Olen 21-vuotias. Isäni ei ole kohdistanut minuun väkivaltaa kertaakaan! Sen sijaan nuorempi ollessani,
isäni on lyönyt äitiäni useammankin kerran. samoin kuristanut kurkusta, ja silmieni edessä vielä!!!
Tästä johtuen pelkään isääni, isäni hermostuu todella helposti. Ja ei hänelle uskalla sanoa vastaan, kun
voi tulla iskua. samoin pelkään hänen lyövän pikkuveljeäni joka on nyt 11-vuotias. Isäni ei vielä ole käyttänyt
voimia minuun tai pikkuveljeen, eikä äitiinikään nyt moneen vuoteen. mutta kammot tuollaisesta silti jää!!!
isäni on lyönyt äitiäni useammankin kerran. samoin kuristanut kurkusta, ja silmieni edessä vielä!!!
Tästä johtuen pelkään isääni, isäni hermostuu todella helposti. Ja ei hänelle uskalla sanoa vastaan, kun
voi tulla iskua. samoin pelkään hänen lyövän pikkuveljeäni joka on nyt 11-vuotias. Isäni ei vielä ole käyttänyt
voimia minuun tai pikkuveljeen, eikä äitiinikään nyt moneen vuoteen. mutta kammot tuollaisesta silti jää!!!
Vastaukset 10
Vanhimmat
niin ilmoita HETI lastensuojelu-viranomaisille!
ja jos nyrkki alkaa heilua niin poliisia paikalle.
niin.olen pian 40-kymppinen perheenäiti..olen aviossa ja minulla on 3lasta.omassa liitossani en ole joutunut kokemaan perheväkivaltaa.mutta...lapsuudessani...isäni oli juoppo ja väkivaltainen sellainen.hän hakkasi äitiäni aina ku mahdollista ja ajoi meidät usein talvipakkasellla pihalle ja pirstoi tavaraa..me lapset tärisimme pelosta huoneessamme usein..ja odotin,että kasvaisin isommaksi ja voisin puolustaa äitiäni...se aika tuli,ja aloin puuttua riitoihin.tosin sain selkään välillä itsekkin..ehkä kaikkein pahimman arven jätti se kun isäni pakotti äitini seksiiin...hiljaa nyyhkytin huoneessani,kun kuuntelin äitini itkua...kuinka vihasinkaan tuota ukkoa silloin..oisin voinut vaikka tappaa sen...onneksi äitini tajusi ottaa eron,ja nyt hänellä on hyvä mies,joka ei koskisi äitiini,muuta kuin hellyydellä..
Kunpa joku keino olisikin millä saisi kaikki tuollaiset pahat ajatukset ja muistot pois mielestään... Saisi
rauhan elämään!
Ei tuollaista saa unohtaa. Sen sijaan se on jäsennettävä osiksi ja yritettävä ymmärtää sen tausta, siinä on sinun oman henkisen kasvun paikka.
Nykyisessä ns. "sivistysyhteiskunnassa" vaikuttavat monet sellaiset asiat kamalilta, jotka aiemmin ovat olleet osa alkukantaisemman yhteisön arkipäivää. Tuota sisällämme olevaa eläimellistä luontoa (eläimiähän me olemme, kaikesta huolimatta) ei voi poistaa, sivistys voi valjastaa sen kulloisenkin ajan henkeen sopivaksi ja hyväksytyksi toiminnaksi.
Mieltä järkyttävä tapahtuma olisi purettava jollain tapaa, ei siitä muuten saa rauhaa, se on vain vaivana kuolemaan asti. Mieti millainen isäsi on luonteeltaan, tapahtuiko tuo humalassa vai selvin päin, ymmärtääkö hän itse tekonsa, entä äitisi, mitä mieltä hän on asiasta. Nämä asiat pitää käydä läpi, jäsentää ja sijoittaa osaksi omaa elämän viisautta.
Itse olen perheestä, jossa ei hakattu muita kuin minua, vanhinta poikaa. Oli risut, tuppivyöt ja muut käteen osuvat heti minua ojentamassa. Katkeroiduin isäpuoleeni niin, että yritin kerran parikymppisenä jopa tappaa hänet. Nyt siitäkin on yli 10 vuotta, oma perhe ja keskusteluvälien palautuminen lapsuuden kotiin on itseäni auttanut ymmrätämään, vaikkakaan ei hyväksymään tapahtunutta.
Omaa mieltä voi kasvattaa vain ihminen joka osaa ajatella.
Vuosia sitten tulin ohimennen maininneeksi kasvatusneuvolan tai perheneuvolan (en muista oliko se tuollion vielä vanhalla nimellään tuo paikka) naispuoliselle psykologille lapsuudestani, että isä löi äitiä.
Psykologi vastasi asiallisella äänellä:"Monet naiset haluavat, että heitä lyödään"
Hämmennyin, järkytyin. Takellen kerroin esimerkin, jolloin äiti sai korvilleen. Jatkoa en muista, mutta mieleen jäi että psykologi pysyi kannassaan.
