Ennen viikonloppu merkitsi minulle vapautta; vapautta nähdä ystäviä, olla rakkaan kanssa, tehdä merkityksellisiä asioita ilman velvoitteita. Pian kohtaan "normaalin" elämän kulissien toiselta puolelta, kun suljen koneen ja päätän työpäivän.
Kotona odottaa lasteni ohella vaimoni, josta olen kasvanut erilleen. Kasvanut erilleen naisesta, jota rakastin, jonka kanssa hankimme lapsia ja suunnittelimme tulevaisuutta, jota emme ole onnistuneet saavuttamaan. Elän ihmisen kanssa, joka ei kohtaa minua, tunteitani, ajatuksiani tai oikeastaan mitään, mikä on lasten lisäksi minulle tärkeätä. Tästä johtuen olen antanut itseni kasvaa erilleen hänestä. Toista suhdetta minulla ei ole, enkä sellaista tahdo, vaikka joudun kohtaamaan niin pohjatonta yksinäisyyttä sulkiessani työpaikan oven.
Miten surullista onkaan todeta, etten luonnollisesti myöskään minä pysty täyttämään hänen (toivottavasti vielä olemassa olevaa) tarvetta jakaa elämänsä kanssani. Välillämme on enemmän vihaa, pettymystä ja väsymystä, kun todellista rakkautta ja kumppanuutta. Pariterapiassakin olemme olleet, josta saatujen kokemusten mukaan minussa on liikaa vikaa. Ikävää.
Kaunista viikonloppua kuitenkin...
Kotona odottaa lasteni ohella vaimoni, josta olen kasvanut erilleen. Kasvanut erilleen naisesta, jota rakastin, jonka kanssa hankimme lapsia ja suunnittelimme tulevaisuutta, jota emme ole onnistuneet saavuttamaan. Elän ihmisen kanssa, joka ei kohtaa minua, tunteitani, ajatuksiani tai oikeastaan mitään, mikä on lasten lisäksi minulle tärkeätä. Tästä johtuen olen antanut itseni kasvaa erilleen hänestä. Toista suhdetta minulla ei ole, enkä sellaista tahdo, vaikka joudun kohtaamaan niin pohjatonta yksinäisyyttä sulkiessani työpaikan oven.
Miten surullista onkaan todeta, etten luonnollisesti myöskään minä pysty täyttämään hänen (toivottavasti vielä olemassa olevaa) tarvetta jakaa elämänsä kanssani. Välillämme on enemmän vihaa, pettymystä ja väsymystä, kun todellista rakkautta ja kumppanuutta. Pariterapiassakin olemme olleet, josta saatujen kokemusten mukaan minussa on liikaa vikaa. Ikävää.
Kaunista viikonloppua kuitenkin...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ikävää jos parisuhdeterapeutti on ollut noin negatiivinen. Et voi ajatella että sinussa on vikaa niin ja näin, ajattele että sinussa on mahdollisuus aina. Et voi muuttaa vaimoa, vain itseä.. Olet positiivinen henkilö ja hyvä ihminen.
Minkälaisen tulevaisuuden halusitte? Oliko se realistinen? Mitä siihen kuului? Oliko mitään yhtä kivaa vaihtoehtoa? Onko todella kuitenkaan menetetty vielä mitään?
Vaimossakin on se ongelma jos hän ei kohtaa sinua, tunteitasi, ajatuksiasi tai mitään. Onko hän katkera jostain? Harrastatteko tai teettekö yhdessä jotain kivoja asioita? Ei noin pitkävihainen saisi olla. Kommunikoitteko erilailla (miehet ja naiset ajattelevat hieman erilailla), väärinkäsityksiä tuli ja tilanne meni noin..? Vaimon pitäisi tulla vastaan, oletko antanut siihen mahdollisuutta. Onko hän taysin jyrkkä ihminen vai voisiko hän tulla vastaan? Oletteko keskustelleet positiivisessa hengessä (mistä vain kivasta), ilman riitoja? Jos on seinä vastassa, eikä toinen yritä mitään.. on vaikea yksin yrittää. Mutta yleensä ihmisissä on lämpöä sisällä -ellei toinen ole narsisti tms.
Mistä viha, pettymys ja väsymys tulivat? Alunperin? Mitä tapahtui siis? Saisiko ne pois.. Jos vaimolla on tarve jakaa elämäänsä kanssasi, eikö se ole positiivinen merkki .? Voisitko sinä hoitaa oman vihan, pettymyksen ja väsymyksen pois .. eihän voi maailman tappiin vihotella ? Voisiko vaimo sitten tehdä myös niin ..
Jos kumpikin vaan murjottaa "nurkassaan" anteeksiantamattomana, niin onko siinäkään sitten mitään järkeä. Jos on epäsopivat luonteet niin voihan ne hioutua ajan kanssa .. Muuten on parempi jatkaa elämäänsä jotenkin muuten, jos alkaa ahdistaa. Tosin voihan joskus kumppanin tapa olla elää -viileämmin, ei niinkään kiihkeästi tunteita vuodattaen.
Voihan vaimosi odottaa koko ajan että sinä olisit alotteellinen positiivisen kontaktin suhteen, jos hän ei uskalla.. :)
Mitä se terapeutti sanoi sinun "vioiksi"? Jospa ne "viat" saa käännettyä positiiviseen puoleen äkkiä. ;) Entä minkälainen vaimosi on luonteeltaan suurinpiirtein? Osaisiko siitä tulkita.
Entä onko elämässänne huumoria? Ettei ole mennyt liian vakavaksi. Kuinka paljon on loukattu toista, voiko ne antaa anteeksi.. jos haluaa jatkaa? Voiko vaimosi antaa anteeksi, jos hän koko loukkausta myös? Mikä on hänen luonteensa..?? Onko luottamusta jossain -missä asioissa?
Eihän vaimo pidä sua itsestään selvyytenä? En niin usko, kysyn vain senkin kysymyksen. Niin ei pitäisi olla. Ja mistä "vioista" hän valitti?