Olen kohta vuoden "tuntenut" erään pojan. Olemme olleet kavereita ja syventyneet siitä ystävyyteen. Yritimme kerran olla yhdessä mutta hiipui...olen kuitenkin jo kauan miettinyt tunnenko syvemmin kuin pelkkänä ystävänä. Silloin ei tuntunut miltään jos tuli lähelle. Olemus kiinnosti, muttei sytyttänyt. Nyt tiedän, jos hän tulisi lähelleni, syttyisin. Hänen näkemisensä on päivän paras hetki. Pelkkä olemus...siinä on jotain. Katse saa minut hymyilemään. Järki sanoo, älä ole hölmö, hän on liian erilainen, ajattelee eri tavalla. Sydän sanoo, en ymmärrä. Miksi käyttäydyn välillä typerästi. Haaveilen sellaisesta jota en voi saada. Riudun! Joka kerta kun hän kertoo nähneensä söpöjä tyttöjä kaupungilla, tuntuu kuin revittäisiin puukoin verille. Enkö ole tarpeeksi.
Voi onneton...
Miksi teen niin kuin teen?
0402
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.