Koko loppuelämänikö minun pitäisi jaksaa tietäen, että sinä mies olet olemassa, mutta en sinua saa?
Ja tietäen, että sinäkin ajattelet samalla tavalla?
Eikö me tehdä hallaa itselle ja koko maailmalle, kun toimitaan näin järjen mukaan, eikä anneta tunteiden voittaa? Sano!
Olen yrittänyt sanoa itselleni, että tämä on ohimenevä hullutus, joka johtuu siitä tai tästä, ja että tällaista tapahtuu kaiken aikaa samassa tilanteessa oleville. Mutta me kumpikin tiedetään, ettei se niin ole (onhan tämä kytenyt jo vuosia). Tämä _on_ ainutlaatuista.
Ja tietäen, että sinäkin ajattelet samalla tavalla?
Eikö me tehdä hallaa itselle ja koko maailmalle, kun toimitaan näin järjen mukaan, eikä anneta tunteiden voittaa? Sano!
Olen yrittänyt sanoa itselleni, että tämä on ohimenevä hullutus, joka johtuu siitä tai tästä, ja että tällaista tapahtuu kaiken aikaa samassa tilanteessa oleville. Mutta me kumpikin tiedetään, ettei se niin ole (onhan tämä kytenyt jo vuosia). Tämä _on_ ainutlaatuista.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tää EI ollut multa ;)
multa..
se sitten oli, kun se ei ollut multakaan, oliko se ehkä sulta. Niinhän se täytyi olla, sultahan se oli?
Arvasinhan minä.