Asia on nyt näin, täytän pian 15 ja olen jo jonkin aikaa ollut sitä mieltä etten kestä sukuamme/perhettämme. Olen kyllästynyt siihen että olen kotonamme ainoa joka siivoaa, laittaa ruokaa, hoitaa nuorempia sisaruksia & käskyttää niitä. Olen suoraan sanottuna täysin vittuuntunut koko paskaan.
Nuorimmista sisaruksista on tullut vahempien avioeron jälkeen täys kusipäitä jotka ovat itsekkäitä ja ahneita(olivat suht pieniä kun vahemmat erosivat n.3 vuotta sitten), eivätkä tottele isääni, äitiäni tai minua. Ongelma on siinä että en kestä enää asua heidän kanssaan samassa talossa. En saa omaa rauhaa. Vaikka siivoan jokapäivä mikään ei pysy siistinä sillä kakarat jättävät ruoan jämiä joka nurkkaan, heittelevät purukumeja lattioille, eivät vedä vessaa, kaatavat mehuja lattioille, jättävät likaisia astioita lattioille ja kaikkiin kotimme huoneisiin, haukkuvat minua, raahaavat jokapäivä koulun jälkeen himaan väh. 4 samanlaista kakaraa kuin itse ovat ja yhdessä sitten sotkevat. Muistan eräänkin kerran kun moppasin yläkerrassamme lattioita, niin pikkuveli tuli ja hyppäsi suoraan täyden likavesi ämpärin päälle ja kaikki se likainen vesi valui rappusia pitkin minun huoneeseeni liaten kaikki tavarani ja muut moppaamani ja imuroimani alueet ja jouduin aloittamaan homman alusta, eikä nuori herra pyytänyt edes anteeksi vaan nauroi.
Eniten minua vituttaa se tässä mun ''ihanassa'' perheessä se että vanhemmat eivät viitsi pitää niille kuria vaan pikkupaskat saavat kaiken mitähaluavat. Jos ollaan jossain ruokaostoksilla niin he saavat jokaisen mankumansa pelin ja asian.En voi edes itselleni ostaa jääkaappiin ruokaa(en syö samoja ruokia kuin he)sillä sisarukseni syövät ne heti vaikka tietävät etten syö samaa ruokaa kuin he. Pikkusisareni eivät edes kunnioita yksityisyyttäni tai tavaroitani sillä he nyysivät kalliita meikkejäni, vartalovoiteitani ja tavaroita joilla on tunne arvoa esim. ensimmäisen poikaystävältäni saamani asian joka oli eräs iso karkkitikkari joka oli syöty oltuani pois kotoa 3 päivää.
Jopa eronneet äitini ja isäni ovat myöntäneet että nuorimmat ovat menneet täysin pilalle, mutta eivät silti viitsi tehdä asialle mitään.
Minua rasittaa myös se etten saa rauhaa jatkuvasti meillä ramppaavilta sukulaisilta (mummin siskot) jotka tulevat koputtamatta sisään tuomaan kaiken maailman pannukakkuja,lihapullia ja muuta sontaa, vaikka täysin tietävät ettemme tarvitse heidän apuaan, mutta niin se on ollut jo monien vuosien ajan. Rasittavien sukulaisten takia äitikin lähti.
Itken lähes jokapäivä sillä en enää kestä tätä kaikkea. Olen täysin loppuun palanut ja koulu numeronikin ovat laskeneet stressini ja kiireeni myötä. Olen aina hoitanut vuotta nuoremmankin veljen asioita kun tämä on ollut pulassa, sillä äitini on yli ankara kaikkien asioiden suhteen, ja veljeni takia olen monesti menettänyt välini äitiin. Tulen muutenkin äitini kanssa aika huonosti toimeen.
Olen monesti myös sanonut sisaruksilleni ja vanhemmilleni miltä minusta tuntuu, mutta he eivät ota sitä kuuleviin korviinsa. Minkäs vitun kotiäiti mä muka olen. Ottaa päähän tämmönen.
Noh, asiasta toiseen. siinä syy minkä takia haluaisin muuttaa pois kotoa. Onhan se hullua sinäänsä kun ajattelee, mutta en tiedä mitä käy jossen tee asialle jotain. äitini luokse en voi muuttaa kunse kerran on jo mut sieltä uloskin heittänyt & isäni luona en kestä. Joten teidän on ainakin turha yrittää vedota jokapäiväiseen kotona odottavaan lämpimään ruokaan, sillä sitäkään ei olisi ellen minä sitä tekisi. Tai muutenkin vaan vanhempien lämpimästä sylistä ja tuesta puhuminen on ihan turhaa. Tiedän olevani kovin nuori ja lapsi vielä mutta en vain jaksa perhettäni. :( Tämä vain on niin turhauttavaa kun masentaa jatkuvasti.
