Tunnemöykkykyyneleet vuosikymmenten takaa
vierivät joka luomen räpsäytyksellä.
Hierot sydämen puolta hellästi,
pidät kiinni kevyesti hartioista.
Sanoja ei ole, ei ollut silloinkaan.
Avuttomuuden tunne sulaa kerta kerralta nopeammin.
Ilman toista ihmistä painaisin sen pois,
insinööriälyllä jatkaisin hamaan loppuun.
------------
Kotitanner on rakennettu täyteen.
Poissa synnyinsauna, huusi, koirankoppi, aitta.
Muutama koivu seisoo tutulla mäellä,
yksi kuusi, jonka paikkaa en tunnista.
Joki odottaa yhä rentukoitaan,
mutta lähde on tukittu.
Polut ja tattipaikat hiekattu.
Uuden rakennuksen terassilla seisoo tyttö,
katselee vaeltamistani joelle ja joelta takaisin.
Ei näe kyyneleitäni.
Lähteissä minulle tuntemattomalla tiellä tulee vastaan nuori äiti lastenvaunuineen.
Hymy nousee huulilleni.
On aika päästää irti lapsuusmaisemasta!
Myöhäistä vangita kameralle siitä mitään.
Mieli muistaa.
vierivät joka luomen räpsäytyksellä.
Hierot sydämen puolta hellästi,
pidät kiinni kevyesti hartioista.
Sanoja ei ole, ei ollut silloinkaan.
Avuttomuuden tunne sulaa kerta kerralta nopeammin.
Ilman toista ihmistä painaisin sen pois,
insinööriälyllä jatkaisin hamaan loppuun.
------------
Kotitanner on rakennettu täyteen.
Poissa synnyinsauna, huusi, koirankoppi, aitta.
Muutama koivu seisoo tutulla mäellä,
yksi kuusi, jonka paikkaa en tunnista.
Joki odottaa yhä rentukoitaan,
mutta lähde on tukittu.
Polut ja tattipaikat hiekattu.
Uuden rakennuksen terassilla seisoo tyttö,
katselee vaeltamistani joelle ja joelta takaisin.
Ei näe kyyneleitäni.
Lähteissä minulle tuntemattomalla tiellä tulee vastaan nuori äiti lastenvaunuineen.
Hymy nousee huulilleni.
On aika päästää irti lapsuusmaisemasta!
Myöhäistä vangita kameralle siitä mitään.
Mieli muistaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Syvältä muistojen perukoilta tulevat kyyneleet ovat kuumempia kuin kiukun, pelon tai väsymyksen tuottamat. Se on kummallinen kokemus, sanovat niitä eheytymisen kyyneleiksi. Niiksi puhdistaviksi.
Ne kyyneleet tulevat vain sata prosenttisen luottamuksen vallitessa. Tulevat ja pesevät joka kerta vähän.
olen matkani kipuun ja tuskaan tehnyt. Myös vihaan ja suruun. Ja lopulta hyväksymiseen.
Siitä kaikesta kasvaa vapaampi uusi ihminen.