Niin. Ettäs nyt tiedätte. Tätä mieltä on siis alalle koulutuksen saanut ihminen: monet naiset haluavat että heitä lyödään.
He provosoivat itse tilanteita, että saisivat turpaansa. Koska he ilmeisesti nauttivat siitä. että silleen.
Tuolla yksinhuoltajat-palstalla oli keväällä ja alkukseästä vielä kiivasta keskustelua yksinhuoltajuudesta, ex-miehistä, eroista ym jne ja siitä, miten tolloja naiset ovat kun ovat ottavat sellaisen tollon miehekseen, jollaiseksi exä sitten on osoittautunut... ja että eronnut on epäonnistunut ja kulkee loppuelämänsä tämä leima otsassa.... ja kun siellä oli pohdintaa väkivaltaisista miehistä, oli kärkeväsanaisia mielipieitä, että on naisen oma vika, jos ottaa miehekseen semmoisen joka hakkaa. VAlitsisi paremmin.
Ja sitä rataa.
Mutta asiallisesti oman mielipiteeni sanoakseni: tuossa keskustelurimpsun lopussa oli mikon???? kommentti siitä, että pitäisi jäsentää, keskustella tuo kokemus, isän väkivaltaisuus. Väkivaltaahan on sekin, että elää pelossa. Vaikke mitään tapahdu, pelkäät koko ajan ja se on ahdistavaa.
Millainen ilmapiiri on kodissasi nyt? Jännittynyt, ahdsistunut, pelokas, nöyrä, tasoitteleva? "ollaan nyt kunnolla ettei isä hermostu" ?
Vai rento ja huumorilla höystetty, lämmin, rakastava? ja suuttumuksen leimahdus on vain sellainen kuohahdus, joka tulee ja menee sitten ohi?
Harmillisinta on, että pikkuveljesi saa isästänne mallin siitä, millainen miehen "kuuluu" olla. Ja siitä, millainen nainen on.
Olen tavannut muutamia nuoria mihenalkuja, jotka suhtautuvat naiseen äärettömän halveksuvasti ja joiden mielestä naista kyllä saa lyödä eikä nainen ole yhtikäs mitään... ja taustalla on oma isä, joka suhtautui samoin naisiin = äitiin, ja toisaalta äiti, joka alistui, ei osannut pitää omaa eikä lapsen puolta.
Pystytkö juttelemaan äitisi kanssa perheenne nykytilanteesta ja lapsuudestasi? Kannattaisi. Yritä löytää sellainen aika ja puheensävy, ettei se syyllistä äitiäsi. Hänellä on varmaan syyllisyyden tuntoa siitä, mitä olet joutunut kokemaan eikä ole tarvis lisätä tätä ja toisaalta keskutelu ei onnistu, jos toinen on altavastaajan asemassa tai potee syyllisyyttä ja huonoa omaatuntoa.
Itsekkin oon eläny vastaavanlaisessa tilanteessa. Isäpuoli vietti kosteaa elämää koko lapsuuteni ajan. Hän oli väkivaltainen, sadisti sika suoraan sanottuna. Mätki äitiä kuonoon sen minkä ehti. Kun itse tulin vanhemmaksi aloin puolustaa äitiä ja pidin sisarusteni puolta. Tottahan sain sittä itsekin osuuteni. Vuosien jälkeen olen miettinyt kuinka pilalla ihminen voi olla, että vetää nyrkillä kuonoon pientä tyttöä!! Vuosien jälkeen tapasin vihdoin oikean isäni ja kaikki lapsuusajan muistot palasivat yhtenä virtana mieleeni. Herään painajaisista hikimärkänä ja valvon loppuyön. Olen hakenut apua suggestoterapiasta ja siitä onkin ollut hyötyä vaikka maksaakin paljon: 60€/kerta!!! Nyt isäpuoleni yrittää lämmitellä välejä ja toitottaa kuinka hyvä isä on ollut, aina pitänyt omana tyttärenään ja mikä parasta: En tiedä onko tyhmä vai hullu, aina jaksaa sanoa, että "koskaan en ole lapsiani lyönyt". Mua oksettaa. En saa sanottua sille äijälle, että lopettais paskan jauhamisen ja jatkais elämäänsä. Tunnen sitä kohtaan pelkkää sääliä ja nyt tajuan, että se tarvis apua enemmän, ku minä koskaan!! Pyydän anteeksi mun karkeaa kielenkäyttöä, mutta tulin tosi vihaiseksi, kun luin kirjoituksia aiheesta. Näkispä kaikki maailman paskajätkät tämän kirjoituksen ja tajuais mitä ne voi puuhillaan saada aikaan. Mitä helvetin hidalkoja jotku äijät kuvittelee olevansa, ku pitää olla niin saa-tanan herraa talossa, että pitää melkein kysyä lupaa käydä paskalla?! Tekstiä tulis vielä mut mä kirjottelen sit lisää ku oon vähä rauhottunu. Tsemppiä sulle Nanna. Sä oot lähteny oikealle tielle, kun haluat saada helpotusta sun ahdistukseen.
ja tarvitsee ammattiauttajan apua.