Puhuin tästä äitini kanssa niistä harvoista kerroista jolloin hän on ystävällinen minua kohtaan, ja hän sanoi että voisin kysyä jos isäni tai suht rikas eläkkeellä oleva mummini sponssaisi (on sponssanut muitakin vanhempia serkkujani) minulle jonkun yksiön jostain läheltä jossa voisin kokeilla yksin asumista. Mutta en tiedä onko tässä mitään järkeä. Onhan minulla sentään rakastavat vanhemmat mutta ei se siitä ole kiinni. he ovat aina myöhään töissä ja sisarukseni aina isällä missä minäkin asun, ja se tekee elämästäni helvettiä...
Tiedän ettei mummini tai isäni tai kukaan ole minkään takia velvollinen hankkimaan minulle mistään asuntoa sillä ei se olisi reilua pitäisihän minun se itse tehdä.. Perkele .. :\
Siinäpä oli selitystä kerrakseen. Sori pituus ja väärin pilkutus ja muuta.Tiedän kuinka suuresta asiasta on kyse ja arvostan tosi paljon jos joku viitsii vastata mollaamatta :)
Nuorimmista sisaruksista on tullut vahempien avioeron jälkeen täys kusipäitä jotka ovat itsekkäitä ja ahneita(olivat suht pieniä kun vahemmat erosivat n.3 vuotta sitten), eivätkä tottele isääni, äitiäni tai minua. Ongelma on siinä että en kestä enää asua heidän kanssaan samassa talossa. En saa omaa rauhaa. Vaikka siivoan jokapäivä mikään ei pysy siistinä sillä kakarat jättävät ruoan jämiä joka nurkkaan, heittelevät purukumeja lattioille, eivät vedä vessaa, kaatavat mehuja lattioille, jättävät likaisia astioita lattioille ja kaikkiin kotimme huoneisiin, haukkuvat minua, raahaavat jokapäivä koulun jälkeen himaan väh. 4 samanlaista kakaraa kuin itse ovat ja yhdessä sitten sotkevat. Muistan eräänkin kerran kun moppasin yläkerrassamme lattioita, niin pikkuveli tuli ja hyppäsi suoraan täyden likavesi ämpärin päälle ja kaikki se likainen vesi valui rappusia pitkin minun huoneeseeni liaten kaikki tavarani ja muut moppaamani ja imuroimani alueet ja jouduin aloittamaan homman alusta, eikä nuori herra pyytänyt edes anteeksi vaan nauroi.
Eniten minua vituttaa se tässä mun ''ihanassa'' perheessä se että vanhemmat eivät viitsi pitää niille kuria vaan pikkupaskat saavat kaiken mitähaluavat. Jos ollaan jossain ruokaostoksilla niin he saavat jokaisen mankumansa pelin ja asian.En voi edes itselleni ostaa jääkaappiin ruokaa(en syö samoja ruokia kuin he)sillä sisarukseni syövät ne heti vaikka tietävät etten syö samaa ruokaa kuin he. Pikkusisareni eivät edes kunnioita yksityisyyttäni tai tavaroitani sillä he nyysivät kalliita meikkejäni, vartalovoiteitani ja tavaroita joilla on tunne arvoa esim. ensimmäisen poikaystävältäni saamani asian joka oli eräs iso karkkitikkari joka oli syöty oltuani pois kotoa 3 päivää.
Jopa eronneet äitini ja isäni ovat myöntäneet että nuorimmat ovat menneet täysin pilalle, mutta eivät silti viitsi tehdä asialle mitään.
Minua rasittaa myös se etten saa rauhaa jatkuvasti meillä ramppaavilta sukulaisilta (mummin siskot) jotka tulevat koputtamatta sisään tuomaan kaiken maailman pannukakkuja,lihapullia ja muuta sontaa, vaikka täysin tietävät ettemme tarvitse heidän apuaan, mutta niin se on ollut jo monien vuosien ajan. Rasittavien sukulaisten takia äitikin lähti.
Itken lähes jokapäivä sillä en enää kestä tätä kaikkea. Olen täysin loppuun palanut ja koulu numeronikin ovat laskeneet stressini ja kiireeni myötä. Olen aina hoitanut vuotta nuoremmankin veljen asioita kun tämä on ollut pulassa, sillä äitini on yli ankara kaikkien asioiden suhteen, ja veljeni takia olen monesti menettänyt välini äitiin. Tulen muutenkin äitini kanssa aika huonosti toimeen.
