Lars käy

kuumana ku hellankoukku kirjoitti:

Pohjanen, Bengt Terveisiä helvetistä Kaleva 6.11.1996. Kirjailija Bengt Pohjanen kertoo yhteydestään ja tapaamisistaan esikoislestadiolaisen saarnaaja Pikku-Leevin (=Levi Älvgren) kanssa Pohjasen toimessa k.o. vaiheessa vielä Ruotsin evlut. kirkon pappina: Pohjanen kertoo menneensä Jällivaaraan pitämään päiväsaarnaa ja käyneensä pitämässä matkan varrella olevassa kappelissä pitämässä ehtoollisjumalanpalvelusta: Pikku-Leevi piti kokouksia kylässä. Leevillä oli yhtä suuri seurakunta kuin Noalla eli kahdeksan vanhurskasta, mutta ihmiset tulivat kuuntelemaan Leeviä, jossa tunnisti kaikki houkan piirteet…Leevi oli vanha kaivostyömies, harteva ja voimakas kuin karhu…Siinä kappelissa ja sillä hetkellä sain ystävän ja veljen, ainoan joka oli uskollinen loppuun saakka. Olen aivan varmaan ainoa pappi, joka on saanut armon ja kunnian istua Leevin vieressä pöydän takana. Leevi oli nerokas ihminen. Kyllä se tiesi, etten voinut jakaa sen uskomattomia teologisia käsityksiä ja perspektiivejä. Meitä yhdisti pelkäämättömyys. "Me emme tärise!" Niin Leevi huusi saarnoissaankin meistä. Leevin saarnoissa oli niin kovia lauseita, etten uskalla siteerata häntä tässä yhteydessä….Leevi oli ollut kova kommunisti. Siitä se oli selvinnyt parannuksen kautta ja siinä kohdassa se oli pyhittynyt "puhumalla sitä vasthaan, ei siittä, poika , muuten selviä." Ikuinen totuus. Leevi ei ollut saanut mitään kirkollista vihkimystä…Eikä se tarvinnut. Leevi sanoi, että julistamiseen tarvitsi vain sisäistä ymmärtämistä, sialta lainattua suuta ja lahjaa nostaa sydämen suuhun. Leevi ei ollut lukenut kirjoja. Sille riitti Raamattu ja Laestadiuksen alkuperäiset, väärentämättömät saarnat. Mutta se pystyi näytt’mään missä "sisäinen ymmärrys" oli Vein kerran korkeakirkollisen papin Leevin tykö Pappi hikoili ja Leevi löylytti. Siinä pirtissä oli todellista Jumalan teatteria. Leevillä oli ironiaa ja huumoria, se käytti kuvakieltä, johon kuuluivat navan alla olevat asiat ja naisten hatut, teeveet, verhot ja haitarit, himojen synty, vaikutus, niitten voittaminen ja Kristuksen sotilaan kärsityt tappiot. Korkeakirkollinen pappi vetosi virkaansa ja vihkimykseensä. Lopuksi se teki tyhmyyden väittää, että taivaan valtakunnan avaimet olivat Rooman paavilla. Eikö tyhmyydellä ollut mitään rajoja nää? Leevi otti pappiraukkaa ristinketjusta kiinni ja väänsi niin, että pappi oli hirttyä. Sitten se huusi sille suoraan naamaan: "Taihvaan valtakunnan avvaimet oon olheet Saivomuotkassa, sielt net viethiin Purhnuun ja nyt ne oon täälä Svappavaarassa! Täälä net, poka oon, eikä missään paavin perseessä!" Leevi edusti suurta asiaa, jota se hoiti pienellä kielellä. Sen maailma oli niin pieni, että väitti lutherin kirjoittaneen Uuden testamentin.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä