaa asiaa.olen myös ihmetellyt miksi päättävät tahot ei puutu lasten huonoon kohteluun nykyaikana teoin.neuvolakäyntejä pitäisi olla mielestäni kuuteen ikävuoteen saakka kaikille perheille.kotikäynnit olisivat tehokkaampia.niin naurettavalta kuin ehkä kuulostaa,pitäisi pakolliseksi saattaa ns.kurssi ennen ja jälkeen lapsen saannin.joku tämän tapainen.sama touhu myös eläimiä hankkiville.en ole fanaatikko,mutta jossain mättää.ajatellaanpa,millainen maailma on 20.vuoden päästä,jos lasten pahoinvointi jatkuu.uskon myös vakaasti,että väkivalta periytyy,geeneissä.
Totta se on, että vaikka asian tuleminen julkisuuteen on äärettömän noloa ja ehkä opettaa jotakin, ne ovat vain hätähuutoja monien perheiden tulehtuneesta tilanteesta. Äidille olisi myös tarjottava paljon enemmän tukitoimia - ilman, että herkillä synnytyksen jälkeen oleva äiti voisi mahdollisesti tuntea siitä alemmuudentunnetta. Pitää myös puuttua siihen, miten äitejä kohdellaan synnytyslaitoksilla. Jos kätilöiden ilkeys vie pohjan hyvin alkaneelta äitiydeltä, ei mikään ihme, että äiti ei tunne olevansa hyvä äiti, vaikka olisikin. Tapahtumaketjussa yksi asia johtaa toiseen ja lopulta tilanne on aivan järkyttävä.
Yksinään ei pidä lähteä mitään yksittäistä tahoa syyttelemään, koska niin monta tarinaa on lööppien ja sen takana, mitä toisesta vain vähän näemme. Silti ongelmiin pitäisi olla ennaltaehkäys. Miten voivat lapsemme nyt, tulevaisuuden veronmaksajamme ja päättäjämme, jos tilanne on niin monissa perheissä tämä? Entä mitä on maailma tosiaan 20 vuoden kuluttua, kuten sanoin? Äitien pahasta olosta vaietaan, koska vähän samaan tapaan kuin miehisyys on tietyistä asioista kiinni (kuten monen käsityksen mukaan vaikka sukupuolielimen koosta) äitien oma äitiys ja sen hyvyys on pitkälti joskus kiinni siitä, miten kulisseja pidetään pystyssä - joissakin tapauksissa. Kukapa lähtisi julkisuuteen omia perheasioitaan levittelemään, siksi tuloksena on joissakin perheissä tämä. Olettaisin näin.
Kuten sanoin = kuten sanoit. Anteeksi virheellinen näpyttely :)