Olen monesti myös sanonut sisaruksilleni ja vanhemmilleni miltä minusta tuntuu, mutta he eivät ota sitä kuuleviin korviinsa. Minkäs vitun kotiäiti mä muka olen. Ottaa päähän tämmönen.
Noh, asiasta toiseen. siinä syy minkä takia haluaisin muuttaa pois kotoa. Onhan se hullua sinäänsä kun ajattelee, mutta en tiedä mitä käy jossen tee asialle jotain. äitini luokse en voi muuttaa kunse kerran on jo mut sieltä uloskin heittänyt & isäni luona en kestä. Joten teidän on ainakin turha yrittää vedota jokapäiväiseen kotona odottavaan lämpimään ruokaan, sillä sitäkään ei olisi ellen minä sitä tekisi. Tai muutenkin vaan vanhempien lämpimästä sylistä ja tuesta puhuminen on ihan turhaa. Tiedän olevani kovin nuori ja lapsi vielä mutta en vain jaksa perhettäni. :( Tämä vain on niin turhauttavaa kun masentaa jatkuvasti.
Puhuin tästä äitini kanssa niistä harvoista kerroista jolloin hän on ystävällinen minua kohtaan, ja hän sanoi että voisin kysyä jos isäni tai suht rikas eläkkeellä oleva mummini sponssaisi (on sponssanut muitakin vanhempia serkkujani) minulle jonkun yksiön jostain läheltä jossa voisin kokeilla yksin asumista. Mutta en tiedä onko tässä mitään järkeä. Onhan minulla sentään rakastavat vanhemmat mutta ei se siitä ole kiinni. he ovat aina myöhään töissä ja sisarukseni aina isällä missä minäkin asun, ja se tekee elämästäni helvettiä...
Tiedän ettei mummini tai isäni tai kukaan ole minkään takia velvollinen hankkimaan minulle mistään asuntoa sillä ei se olisi reilua pitäisihän minun se itse tehdä.. Perkele .. :\
Siinäpä oli selitystä kerrakseen. Sori pituus ja väärin pilkutus ja muuta.Tiedän kuinka suuresta asiasta on kyse ja arvostan tosi paljon jos joku viitsii vastata mollaamatta :)
Vastaukset 18
Vanhimmat
Kävimme sossussa asti kyselemässä ratkaisua,ainoa oli perhekoti. mikä ei ole oikea vaihtoehto minulle, olen myös 15v ja sitten sanottiin etten pärjäisi yksin, ai että enkö huolehdin kotona pienempiä,käskytät ja laitan ruokaa pyykkään yms. mmutta eipä mulle mitään paikkaa tullut =( olisin päässyt tukiasuntolaan,mutta eipä ollut paikkoja,joten täällä sitä ollaan. ei tää oo mitään nuoruuden kapinaa. en tule toimeen perheeni kanssa,enkä ole koskaan tullutkaan. ja kenelläkään ei ole varaa arvostella tässä että olette pieniä,ymmärtämättömii yms,kun monilla ei tälläistä tilannetta ole. ja minä en halua mihinkään perheisiin,mutta mulle kelpais,että joku aikunen kävisi tarkistamassa vaikkapa päivittäin,minulla ei ole ainakaan mitään sitä vastaan. koska en olisi bileitä laittamassa pystyyn,rauhallinen kun olen. mutta vuoden päästä lähden opiskeleen,ja sitten johonkin opiskelia-asuntolaan, sitä olen odottanut. en osaa kyllä auttaa,mutta kerroinpa mitä mulle on sanottu,jos auttaa :D
Auttaahan tuo tietää että on kohtalontovereitaki eikä oo ainoo tilanteessa. Noh, mut onneks ollaan siinä iässä ettei älyttömän kauaa ainakaan tartte kestää enää. :)
Ja kaikki arvosteliat voi tosiaan pysyy kaukana :D
Mä aattelin aluks et tää ois vaan teiniangstia mut kerrankin yllätyin.
Jos toi on totta niin vau.
Siis on hienoo et sä pidät huolta sun perheest mut se on surkeeta et niin pitää olla.
Mä en kyl usko et pärjäisit vielä yksin omassa asunnossa jos sulla ei oo työtä.
Ilman työtä ei tosta asumisesta tuu mitään.
Ei ne sukulaiset ikuisuuksiin sponsaa.
Mut kyllä varmaan siien asti kunnes työtä löytyisi.
