Te, jotka olette toipuneet tästä sairaudesta. Miten elätte sovussa itsenne kanssa? Historiammehan (ainakaan minun) ei aina kestä päivänvaloa. Painaa syyllisyys niitä kohtaan, joita vastaan on tullut rikottua. Sekä kaikki muu alkoholin aiheuttamat sekoilut, irtisanomisen aiheuttama häpeä ym. Kyllä ymmärrätte, mistä on kyse.
Jos ja kun tästä toivun, niin väkisinkin aina silloin tällöin tulee mieleen, mitenköhän hyvitän ympäristölleni aiemmat "rikkeeni". Rikoksen polulla en ole käynyt, mutta melkein kaikkea muuta on tapahtunut. Yöt haluaisin toki nukkua rauhassa kuten muutkin ihmiset. Olla yhteiskunnan jäsen siinä missä muutkin, työtätekevänä perheenisänä, pienten lasten sellainen. Nyt on raittiuden alku meneillään ja toivottavasti kestää loppuelämän. Hyvältä tuntuu tämä toinen kuukausi ensinmäisen kamalan kuukauden jälkeen.
Jos ja kun tästä toivun, niin väkisinkin aina silloin tällöin tulee mieleen, mitenköhän hyvitän ympäristölleni aiemmat "rikkeeni". Rikoksen polulla en ole käynyt, mutta melkein kaikkea muuta on tapahtunut. Yöt haluaisin toki nukkua rauhassa kuten muutkin ihmiset. Olla yhteiskunnan jäsen siinä missä muutkin, työtätekevänä perheenisänä, pienten lasten sellainen. Nyt on raittiuden alku meneillään ja toivottavasti kestää loppuelämän. Hyvältä tuntuu tämä toinen kuukausi ensinmäisen kamalan kuukauden jälkeen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
elikkä aloitettava puhtaalta pöydältä. Jos haluat voit toki sairastaa ja ruoskia itseäsi lopunelämää. Siinä piiskamisen yhtyedessä yleensä vielä nuppikin tärveltyy pysyvästi. Jotkut tarvitsevat aivopesunkin -tiedä häntä? Jotkut suosittelevat nöyrtymistä ja lääkkeitä -enpä usko joo...
Sovita tekosi niiden kanssa joita olet loukannut. Ja käännä uusi lehti elämässä.
Aikaa muutokseen menee vuosia teitpäs sitten mitä tahansa. Voittaja olet ja vahvempi ja ehjempi kun selvität ja löydät sen elämän punaisen langan IHAN ITSE!!
Halleluujaa
oli yks mies, joka oli jotain pahoja tehnyt, ja se hyvitti sitä vanhaa pahaa tekoaan, niin, että meni aina joka päivä toimistonsa ullakolle pukeutumaan valepukuun ja kadulle esittämään vanhaa sokeaaVietnam-veteraania, joka vaan seisoi koko päivän kadulla kippo kädessä odottaen että ihmiset antaisi almuja. Ja päivän päätteeksi meni sitten aina himaan nukkumaan vaimonsa viereen. Ja joka päivä sama. En muista sitä strooria kunnolla, mutta se virkamies lookki, missä se lähti aina aamulla himasta, oli vissiin vaan hämäystä ja päivät hän siis vietti sokeana veteraanina kerjäämässä. Joo. Se oli mielestäni yksi Kingin rankimmista novelleista. Pisti miettimään, että aika rankkaa, jos on niin kovat tunnontuskat, että joutuu niin itseään ruoskimaan?
vaikkapa aa:ssa, sen ohjelmassa.
vähän kerrallaan.
ihan ilman uskontoja.
eikä uskontokaan ole vaihtoehtona pois suljettu, jos sen kokee omakseen. omaa kokemusta ei siitä osastosta ole.
hankala on pitemmän päälle olla ja elää, jos kaapit kolisee haamuja. kyllä ne pystyy hoitamaan, hieman aikaa se ottaa ja ennen kaikkea se täytyy tehdä.
näin oman kokemuksen mukaan, ymmärrän hyvin tilanteesi.
tartu toimeen ! vertaisapua saat ( halutessasi ) toisilta saman jo kokeneilta ja myös samassa tilanteessa olevilta.
ja aikanaan myös vielä raitistumista harkitsevilta, jotka myöhemmin päätyy samaan tilanteeseen.
silloin ja jo ennenki voit olla tukemassa muita, tekemässä tärkeää työtä. juuri tuota mitä nyt tuskailet.
kyllä siinä vertaistuki on kaikki kaikessa. ota apu vastaan.
asia on monen yhteinen. tsemppiä.
Oletko sitä mieltä, että yksin ei ole mahdolliuuksia toipua? Itse koen, että saattaa puolikin vuotta mennä hyvin, sitten repsahtaa. Unohtuu, missä mennään.
En koe AA:ta (ainakaan tähän asti) minulle sopivana. En pidä niistä yksinpuheluista ollenkaan! Miten tämä kummitoiminta pelaa? Entäpä muut kontaktit, seurakunta (en tosin kuulu kirkkoon) ym. Voisiko sieltä saada ammattimaista keskusteluapua, psykoterapiaa. Terveyskeskukset taitavat olla mahdoton tie kulkea. Vähän resursseja. Minulle tekisi hyvää psykoterapia vanhojen traumojen käsittelemiseksi. Masennuslääkkeet vähentävät oireita, eivät poista sairauden syytä.
Mullakin samat mietteet. Raittiuden alussa olen. Parisuhteesta en tiedä, saanko sen vielä kuntoon. Ystäviä ja läheisiä on, jotka ovat kyllästyneet juomiseeni.
Varmaan avun ja ajan kanssa asiat paranee, mutta nyt näyttää toivottomalta.
Kannattanee käsitellä asiaa niiden kanssa, jotka sinua ymmärtävät. Koeta saada myös vaimosi hoksaamaa oikea lähetymistapa uuteen alkuun. Syyllistäminen, häpeä (joita myös itse tunnen) pitää unohtaa. Hyvä tosiaan, että sinulla vielä ystäviä on. Toivottavasti heidän seuransa on sen arvoista, siis etteivät ole sitä vanhaa ryyppyporukkaa, vaan tosiystäviä. Ne kun erottuvat joukosta, kun ihmisellä on vaikeuksia! Onnea matkaan. Minulla toista kuukautta takana raitista aikaa. Vaikeaa on, varsinkin eka kuukausi oli aivan hirveää!
Tyypillisen suomalaisen juopon itsesäälissä kieriskelemistä.Yök.