Perjantai sekä kevät, siinä onnen aiheita riittämiin.
Viikonlopun aluksi säkeet J.H.Erkon runosta Kaipoon hetkenä.
Empä tiedä, mikä tunne
Suuresti mua surettaa,
Käännän silmän, katson kunne,
Aina jokin murhettaa.
Taitaa tyttö, oma neiton’
Hellästi mua kaivata,
Sempätähden pitää heiton
Tykönsä juur’ karata.
Vaikka tauti, kukatiesi,
Kovasti hänt’ rasittais’,
Vaikka herra Tuoni veisi,
Omaksensa omistais’.
Rientää pitää toden peräst’,
Vissist’ hän mua kaipaapi;
Luoksensa kuin pääsen sieväst’,
Suutelon mull antaapi.
Viikonlopun aluksi säkeet J.H.Erkon runosta Kaipoon hetkenä.
Empä tiedä, mikä tunne
Suuresti mua surettaa,
Käännän silmän, katson kunne,
Aina jokin murhettaa.
Taitaa tyttö, oma neiton’
Hellästi mua kaivata,
Sempätähden pitää heiton
Tykönsä juur’ karata.
Vaikka tauti, kukatiesi,
Kovasti hänt’ rasittais’,
Vaikka herra Tuoni veisi,
Omaksensa omistais’.
Rientää pitää toden peräst’,
Vissist’ hän mua kaipaapi;
Luoksensa kuin pääsen sieväst’,
Suutelon mull antaapi.
Vastaukset 4
Vanhimmat
tuolla alempana oli aihe jostakin viisaasta miehestä liekö sukua kirjoittajalle en tiedä.
Ei jaksa lukea, niin raskasta tekstiä aamuisin nämä tämmöiset leippoisat runot sopivat paremmin aamuun. Huomenta vain sateisesta turuust.
Kaunis kiitos koskettavasta runosta ja huomenta täältä vesisateesta.
Tätä oottelen nyt
http://www.coffeemakersetc.com/images/MCP.jpg
http://fi.wikisource.org/wiki/Kaipoon_hetkenä