Tää kuulostaa varmaan kylmält mut mitä jos et tekis mitään sun kodis mitä yleensä teet vaan antasit lian ja sotkun kasaantua kunnes muutkin huomaa et sähän siitä teidän perheen siisteydest vastaat.
Jos kouluarvosanat kärsii niin sit mä kyllä jo tekisin selväks muille että tähän on tultava muutos.
Älä kuitenkaan siivoojaks ala kun ei sitä näemmä kukaan sun perhees vaadi.
Tee selväks et muidenki on osallistuttava.
Nyt mä keksin: Laita sun perhe lukee tää sun viesti :)
Tässähän on tiivistelmä kaikesta mitä sä aattelet vai mitä.
Luulis et ne sitten tajuu.
Kaikkea hyvää sulle ja lue mun nimimerkki :)
Kiitti ku viittit vastata mollaamatta :) täytyy kokeilla noita. kiitti vinkistä (:
....olisin sinä niin jättäisin koko perheen paskojen siivoomisen ja holhoomisen ja keskittyisin arvosanojen nostoon ja stressin poistamiseen. Tää maailma on kova. Liian kova. Sen takia täytyy olla sen verran itsekkyyttä että pystyt keskittymään ittees. Sun pitäis miettiä sun koulutusta, sun ammattias ja sun elämääs. Oon just itekkin parin kuukauden päästä 15. Mulla ei onneks oo kokemusta tommosesta mutta mun on kummiskin helppo samaistua sun asemaas. Oon joutunu kans huolehtii mun perheenjäsenistä vähän turhan paljon...
Mutta hei yritä pärjäillä, toi tilanne ei kuitenkaa voi pysyy tollasena. Itsekkyyttä kehiin sanon minä.
saattaa olla vaikeeta mut yritän (:
Ilmoitus vaikkapa lastensuojeluviranomaisille?
Pikkusisaresi oireilevat psyykeen ongelmista. He tarvitsevat apua, mahdollisimman pian.
Sinä tarvitset myös apua ja tukea, taakka on aivan liian raskas Sinulle.
Puhu ongelmastasi jollekin aikuiselle, vaikkapa koulussa. Tätä kautta perheenne saa tarvittavaa apua ja tukea.
Teidän ei tarvitse selviytyä yksin.
Voimia Sinulle!
Hei!
Olen samoilla linjoilla kuin edelliset vastaajat. Yritä kokeilla sitä, ettet enää siivoa jne. että muutkin heräävät ja näkevät millaista olisi ilman sua.
tsemppiä :D
Muuttakaa kaikki vaan yhen Turkulaisen Homon lua, se tykkää ihan varmasti teistä kaikista :)
:DD
haluisko joku turkkkkulainne mut asumaan luokseen? voisin mä muuttaa vaik jonku hintin luo asuun jos sais ilmasen asunnon, antais vaa perää öisin ja oma koti kullan kallis. oon kohta 16wee ja haluun just lähtee vege himast.
Mie ite lähin 15-vuotiaana sijaiskodista kun sijaisisä alko juomaan viinaa aika kivasti sillon ku mude oli työreissussa. Alko ottaan pannuun ja päätin lähteä. Oon nyt 21-vuotias ja en kadu lähtöäni. Yritä jaksaa ja voimia
Hei veepiz,
ymmärrän hyvin tilanteesi vaikken samaa itse olekaan kokenut. Itse muutin kotoa 17 vuoden iässä, ei sen takia, että ongelmia vanhempien kanssa olisi ollut vaan muiden syiden takia. Kuten aikaisemminkin kirjoitettiin niin olet vielä alaikäinen ja tämän vuoksi et voi esimerkiksi hakea tukea elämiseen sosiaalitoimistosta. Tietysti jos sukulaisesi suostuvat maksamaan vuokrasi jne. on se yksi vaihtoehto, mutta toki aika turvaton sellainen. Mitäs jos heidän tukensa loppuukin?
Olet luultavasti peruskoulun viimeisellä luokalla? Oletko ajatellut tulevia yhteishakuja? Eikö yksi hyvä vaihtoehto olisi hakea esim. toiselle paikkakunnalla opiskelemaan ja siten pääsisit asumaan esim. asuntolaan. Ota selville eri vaihtoehtoja! Olet kuitenkin vielä niin nuori, että sellaista työtä millä pystyisit vuokran maksamaan ja itsesi elättämään on varmaan lähes mahdoton saada, varsinkin jos oppivelvollisuuskin on vielä suorittamatta.