Ei tervepäinen mies naista lyö koskaan !!
Kuten tossa jo kerroin että minulla on isä joka hakkaa äitiä, systereitten kavereita, serkkuani ja muita.. Mutta sen voin sanoa ettei minun isäni ole sairas, ehkä hän tarvitsee ammattiauttajan apua, mutta SAIRAS HÄN EI OLE!!!
Sä isä 37, loukkasit pahemmin kuin pahemmin mun tunteita isääni kohtaan..! Meijän isä on aivan samanlainen kuin NANNAN isä.. Häntä vain ei tarvitse pelätä, muulloin kuin hän on päissään..
Onhan perheessäni muulloinkin hakattu toisia, systerit keskenään, äiti systeriä, jne.!
KAIKKI ISÄT EIVÄT OLE SAIRAITA!!
hetkeksi pysähdyin muistelemaan omia lapsuusaikojani jotka sijoittuvat 80-luvulle.
Minut piestiin silloin mennen tullen, paikoitellen ihan turhista jutuista.Vaikka siksi kun en halunnut olla päiväkerhossa.Tai kun olin ostanut viikkorahoillani paukkunalleja ja niitä paukutellut pihalla.
Luksusta oli silloin kun remmiä ei käytetty. Silloin kurjia jälkiä ei jäänyt niin paljoa. Inhottavinta oli tietenkin kasvoihin kohdistuneet iskut, haljenneet huulet, ja hiton kipeä päänahka kun tukasta ravisteltiin ja kannettiin ympäri kämppää.
Edes koulussa kukaan ei tarttunut asiaan.Ei vaikka kouluterkkarilla asti kävin itseäni esittelemässä silloin kun ylilyönnit oli sitä luokkaa että kaulasta alaspäin olin täynnä mustelmia ja kirjava kuin sateenkaari. Päiviteltiin kyllä mutta siihen homma jäi.
Tämän kokemuspohjan valossa uskallan väittää, että VÄKIVALTAA HYVÄKSEEN KÄYTTÄVÄ IHMINEN ON AINA SAIRAS, oli sitten kännissä tai ei.Se känni ei ole mitään muuta kuin hyvä tekosyy kahjoille toimille.
Älä tee sitä virhettä että tuudittautuisit siihen, että isäsi olisi aggressiivinen vain humalassa.
Kirjoitit: "KAIKKI ISÄT EIVÄT OLE SAIRAITA!!"
- Olet oikeassa. Itseni koen tällaiseksi isäksi, koska en ole väkivaltainen, en missään tilanteessa. Meitäkin nimittäin löytyy. Jopa sellaisia jotka eivät halua olla kännissä.
olen kokenut aivan saman.. Kaikki alkoi Kun olin viisi tai kuusi. Vanhempani olivat vissiin iltaa viettämässä paikallisessa ravintolassa. Yöllä heräsimme kuitenkin tappluun ja menimme katsomaan. Isosiskoni joka oli tuolloin jotain 12vuotta yritti mennä väliin.. kun minä, ja kaksi isompaa sisarusta yritimme kiljua isää lopettamaan.. maljakoita särkyi ja auton keula hajosi kun isä lähti kännissä ajamaan sillä..! Äiti sai naulakosta päähän ja paljon mustelmia.. Isä on aina hiljainen tapahtumien aikaan.. Hän ei puhu mitään, ei edes pyydä anteeksi. Sen eka kerran aikana se vain halasi meitä pitkään ja siinä oli.
Olen nyt 14..ja olen kärsinyt aika paljon.. kahden isomman sisaren tappeluita! rajuja sellaisia!
Ja viime vuosi oli pahin.. isä hakkasi systerin kaverin sairaala kuntoon ja joutui tästä oikeuteen. ja sitten myös hän hakkasi serkkuni joka yritti vain pyytää anteeksi aiempaa.. serkku nosti tästä myös syytteen!!
Kaikki tappelut tapahtuu usein kesällä.. ja näihin aikoihin, jolloin täällä on valkosipuliyöt! isä on aivan kauhea..!
Päissään hän on pahin.. jos mitään ei ole tapahtunut hänen kännireissun aikana, hän vain pyytelee anteeksi juopoteluaan..
me olemme käyneet perheneuvolassa jossa tarkoitus oli lasten mukaan isän ongelmia ratkoa, mutta isä sinisilmäsenä sanoi ettei mitään muita ongelmia kuin minä, joka haluan pois perheestäni!
Minulla jäi tästä traumat.. kun isä vielä valehtelee.. muulloin isä on kiltti ja hyvä isä, mutta juopoteltuaan (noin kolme kertaa vuodessa) hän on hirviö!