Tänään on kulunut 4 kk:tta, kun olin sairaalassa keskenmenoni takia. Tuntuu, että pahaoloni ei helpotu yhtään. Lähipiirissä on nyt kuusi raskaana olevaa naista ja vaikka kuinka olen onnellinen heidän puolestaan, niin silti se tuntuu todella pahalta, kun miettii kuinka pitkällä itse olisi ja la olisi ollut 8. toukokuuta. Mitä lähemmäs sitä mennään, niin sitä pahempi oloni on kokoajan. Toivon, että jonakin päivänä olisin taas raskaana, mutta ajatus siitä pelottaa ihan kamalasti. Silti joka kuukausi kun menkat sitten alkavatkin, niin se tuntuu todella masentavalta. Olo on sekava ja masentava...voimia ei olisi tehdä mitään. Itkettää vähänväliä ja suru vie minusta voimat. Kyyneleet valuvat pitkin poskiani...mistä saisin voimia seuraavaan päivään?
Pahaolo vain
jatkuu...
3517
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ensinnäkin, osanottoni menetyksesi vuoksi.
Itse olen kokenut keskenmenon noin 6 kuukautta sitten eikä olo meinannut millään helpottaa. Käännyinkin sitten ammattiauttajan puoleen ja olen nyt käynyt tuota tuskallista kokemusta ja mahdolliseen uuteen raskauteen liittyviä pelkoja läpi pyskologin kanssa. Itseäni se ainakin on auttanut. Nuo kuvailemasi tunteet ovat kuin suoraan omasta tarinastani...uutta raskautta sekä toivoo että pelkää. Myös omalla kohdallani suruprosessi on pitkä ja vaatii varmaankin sen vuoden suruajan ja kaikkien merkkipäivien läpikäymisen. On myös täysin normaalia että raskaana olevat ihmiset herättävät ristiriitaisia tunteita ja muistuttavat omasta menetyksestä.Otathan yhteyttä vaikka oman terveyskeskuksesi psykologiin jos tuntuu että suru vie liikaa voimia, ulkopuoliselle puhuminen voisi auttaa. Voimia sinulle! Meitä on monta muutakin
Tiedän tunteen. Ensimmäisen keskenmenon
mä kestin suhteellisen hyvin.
Tulin uudelleen raskaaksi ja taas kesken.
Mun kaveri oli yhtä aikaa raskaana
ja meillä oli lasketut parin viikon välein..
Emmä osannu iloita kaverin vauvasta
kun omani menetin ja tuntu että sukuun
tulee koko ajan lisää vauvoja.
Mä tunsin itteni niin epäonnistuneeksi
ja huonoksi.
Aikaa siinä meni melkein vuosi,
ennen kuin ne ilta itkut loppu.
Nyt ne ei enää tunnu niin pahalta..
Voimia sinne!
Minulla on yksi oma elävä lapsi. Sen jälkeen 2 ulkopuolista raskautta ja km viikolla 12 ja 6 .
12 viikon km oli aika rankka juttu, koska olin 13 v tytölle jo ehtinyt kertoa olevani raskaana.
Meillä syötiin muutama kuukausi kertakäyttöastioista, en vaan jaksanut tiskata.
Tuskin tästäkään mitän apua on, mutta kuitenkin meitä on muitakin.