Tutki eri vaihtoehtoja ja mikäli tilanne sinua noin paljon ahdistaa mikset kävisi puhumassa siitä vaikkapa koulukuraattorille tai psykologille tms? Asioista puhuminen auttaa monesti kummasti ja helpottaa niiden käsittelyä omassa päässään. Sitä kautta voisit myös saada neuvoja tilanteesi parantamiseen. On aina väärin jos vanhempi sisarus joutuu ottamaan vanhemman (äidin tai isän) roolin perheessä. Sinun kuuluisi vielä saada viettää suht huoletonta nuoren elämää. Jaksamisia sinulle! Toivottavasti sopiva ratkaisu ongelmaasi löytyy.
Onnittelut sinulle, joka olet tuollaista jaksanut! Nuoremmat sisaruksei tarvitsevat todella apua. Olisipa meilläkin mahdollista sama, kuin TV.sarjassa, missä pari rouvaa laittaa talon järjestykseen lapsia myöten. Tolkutonta kiusaamista heiltä. Ilmeisesti olet vahvasti provosoitunut, koska nauravat päälle. Ei silti, vaikeaa siinä on olla viilipyttynä. Tuo oli myös oiva ehdotus, että muuttaisit opiskelija-asuntolaan. Sinulla on oma ikäsikin hankala. Hyvin olet kuitenkin pärjännyt. Varmasti myös jatkossakin. Kaikella tällä on tarkoituksensa ja myöhemmin hyödyt kokemastasi. Olet oppinut organisoimaan hommat. Vielä elämänkokemuksen myötä kun saat auktoriteettia, oletkin hyvä esimies.(nainen). Opiskelu on nyt tärkeintä. halaus sinulle - T. vanha(60v.) äiti..
ei tollasta pitäs tapahtua 2000 luvun suomessa. eix sun paikkakunnalla oo mitään sosiaalitätiä jolle vois sanoa sun tilanteesta? Sun pikkusisarukset oikeesti kuuluis huostaanottaa ja on kyl koko perhe niin sosiaaliavun tarpeessa niin sosiaaliavun tarpeesa.
Lämmin kiitos teille kaikille jotka olette jaksaneet vastailla ja antaa vinkkejä tuomitsematta. On tosiaan todella vaikeaa olla välittämättä siitä, miten sisarukset käyttäytyvät minua kohtaan.Mutta onneksi minun ei tarvitse enää montaa vuotta kestää tätä kaikkea. Kiitos teille. :)
Läksytä vähän, ota pelit tai lelut pois, ja jos ei silloin usko, ota niskasta kiinni saatana.
Mulla oli ennen täysin sama ongelma! Se vain alkoi mulla kun olin 10-vuotias ja pienin siskoni syntyi. Olin sitten melkein kokopäiväinen lastenhoitaja ja hoidin siskoani enemmän kuin äitini. Muutenkin siitä lähtien siivosin ja pidin paikat järjestyksessä yksin, mikä oli todella raskasta kolmen sisarukseni sotkiessa ja riehuessa. Koulunumeroni eivät onneksi ole koskaan kärsineet, mutta monta kertaa olen itkenyt asian takia. Sitten vielä kutosluokalta lähtien, vanhempien erottua ja muutettuamme äitimme kanssa uuteen taloon, hänen miesystävänsä muutti sinne myös. Pian sitä jo huomattiinkin millainen juoppo se on ja että väkivaltaisestikin käyttäytyy.. Monta vuotta sitä sitten itkettiin itsemme illalla uneen ja elettiin ainaisessa pelossa. Edelleen on sama tilanne kotona, MUTTA muutettuani viime syksynä omaan asuntoon olen saanut aivan ihanan rauhan! Oman talouden hoitaminen tuntuu entiseen elämääni verrattuna lastenleikiltä ja, kyllä sieltä kelalta 200euroo asuntotukee tulee! Ja nyt kotonakin alkaa asiat olla kunnossa kun se mies vihdoin ja viimein katselee itelleen asuntoa. Niin ja nythän olen 16-vuotias, eli oman kämpän sain kun lukioon lähdin.
Tuo on vain niin omituista kun kaikki luulee, että sosiaalityypit hoitaa kaiken, mutta mekään ei voitu tolle juopolle mtn tehdä, koska oltas saatettu joutua pois kotoo jos oltas kerrottu siitä, eikä se ois todellakaan ois ollu hyvä. Ja ihan oikeesti, ei ne sosiaaliviranomaiset todellakaan saa asioita kuntoon, tuntuu että päinvastoin.
Mutta, paistaa se aurinko risukasaankin ja varmasti saat sinäkin nauttia elämästäsi! :) ja siunausta!